Olen toiminut melko ison valtion viraston hankintatehtävissä. Siinä sain monenlaista seminaarimatkaa niin Suomeen kuin ulkomaille. Kaikki matkat olivat oikein mukavia.
Asiat hoitelin siten, että olin lomalla aina matkojen aikaan. Eli siis yksityisajalla. Noita matkoja oli rapiat kymmenkunta.
Mitäpä väärää moisessa oli, sillä tarjouskilpailuissa kohtelin aina kaikkia täysin tasapuolisesti.
Sanoisin, että tuo oli 80- ja 90-luvuilla maan tapa. Ja olihan monesti matkalla mukana ministeriönkin henkilökuntaa.
Minusta olisin toiminut tyhmästi, jos en olisi ottanut vieraanvaraisuutta vastaan, sillä itse en mitään pyytänyt.
Asiat hoitelin siten, että olin lomalla aina matkojen aikaan. Eli siis yksityisajalla. Noita matkoja oli rapiat kymmenkunta.
Mitäpä väärää moisessa oli, sillä tarjouskilpailuissa kohtelin aina kaikkia täysin tasapuolisesti.
Sanoisin, että tuo oli 80- ja 90-luvuilla maan tapa. Ja olihan monesti matkalla mukana ministeriönkin henkilökuntaa.
Minusta olisin toiminut tyhmästi, jos en olisi ottanut vieraanvaraisuutta vastaan, sillä itse en mitään pyytänyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletan nyt kiltisti, että et kirjoita kieli poskessa. Ajatus siitä, että virkamies yksityisajalla muuttuisi normikansalaiseksi ja voi siten vastaanottaa yksityishenkilönä kaikenlaista ilmaista etua, on koominen.
Toki uskon, että pyrit tasapuolisuuteen hankintapäätöksiä tehdessä. Kysymys on kuitenkin myös siitä, miltä toiminta näyttää. Ei se Saariselän kaamosjazzkeikka rakennusliikkeen piikkiin niin superelegantilta viranhoidolta näytä.
En nyt viitsi puhua mitään erään kaupungin johtavan virkamiehen virkamatkoista New Yorkiin, jotka ikävästi sattuivat maratonin aikoihin.
Toki tiedän maan tavan ja itsekin join oman osani ilmaista viinaa Saariselällä riimisuolatun poronpaistin kera. Tein tollosti itse osallistuessani moisiin seminaareihin 90-luvulla, vaikkakin yksityisen yrityksen palveluksessa. Enää en moisiin suostuisi.
Elämässä viisastuu kuomaseni. Toivoisin sinullekin käyvän niin ;)))
Kyllähän kestitys täytyy aina ottaa vastaan, ja suosia kestittäjää.
Kohta kestitys loppuu, sitten joutuu Mandolaa rämpyttelemään saunan portaille !
Aikoinaan minunkin kattilanpaikkaamoni olisi jäänyt pieneksi kyläverstaaksi. Nyt työlistän toistakymmentä miestä ja menee hyvin, ei ole velgaa ei volgaa.
Aikoinaan uhrasin pääomasta mukavan siivun maasutukseen ja kyllä kannatti. Silloin lahjonta oli laillista.
Millä nykyjään voi perustaa yrityksen ja saada asiakkaita, ei millään..
Jos yksityinen yritys ostaa toiselta yksityiseltä yritykseltä, kauppamiehet juokoot vaikka saavin konjakkia ja syökööt jakkihärkää Tiibetissä myyjän piikkiin.
Virkamiehen suhteen asia on toinen. Virkamies nimittäin on ostoksilla minun rahoillani, mutta nauttii lahjonnan ihan itse ja muka yksityishenkilönä, kuten tuo torvelo kerskaili.
Mukava sana tuo maasutus, kas kun muistit vielä 80-luvun termin. Nykynuoriso ei edes tiedä koko sanaa. ;)))