Hei haloo? Tällä palstalla on paljon törkeitä yleistyksiä, pahoja puheita ja inhottavia ihmisiä (pahoja lapsia, pahoja äitejä, isiä, pahoja uusia vaimoja ja miehiä, pahoja exiä). Tai toisaalta, hyvä kun riitelette täällä, ettekä kotona lasten kuullen. Siksi tämä palsta on kai olemassa.
Sekoitan omalta osaltani pakkaa. Voitteko kuvitella, että en jättänyt vaimoani toisen naisen vuoksi? Voitteko kuvitella, että se ensimmäinen (ei oltu naimisissa) oli se seikkailu, suuri ihastuminen, joka ei koskaan muuttunut rakkaudeksi, saati sitten kumppanuudeksi. Voitteko kuvitella, että lapset vain tulivat (2kpl) ilman suunnittelua? Halusimme leikkiä perhettä, kun olimme vielä ihastuneita. Arki tuli, jäljellä oli vain lapset. Voitteko kuvitella, mulle lapset ovat kuitenkin maailman tärkein asia? Voitteko kuvitella, että ex ei ole edes kärkiviisikossa? Voitteko kuvitella, mua ei ole koskaan kaduttanu ero, enkä ole koskaan kaivannut takaisin? Voitteko kuvitella, olen hyvä isä, vaikka en asukaan lasteni äidin kanssa. Voitteko kuvitella, en valita ollenkaan elareista. Ne on mun velvollisuus, rahat menee lapsille ei niiden äidille. Voitteko kuvitella, musta on mukava ostella lapsille jotain joskus. Voitteko kuvitella, mun uusi vaimo on todella hyvä mun lapsille. Ja todella hyvä mulle. Voitteko kuvitella, että tämä nainen, tämä toinen, on mun elämäni rakkaus, vaikka ns. arkikin on tullut suhteeseen jo ajat sitten. Rakkaus on muuttunut todelliseksi kumppanuudeksi. Voitteko kuvitella, se ei riitele mun exän kans eikä puhu siitä pahaa. Voitteko kuvitella, exälläkin on uusi perhe, eikä se ole yhtään hankala meille.
Olin luullut, että tää on normaalia.
Ja vielä lopuksi. Muistakaa hyvät ihmiset, isät, äidit, ex-kumppanit ja uudet, niitä lapsia! Niille on ihan tarpeeksi,että perhe hajoaa (oli se syy ihan mikä tahansa). Niille täytyy tehdä elämä mahdollisimman hyväksi eron jälkeenkin ja siitä huolimatta. Vaikka kuinka ottais pannuun miehen uusi tyttöystävä tai ex mies, tai entisen vaimon uusi tai ihan mokä tahansa ja mikä hyvänsä. Älkää äidit ja isät ottako lapsianne taisteluihin toisianne vastaan! Lapset rakastavat molempia, vaikka te itse ette. Lapset haluavat pitää teidät molemmat, vaikka eivät vanhempiaan enään yhtenä perheenä saakaan!
Sekoitan omalta osaltani pakkaa. Voitteko kuvitella, että en jättänyt vaimoani toisen naisen vuoksi? Voitteko kuvitella, että se ensimmäinen (ei oltu naimisissa) oli se seikkailu, suuri ihastuminen, joka ei koskaan muuttunut rakkaudeksi, saati sitten kumppanuudeksi. Voitteko kuvitella, että lapset vain tulivat (2kpl) ilman suunnittelua? Halusimme leikkiä perhettä, kun olimme vielä ihastuneita. Arki tuli, jäljellä oli vain lapset. Voitteko kuvitella, mulle lapset ovat kuitenkin maailman tärkein asia? Voitteko kuvitella, että ex ei ole edes kärkiviisikossa? Voitteko kuvitella, mua ei ole koskaan kaduttanu ero, enkä ole koskaan kaivannut takaisin? Voitteko kuvitella, olen hyvä isä, vaikka en asukaan lasteni äidin kanssa. Voitteko kuvitella, en valita ollenkaan elareista. Ne on mun velvollisuus, rahat menee lapsille ei niiden äidille. Voitteko kuvitella, musta on mukava ostella lapsille jotain joskus. Voitteko kuvitella, mun uusi vaimo on todella hyvä mun lapsille. Ja todella hyvä mulle. Voitteko kuvitella, että tämä nainen, tämä toinen, on mun elämäni rakkaus, vaikka ns. arkikin on tullut suhteeseen jo ajat sitten. Rakkaus on muuttunut todelliseksi kumppanuudeksi. Voitteko kuvitella, se ei riitele mun exän kans eikä puhu siitä pahaa. Voitteko kuvitella, exälläkin on uusi perhe, eikä se ole yhtään hankala meille.
Olin luullut, että tää on normaalia.
Ja vielä lopuksi. Muistakaa hyvät ihmiset, isät, äidit, ex-kumppanit ja uudet, niitä lapsia! Niille on ihan tarpeeksi,että perhe hajoaa (oli se syy ihan mikä tahansa). Niille täytyy tehdä elämä mahdollisimman hyväksi eron jälkeenkin ja siitä huolimatta. Vaikka kuinka ottais pannuun miehen uusi tyttöystävä tai ex mies, tai entisen vaimon uusi tai ihan mokä tahansa ja mikä hyvänsä. Älkää äidit ja isät ottako lapsianne taisteluihin toisianne vastaan! Lapset rakastavat molempia, vaikka te itse ette. Lapset haluavat pitää teidät molemmat, vaikka eivät vanhempiaan enään yhtenä perheenä saakaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei voi muuta sanoa.
Tänään olin kirjoittaa tänne siitä, ettei täällä voi kysyä tai keskustella mistään asiallisesti. Aina joku katkera pilaa jutun.
Tämä kirjoitus oli juuri sitä mitä tänne kaivataan! Hienoa jussi!
Tämä antaa valoa omaankin elämäntilanteeseen.
Hyvää syksyä Sinulle jussi ja muille, jotka edes yrittävät kirjoittaa tänne järkevästi.
Pitäisiköhän koko uusperheetkeskustelupalsta lopettaa asiattomuuden vuoksi. Olen palstan kohderyhmässä, mutta kohderyhmäläiset eivät voi rauhassa keskusella ongelmistaan tms. Valitettavasti. Tiedättekö parempaa keskustelupalstaa uusperheille?
toi tuli kun mun suusta,mun miehen entinen otti naisen tilalle...mut kaikki ok!!!
Todella kiva kuulla välillä tällaistakin... Totta tosiaan, olen alkanut jo kuvitella eläväni maailman ainokaisessa toimivassa uusperheessä, siis lueskeltuani näitä tekstejä täällä (ehkä vähän nyt liioitellen). Voin oikein hyvin kuvitella, että elät nyt sitä elämäsi ainoata oikeata suhdetta. Ja olet tyytyväinen elämääsi. Täällä tosiaankin parjataan paljon kaikkia mahdollisia uusperheen jäseniä. Ja syyllistetään. Oikeita ongelmia ei keritä sitten oikeasti käsittelemään. Mietin tässä taannoin ihan samaa, kuin nimim. tuossa aiemmin, että tämä palsta on muuttunut katkerien ihmisten tunteiden pesupaikaksi. Pitäisiköhän tämä palsta jakaa katkeroituneiden ja sitten suurinpiirtein tyytyväisten uusperheiden palstoiksi. Heh!
Jussi, voin oikein hyvin kuvitella ettet jättänyt vaimoasi toisen naisen vuoksi. Ja tiedän, että on miehiä, jotka maksavat elarit ajallaan ja täysmääräisinä, sen enempää valittelematta. Omakin exäni tekee jo niin. Ja myös hänelle lapsi on tärkein asia. Vaikka eivät enää yhdessä asukaan, on lapseni ja hänen isänsä suhde läheinen ja vahva. Minulla ja exällä on asialliset hyvät välit. Ja molemmilla on uudet puolisot ja molemmat ovat hyväksyneet nämä "uudet". Nykyisen mieheni exän kanssa minulla on kyllä erittäin viileät välit. Mutta toimeen tulemme, ja lasten aikana pystymme juttelemaan ja olemaan ihan ok. Enkä ikinä ikinä voisi haukkua mieheni lapsille heidän äitiään. Päinvastoin. Sillä äiti on aina äiti ja isä on aina isä. Lapselle se rakkain. Loukkaamalla äitiä/ isää loukkaat myös lasta.
Voin kuvitella, että uusi vaimosi on lapsillesi hyvä ja läheinen. Näin nimittäin olen huomannut lapseni isän "uuden" olevan omalleni. En kuitenkaan kadehdi häntä. Sillä tiedän, ettei minun paikkaani äitinä voi viedä kukaan ja lapsellani on hyvä olla hänen kanssaan. Olen kiitollinen (etenkin tätä palstaa luettuani), että hän on lapselleni ihana läheinen aikuinen ihminen ja että hän välittää lapsestani!! Samoin rakastan omaa miestäni vieläkin enemmän, siksi, että hän on mielestäni hieno isä lapsilleen ja myös välittää vielä minunkin lapsestani. Ja voin erittäin hyvällä omallatunnolla sanoa itsekin, että myös minun on helppoa olla onnellinen tässä perheessä, sillä en lainkaan koe mieheni lapsia tunkeilijoina tai toivottomina tapauksina, vaan minulle kaikkein läheisimpinä mukuloina tässä maailmassa. Ja tottakai meilläkin riidellään ja ollaan vihaisia ja kiukkuisia. Se kuuluu tähän elämään sekin.
Tosiaankin luulin jo voittaneeni lotossa, kun luin täällä niitä monia monia monia kirjoituksia uusperheiden kamalista jäsenistä. Ja itselläni homma toimii näin hyvin.
Toisaalta nyt vähän himmeni tuo ihmeellisyyden kiilto perheestämme.... ;)
Se miten jotkut kaipaavat takaisin entistensä luokse, on minusta joko sitä, että ei osata irrottaa menneestä, ja etsiä tietä eteenpäin tai sitten koko ero on ollut erehdys, joka pitäisi korjata mahdollisimman nopeasti.
Eikä mikään ole tärkeämpää kuin se, että me isot aikuiset ihmiset huomattaisiin kaiken oman tohinamme keskellä se tosiasia, että lapset eivät ole eron syypäitä. Heidän ei kuulu joutua vielä eronkin jälkeen kärsimään isän ja äidin riidoista.
Onnea siis meille, joiden uusperhe toimii hyvin. Ongelmapäiviä teitty on, mutta niistäkin taidamme selvitä, ihan samoilla konsteilla, kuin muutkin "tavalliset" perheet. Miksipä ei?
Hei Jussi, hieno kirjoitus tosiaan. On meitä muitakin, joilla on uusperhe ja asiat ainakin suht hyvin, ainakin tällä hetkellä. Taitaa olla vain niin, että tänne kirjoitetaan silloin kun on ongelmia, ja kun ei ole, niin ei kirjoitellakaan...
kun aina tuo "ihanuus" ei ole mahdollista, eli että jompikumpi ei ottaisi lasta taistelupalikaksi
tai ett ex.st ois ns.kamuja eron jälkeen, sitä yritetään vain näytellä toiselle.
mutta kirjoituksesi oli hyvä, hyvää jatkoa ja menestystä teille.