Miksi musta tuntuu, että niin monet homot etsivät täysin epärealistista miestä rinnalleen. Siis myös homot, joilla oikeesti olisi ees varaa olla nirsoja miesten suhteen. Vaikka tulisi toisen kanssa hyvin juttuun, niin silti saa pakit ilmeisesti siksi, että ei täytä vastapuolen kaikkia kriteereitä. En oikeesti ihmettele miksi niin monet homot ovat sinkkuja, ku jahdataan jotai alusvaatemallia vaikka itsellä tuskin varaa vaatia mitään sixpäkkiä toiselta jne.
Homoilla täysin epärealistiset mieshaaveet
Jfoskrn
431346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Totta tuokin, qruiserissakin törmää usein semmosiin, jotka jopa asettaa ihan älyttömiä ehtoja (esim. ei saa olla lävistyksiä ja tatuointeja)
Itse en semmoista halua, tärkein ulkoinen kriteeri ovat kasvot. Vartalonkaan ei tarvitse olla lihaksikas, kunhan ei ole epäterveen kokoinen kumpaankaan suuntaan. Asiolla, kuten munan koolla ei ole mitään merkitystä, olkoon vaikka nysä, kunhan on sellainen ihminen jota muuten rakastaa. Ja pääasia että munat löytyy, kun homo olen enkä usko rakastuvani tyttöön
vaikka monikin rajaisi lävistykset ja tatuoinnit pois. Itse sallisin korkeintaan korvakorun ja mahdollisesti jonkun pienen tatuoinnin. Ne ovat kuitenkin itsehankittuja, eikä synnynnäisiä ominaisuuksia mihin ei niin voi vaikuttaa.
Jos ei pysty kiihottumaan kuin isokyrpäisestä jne, niin on luonnollista haluta sellaista ja joutuu olemaan ilman jos ei löydy. Ei ketään voi myöskään vaatia kelpuuttamaan itseään.
Siinä on selvä ristiriita jos lihavalle kelpaa vain hoikka, mutta ei itse viitsi laihduttaa, mutta joskus hekin löytää haluamaansa seuraa.
No tuo käsitys siitä, että laihuus tulee ennen lihavuutta on vain sinun päässäsi. Itse on jossain määrin vatsakas ja jopa hiukan ylipainoinen, joskin skrode.
Exä taasen piti just siitä, mut oli sellainen heinäseiväs, joka sai syödä, mitä halusi, muttei lihonnut. Anyways, toi sun arvottelu on vain sun päässäs.
"joskus". Pääsääntöisesti ihmiset tykkää enemmän hoikista ja haluaisivat itsekin olla. En muista yhtään paria joissa molemmat olisivat lihavia, mutta minulle on ollut tyrkyllä todellla paljon lihavia. Osa hyväksyy itsensä ja/tai toisen lihavuuden, mutta harva sitä haluaa. Toki heitäkin on.
Täysin samaa mieltä!
mää oon sitä mieltä että parempi söpö ja suloinen kuin komea adonisvartalo, koska jos oikein järjellä ajattelen niin siihen söpöön ja suloseen rakastuu oikeasti, mutta se mallin näkönen voi olla sitten vaan pelkkää silmänruokaa :)
Semmoset söpöt, vartaloltaan sopusuhtaiset ja luonteeltaan sekä itsestään pitävät, että muita ajattelevat miehet vetoaa muhun. Olen komea, raamikas, fiksu, miellyttävä ja kiltti, mutta jostain syystä harvemmin homot lähestyvät. Naisia taas riittäisi. Olen tullut siihen tulokseen, että joko eivät uskalla tai sitten en ole heidän makuunsa.
Mutta ei auta ruikutus, pitänee vaan olla itse se aktiivinen osapuoli.
Qruiser.. sanotaan nyt näin: rapamahojen pintaliitopaikka. Hieman kärjistäen.
Kuten jo tuolla jossaki sanottiin, että asetetaan älyttömiä ehtoja, pitää paikkaansa. Aivan kuten keskenkasvuiset teinitytöt. Tosin lävärit ja tatskat on täysin luonnottomia luonnottomia.
Varsinkin enpä ihmettele sanoi jo asian juuri niinkuin se on.
Jos ei pysty hyväksymään ihmistä muuten kuin kiiltokuvana, niin ollaan aika pahasti hukassa.
Olen tapaillut paria sikspäkin omistavaa kaveria ja ihan mukavia ovat ihmisinä, mutta ihmissuhde on paljon muutakin kuin mallin vartaloita ja seksiä. paljon enemmän merkkaa se, mitä toisella on korvien välissä. Ei tarvitse olla superälykäs eikä nokkela, kunhan arvot on kohdallaan, hän todella välittää ja sydänmen ilo välittyy myös sinulle. Siksi kuntosalin lisäksi kannattaisi myös hankkia pilkahdus onnea, jota osaa jakaa.
Ei nirsous paha asia ole. Pahempaa on feikata, että rakastaa. Saat tuntea sen nahoissasi paljon karummin.
Älä ota pakkeja rankasti. Voit tulla torjutuksi vain senkin takia, että muistutat kaiman serkun isoveljen kaveria tai tunne ei vain syttynyt. Me ihmiset olemme tällaisia, me sytymme joskus. Mutta, jos haluat menestyä, koita olla se mies, josta unelmoit.
Jep !
Haaveissa suuri osa elää ja sitte itkee kun ei oo ketään...oot niin oikeessa tuossa...No sellaiset jää ainakin koko elämäkseen runkkaan mallipoikia netissä---Ja kuinka ihanaa on saada kunnon perus mies/ poika iästä riippuen...ehkä ! Iällä ei väliä jos synkkää ! T 17v yhdessä olleet...
nim J.P.K
Jos olen itse liikunnallinen ja sopusuhtainen, niin ei ole mielestäni liikaa pyydetty, että etsin samankaltaisuuksia mahdollisesta kumppanista.
Ihmiset ovat ulkonäköpainotteisia eikä sille voi mitään. Tärkeää on ottaa henkilön ominaisuudet ja persoonaallisuus huomioon mutta ei tuosta ulkonäköasiasta pääse eroon.
Itseäni harmittaa se, että Suomesta ei tunnu löytyvän ihan tavallisia, rentoja perusmiehekkäitä homoja sitten millään. Ainoat tälläiset ovat bi-seksuaaleja ja heistä jokainen tähän asti vastaan tullut on joko kaapissa, seurustelee naisen kanssa tai on kyseisiä naispuolisia kumppaneitaan pettämässä.
Mitä noihin "sikspäkkeihin" tulee, niin melkoisen vaniljaa mieltymystä osoittaa. Mieluummin niin päin, että lihasta on mieheksi vaikka "sikspäkki" ei näkyisikään.
"Jos olen itse liikunnallinen ja sopusuhtainen, niin ei ole mielestäni liikaa pyydetty, että etsin samankaltaisuuksia mahdollisesta kumppanista."
Niin, se "sopusuhtaisuus" kun pitää sisällään vähän muutakin kuin vain arkiliikunnan ja tasapainoisen ruokavalion. Se tarkoittaa hikoilemista kalliilla salilla, jatkuvaa proteiinien tankkaamista ja ruoan kyttäämistä. Se maksaa fyffee ja on yksi tapa erottautua joukosta.
Olet aivan oikeassa siinä, että tuo ei ole vain reiluuskysymys - hoikka etsii hoikkaa - vaan ehdottomasti elintapa, elämäntapa ja arvovalintakysymys. Harva nykyaikana vahingossa eksyy sellaiseen "kuosiin", mistä tässä treadissa puhutaan. Sellainen kroppa vaatii päämäärätietoisuutta, uhrautumista ja jatkuvaa ylläpitoa.
Edellisestä automaattisesti seuraa se, että henkilö on _erittäin_ ulkonäköpainotteinen. Turha sitä on kauniilla sanoilla muuksi selitellä, kierrellä ja kaarrella. Edelleen sitä on myös turha yleistää. Kaikki eivät ole edellisen perusteella "sopusuhtaisia", eikä sellainen myöskään kaikkia kiinnosta, ei itsessä, eikä muissa.
Nämä sopusuhtaiset eivät edusta eliittiä, vaikka omistautuminen ruumiinsa ehostamiseen, ja sen joissain synnyttämä ihailu, voi synnyttää sellaisen vaikutelman.
"Sopusuhtaisuus pitää sisällään muutakin kuin arkiliikunnan ja tasapainoisen ruokavalion, se tarkoittaa hikoilemista kalliilla salilla, jatkuvaa proteiinien tankkausta ja ruuan kyttäystä"
Niin pitääkin, eikä puhe ollutkaan mistään malikuoseista vaan hyvästä peruskunnosta, mikä yleensä tuo mukanaan tuon sopusuhtaisuuden. Liikuntakeskukset ovat hyvinkin kalliita, myönnän, mutta on niitä paikkojakin jotka eivät ole trendikkään kalliita kahviloineen ja täynnä elliptisiä laitteita. Proteiinit ovat tärkeä osa ravintoa, mutta tuo "tankkaus" on vähän liioitteleva termi. Ruuan kyttäys on ihan hyvä asia ja vaikka kyttäisikin mitä syö, voi ihan hyvällä omatunnolla myös ns. mässäillä, kunhan pitää kohtuudessa. Sitä yllättyykin, miten ei enään teekään mieli mitään roskaa ja jäätelöpaketti saattaa kestää kuukaudenkin loppumatta.
Ihmiset etsivät samankaltaisuuksia muissa, ja ihan ymmärrettävää se on, sillä kun on yhteisiä intressejä ja piirteitä, tulee myös paremmin toimeen ja ymmärtää toista paremmin. Ulkonäköpainotteiset pintaliitäjät ovat oma lukunsa, mutta mielestäni nykyään ei liikunnalle anneta tarpeeksi arvoa ja sen tärkeyttä huomioida, jopa vähätellään, ja varsinkin homojen keskuudessa tuntuu että tuo liikunta on unohtunut kokonaan. Enkä halua vaikuttaa mitenkään saarnaavalta, mutta liikunta on tärkeä osa terveyttä ja siitä voi pitää huolta ilman että on pakkomielteinen tai uhrautuvainen, tai kyllä se pientä uhraamista vaatii itsekontrollissa ja herkuissa mutta kuitenkin.
Jotenkin tuntuu, että kuvitellaan sen liikunnan ja varsinkin voimaharjoittelun (onpas pelottava termi) olevan jotenkin vaikeaa tai saavuttamattomissa ja totta se on että kaikenlaista misinformaatiota on liikkeellä, mutta kannattaa yrittää löytää sitä oikeaa tietoa ja olla uskomatta kaikkea.
Muutosta se tuo elämään, mutta lopputulos ja yleinen hyöty mitä siitä saa, ovat ehdottomasti sen arvoisia. Niinsanottu "arkiliikunta" ja "arkiruoka", mitä ne nykypäivänä tarkoittavatkin, eivät todellakaan riitä ehkäisemään sitä haittaa, mitä nykyaikainen eläminen aiheuttaa.
Sopusuhtaiset eivät ole eliittiä, ihmisarvoon on paljon muutakin kuin se kuosi ja eri ihmisillä on eri vahvuuksia, mutta mielestäni kunnossa olevien vähättely pintaliitäjiksi on aivan yhtä väärin, kuin ihmisten torjuminen suoralta kädeltä ulkonäön puittein. Mutta kuten sanoin, ulkonäöllä on väistämätön rooli oli se kuinka suuri tai pieni tahansa, mikä korostuu miehissä vielä enemmän. Se on luonnollista, ja siitä ei ylitse pääse.
Terveellinen arkiruoka riittää, ei ennen ollut paljon ylipainoisia, varsinkaan nuorissa. Lisäksi syön vitamiineja ja hivenaineita, ei niihinkään paljon kulu. Itse käyn vain uimahallissa ja kotona hiukan välineita.
Tärkeintä on huolehtia terveydestään ja olla tyytyväinen omaan vartaloonsa, mutta parempihan se on saada toisiltakin ihailua kuin halveksuntaa. Jotkut tietysti kaipaa huomiotakin välinpitämättömyyden sijaan.
Terveellien arkiruoka riitti, mutta nimimerkki "näin on" unohti jotain. Meillä on lihavien ja ylipainoisten joukkojen lisäksi joukko niitä, jotka ovat kehittäneet ruoan tarkkailusta oman taiteenlajinsa (ortoreksia).
Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Kalliilla saleilla näkee nykyisin sellaista joukkoa, joita näki ennen vain amerikkalaisissa leffoissa. On laitettu silikonia rintoihin, on leikelty nenää, on laitettu hampaat suoriksi ja valkaistu ja hiukset viimeisen päälle. Jos on kohta läskiä yksillä, on toisilla kroppa sellainen, jollaisia ei todellakaan nähty "ennen vanhaan".
Se, mistä tässä threadissa puhutaan, ei ole "ennenvanhaan -kroppa" vaan nykyajan kropan ihanne. Se on se kropan malli, mikä on syntynyt vastapainoksi tälle lihavuudelle ja yhtä kaukana "ennenvanhaan-normaalista" kuin lihavuuskin. Oma lukunsa ovat ne, joille tietty kropan malli on muodostunut fetissiksi.
Suomi on Pikku-Amerikka. Tuo lihavuuden ja ylipäätään ylipainon kyttääminen, vaikka kyseessä olisi lievä ylipaino, joka ei tilastollisesti paljoa nosta erinäisiä terveysriskejä, on osoitus yhteiskuntaluokan määräytymisestä. Kropasta on tullut "käyntikortti", jota pitää muokata tietynlaiseksi, jotta osoitat arvosi. Vähän sama juttu kuin 1800-luvulla, jolloin rusketus oli merkki ulkoilmatöistä, huonosta toimeentulosta ja junttiudesta...
"Niin pitääkin, eikä puhe ollutkaan mistään malikuoseista vaan hyvästä ... hmiset etsivät samankaltaisuuksia muissa, ja ihan ymmärrettävää se on ... Jotenkin tuntuu, että kuvitellaan sen liikunnan ja varsinkin voimaharjoittelun ... Sopusuhtaiset eivät ole eliittiä, ihmisarvoon on paljon muutakin kuin se kuosi ja eri ihmisillä on eri vahvuuksia..."
Voi hellanlettas mitä lässytystä. Taisin osua herkkään paikkaan? Olisit nyt vain onnellinen siitä mallivartalostasi - onhan se maksanut maltaita ja aikaa - keekoile vaan vapaasti sen kanssa 24/7.
Pieni repsahdus, niin se on mennyttä, ja niin taitavat olla ne sinun "natsasi" ihmissuhderintamalla. Noin pinnallisella elämänkatsomuksella ei pitkiä ihmissuhteita solmita. Hanki vaikka kreikkalainen patsas tai peili sinne kämppääsi, niin saat ikuisen kumppanin, joka miellyttää silmiäsi.
Arkaan paikkaan, kuinka niin? Mielestäni asiallisesti vastasin postaukseesi, ja ylläolevatkin viestittävät ihan asiallisesti.
Sinun viestintätavasta vain tulee tunne, että siellä raivotaan happamista marjoista jotka ovat saavuttamattomissa. Aiheessa oli kyse ulkonäön merkityksestä ihmissuhteissa ja varsinkin miesten kesken, ja se on täysin luonnollista että miehet ovat pinnallisempia kuin naiset, ja heidän "turn-onit" ovat erilaiset. Yksilöllisiä mieltymyksiä unohtamatta.
Enkä mielestäni missään hyökännyt siten, että joku itsestänsä huolta pitämätön olisi jotenkin arvoton, ei, siinä on monta monessa. Mutta on kieltämättä outoa, jos mainitusti ei itsestänsä huolta pidä, ja haluaa pakosti jonkun joka niin tekee. Vähän kuin olisi itse vain peruskoulun käynyt, ja pitäisi korkeamman tason koulutusta pakollisena kriteerinä toisessa. Jos jotain aletaan vaatimaan, niin pitää ne omat "resurssinsa" katsoa läpi.
"Pieni repsahdus, niin se on mennyttä, ja niin taitavat olla ne sinun "natsasi" ihmissuhderintamalla. Hanki vaikka kreikkalainen patsas tai peili sinne kämppääsi, niin saat ikuisen kumppanin, joka miellyttää silmiäsi".
Tässä harrastat aivan sitä samaa "suoralta kädeltä torjumista ulkonäön puittein". Huonoa karmaa tuo toisille pahojen asioiden toivottelu, puhumattakaan oman ajatusmaailmansa myrkyttämisestä, oli se sitten kateudesta tai muusta johtuvaa.
Negatiivisuus ja hyökkääväisyys eivät myöskään ole kovin ihailtavia ominaisuuksia, ja kuten nyt huomaat, on se "mallin kroppakin" yhtä tyhjän kanssa jos kyseessä on negatiivinen, myrkyllinen ihminen. Toki, kuten sanoin, ihmiset etsivät samankaltaisuuksia, joten negatiivisellakin ihmisellä saattaa olla "mahkuja" toisen samankaltaisen ihmisen kanssa.
Toivon kaikkea parasta sinulle, ja toivon, että löydät positiivisemman ajatusmaailman ja täyttävää sisältöä elämällesi.
"Se, mistä tässä threadissa puhutaan, ei ole "ennenvanhaan -kroppa" vaan nykyajan kropan ihanne."
Olet aivan oikeassa että tässä on lievästi eksytty aiheesta. Myönnän että itsellänikin on vähän ennakkoluulo, kun on näitä aiheesta valittajia kuullut ja nähnyt (niin miehet kuin naisetkin), että he ovat usein rapakuntoisia ja pöhöttyneitä jotka eivät itseensä panosta, ja ihmettelevät miksi ei "flaksi" käy. Mutta netissä kuin näin ollaan niin ennakkoluulot ja äkkipikaiset vastaukset ovat arkipäivää.
Jos kyse oli tosiaan siitä, että jotkut tosissaan hyväksyvät vain näitä Efroneita, niin totta se on että ei se kovin kestävä tie ole. Mutta tuo ei mielestäni oikeuta myöskään tuohon "rapakuntoisuuteen" josta mainitsin, mielestäni tuo osuus tässä asiassa on se, mikä helposti unohtuu ihmisillä.
miehissä noita äärimmäisyyksiin meneviä "korjailijoita", mutta mömmöjä kyllä käyttää monikin, eikä silloin lihakset olekaan luonnolliset. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä plastiikkakirurgille ilman terveydellistä syytä, toisaalta ei ole pahempia vikojakaan. En usko, että Suomessa monikaan miehistä laittaisi silikonia rintoihin tai mihinkään ja rintalihakset on minusta kaikkein helpoin saada kehitettyä.
Tuo liikalihavuus on tullut ongelmaksi vasta 20 vuoden sisällä. Aikaisemmin tehtiin enemmän ruumiillista työtä sekä teollisuudessa, että maataloudessa ja vartalot olivat parhaimmillaan todella hyvän näköisiä, katsopa vaikka paidattomia miehiä sota-ajalta. Ruuasta oli pulaa, mutta terveys oli parempi.
Luonnollista V-mallin vartaloa näkee useimmiten enää pikkupojilla. Teinit venähtää pituutta yks kaks jolloin varatalo ei ole optimaalinen, mutta silti kaunis hoikkana. Yli 20 vuotiaista sitten suurin osa alkaa läskistyä nopeasti ja yhä suurempi osa jo lapsesta pitäen. Yksi selitys on yh-äidit jotka lellii lapsia herkuilla, isät olisivat järkevämpiä. Tietokone(pelit) ja muu viihde, sekä tietysti runsas alkoholin käyttö jo teini-iästä alkaen.
En edes tajua noita "repshtamisia". Itsensä lihottaminen vaatii melkoista yrittämistä, joutuu ostamaan paljon lihottavaa ruokaa ja syömaan ne, ei se vahingossa tapahdu. Peili on varmaan jokaisella ja jos ei ole tyytyväinen muutokseen niin se on alkuvaiheessa vielä helppo korjata. Minulla on paino pysynyt samana koko ajan mutaman kilon tarkkuudella, harvoin edes mittaan, mutta vanhemmiten saa syödä selvästi vähemmän tai ei ainakaan lihottavaa paljon.
Ihmisarvo on jokaisella enkä ole huomannut tavallisia tai edes reilusti ylipainoisia pahemmin pilkattavan, mutta tuntuvat kyllä loukkaantuvan useinkin aivan tarpeettomasti. Jos pitää itsensä sellaisena kuin on tarkoitettu niin se on sitten muka narsismia tms.
No meidän taloudessa toinen painaa 57kg ja minä 79kg. Ja kyllä, myönnän mittaavani kalorit ja makroravinteet... toinen syö kasviksia joskus kalaa useimmiten kerran tai kaksi päivään yht. ~1800kcal, meikäläinen taas syö reilusti lihaa ja vähintään kuusi ateriaa päivässä yhteensä päälle 3000kcal jolla paino pysyy tasan paikallaan... Tietynlaista harmia siitä on sikäli ettei oikein yhteisruokaa tuu tehtyä kun on täysin erilaiset ruokailut ja jääkaapitkin pitäis olla omat. Joskus tuntuu siltä että ruuan mässyttäminen päivästä toiseen tähän samaan tahtiin on täysin kahjoa. Mutta toistaiseksi on selvitty viis vuotta näin eikä vielä oo syntyny riitoja. =)
Ja joo, tulee käytyä treeneissä neljästi tai viidesti viikkoon... mutta kyllä se on ihan halu jatkaa harrastusta joka sinne salille vetää. Työmurheet unohtuu sillä hetkellä kun sinne pääsee, voi puoleksitoista tunniksi heittää ns. aivot narikkaan. Stressaavan työn vastapainona käy vallan mainiosti.
Eiköhän tää meno tästä itsekseen sitten hyydy kun nuoremmat kaverit painaa ohitse.... siihen asti jatkan samaan malliin. ^_^
ite haluaisin melko tavallisen, oman ikäisen koheahkon ja normaalin pojan, mutta loppujenlopuksi ulkonäköön ihastutaan ja luonteeseen rakastutaan :)
Normaalin?
Homous on itsessään jo epärealistista. Ihmisen seksuaalisuuden kehitys perustuu vastakohtien vetovoimalle ja siksi kaksi miestä harvoin toimii.
Onhan homojen keskuudessa kyllä noita roolijakoja (top/bottom), mutta onko se tarpeeksi, jotta ollaan tietyllä tapaa tarpeeksi erilaisia?
Käytännössä kestävimmät suhteet on pitkälti kaverisuhteita mun kokemuksen mukaan. Molemmat voi olla samannäköisiä, mutta toinen on luonteelta femmempi.
Top-bottom-roolitus ei riitä muuhun kui seksisuhteeseen. Suhde perustuu paljolti muuhun, sillä seksi väljähtyy kuitenkin jossain vaiheessa.
Pehmeyttä ei pitäis liikaa dissailla, kun käytännössä toinen on kuitenkin se pehmeämpi ja toinen se "Tarzan jolla on Jane".
Ehkä silloin jos ei ole tyytyväinen itseensä. Heteroissakin on usein samannäköisyyttä esim silmissä ja naiset etsivät tutkimusten mukaan isänsä tyylistä, miehet äidin eli samoja piirteitä. Luonteeltaankaan en sietäisi kovin erilaista, mutta varmaan joillakin toimii sekin.
Eikös usein sanota eron syyksi juuri että ollaan liian erilaisia.
Mä ainakin mietin sitä että jos toisen pitäis olla suurinpiirtein samanlainen JA homo, niin ei löydy samanlaista koko Suomesta. Luultavasti. Toimivin suhde ollut sellainen, missä toinen oli hyvin erilainen (meikkaava). Mutta liika erilaisuus ei ollut plussaa ja siihen se sitten kaatuikin. Sopivasti erilainen pitäis olla.
Tietynlainen apaattisuus tuntuu vellovan homomaailmassa tuon asian suhteen. Useampi alkaa iän myötä pitämään itsestään selvänä sitä, että ei sitä "unelmien miestä" tule koskaan löytymään, joten homona elämisestä on jäänyt jäljelle vain se yhteisöllisyys tai satunnainen seksi. Esimerkiksi qruiserissa (www.qruiser.com) huomaa, että moni on vuosien saatossa kokonaan jättänyt luokittelematta siviilisäätynsä (ei enää ilmoita, onko sinkku, seurusteleeko jne.).
Sinänsä minusta melkoisen harmaata ja masentavaa tällainen. Parisuhde-elämä ei ole homojen keskuudessa läheskään samassa arvossa kuin heteroilla. Eikä varmasti tule koskaan olemaankaan (tasa-arvoinen avioliittolaki sitä tuskin muuttaisi juuri mitenkään). Selvästikään eivät ne ole homot, jotka itseään pitävät esillä ja "lobbaavat" homoliittoja tms., vaan asiaan vihkiytyneet heterot. Varsinkin, jos käyt useamman kerran jossain mm. setan järjestätämissä bileissä, niin homot alkaa tuntumaan melkeenpä enemmänkin joltain kummalliselta yhteisöltä kuin miltään "toisenlaiselta" seksuaaliselta suuntautumiselta. Tällaisissa piireissä tuntuu jotenkin siltä, että heille on oleellisempaa toiset homot kavereina ennemmin kuin mikään parisuhde.
Nuorena vielä haaveilee parisuhteesta, mutta Suomen piirit on äkkiä käyty läpi ja jos sitä oikeaa ei löydy alle 30(-40)v, niin on melkein tuomittu olemaan yksin. Jos ilmoitukseen laittaa rehellisesti ikänsä, ei saa juurikaan vastauksia ja ne harvat ei tietenkään ole kiinnostavia.
Homopaikoissa harva uskaltaa tehdä aloitetta, eikä sekään harva ole se oikea. En itsekään ole mennyt kertaakaan juttusille kaikkein kiinnostavimpien kanssa vaikka katseita vaihdettu. Kun tulee ikää, ei viitsi mennä nuoremmillekaan tyrkylle, kun iän kertomisen jälkeen se on siinä, vaikka muuten kelpaisi.
Nuorena ahdisti, mutta nyt kun en enää etsi seuraa on paljon helpompi olla, silmänilokin riittää ja irtoseksiin kyllästyy. Jostain syystä useimmilla tuntuu olevan vaikeaa olla pelkästään kavereitakaan homojen kanssa. Helppo olisi vajota itsesääliinkin, mutta onhan elämässä paljon muutakin.
Oikeasti itseäni ei kiinnosta ollenkaan koruja ja varsinkin lävistyksiä käyttävät miehet. Tykkään nuolla esim. korvalehtiä, enkä siis mitään reikää tai piikkiä. Minusta korut näyttävät miehen päällä suurelta huomionhakuisuudelta. Huomiota saa ja voi hakea muutenkin...
Hui, täytyy kyl sanoo että aika montaa kohtaa oli ahdistavaa lukea. Siksi ahdistavia että ne vastaavat myös tämän homon kokemuksia aika usein.
Varmaan se mies löytyisikin, mutta ei se kyllä ihan helpoksi ole tehty. Iso ongelma on oikeasti se, että homoja ei Suomessa nyt vaan ole kauheasti. Kaappihomoja kyllä tuntuu löytyvän senkin edestä, mutta niistä ei paljon iloa irtoa, jos oikeasti haluaa toisen kanssa olla. Itse en ole terapeutti tai psykologi, joten kykyni auttaa ihmisiä olemaan oma itsensä on rajallinen.
Ikäjutusta en osaa sanoa. En ole itseäni nuoremmista usein niin välittänyt ja nyt kun tuo pelottava 30 on jo täytetty, niin nuoremmat tuntuvat tykkäävän vaan enemmän. Enkä kyllä rupeaisi suhteeseen minkään teinin kanssa.
En kranttuile mielestäni, monikin mies kelpaisi, jos pelkästään ulkonäöstä puhutaan, mutta kyllä se luonne ratkaisee. Sekä älykkyys. En oikeasti pidä tyhmistä ihmisistä ja vaikka kuinka upea olisit, niin jos päässä humisee tyhjää, niin ei onnistu.
En nyt kyllä ole huomannut että heteroilla olisi sen helpompaa. Tunnen myös monia homopareja, jotka ovat ihan tavallisia ja onnellisia, niitä nyt ei vaan näy missään, kun ne tietysti jumittavat himassa tai muualla, ei heitä missään homomeiningeissä juuri näy. En kyllä itsekkään varmaan tietysti juoksentelisi missään, jos oma mies löytyy kotoa.
Homoilla kyllä tuntuu olevan vähän myös itseään lannistava asenne, johon syyllistyn tietysti itsekin. Hyvät asiat ei tietysti tuu helpolla, mut oishan kiva jos tää nyt edes vähän helpompaa olis.
No anyway, rakkautta ja rauhaa kaikille. Toivottavasti löydätte sen mitä etsitte & haluatte.
Mulla on reilu 10kg ylimäärästä joka on tietysti keskittynyt vatsan alueelle mutta on sitä jakautunut muuallekin. Lihakset näkyy käsivarsissa ja jaloissa, mutta en mainosta itseäni lihaksikkaaksi, vaikka ne rasvan alta löytyvätkin. Silti paino on turn offi kaikille. Loukkaavaa on erityisesti se, että ei edes vastata mitään, vaikka lähestyisin puhtaasi kaverimielessä ja mainitsisin sen viestissäni. Ovatko homot todellakin niin ylimielisiä? Eipä tosin tunnu kestävän monien tuntemieni lihaskimppujenkaan suhteet. Ehkä pari viikkoa menee hyvin, sitten arki alkaa palata ja se ihastumsivaihe ohitetaan niin siinä ei aivokapasiteetit kestä todellisuutta tai suhteen haasteita. Jos ei kyetä realistiselle tasolle niin jokainen on loppupelissä yksin enkä tarkoita nyt realistisella tasolla pelkästään ulkonäöllisiä seikkoja vain kokonaisuutta. Parisuhde on nimenomaan kahden ihmisen välinen ja se tuntuu monelta homolta unohtuvan kun ei osata ottaa toisen tunteita huomioon vaan kaikki on "minä minä minä ja mun haluamiset ja menemiset".
Olen yrittänyt laihduttaa ja laihduttaa, mutta nämä viimeiset kilot tuntuvat istuvan tiukasti. Liikuntaan ei yksinkertaisesti ole aina aikaa eikä jaksamista, mutta yritän sitä 1-2 krt viikossa harrastaa. Niin paljon hommia tehtävänä opiskelun osalta ja kotonakin riittää normiaskareita ihan tarpeeksi. Mutta iltaisin sitä toivoo, että olisi joku vierellä kun on väsynyt. Joku varmaan menee purkamaan sitä läheisyydenkaipuuta salille ym. mutta itsellä ei ole kaiken työn ja opiskelupuurtamisen jälkeen jaksamista lähteä rehkimään enkä edes pidä kuntosalista. Rupeaa vain kettuttamaan lihaskimppujen keskellä, että täälläkö olisi pakko käydä, jotta saisi joskus miehen. Pidän enemmän aerobisista lajeista joten teen niitä silloin kun teen. Raudan nostaminen on yksinkertaisesti tylsää ja ärsyttävää. Ei kaikkia ole luotu lihasten kasvattajiksi. Lopppupelissä ne lihakset ei pelasta ketään elämän todellisilta vastoinkäymisiltä eikä parisuhteen ongelmilta saa armoa.
On ironista, että vähemmistön sisällä joutuu kokemaan pahempaa oloa ja masentumista, mutta enemmistön eli heterojen kanssa voi kokea edes jotain ihmisarvoa ja hyväksyntää, vaikka seurustelua ei tietenkään saa. Mua ei ole koskaan kukaan hetero syrjinyt, ainaostaan homot. Sillä välin jotkut järjestöt pauhaavat meille oikeuksia ja siitä kuinka ihanaa homous on yksilön kannalta eikä ole mitään haittaa. Nimenomaan tämän vähemmistön pienuus on se ongelma. Kaikille ei ole kumppania, se on fakta, joten siksi en usko siihen sontaan, että "kyllä kaikille joku löytyy".
Toki niitä kiinnostuneita on paljon, mutta valitettavasti sellaisista ikäluokista, jotka eivät minua kiinnosta. Olen parikymppinen enkä mitenkään voisi kuvitella seurustelevani 50-vuotiaan kanssa, mutta tuntuu, että kelpaan vanhemmille miehille enempi, koska jotkut heistä pitävät pullukoista nuorista miehistä tai sitten heille ei ole niin väliä minkä kokoinen vatsa on. Ongelma ei ole pelkästään siinä, etten koe reilusti vanhempaa miestä ulkonäöllisesti miellyttävänä vaan ihan siitäkin, että ollaan kasvettu eri aikakausilla. Olen seurustellut lähes nelikymppisen kanssa (epätoivoni vuoksi) ja vaikka jollain tapaa synkkasi niin kyllä sen ikäeron tuoman kuilun valitettavasti huomasi. Se on raakaa todellisuutta, jota ei sovi sivuuttaa. Silti jotkut näistä miehistä pahastuvat ja syyttävät minua ylimieliseksi, kun kohteliaasti kerron,etten valitettavasti voi lähteä treffeille tai suostua seksiin, koska en tunne vetoa. Se ikä ei vaan ole pelkästään numeroita eikä ole mikään ihme jos nuorena henkilönä ahdistaa kun baarissa tulee reilusti vanhempi mies lääppimään tai lähettää kikkelikuvia ja ronskeja ehdotteluviestejä qruiserissa tai vastaavassa.
Ei kelpaa aito, rehellinen, empaattinen, mukava, vastuuntuntoinen yliopisto-opiskelija kun ylimääräiset 10kg ja lyhyt pituuteni karkoittaa. Voi kunpa olisin jo 40v, jotta olisin muuttunut jo kyynisemmäksi ja hyväksynyt sen tosiasian ettei ketään löydy. No kaipa tässä seuraavan 20 vuoden aikana siihen tottuu, että yksin saa tallustaa. Ehkä sitten kun olen valmistunut ja alkaa korkea palkka juoksemaan niin korvaan rakkauden puutteen rahalla, kuten exäni teki. Voihan sitä sitten vaikka ostaa seuraa jos ei muuten saa.
Itse olen hoikka ja söpö, 21v, työkseni pakkaan lihaa atrialla. Kun luin kirjoituksesi niin mulle tuli heti pieni alemmuudentunne.
Opiskelet yliopistossa, eli kun menet joskus töihin niin tienaat hirmu summia, itse en kestäisi olla parisuhteessa miehen kanssa joka tienaa paljon enemmän kuin minä.
On se kumma kun tästä aiheesta aina pitää vääntää. Se nyt vaan on niin, että ulkonäöllisesti samantasoiset pariutuvat. Ja ne jotka valittavat etteivät löydä ketään ovat sellaisia joille se oma taso ei kelpaa.
Näin on. Oman tason pitää riittää.
Valittajat jäävät ilman, onnistujat saavat. Unelmoija unelmoi, muitta onnistuja tekee ja toteuttaa. Yksinkertaista.
Valittaja-häviäjä: "Voi kun olisin timmi ! " (unelmoi, unelmoi ja unelmoi)
Onnistuja-toteuttaja: "Olen jo timmi, koska olen toteuttanut kurinalaisesti unelman pitkäjänteisellä ja jatkuvalla työllä"
- toteuttaja aloittaa työskentelyn välittömästi kun huomaa parannettavaa, ei jahkaile sitä milloin aloittaisi.
epäsuhtaisia ihan rakkaudestakin, mutta useimmiten toinen on varakas.
Pariutuvatko? Ihmisillä saattaa olla erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on hyvännäköistä. Kaikki tuntemani homoparit, joilla ei ole mitään helkutan sekoiluja, kuten vapaita suhteita, ovat hyvinkin erilaisia. On pitkiä ja lyhyitä, tummia ja vaaleita, parikymppisiä ja keski-ikäisiä, on suomalaisia ja ulkomaalaisia vain muutamia mainitakseni.
Kaikista huonoimmin menee parikymppisillä pareilla, joissa kummatkin ovat toistensa kopioita, kuten tietyn ulkonäköihanteen suhteen. Ne suhteet eivät kestä KOSKAAN.
Ja ylipäätään, jos ulkonäkö on se nro. 1., tottakai siitä seuraa se, että aina vastaan voi tulla hiukan parempi tapaus, joka laittaa punnitsemaan suhdetta kerta toisensa jälkeen. Syntyykö tuollaisella "jalka oven välissä" -asenteella pitkiä suhteita, joissa on syvyyttä... I don't think so. Tuollaisella pinnallisella höpönhöpöllä suhde päättyy ennen kuin se alkoikaan.
Toi pätee lähes kaikkiin ihmisiin. Tai no yhden illan jutuissa voi olla erilaistakin seuraa, mutta pitkässä suhteessa useimmiten toimii sen "samantasoinen" kumppani. Koska ei ihminen jaksa olla sellaisen kanssa joka on todella erilainen kuin itse. Vastakohdat viehättää, mutta usein vain hetkellisesti. Parhaiten toimii suhteet joissa kumpikin osapuoli on about samanikäinen ja kiinnostunut samoista asioista ainakin osittain. Ja noissa tapauksissa usein ulkonäönkään ei tarvi olla kovin poikkeava tai se luontaisesti ole. En tietenkään meinaa että pitäisi näyttää veljeksiltä tai identtisltä kaksosilta!
Nuoret kundit tosin hakee usein kaikenlaista seuraa, ehkä kokeilunhalusta ja uteliaisuudesta. Mutta kun ikää tulee, niin sitten ihminen alkaa luonnostaan etsiä helppoa elämää, eikä se usein luonnistu täysin erilaisen ihmisen kanssa.
Olen erittäin hyvännäköinen, mutta (melkein) koko ikäni olen saanut olla yksin. Vika löytyy kai korvien välistä, olen usein´masentunut ja ahdistunut, ollut aina, ellei nyt ihan varhaislapsuutta lasketa.
Tämä tietty tuhoaa seuransaamismahdollisuudet. Kerran esimerkiksi kun olin jonkun aikaa ilman nettiyhteyttä ja kävin yhdessä gay-baarissa tsekkaamassa mailit, joku tällanen parikymppinen, suht' mitättömän näköinen pissis huusi kiukuissaan päin naamaa "ettenkö koskaan hymyile?" En tehnyt muuta kuin muljautin silmiäni vastaukseksi.
Seksiseuran suhteen en ole kovin nirso: Onneksi, sillä enimmäkseen olen pannut itseäni reippaasti vanhempien miesten kanssa. Ei haittaa rypyt, eikä läskitkään, jos kokonaisuus on jotenkin kiihottava.
Joku ihan rumakin mies voi olla rumuudessaan kiihottava, esim kerran olin tällaisen pullukan viiksekkään turkkilaisen näköisen miehen kanssa vain siksi että sen muna ja kivekset oli niin mahdottoman suuret (mmm!)
Ja en todellakkaan käsitä miksi joku antaa pakit tatuointien ja lävistyksien takia??? Itselläni ei ole yhtään, enkä haluaisikaan, mutta joku ärhäkän näköinen tyyppi voi olla pirun kiihottava.
Sitten suhteet, olen viimeisen vuoden ajan seurustellut itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Aluksi mietin kyllä ikäeroja ja tietenkin sitä, että partnerini näyttää kanssa ikäiseltään kun itse olen selvästi ikäistäni nuoremman näköinen. MUTTA mitä kauemmin olemme olleet yhdessä sitä enemmän olen kiintynyt tähän mieheen ja "sokeutunut" hänen ulkonäölleen, joka on miellyttävä, komeakin ikäisekseen.
Joskus harvoin kun käymme gaypaikoissa kyllä huomaa sen toljottelun sekä asiakkaiden että henkilökunnan taholta, tyyliin "mitä vittua NUO tekee yhdessä?" mutta who cares.
Tunnen muutaman kaverin joilla todellakin on epärealistiset ideat / toiveet kumppanista. Esimerkiksi yksi tuttu, joka itse ei luultavatsi ole päivääkään tehnyt töitä, vaatii hyvässä asemassa ja paljon tienaavan miehen joka pystyy tämän elättämään. Muutamaa lyhyttä suhdetta lukuunottamatta onkin pääsääntöisesti sitten yksin...
On todellakin totta, että ei sen ulkonäön tai rahan kanssa seurustella... Vaan IHMISEN. Jossain Qruiserissa en ole koskaan käynyt juuri siksi että kuulemani perusteella se on täynnä idiootteja ja pinnallista sakkia. Ihmisiä tapaa parhaiten ulkona ja kavereiden kautta jne, näin ainakin omalla kohdallani.
Tietty ulkonäön pitää miellyttää, mutta se mikä musta on kaunista voi tosesta olla rumaa... Muutamia ehtoja mulla on, kuten varmaan kaikilla, mutta ne ei liity ulkonäköön vaan ajatusmaailmaan, tapoihin, yhteisiin harrastuksiin / intresseihin jne.
Joo ei pahemmi kiinnosta :-). Suomessa on ehkä 2 homoo joista tykkäisin ja joiden kanssa vois elää loppuelämän, mutta totuus on se että kummiskaan en tapaa varmaan kumpaakaan noista ja en kyllä tyydy vähempään. Sut on varmana liian monta kertaa hylätty..
Ketä kiinnostaa joku "white trash" tai muutoin köyhät ja juopot duunarit? :O
Kyllä kun sitä elämänkumppania valitaan, niin pitää olla just eikä melkein! Mielummin yksin, kun "ihan ok" miehen kanssa loppuelämä.
Heteromiehen on pakko tyytyä siihen mitä saa, jos aikoo perheen perustaa, perheen perustaminen on miehen ja naisen tärkein tehtävä tässä maailmassa.
Homoilla/lesboilla ei ole tätä velvoitetta, niin voi pitää riman korkealla ja tyytyä vain parhaaseen. Jos kumppani jää saamatta, niin so what, mitä pitäis pelätä?
Toki eri asia on, ne jotka oikeasti kaipaa rakkautta, niin on ikävää heidän kannalta, jos ei löydy kumppania. REALITEETIT pitää kuitenkin huomioida, miksi minä 19v opiskeleva ja työssä käyvä haluaisin ottaa kumppanikseni jo 25v:n työttömän/pätkätöitä tekevän runsaasti viinaa juovan miehen joka ei huolehdi itsestänsä hyvin? etenkään kun en tunne mitään häntä kohtaan, syyksi ei riitä että molemmat on homoja.
Siksi, että sinäkin vanhenet, ja täytät vain 6 vuoden päästä juurikin sen 25 vuotta. Työttömäksi voi jäädä kuka tahansa, jopa yliopistokoulutettu. Laitappa tämä teksti nyt kehyksiin ja seinällesi, jotta voit lukaista, kuinka lapselliselta juttusi ovat kuulostaneet.
Kaikki työttömät eivät juo ja toisaalta tässä maassa on pidätetty lääkäreitä ja poliiseja, jotka ovat olleet humalassa virantoimituksessa. Päihderiippuvuus on sairaus eikä mikään yhteiskuntaluokka.
White trash on vain omassa mielikuvituksessasi - meillä ei ole sen enempää trailer parkkeja kuin valkoisia roskiakaan. Suomalainen putkimies ja hitsaaja tienaavat enemmän kuin yksikään tuntemani yliopistoja ja kouluja käyneet homohumanistit. Siinä on sinulle sitä realismia.