Eli siis mun luokalla on yks mukava tyttö, vähän ihanakin, en varsinaisesti oo ihastunu vielä mut haluisin tutustuu häneen ihan kunnolla. Oon lukios siis.
No tilanne on sellanen et jutellaan monesti facessa ja kummatki tykkää puhuu, käytetään hymiöitä ja niin. Ja aina kun oon nähny häntä vapaa-ajalla, kaupungilla, diskois tai ihan misä vaan niin juttelu onnistuu oikeen hyvin, selvästi pitää mun seurastani ainakin jossain määrin ja ompa hän muutaman kerran tullut itekki jutteleen eli en oo aina mä tehny alotetta. Nauretaan myös paljo. Sillä on usein myös kavereita mukana ja neki tykkää puhuu.
Mutta sitte sielä LUKIOS se on aina aivan eri ihminen. Se ei oo huomaavinaan mua ollenkaan puhumattakaan siitä et tulis jutteleen. Ja hällekkään ei voi jutella ku se puhuu kavereiden kans niin tiiviisti. Ehkä välillä oon huomannu sen kattelevan mua mut ei sen enempää.
Ei siinä muuten mitään mut nään sitä niin harvoin vapaa-ajalla ja lukios ny joka koulupäivä.
Miks kaikki koulupäivät ollaan ihan hiljaa niinku mua ei oiskaa ehkä joskus kyylätään hetki jostain kaukaa mut muuten ei mua huomaa. Sit harvoin ku nähhään muualla niin kylläpä huvittaa pitää hauskaa mun kans ja on ihan parasta seuraa. Facessa myös onnistuu juttelu aina.
Onko muilla kokemuksii? Mistä johtuu ja mitä vois tehä?
No tilanne on sellanen et jutellaan monesti facessa ja kummatki tykkää puhuu, käytetään hymiöitä ja niin. Ja aina kun oon nähny häntä vapaa-ajalla, kaupungilla, diskois tai ihan misä vaan niin juttelu onnistuu oikeen hyvin, selvästi pitää mun seurastani ainakin jossain määrin ja ompa hän muutaman kerran tullut itekki jutteleen eli en oo aina mä tehny alotetta. Nauretaan myös paljo. Sillä on usein myös kavereita mukana ja neki tykkää puhuu.
Mutta sitte sielä LUKIOS se on aina aivan eri ihminen. Se ei oo huomaavinaan mua ollenkaan puhumattakaan siitä et tulis jutteleen. Ja hällekkään ei voi jutella ku se puhuu kavereiden kans niin tiiviisti. Ehkä välillä oon huomannu sen kattelevan mua mut ei sen enempää.
Ei siinä muuten mitään mut nään sitä niin harvoin vapaa-ajalla ja lukios ny joka koulupäivä.
Miks kaikki koulupäivät ollaan ihan hiljaa niinku mua ei oiskaa ehkä joskus kyylätään hetki jostain kaukaa mut muuten ei mua huomaa. Sit harvoin ku nähhään muualla niin kylläpä huvittaa pitää hauskaa mun kans ja on ihan parasta seuraa. Facessa myös onnistuu juttelu aina.
Onko muilla kokemuksii? Mistä johtuu ja mitä vois tehä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa aika oudolta. Itselläni oli sama tilanne, juttelin yhden pojan kanssa paljon koneella ja jos törmäsin kaupungilla niin juteltiin jne, mutta ei koulussa ikinä mitään. Itselläni oli silloin syynä ujouteni ja se, että kaverini olivat ahdasmielisiä ja en olisi jaksanut mitään "hihi onko sulla ja tepolla jotain juttua?" joten olin koulussa tyly. Kyllä katseita vaihdettiin ja moikattiin välillä mutta siinä se. Kerran sitten kaverini alkoi kertomaan, kuinka Teppo on mukava ja plaaplaa jolloin uskaltauduin kertomaan ihastumisestani frendeille ja sen jälkeen oltiin tepon kanssa aina koulussa ja kaikki tiesi meidät pariskunnaksi.
Tylsä pitkä tarina, ilman pointtia. Jos vaikka vain itse menisit huomenna ja moikkaisit ja alkaisit jutella hänelle? Kyllä reaktiosta huomaat jos et ole toivottu keskustelukaveri. Tai sitten koneella puhuessanne sanot että on muuten outoa kun ei koulussa ikinä puhuta. Niin teppokin sanoi mulle kerran, jolloin lupasin syödä hänen kanssaan safkatauolla. Oli muuten jäätävin hetki elämästäni kun onnistuin perunat kastikkeineen tiputtamaan syliini. sen jälkeen söin puolivuotta pelkkää näkkileipää skolessa.
Ja lisäyksenä, itse ilmaisen kiinnostukseni aina olemalla maailman tylyin ihminen ihastukselleni. Tälläkin hetkellä hän on ainoa, jota en moikkaa käytävällä törmätessä. Olen saanut niin pahasti takkiin, etten halua tunteitani näyttää kellekään.
Eli tytöllä voi olla myös tällainen, mutta mitään en lupaa koska en usko tämän olevan hirveän normaalia.
Jeps, tuttu juttu. Aikoinaan kanssa juttelin aina iltaisin yhen tytön kanssa kaikesta, mutta koulussa oltiin hiljaa, joskus vaan hymyiltiin toisille kun kukaan ei ollut näkemässä.
Veikkaanpa, että suurin syy tähän on varmaankin justiinsa jo tuo aiemmin mainittu eli se, että pelkää kavereiden reaktiota. Mullakin joskus kun joku tyttö kommentoi aan facebookissa muutamia mun julkaisuja, niin heti armoton ''Uuu, tuol on sun tyttöystävä. Mikset mee sen luo?'' Niin, ei kovin kiva juttu.
Jossakin vaiheessa mä aloin vaan ajatttelee, että mitä helkutan väliä jjoidenkin kavereiden mielipiteillä on mun todellisiin ystävyyssuhteisiin. Aloin moikkailemaan tätä yhtä tyttöä tosi useasti ja joskus juteltiin aika paljonkin käytävillä. Mut päätin rohkaistua liian myöhään, ei meiän jutusta tullut mitään... Mut nyt oon päättänyt, että kun lähen syksyllä lukioon - siellä alkaa uus sivu mun elämässä. En aio välittää ollenkaan mistään kavereitten sanomisista (jos ne ees lähtee samaan lukioon) ja jutella tytöille paljon, jos vaikka löytäis sen oikeen.
Sulle aloittaja, suosittelen että meet vaan rohkeesti juttelemaan tytölle. Tai moikkaa ja hymyile ees kun kohtaatte (se oikeesti piristää päivää!!) Kannattaa toimia ennenkuin on liian myöhäistä.
I feel you bro! Tsemppiä :))
Juuh itsekin olen huomannut että ihastukseni ignooraa mut koulussa aika lahjakkaasti (satunnaista vilkuilua lukuunottamatta) silloin kun sen kavereita on paikalla, mutta silloin harvoin kun ei niin juttelee yleensä ihan vaivatta. Sinänsä harmi, koska ei oikeen nähdä muualla kuin koulussa.