ajatukseni osuu
tähteen,
energiaan
sielun hentoon
lepatukseen
kuinka sen
valo siivilöityy
hiestä nousevan
höyryn lävitse
antaen luonnon
järjestellä asioitaan
tasapainoon
sateen äänen
asetella paloja
paikalleen
pilvien rakojen
askeleiden tuoda
kirkkautta
houkutellen hyviä
hetkiä jäämään
valmistamalla päiväänsä
saamalla elämän
liikkeen pysähtymään
kellumaan pelastusliiveineen
pehmeissä vaaleissa
pilvissä
taivaan sinisessä
äänessä,
toiveiden hauraan
seitin ympäröimänä
haluni elää
suuressa mysteeriossa,
tietoisuudessa elämän
hengenvaarallisuudesta
kulkemalla sateenkaarena
arkusta taivaalle
auringossa kylpevälle
ulapalle
ja rukoilin ettei
kaikkea olisi
tallottu sattuman
armottomiin jalkoihin
ettei tuulta
olisi käännetty
aina vastaiseksi
ja ymmärtäisin
asioita kirkkaina
kokonaisuuksina
kohtaamalla lempeän
kesätuulen, joka
osaisi olla
armelias
piirtäisi polun,
soimalla nautinnon
hyvään ja korkeaan
joka miellyttäisi
mielemme harmoniaa
kärsimättä janoa
tai nälkää,
horjuvaa rohkeutta
ja sen tuomaa
kipua
sillä elämän
pintaruoste
aina kuoriutuu,
mutta timantit
ovat ikuisia
ilman uskoa
me lojumme
sadan vuodenkin
päästä vielä
tyhjyydessä
pakenemalla alati
läsnä olevaa
näkymätöntä
mutta voisiko
sellaista uskoa,
jota ei
ole olemassa
sellaista joka
kaataa maiseman,
olemalla asioiden
luonne ja nimi
täyttäen elämän
mutta tuomatta
tuntoa sormen päähäni
sammuttamalla aistieni
tähden ja
silti sydämeni
tuntee hänen
silmänsä
elämää kokoavan
voiman
silmiini pukeutuvan
kuun, joka
valaisee kaipauksella
koristetun maailman
eikä jätä minua
yksin vaan
on aina neitseellisen
luova pisara
päivieni kaunis vartija
https://www.youtube.com/watch?v=zR4w-VG8BCk
tähteen,
energiaan
sielun hentoon
lepatukseen
kuinka sen
valo siivilöityy
hiestä nousevan
höyryn lävitse
antaen luonnon
järjestellä asioitaan
tasapainoon
sateen äänen
asetella paloja
paikalleen
pilvien rakojen
askeleiden tuoda
kirkkautta
houkutellen hyviä
hetkiä jäämään
valmistamalla päiväänsä
saamalla elämän
liikkeen pysähtymään
kellumaan pelastusliiveineen
pehmeissä vaaleissa
pilvissä
taivaan sinisessä
äänessä,
toiveiden hauraan
seitin ympäröimänä
haluni elää
suuressa mysteeriossa,
tietoisuudessa elämän
hengenvaarallisuudesta
kulkemalla sateenkaarena
arkusta taivaalle
auringossa kylpevälle
ulapalle
ja rukoilin ettei
kaikkea olisi
tallottu sattuman
armottomiin jalkoihin
ettei tuulta
olisi käännetty
aina vastaiseksi
ja ymmärtäisin
asioita kirkkaina
kokonaisuuksina
kohtaamalla lempeän
kesätuulen, joka
osaisi olla
armelias
piirtäisi polun,
soimalla nautinnon
hyvään ja korkeaan
joka miellyttäisi
mielemme harmoniaa
kärsimättä janoa
tai nälkää,
horjuvaa rohkeutta
ja sen tuomaa
kipua
sillä elämän
pintaruoste
aina kuoriutuu,
mutta timantit
ovat ikuisia
ilman uskoa
me lojumme
sadan vuodenkin
päästä vielä
tyhjyydessä
pakenemalla alati
läsnä olevaa
näkymätöntä
mutta voisiko
sellaista uskoa,
jota ei
ole olemassa
sellaista joka
kaataa maiseman,
olemalla asioiden
luonne ja nimi
täyttäen elämän
mutta tuomatta
tuntoa sormen päähäni
sammuttamalla aistieni
tähden ja
silti sydämeni
tuntee hänen
silmänsä
elämää kokoavan
voiman
silmiini pukeutuvan
kuun, joka
valaisee kaipauksella
koristetun maailman
eikä jätä minua
yksin vaan
on aina neitseellisen
luova pisara
päivieni kaunis vartija
https://www.youtube.com/watch?v=zR4w-VG8BCk
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieno taas, mitäpä muutakaan, viimeiseen lauseeseen asti :) surumielinen tosin, kuin suurta taakkaa kantaen. Sellaiseen onkin hyvä olla kaksi :))
Kaunis runo.
Kaunis on kaipaus. Joskus tosin niin kovin kaukana rakkausrunosta. Riuduttava ja sisäisesti raastava.
"Ihmisen suurin ikävä on ihon ikävä." - Tommy Tabermann
Hyvää Huomenta
Harvemmin kommentoin omia tekeleitäni, mutta ehkä tässä oli enemmän kyseessä rukous, luottoa siihen mitä sismmässään tuntee. Vaikka epäilevään sävyyn asioita usein tarkastelen ja jopa vastakohtaisuuksia hakien, ei minulle ole epäselvää missä se hyvyys, oikeudenmukaisuus ja lempeys asuu. Ja olen varma, että taivaan isä on tällä vuosisadalla saanut uuden ulottuvuuden ja muuttunut tasa-arvon myötä feminiinisempään muotoon ;)
Kiitos teille miina ja ihku.
http://www.youtube.com/watch?v=F1yvQV7J47o
Jokaisella lienee se oma Jumalansa ja näkemykset "hänen" muodostaan ja ulottuvuuksistaan.
Kirkkoon kuulumattomana on minullakin oma jumalani, joka kovasti yrittää vapauttaa minua kaikista aineellisista haluista. Nähtäväksi jää, miten työssään onnistuu... Tähän perään on ihan pakko laittaa ;)
Ensinnäkin a) yksi parhaimpia runojasi b) sattumaa ei ole c) huom. vastatuuli voi saada hiljentämään vauhtia ja ehkä jopa pysähtymään d) lempeä kesätuuli on aina armollinen e) armon tila on jokaisen luonnollinen olotila f) ja siihen liittyy Ilo :)
Tämänsuuntainen ajatus on ollut mielessäni myös:
"sillä elämän
pintaruoste
aina kuoriutuu,
mutta timantit
ovat ikuisia"
Jokaisen ihmisen kuoren tai naamion takaa, taustalta paljastuu lopulta ikuinen, kirkas timantti.
http://www.youtube.com/watch?v=81Ejyr-ddgw
Ensinnäkin kiitos ja toisekseen sattumalla on aina sanansa sanottavana ja kolmanneksi aurinkoisia säteitä iltaasi sinulle joka tuulena tulet ja tuot auringon tullessasi.