Ensiksi minua naurattaa tuo sana kirjailija.
Jos kirjoittaa jonkun omakustanteen niin on kirjailija.
Jos maalaa tauluja omaksi ilokseen ja joku ostaa töherryksen on taiteilija.
Naurettavaa sanon minä.
Minusta silloin vasta voi tituleerata itseään kirjailijaksi kun ensipainos kirjasta on 50.000 kpl ja kaikki myydään loppuun tunnissa samoin on laita näissä taitellijoissakin.Kukaan hölmö ei todellakan halua ostaa seinällee jotakin ite-taiteilijan maalausta Mona-Lisasta jolla ei ole hampaita.
ja toiseksi naurattaa tuo muoti-ilmiö:narsismi.
Ai mikä siinä naurattaa ??nos se kun henkilö joka suureen ääneen puhuu narsismista on itse juuri sellainen pitää yllä omaa hoviaan,tuo omaa erinomaisuuttaan esille joka käänteessä,valehtelee minkä kerkeää.Narsisteja on joka kunnassa mutta Hartolaan noita saatanan sikiöitä on vain jostakin tuppaantunut ihan riesaksi asti.Pyydän lopettakaa itsenne ylentämispuheet te ette voi puhua itsestänne kirjailijoina tai muinakaan koska näyttönne ei riitä kuin paskanjauhantaan ja sellaisen työhön mistä häthätää saatte elantonne.
Jos kirjoittaa jonkun omakustanteen niin on kirjailija.
Jos maalaa tauluja omaksi ilokseen ja joku ostaa töherryksen on taiteilija.
Naurettavaa sanon minä.
Minusta silloin vasta voi tituleerata itseään kirjailijaksi kun ensipainos kirjasta on 50.000 kpl ja kaikki myydään loppuun tunnissa samoin on laita näissä taitellijoissakin.Kukaan hölmö ei todellakan halua ostaa seinällee jotakin ite-taiteilijan maalausta Mona-Lisasta jolla ei ole hampaita.
ja toiseksi naurattaa tuo muoti-ilmiö:narsismi.
Ai mikä siinä naurattaa ??nos se kun henkilö joka suureen ääneen puhuu narsismista on itse juuri sellainen pitää yllä omaa hoviaan,tuo omaa erinomaisuuttaan esille joka käänteessä,valehtelee minkä kerkeää.Narsisteja on joka kunnassa mutta Hartolaan noita saatanan sikiöitä on vain jostakin tuppaantunut ihan riesaksi asti.Pyydän lopettakaa itsenne ylentämispuheet te ette voi puhua itsestänne kirjailijoina tai muinakaan koska näyttönne ei riitä kuin paskanjauhantaan ja sellaisen työhön mistä häthätää saatte elantonne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjailija on kirjailija vaikka on kirjoittanut vähemmänkin. Tosin yleensä kirjailijaliiton jäsenyys on monen kohdalla kriteerinä kirjailijaksi kutsuttaessa.
Hartolassa on monia, jotka ovat kirjoittaneet muutaman kirjan, mutta eivät he itseään nosta vielä kirjailijaksi. Saavutus sinänsä kirjoittaa kirja, vaikka sitten omakustanne. Aika monen hartolalaisen kirjan olen lukenut ja hattua nostan näille kirjoittajille. Osa on hieman "kotikutoisia" teoksia, mutta täysin luettavia ja niillä on oma paikkansa tässä maailmassa. Juuri hiljan luin erään sysmäläisen kirjoittajan, K. Kivinen; Saudi-Arabian rahtarit omakustanteen, mielestäni olisi ollut vahinko, jos tuo kirja olisi jäännyt tekijältään kirjoittamatta. Kannattaa muuten etsiä luettavaksi, vaikka kirjastosta!
Samaa mieltä, paitsi tuosta asiasta, että "on saavutus kirjoittaaa kirja" - kyllä kirjan kirjoittaminen kumpuaa sieltä jostain niin syvältä sielusta, että sisäinen pakko kirjoittaa tekee kirjoittamisesta "helppoa."
Hartolassa on muutama todella ansioitunut kirjoittaja. Nimiä en halua tässä mainita, mutta muutamien lahjakkaiden kirjoittajien pääsy tarjoamaan teoksiaan suuremmille kirjamarkkinoille johtuu henkilön omasta vaatimattomuudesta. Tiedän kirjoittajia, jotka ovat nähneet suuren työn tausta-aineistoa kerätessään ja yhdistettynä sanalliseen/kirjalliseen lahjakkuuteen tuloksena on voimakkaan syväluotaavia tekstejä. Kiitos näille muutamille.
Ja sitten on myös heitä, joilla ei ole kirjoittajanlahjoja, mutta jotka pääsevät "nauttimaan" julkisuudesta sen vuoksi, että ovat luonteeltaan sosiaalisempia ja rohkeampia, ja ikävä kyllä; joissain tapauksissa itsekritiikittömiä. Helpointa on lohkaista tarinaa jostakin muoti-ilmiöstä, sepittää fiktiivinen tarina ikään kuin omana elämäntarinana ja antaa se ammattikirjoittajan "stailattavaksi", jos ja kun omat kyvyt tekstin tuottamiseen ovat puutteelliset.
Mutta näinhän se menee elämässä. Menestys on monien osien summa alalla kuin alalla. Tarvitaan pääomaa, sopivia suhdeverkostoja ja tiettyä luonnetta ja ripaus hyvää tuuria. Pelkällä lahjakkuudella ei menestystä saavuta, jos sulkeutuu yksin "kammioonsa". Tämä siis yleistyksenä.
Kirjoittaa voi toki pöytälaatikkoon sinne jäädäkseen ja jos sinne mahtuu. Kirjoittajia lienee yhtä paljon kuin lukijoitakin, joten jokainen teksti ei kohtaa lukijaansa ja kaikki eivät edes halua kirjoittaa julkaisemistarkoituksessa vaan ihan peklästään omaksi ilokseen myöhemmin luettavakseen, omaa kehityskaartaan tutkiakseen tai ihan terapauttisessa mielessä.
Ja tähän lisään varoittavan esimerkin. Lukaisin äsken kyhäämäni tekstin läpi vasta sen jälkeen kun olin sen julkaisuut ja se on täynnä kirjoitusvirheitä. Hyvä ja itsekriitiinen kirjoittaja ei tällaiseen mokaan syyllistyisi.
Tarkistaminen on yhtä tärkeää sekä lähdekritiikin että tekstin oikoluvun kannalta.
t. tavis52