Jorma Viiki kertoo sotien jälkeisestä karusta lastenkotiarjesta esikoiskirjassaan. Kuri oli sotilaallinen, kylmään kellarikoppiin päätyi pienimmästäkin syystä ja sekä henkilökunta että vanhemmat pojat käyttivät pikkupoikia seksuaalisesti hyväkseen.
Rääkkiä, rangaistuksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä
Minä-muodossa kirjoitetun Kuksterin sivuilla lapsuuttaan ja nuoruuttaan elää kaltoin kohdeltu poika, joka kovettaa omantuntonsa varastellessaan käsilaukkuja vanhoilta naisilta ja elokuvalippuja pikkulasten käsistä. Tarmo oppii jo hyvin nuorena tienaamaan tupakkarahansa prostituoituna Lahden linja-autoaseman vessassa.
Todellinen piina alkaa pojan päädyttyä mikkeliläiseen kasvatuslaitokseen. Kirjan karmea arki on suora toisinto Viikin omasta nuoruudesta.
- Elämä laitoksessa oli suoraan sanoen helvetillistä. Oli vain sitä ikuista rääkkäämistä, eikä kukaan ollut kenenkään ystävä. Meillä oli käytössä esimerkiksi ns. mitä vaan -velka, jonka vedonlyönnissä hävinnyt jäi velkaa voittajalleen. Itse selvisin velasta kirjoittamalla pornonovelleja isommille pojille. Velkaketjut olivat usein niin pitkiä, ettei kukaan koskaan tiennyt mitä sai tehdä ja kenen kanssa. Pieni pelko oli päällä ihan koko ajan.
Lastenkodin kuri oli sotilaallinen. Sääntöjen rikkomisesta saattoi joutua lukituksi päiväkausiksi pimeään ja kylmään kellarikoppiin.
Seksuaalinen hyväksikäyttö oli tavallista, ja sitä esiintyi myös laitoksen asukkien kesken. Viiki kirjoittaa "sussuilusta", jolla tarkoitetaan nuoremman pojan alistumista vanhemman pojan seksileluksi.
Lastenkotiarkeen mahtui yhden käden sormin laskettava määrä hyviä asioita.
- Aurinkoisia hetkiä olivat ne, kun kävimme uimassa, urheilemassa tai metsässä marjoja poimimassa. Mutta siinä ne melkein olivatkin, Jorma Viiki hymähtää.
Vaimo tiesi kaiken, tyttäret lukevat vasta kirjasta
Jorma Viikin vaimo tiesi miehensä lapsuus- ja nuoruuskokemuksista, mutta esimerkiksi kolme tytärtä eivät ole aiemmin kuulleet isänsä menneisyydestä. Viiki on kiitollinen paitsi perheestään, myös siitä, että elämä on lapsuuden jälkeen sujunut mallikkaasti.
Mies halusi kuitenkin kirjoittaa aivan kaikesta kokemastaan.
- Ajattelin, että jos tässä nyt kerran kirjoitetaan, niin kirjoitetaan sitten kaikesta. Mitä niitä sievistelemään. Tarkoitus ei ollut herättää mitään sensaatiota, mutta tämä on totuus ja sillä sökö.
http://yle.fi/uutiset/50-luvun_lastenkotiarki_oli_valtapelia_ja_seksuaalista_hyvaksikayttoa/6789049
http://areena.yle.fi/radio/2005654
http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2512&artikel=5521984
Rääkkiä, rangaistuksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä
Minä-muodossa kirjoitetun Kuksterin sivuilla lapsuuttaan ja nuoruuttaan elää kaltoin kohdeltu poika, joka kovettaa omantuntonsa varastellessaan käsilaukkuja vanhoilta naisilta ja elokuvalippuja pikkulasten käsistä. Tarmo oppii jo hyvin nuorena tienaamaan tupakkarahansa prostituoituna Lahden linja-autoaseman vessassa.
Todellinen piina alkaa pojan päädyttyä mikkeliläiseen kasvatuslaitokseen. Kirjan karmea arki on suora toisinto Viikin omasta nuoruudesta.
- Elämä laitoksessa oli suoraan sanoen helvetillistä. Oli vain sitä ikuista rääkkäämistä, eikä kukaan ollut kenenkään ystävä. Meillä oli käytössä esimerkiksi ns. mitä vaan -velka, jonka vedonlyönnissä hävinnyt jäi velkaa voittajalleen. Itse selvisin velasta kirjoittamalla pornonovelleja isommille pojille. Velkaketjut olivat usein niin pitkiä, ettei kukaan koskaan tiennyt mitä sai tehdä ja kenen kanssa. Pieni pelko oli päällä ihan koko ajan.
Lastenkodin kuri oli sotilaallinen. Sääntöjen rikkomisesta saattoi joutua lukituksi päiväkausiksi pimeään ja kylmään kellarikoppiin.
Seksuaalinen hyväksikäyttö oli tavallista, ja sitä esiintyi myös laitoksen asukkien kesken. Viiki kirjoittaa "sussuilusta", jolla tarkoitetaan nuoremman pojan alistumista vanhemman pojan seksileluksi.
Lastenkotiarkeen mahtui yhden käden sormin laskettava määrä hyviä asioita.
- Aurinkoisia hetkiä olivat ne, kun kävimme uimassa, urheilemassa tai metsässä marjoja poimimassa. Mutta siinä ne melkein olivatkin, Jorma Viiki hymähtää.
Vaimo tiesi kaiken, tyttäret lukevat vasta kirjasta
Jorma Viikin vaimo tiesi miehensä lapsuus- ja nuoruuskokemuksista, mutta esimerkiksi kolme tytärtä eivät ole aiemmin kuulleet isänsä menneisyydestä. Viiki on kiitollinen paitsi perheestään, myös siitä, että elämä on lapsuuden jälkeen sujunut mallikkaasti.
Mies halusi kuitenkin kirjoittaa aivan kaikesta kokemastaan.
- Ajattelin, että jos tässä nyt kerran kirjoitetaan, niin kirjoitetaan sitten kaikesta. Mitä niitä sievistelemään. Tarkoitus ei ollut herättää mitään sensaatiota, mutta tämä on totuus ja sillä sökö.
http://yle.fi/uutiset/50-luvun_lastenkotiarki_oli_valtapelia_ja_seksuaalista_hyvaksikayttoa/6789049
http://areena.yle.fi/radio/2005654
http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2512&artikel=5521984
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomen ensimmäisen ja 50 vuotta myöhässä tehtävän sijaishuoltoselvityksen myötä vastaavia tapauksia paljastuu enemmänkin.
On se hyvä, että meillä on vanhentunut vahingonkorvauslaki, jonka perusteella raiskatuille, kastroiduille, lobotomisoiduille ja hakatuille ei tarvitse maksaa mitään.
Keitä eettisessä neuvottelukunnassa ETENEssä oikein istuu? Onko sielläkin sijaishuollon edustus?Kertokaa, ken tietää!