Moikka!
ajattelin nyt tänne kirjoittaa, kun ei ole muutakaan ideaa mistä vois pientä apua saada ja haluan jakaa meidän tarinan. Eli, mä oon 15-vuotias poika ja mulla on saman ikäinen tyttöystävä, joka asuu 200 kilometrin päässä. Tutustuttiin 2012 syyslomalla randomissa ja siitä eteenpäi on ollu vain n. 5 kun ei olla puhuttu sanaakaan missään. Facessa viestejä on kertyny sellanen 200 000 ja puhelimessaki melkee toista sataa tuntia ollaa pulistu. Tavattiin ensimmäistä kertaa irl lauantaina 24.8. Lintsillä. Saatiin olla koko päivä kahdestaa, se oli mun elämän paras päivä
ajattelin nyt tänne kirjoittaa, kun ei ole muutakaan ideaa mistä vois pientä apua saada ja haluan jakaa meidän tarinan. Eli, mä oon 15-vuotias poika ja mulla on saman ikäinen tyttöystävä, joka asuu 200 kilometrin päässä. Tutustuttiin 2012 syyslomalla randomissa ja siitä eteenpäi on ollu vain n. 5 kun ei olla puhuttu sanaakaan missään. Facessa viestejä on kertyny sellanen 200 000 ja puhelimessaki melkee toista sataa tuntia ollaa pulistu. Tavattiin ensimmäistä kertaa irl lauantaina 24.8. Lintsillä. Saatiin olla koko päivä kahdestaa, se oli mun elämän paras päivä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aewww.. On vähän samanlainen tunne yhdestä tyypistä. Ainoat erot että tavattiin leirillä ja en luultavasti koskaan enää tuu näkemään sitä.. On vaan niin ikävä koko ajan...
Miks ihmeessä mä kirjotin tänne :D
No joku ees vastas jotai nii kiva!:D
me ollaa sillee iha vakituises suhtees ja pirukatki tietää siitä :)
PORUKAT* XD
Just ne :D
Joo en mä tiedä miten yhtäkkiä piti päästä jakamaan tämä kokemus...
Tuntuu et ikävä helpottaa ainoastaa ku puhun tai oon mun tyttöystävän kans:(
Tuo on varmasti totta. Mutta muista myös antaa sille omaa rauhaa, vaikka ikävä olisi kuinka suuri. Onnea teille :)
Juupsista ja kiitoksia, ehkä se on vähä päässy unohtumaa:o
Ei ollu ;)
Upitan:3