Jotain arvokasta, kuten rahaa sisältävän lompakon, kulta/jalokivikorun, hienon puhelimen, ipadin, kannettavan, tai muuta hyvin rahanarvoista tavaraa joka selvästikin olisi hukattu kyseiseen paikkaan, ottaisitko tavaran ihan itsellesi ja pitäisit suusi supussa asiasta, jättäisitkö siihen vai toimittaisitko löytötavaratoimistoon/oikealle omistajalleen?
Itse vastaan rehellisesti, ottaisin itselleni enkä veisi minnekkään. Olen elämäntilanteessa jossa käytettävissä ei ole yhtään ylimääräistä penniä, ja kaikki on kotia päin. Muilta saisi melkein kerätä kolehdin (edes 0,01€ per kansalainen) tällaisille köyhäläisille... Ymmärrän kyllä asian vääryyden. Mutta, menen löytäjä saa pitää-periaatteella eteenpäin ;) Hyväksyn myös sen, että jos itse hukkaan jotain, niin etten saa enää sitä takaisin. Jokaisen kannattaa olla varovainen arvokkaiden esineidensä suhteen.
Itse vastaan rehellisesti, ottaisin itselleni enkä veisi minnekkään. Olen elämäntilanteessa jossa käytettävissä ei ole yhtään ylimääräistä penniä, ja kaikki on kotia päin. Muilta saisi melkein kerätä kolehdin (edes 0,01€ per kansalainen) tällaisille köyhäläisille... Ymmärrän kyllä asian vääryyden. Mutta, menen löytäjä saa pitää-periaatteella eteenpäin ;) Hyväksyn myös sen, että jos itse hukkaan jotain, niin etten saa enää sitä takaisin. Jokaisen kannattaa olla varovainen arvokkaiden esineidensä suhteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Esimerkkitapauksen löytötavaran itsellään pitävä syyllistyy myös rikokseen, nimeltä kavallus.
Sulla ilmeisesti ei ole mitään arvokasta niin että sen puolesta voit hyväksyä mitä tahansa, se ei koske sua.
Palautan ja olen palauttanut löytämäni tavaran joko löytötavaratoimistoon tai suoraan kadottajalle. En ota itselleni. Ei minusta ole varkaaksi ja ottamaan toisen omaa.
Ketjun aloittajan kolehtiin en osallistuisi, tulen hyvin toimeen mutta yhtään "ylimääräistä" minulla ei ole eikä ainakaan noin epärehellisille ihmisille.
Sama vika. Palauttaisin/oon palauttanut ja kiitokseksi riittää/on riittänyt pelkkä hyvä mieli :)
Samoin tuon löytöpalkkion kanssa. Yleensä löytötavaran palauttamisesta ei tule mitään kummempi kuluja, joten mitäs minä palkiolla. En kannata löytöpalkkiota (paitsi sitä hyvää mieltä).
Ei minulla juuri mitään omaisuutta ole. Vanha ränsistynyt auto ja asun kavereiden luona. Sosiaalitoimistosta tulee muutama satanen kuussa tilille, siinä se. Koulutusta ei ole...
Ja sinulleko pitäisi jotain kolehteja kerätä, kun selkeästi itseäsi ei kiinnosta tehdä asiantilan eteen mitään?
Minulta riittäisi sinulle annettavaksi vaikka 1000000-kertaisesti tuo mainitsemasi 0,01€ mutta ihan periaatteesta en antaisi edes sitä senttiä.
Musta tuntuu etten pystyis käyttää korua, rahaa tai puhelinta jonks oisin toiselta kavaltanut. Ei omatunto varmaankaan kestäis sitä. Kyllä mä aina toivon että niitä rehellisiä ihmisiä löytyisi ja että itse vastaavassa tilanteessa saisi kadotetun tavaran takasin. Just pari päivää sitten näin kun mies vei toisen lompakon joka oli jäänyt bussiin ja kyllä vitutti semmonen käytös!
Rahaks vaihtoon vaa.
Veisin löytötavaratoimistoon. Ihan vaikka kuinka tiukkaa olis.. ihan sen takia että mulla soimaa omatunto jo punasia päin kävelemisestä. Ja jos pitäsin jonkun toisen omaisuutta, niin mun pitäs elää itteni kanssa eli huonon omantuntoni kanssa, ja kiitos ei!! Pääsen helpommalla kun ei tartte itseään syytellä. Kyllä mä olen ravintolassakin huomauttanut tarjoilijalle pari kertaa kun on laskuttanut liian vähän.
Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa.