Pelottaa kuolema!!

Elämä voi loppua milloin vaan iästä riippumatta kuten Suomessakin on viimevuosina nähty nuoriakin on ammuttu yms.

On normaalia pelätä kuolemaa.
Mä uskon että kuoleman jälkeen on vielä jotain. Tämä on mielipiteeni joten stfu.

I feel you sister!

Itse kärsin samasta. Tätä on jatkunut siitä asti kun olen lapsena edes tajunnut, että hei, me kuollaan - eli about 4-5 vuotiaasta asti? Lohduttelin itteeni, et kyl nää ajatukset katoaa (kaikkine paniikki- ja itkukohtauksineen) vanhempana, mut nyt oon jo 18-vuotias ja nukkumaan mentäessäni saatan saada vieläkin jonkinlaisen paniikkikohtauksen.
Oon täs lähiaikoina miettinyt, että menisinkö jollekin terapeutille puhumaan - koska koen tän tällähetkellä olevan ainoa ratkaisu. Saattaa ehkä kuulostaa säälittävältä, mutta tää kuolemanpelkoni on jatkunut aivan liian kauan, enkä usko että tää pelko häviää itsestäänkään. Eikä tätä pysty mitenkään vertaamaan johonkin hämähäkkien tai pimeän pelkoon - itselläni on välillä jonkinlaisia aikakausia, joskus saatan saada paniikkikohtauksia joka yö, joskus olen saattanut saada asian pois päästäni useaksi kuukaudeksi. Tarkoitan siis, että tää pelko on saanut liian ison otteen jo elämästäni - saatan pelätä mennä nukkumaan, koska tiedän että saatan saada ne ahdistavat ajatukset taas päähäni. Siksi saatan valvoa myöhään, koska mitä myöhempään valvon, sitä todennäköisemmin oon erittäin väsynyt ja nukahdan sänkyyn samantien. Pelko ei ole omalla kohdallani henkistä kipua vaan myös fyysistä - mm. painetta ja kipua rinnan ja henkitorven lähettyvillä, mutta nää tapahtuu vain 'kohtauksen' aikana.

Toivottavasti tästä omasta tarinastani oli edes jonkinlaista apua. Kun olin nuorempi ja sain näitä 'kohtauksia', nousin sängystä, pistin valot päälle ja rupesin tekemään jotain, esimerkiksi lukemaan sarjakuvia. Sen jälkeen ajatukset eivät yleensä enään palanneet, joten suosittelen tätä. Nykyään ratkaisen kohtaukseni herättämällä avopuolisoni ja pyytämällä häntä selittämään jotain. Pointtina on kuitenkin, että kun saat näitä 'kohtauksia', pyri tekemään jotain - se saa ajatukset pois. Ja jos tunnet olevasi epätoivoinen asian kanssa, voithan itsekin mennä terapeutille puhumaan - tai kannattaa kokeilla puhumista kaverille tms, ehkä sekin jo auttaisi?

Kuolemaa ei kannata pelätä... Itse ajattelen kuolemista uutena seikkailuna ja se tulee sittenkun on tarkoituskin :)

Et sä mihinkää kuole :) Elä ikuisesti niiku mä, nii sit ei tarvii kuolla :D

Kuoleman pelko on normaalia. Käy läpi asiat jotka haluat tehdä ennen kuolemaa ja samalla käy läpi että mitkä ovat ne tavat joilla haluat kuolla ja joilla et halua kuolla.

chillaa nyt hei. ei oo mitää kuolemaa. tai on mut siin ei oo mitään muuta, kun vaan se että aivojen toiminta loppuu huomaamattomasti ja siihen loppuu tietoisuus.itellä on ollu just vittu toi sama juttu mut mieti positiiivisesti näin: "me eletään vaan kerran, kannattaa ottaa kaikki ilo irti" eikä näin: "nyyh mä kuolen mul on vaa vaivane yks elämä ja vaan noin 26-28tuhatta päivää jäljellä". tsemppii sulle, mulla toi helvetti kesti n.8kk.

Ainahan sitä voi miettiä, että yhtä kamalalta se olemattomuus varmaan tuntuu, kuin silloinkin kun et ollut vielä syntynyt. Jos se ei tunnu erityisen pahalta, miksi jatkossakaan?

Pelkäätte kuolemaa? kertokaa mitä ihmettä siinä on pelkäämistä?

A: Sekö että sitten joutuu helvettiin tai taivaaseen?
B: Sekö että kukaan ei tiedä mitä tapahtuu?
C: Sekö että lakkaa olemasta ja mitään ei enään ole?

A: Itse en usko että on taivasta tai helvettiä, jos sinä taas uskot näihin niin sitten tiedät mitä täytyy tehdä.. uskoa jeesukseen ja sitten pääset taivaaseen mitä ymmärtääkseni ei tarvitse pelätä.

B: Ajattele, sitten kun kuolet niin saat selville mitä tapahtuu, eikö ole jännää. tämä on yksi syy miksi minä oikein odotan kuolemaa, sitten nään että mitä siellä toisellapuolella on, ja jos ei ole mitään niin sitten en ainakaan enään ole murehtimassa siitä.

C: No et ole enään sitte murehtimassa että mitään ei ole kun mitään ei tosiaan ole.

Sitten lopuksi hyvä elämänohje kuolemaa odotellessa, jos siellä toisella puolella odottaakin jeesus tai vaikka anubis: 1. Elä päivä kerrallaan, (olet varmasti kuullut tämän miljoona kertaa mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään että mitä se tarkoittaa?) 2. Aseta muut itsesi edelle, tuo maailmaan enemmän hyvää kuin otat pois sieltä.

Ei muutaku kuin onnea matkaan ja kuolemaa odottamaan.

etköhän oo vähän turhan nuori murehtimaan mistään kuolemasta

Ihmisii syntyy ja kuolee jokasel on se hetki täs maapallol millo voi elää ei kannata tuhlata aikaa pelkäämäl kuolemaa ku se kuitenki joskus tulee etee. Nyt pitää nauttii elämäst eikä murehtii tulevaisuutta ja kuolemaa! Elä hyvä ihminen, nauti joka päivästä ja joka vitun minuutista!!
PS.mä uskon jollailail siiihe et elämä ei lopu kuolemaa. Se ei vaa tunnu must luontevalt et ku kuolee ei enää oo mitään. Se ei oo mahollist. Sielun on pakko jatkaa elämää, jossei maapallol nii jossai muual. Ehkä sielu jatkaa elämää jossai toises ulottuvuudes, sitä ei koskaaa tiiä, kaikki on mahollist.

Joko uskot jonkinmoiseen kuolemanjälkeiseen elämään tai sitten vain tyydyt tähän ajattelumalliin: Kun kuolet, aivotoimintasi loppuu ja et enää tajua mitään, mikä käytännössä tarkoittaa ettet pysty enää murehtimaan kadonnutta elämääs. Miksi siis pelätä kuolemaa, joka kumminki on yksinkertaisuudessaan yhtä kuin "ei mitään". Jos taas jokin on "ei mitään", se ei silloin myöskään ole minkäänlaista, eikä se siten voi olla sen enempää kauheaa kuin ihanaakaan. Siksi suosittelenkin itkemään mieluummin tässä maailmassa tapahtuvia asioita, sillä niitä sentää on, ja nehän vasta kamalia onkin. Itse en siis ota kantaa, kumpaan ajattelumalliin kannattaa turvautua, mutta joka tapauksessa tsemppiä sulle kovasti! :)

Kiva tietää etten ole ainoa :)
Itselläni ollut nuo tunteet viisivuotiaasta saakka, eli 13vuotta eletty kuolemanpelossa, kun asiaa aina syventyy ajattelemaan tulee kamalan paniikki. Kuolema on siis ainoa pelkoni, voisin vaikka sanoa että kuolemani jälkeen, olisin vaikka mielelläni helvetin kiirastulissa, kunhan tiedostaisin olemassaoloni
Oon yrittänyt ajatella mahdollisimman vähän asiaa sillä aina alkaa kamalasti ahdistamaan, kuten alkoi nyt myös kun kirjottelen aiheesta

Joskus ennen kouluikää laskeskelin että elämää eletty about 6%
Nyt sitä on eletty ainakin 25%!! Ja mikä pahinta jos joudun onnettomuuteen tai kuolen johonkin sairauteen yllättäen.

Kavereiden kanssa vaikea keskustella tästä, sillä kaikki ajattelevat tyyliin, se on luonnollista ja mitä haittaa siitä sit on kun ei tiedosta kuitenkaan mitään. Se on kuitenkin musta tässä pahinta ettei tiedosta mitään, elät yhden elämän ja kaikki on sulla lopullisesti ohi ;(
En halua mitään niin paljon kuin uskoa että meille on vielä jotain elämäää edessä.. sillä onhan meidän ihmisten olemassa olo aika uskomatonta, se että jokainen on syntynyt tähän maailmaan on tyyliin 0,0000001% todennäköisyydellä, ollaan erityisiä, toivottavasti meillä on vielä jotain edessä

Heip!

Miltä elämä täl hetkel tuntuu? Harmi, että huomasin sun viestin vasta nyt kuukauden "myöhässä". :(

Kuolema on outo juttu ja se pelottaa luultavasti tosi monia. Se on myös vakavasti otettava asia, joten sitä on joskus ihan hyväkin miettiä. Tietysti liika pohtiminen ja varsinkin jos siitä tulee aina epätoivoinen olo, ei ole hyväksi. Vähän niin kuin jos alkaa miettiä, että "en voi lähteä ulos, koska voin kaatua ja satuttaa itseni". Silloin ei koskaan enää uskalla tehdä mitään.


Olisko sulla joku aikuinen, jolle puhua asiasta tai kaveri tai seurakunnan työntekijä? :)
Yleensä puhe auttaa, kun ahistaa.
Tosi hienoa, että olet tänne kirjoittanut. Se oli rohkeata. :)

Tsemppiä ja kaikkea hyvää!
T. Nettisaapas Kirsi

Ajattele myönteisesti.
Taivasta,miljoonien vuosien päästä sut voidaan herättää eloon jollain ihme keksinnöl

pahinta on se ettei tiedä mitä on tulossa esim jos joutuu makaamaan paikoillaan loputtomasti

Kerranhan täällä vain eletään, joten älä suotta kuluta aikaasi kuoleman murehtimiseen! Kuolema tulee omalle kohdalle, sitten kun on tullakseen. Ethän ikinä voi tietää jäätkö huomenna auton alla, vai päätätkö elämäsi vasta kiikkustuolissa sata vuotiaana:)

Love the life you live, live the life you love.

hankit wowissa 6.3k gs hyvä kilta hyvä spec/osaat pelata. kun kuolet oikeesti, sun ihana hahmos ei ikin kuole jos accountilla on hyvä salasana

JEESUS

Sama juttu. Joka päivä aattelen sitä ja ahdistun. Eikä tää oo ees loogista kun mua masentaa ja haluisin kuolla mut silti kuolema pelottaa mua.

Muutamaan otteeseen oon saanu järkyttävän ahistuskohtauksen illa nukkumaan mennessä. Oli pakko nousta jalottelee ja palata taas maan pinnalle.

Ei sulla mitään etuoikeuksia ole, joskus se kuolema sullekkin tulee tavalla tai toisella, sattui tai ei. Elämä ei ole aina reilua.

ÄLÄ MIETI VAAN NAUTI TÄSTÄ HETKESTÄ! :)

Viime aikoina täällä Jämsässä on tehty paljon itsemurhia. Viime viikonloppuna löydetty junan raiteilta 3 ihmistä

Kokeilkaa

Kiinalainen juttu: Tämä on aika merkillistä, mutta
kannattaa kokeilla, jos on uhrata 3 minuuttia aikaa.

Lohikäärmeen vuosi, joka toivottaa sinulle menestystä
ja onnea!

NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
Vain 3 minuuttia ja tulet
hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
FUSKAA!!!
Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia:
Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!

1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.

2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.

3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.

4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
nimet(esim.ystävät, perhe jne.).

5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
8, 9,10 ja 11viereen.

6. Ja nyt, toivo jotain.

Tulokset tulossa!

Tässä avain tähän kaikkeen:

1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.

2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
rakastat.

3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
pidät kovasti mutta et
oikein ota hänestä selvää

4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.

5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
erittäin hyvin.

6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
onnea.

7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
kanssa.

8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.

9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
ajatuksistasi.

10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
elämään.

Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
kuluessa siitä, kun
olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
Erittäin merkillistä,
mutta se tuntuu
toimivan!!!

On olemassa satoja kirjoja kuoleman rajakokemuksista ja "toisesta puolesta". Monet ovat kokeneet esim. sairaalassa leikkauksessa ja ollut täysin tietoinen siitä, että ei ole omassa kehossaan ja nähnyt valoa. Kaikkiin näihin kokemuksiin on liittynyt se, että tuntee syvää onnellisuutta/näkee kirkasta valoa yms.

Pointtini on se, että aika monet ovat jopa kokeneet toisen puolen, eikä se ole koskaan ollut ns. kielteistä tai jotenkin kauhistuttavaa. Muistaakseni jokin tutkimus osoitti, että maapallonväestöstä 40 prosenttia on kokenut jotain "yliluonnollista"

Löysin suomalaisen kirjakaupan sivulta muutamia tämän tyyppisiä:

1.Totuus taivaasta - alexander eben (tämä ilmestyi vasta)

2.Enkeleitä hiuksissani . lorna byrne (elämänkerta perheenäidistä joka on koko ikänsä nähnyt enkeleitä)

...ja paljon muita.

Niinkuin kaikissa kirjoissa, tulee niitä pohtia ja arvioida mikä on omasta mielestä totta tai ei, eikä hyväksyä suin päin kaikkea mitä sanotaan, JA toisinpäin, ettei lyttää heti paikalla jotain näkemystä.

Mutta minun mielestäni olisi aika tuhlausta, jos tämä on meidän ainoa elämä. Sillä joskus elämässä tapahtuu aina jotain sellasta joka näyttää NIIN järjestelyltä, että tämän on oltava jotain muuta kuin vain random eloa täysin sattumanvaraisessa maailmassa. Me olemme niin ainutlaatuisia; persoonallisuus, tunteet ja kaikki tämä.

Miettikää...

Pikkusiskon kuoleman jälkeen, oon ruvennu pelkäämään äärettömän paljon läheisten menettämistä...