Asunnon myynti ilman välittäjää?

"välitysliikkeen lakisääteisen vastuun"
Voisitko vielä vähän tarkentaa tätä?

Paras on, kun myy suoraan itse, ammattikuvaajia saa edullisesti.
On varmasti hitaampaa myydä itse, mutta onhan ne myyntiajat muutenkin pitkiä jos kauppa seis.

laupias60 kirjoitti:

"välitysliikkeen lakisääteisen vastuun"
Voisitko vielä vähän tarkentaa tätä?

Paras on, kun myy suoraan itse, ammattikuvaajia saa edullisesti.
On varmasti hitaampaa myydä itse, mutta onhan ne myyntiajat muutenkin pitkiä jos kauppa seis.

Lue lisää

Kyllä se niin on että asuntokaupan teossa vastuun kantaa ostaja ja myyjä. Se on se taloudellinen vastuu joka näille lankeaa siitä josko tekee hyvät kaupat tai huonot. Asunnon kaupaksi meneminen taasen riippuu ennen muuta markkinatilanteesta. Ei se kaupaksi mene välittäjänkään kanssa juurikaan sen paremmin jos ei kysyntää ole tai hinta on asetettu liian korkeaksi.
Nyttemmin kun on tullut näitä jelkipelijuttuja lainsäädäntöön ja kauppoja voidaan jälkikäteen lähteä purkamaan ja käräjöimään ties mistä syystä(usein johonkin homeisiin vedotaan) niin näistä oikeudenkäyntikuluistakin vastaa ostaja tai myyjä. Vakuutuksia on kyllä olemassa jollaisen voi myyjä ottaa tällaisten mahdollisten jälkipelikäräjöintien oikeudenkäyntikuluihin.

Mitä tulee itse kauppakirjoihin ja osakekirjoihin, niin pankissa kyllä tekevät asiallisesti. Usein myyjällä on myymästään asunnosta vielä velkaakin jäljellä ja osakekirjat lainan vakuutena, eli se on tässä hyvinkin myös pankin intresseissä katsoa että kauppakirjat tehdään asialliseti. Samoin on tilanne ostajankin kannalta jos asuntoon lainaa pankista ottaa ja asunnon kanittaa lainan vakuudeksi. Tässä katsovat vielä sitäkin että asunnnon hinta on markkinatasolla, ja että se riittää myönnetyn lainan vakuudeksi. Yleensä jotain 60% vallitsevista markkinahinnoista tässä noteeraavat maksimivakuusarvoksi.
Kun välittäjän kanssa myyden menet pankkiin kaupat tekemään, niin ei siinä välittäjää yhtään tarvita. Ne kaupantekopaperit tekee asiansa osaava pankkitoimihenkilö. Välittäjä siinä on vaan jossain taustalla odottamassa omaa palkkiotaan, eikä sillä ole siinä enää mitään muuta roolia. Juuri siksi kun välittäjältä ei kaivata oikeastaan mitään osaamista eikä sillä vastuita mistään ole välittäjiksi hakeutuu paljon mm. erilaisia julkkiksia jotka eivät enää muutakaan hommaa keksi.

Välittäjälle myytäväksi antaminen kannattanee eniten siksi, että asunnonostajat ovat jotenkin tottuneet asuntoja vain välittäjiltä ostamaan, ja toisaalta yksittäistä asuntonsa myyjää pidetään jotenkin enemmän 'hämäränä' ja epäluotettavanakin.
Asunnon myyminen ei myöskään ole mukavaa puuhaa, siksi kun niitäkin aina riittää joilla ei ole taroitustakaan asuntoa ostaa, ei ainakaan mihinkään sinne päinkään asialliseen markkinahintaan, ottavat vaan yhteyttä ja haukkuvat asuntoa kelvottomaksi. Kokenut ammattinsa osaava välittäjä osaa paremmin tällaiset asiakkaat hoitaa, ja kun ei välittäjällä ole siinä henkilökohtaisesti niin paljon pelissä niin rennomminkinn tällaisiin on helppo suhtautua.
Pientalokaupoissa välittäjä voi myös siksi olla hyvä, että se käy todistajasta jos jotain jälkipelejä tulee niinkuin niitä nykyään on alkanut tulla kaupantekoa koskevien lainsäädäntömuutostenkin vuoksi. Osakehuoneistoissa taasen on isännöitsiän todistus ja sillä mennään, eikä siinä myyjän jälkipelijuttuja tarvitse pelätä.
Asunnon pyyntihinta on kyllä sellainen, että sen kuka hyänsä voi nyt netistä hakea monilalkin laskureilla tai tilastoista. Ei näistä hinnoista kovin paljon ylemmäs kannata pyyntihintaa laittaa, ellei siihen ole asunnon paikallisen sijainnin tai kunnon osalta oikeasti merkittävää syytä ja tarkoituksena on myös saada myytyäkkin.
Se vaan että joku lähemmäs 4% ja ylikin välityspalkkio on minusta avan liikaa. Alvikin tätä välityspalkkiota vielä korottaa. Jo jotain 2% alveineen pitäis olla maksimiluokkaa.
Välittäjiä on myös aivan liikaa, alta 100 tonnin kaupungeissakin voi olla kymmeniä eri välitysfirmoja. Parempi olisi että olisi vain muutama niin että kilpailutilanne pysyisi. Jo tämä välitysfirmojen paljouskin kertoo siitä että kaikenlaista onnenonkijaa niissä ilmeisesti on.

Ja lain perustelut vielä päälle:

Oikeus välityspalkkion saamiseen toimeksiantosopimuksen voimassaoloajan jälkeen edellyttää pykälän 1 momentin mukaan kahden ehdon täyttymistä. Ensinnäkin toimeksiantosopimuksessa on oltava jälkipalkkio-oikeutta koskeva ehto. Toiseksi oikeuden syntyminen edellyttää, että voidaan olettaa, että välitysliikkeen toimenpiteet toimeksiantosopimuksen voimassaoloaikana ovat olennaisesti vaikuttaneet sopimuksen syntymiseen. Pelkkä tietojen antaminen kohteesta ei riitä, vaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen edellyttää yleensä ainakin jonkinasteisten sopimusneuvottelujen käymistä. Selvää yleensä on, että välitysliikkeellä on jälkipalkkio-oikeus, jos toimeksiantajan vastapuoli on tehnyt välityskohteesta tarjouksen toimeksiantosopimuksen voimassa ollessa.

Taitaa olla välittäjän keksikmä juttu.. no jos se perhe kävi katsomassa asuntoa eivätkä tehneet tarjousta tai käyneet sopimusneuvotteluja, niin turhaan veljesi joka tapauksessa maksoi. Katso lakipykälät tuosta edeltä.

Vai ei yksityinen saa markkinoitua asuntoaan tarpeeksi? Jos et tiennyt, niin yksityiset voivat markkinoida ihan yhtä paljon kuin välittäjät, eli laittaa samanlaisen myynti-ilmoituksen nettiin ja that's it. Ennen internettiä saattoikin olla niin, että välittäjillä oli markkinointietu yksityisiin myyjiin nähden, mutta ei enää.

Ja tuo väite, että välittäjä saa parhaan hinnan on sikäli kiva hokema, ettei sitä pysty todistamaan suuntaan eikä toiseen. Sama kämppä pitäisi myydä useaan otteeseen sekä välittäjien että yksityisten myyjien kautta, jotta voitaisiin todeta, onko hinnoissa eroa. Lähtökohtaisesti vaaka kallistuu yksityisen myyjän kuppiin, sillä välittäjän pitäisi saada asunnosta sama hinta kuin yksityisen vielä oman palkkionsa verran hintaa päälle.

Pakko on tietysti sanoa sekin, että vaikka varsinkin asunto-osakkeen myynti on hyvin helppoa, niin on olemassa ihmisiä, joilta sekään ei luonnistu. Näiden henkilöiden kannattaakin käyttää välittäjää, ellei tuttavapiiristä löydy ketään, joka voisi hoitaa asian.