Koulut loppui ja olen siitä onnellinen. Poikailu päättyi ja ns. tyttöily alkoi. Muutin äitini mukana Espooseen, mulla on 9 vee. pikkusisko. Itse olen kyllä pienikokoinen jne. äitini on tiennyt "harrastuksestani" jo pitkään, itseasiassa jotain 12 vuotiaana kokeilin ekakerran pukeutua. Ensin olin hauska ja sitten rasittava, lopuksi äiti tajusi, että haluan olla sitä kotona. Tyttö.
Haluan siis olla tyttö. Pidän naisten alusvaatteista, tottakai siinä on seksuaalinen lataus jollaintasolla. Sain aluksi äitiltä otettua rintsikoita ja muuta pidettyä ja monesti hän kysyi minulta, että haluatko jutella, en halunnut. Sitten yhtenäpäivänä äiti tuli vaan mun luo ja puhui, kerto että saat pitää mitä haluat ja lupasi ostaa minulle omiakin vaatteita,. Oli jutellut erään ihmisen kans asioista ja pyyteli anteeksi ja osin ei ollut kyllä mielissään asioista.
Minulla on jotenki murrosikäkin viivästynyt, juttelin lääkärin kanssa, etten halua aloittaa hormoonihoitoa. En halua miehistyä. Siis tää on rankkaa, kun pitäs jotenki selittää jopa lääkärille, jos kerran tää on mulle luonnollista ja haluan tätä, niin miksi en saa vain olla. Kokoajan varattiin aikoja jonnekin hemmetin keskusteluihin mihin en halunnut edes mennä. Jopa sossusta soitettiin, että onko kaikki kunnossa perheessä. Muija koitti tulla tapaamaan, en suostunut. Sitten ne vaan tuli ja joku halusi nähdä minut, että käytettiinkö minua seksuaalisesti hyväksi tms. 2h piinaavien keskustelujen jälkeen minut jätettiin rauhaan. Nyt tässä heinäkuun alussa aloin liikkumaan julkisesti, aloin sillee et kun tuli pimeetä ja sitte hämärää ja yhä valosammassa liikkumaan ;) Nykyään uskallan asioida kaupoissa ja ostaa itsekin vaatteita jne.
Ekat seksikokemukset oli yhen tytön kans, joka ei uskonu mun olevan vähänku ladyboy. Kyl se on sillee kiinnostunu, välillä hiplataan toisia. Oon saanu tyttökavereita ja siskokin on luvannut ettei puhu asioistani kellekkään. Koulussakin saan olla rauhassa, vaikka nimeni tiedetään siellä, niin "lempinimi" on parin opettajan tiedossa ja rehtorin. Olen nyt ammattikoulussa taideteollisella puolella.
Nyt vaa vähä jänskättää, jos tulee bileitä tai muita, että jos tulee miespuolisia niin ne on kovasti jopa mullekin flirttaillu. Tosin minua ei miehet kiinnosta. Ihan hetero oon silti. Eli voi olla vaikeeta kyllä, jos musta kiinnostutaan. Taisiis kyl mä tiiän miksi miehet musta kiinnostuu. Osaan pukeutua just sillee niinkuin miehet toivoo ja käyttäytyä.
Tämmönen uusi elämä.
Haluan siis olla tyttö. Pidän naisten alusvaatteista, tottakai siinä on seksuaalinen lataus jollaintasolla. Sain aluksi äitiltä otettua rintsikoita ja muuta pidettyä ja monesti hän kysyi minulta, että haluatko jutella, en halunnut. Sitten yhtenäpäivänä äiti tuli vaan mun luo ja puhui, kerto että saat pitää mitä haluat ja lupasi ostaa minulle omiakin vaatteita,. Oli jutellut erään ihmisen kans asioista ja pyyteli anteeksi ja osin ei ollut kyllä mielissään asioista.
Minulla on jotenki murrosikäkin viivästynyt, juttelin lääkärin kanssa, etten halua aloittaa hormoonihoitoa. En halua miehistyä. Siis tää on rankkaa, kun pitäs jotenki selittää jopa lääkärille, jos kerran tää on mulle luonnollista ja haluan tätä, niin miksi en saa vain olla. Kokoajan varattiin aikoja jonnekin hemmetin keskusteluihin mihin en halunnut edes mennä. Jopa sossusta soitettiin, että onko kaikki kunnossa perheessä. Muija koitti tulla tapaamaan, en suostunut. Sitten ne vaan tuli ja joku halusi nähdä minut, että käytettiinkö minua seksuaalisesti hyväksi tms. 2h piinaavien keskustelujen jälkeen minut jätettiin rauhaan. Nyt tässä heinäkuun alussa aloin liikkumaan julkisesti, aloin sillee et kun tuli pimeetä ja sitte hämärää ja yhä valosammassa liikkumaan ;) Nykyään uskallan asioida kaupoissa ja ostaa itsekin vaatteita jne.
Ekat seksikokemukset oli yhen tytön kans, joka ei uskonu mun olevan vähänku ladyboy. Kyl se on sillee kiinnostunu, välillä hiplataan toisia. Oon saanu tyttökavereita ja siskokin on luvannut ettei puhu asioistani kellekkään. Koulussakin saan olla rauhassa, vaikka nimeni tiedetään siellä, niin "lempinimi" on parin opettajan tiedossa ja rehtorin. Olen nyt ammattikoulussa taideteollisella puolella.
Nyt vaa vähä jänskättää, jos tulee bileitä tai muita, että jos tulee miespuolisia niin ne on kovasti jopa mullekin flirttaillu. Tosin minua ei miehet kiinnosta. Ihan hetero oon silti. Eli voi olla vaikeeta kyllä, jos musta kiinnostutaan. Taisiis kyl mä tiiän miksi miehet musta kiinnostuu. Osaan pukeutua just sillee niinkuin miehet toivoo ja käyttäytyä.
Tämmönen uusi elämä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon uskottavampi kun se edellinen yrityksesi. Mutta ei vakuuta vieläkään. Yritä vielä pari kertaa, kyllä se siitä.
verrattuna, että haluaisi silvotuttaa itsensä. Mitä väliä vaatteilla, jokainen ssa pukeutua niin kuin haluaa, itseä ei kyllä naisten vaatteet kiinnosta, mutta naisethan voi pukeutua miehekkäästi ihan vapaasti, ei kukaan edes ihmettele.
Osaan pukeutua just sillee niinkuin miehet toivoo ja käyttäytyä."
Minua miehistä tykkäävänä tyttönä kiinnostaa tuo :) Miten siis pukeudut ja käyttäydyt?
Surullista että oot joutunut kiusallisiin ja varmaan ahdistaviinkin keskusteluihin sossuntätien kanssa. Varmasti oot kuitenkin vahva ihminen eivätkä moiset kokemukset sinua lannista.