Kärsiikö kukaan muu jatkuvasta päänsärystä? Kipuni on toispuoleista; vasemman korvanlehden takana, mutta toisinaan se vierailee myös samalla puolella takaraivossa. Särky on "särisevää" ja jatkuvaa (kenties sähkömäistä), ikään kuin joku tökkisi sukkapuikolla. Joka tapauksessa äärimmäisen häiritsevää ja välillä tuntuu, etten enää yksinkertaisesti kestä, lääkäri ei osannut paikantaa kipuilun lähdettä.
Särky helpottaa, jos olen makuuasennossa ja etenkin vasemmalla kyljelläni, tai jos nojaan päätä johonkin. Olen 24-vuotias, ikäni ollut alipainoinen, sairastuin reilu vuosi sitten syömishäiriöön ja laihduin lisää, kuukautiset loppuivat kuin seinään. Osastolla kävin, mielialalääkkeitä oli kokeilussa (kadun syvästi). Yleensä aamuisin kipua ei ole, mutta se ilmestyy syötyäni. Itse syömistilanne ehkä tuo hiukan helpotusta, mutta toimii myös laukaisevana tekijänä. Toisaalta se pahenee myös silloin, kun olen ollut useita tunteja syömättä. Tuntuu, että särky pakottaa mut syömään jatkuvasti jotakin, mikä on ongelma, koska haluaisin säännöllistää ateriarytmini. Tulos on se, että vetelen taukoamatta jotain "pientä" sieltä täältä, mikä puolestaan aiheuttaa ahdistusta ja kipeän, pullottavan ja turvonneen vatsan.
Pyristelen syömishäiriöstä irti omin neuvoin paraikaa, olen saanut painoa nostettua hieman ja kykenen syömään oikeastaan mitä tahansa, suuriakin annoksia. En ole lähtöpainossani, mutta olen kyllä painanut tämän verran joskus. Tuolloin kuukautiset tulivat normaalisti, nyt niitä ei edelleenkään näy eikä kuulu. Muistelisin myös, ettei ennen tässä painossa käsivarsien sisäsyrjän verisuonet pullottaneet rumasti aina tilaisuuden tullen, miksi ne siis tekevät sitä nyt?
Pelkään älyttömästi, että päänsäryn pakottama syöminen jatkuu, mutta itse särky ei hellitäkään koskaan. Tiedän, että mun tarvitsee syödä riittävästi, mutta tämä menee jo mahdottomaksi. Särky häiritsee keskittymistä, olen kuin lamaantunut päivästä toiseen.
Tällä hetkellä muita lääkityksiä ei mulla ole ollut puoleen vuoteen kuin tyroksiini kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta voiko mitenkään olla mahdollista, että aikaisemmat mielialalääkekokeilut ovat jättäneet tämän vaivan riesakseni (citalopram, sepram, zyprexa, olanzapine)? Ainakin jompi kumpi kahdesta jälkimmäisestä aiheutti sietämättömän jalkojen levottomuuden, jonka johdosta en kyennyt mihinkään normaalitoimintaan. Se tosin loppui jättäessäni lääkkeet pois.
Särky helpottaa, jos olen makuuasennossa ja etenkin vasemmalla kyljelläni, tai jos nojaan päätä johonkin. Olen 24-vuotias, ikäni ollut alipainoinen, sairastuin reilu vuosi sitten syömishäiriöön ja laihduin lisää, kuukautiset loppuivat kuin seinään. Osastolla kävin, mielialalääkkeitä oli kokeilussa (kadun syvästi). Yleensä aamuisin kipua ei ole, mutta se ilmestyy syötyäni. Itse syömistilanne ehkä tuo hiukan helpotusta, mutta toimii myös laukaisevana tekijänä. Toisaalta se pahenee myös silloin, kun olen ollut useita tunteja syömättä. Tuntuu, että särky pakottaa mut syömään jatkuvasti jotakin, mikä on ongelma, koska haluaisin säännöllistää ateriarytmini. Tulos on se, että vetelen taukoamatta jotain "pientä" sieltä täältä, mikä puolestaan aiheuttaa ahdistusta ja kipeän, pullottavan ja turvonneen vatsan.
Pyristelen syömishäiriöstä irti omin neuvoin paraikaa, olen saanut painoa nostettua hieman ja kykenen syömään oikeastaan mitä tahansa, suuriakin annoksia. En ole lähtöpainossani, mutta olen kyllä painanut tämän verran joskus. Tuolloin kuukautiset tulivat normaalisti, nyt niitä ei edelleenkään näy eikä kuulu. Muistelisin myös, ettei ennen tässä painossa käsivarsien sisäsyrjän verisuonet pullottaneet rumasti aina tilaisuuden tullen, miksi ne siis tekevät sitä nyt?
Pelkään älyttömästi, että päänsäryn pakottama syöminen jatkuu, mutta itse särky ei hellitäkään koskaan. Tiedän, että mun tarvitsee syödä riittävästi, mutta tämä menee jo mahdottomaksi. Särky häiritsee keskittymistä, olen kuin lamaantunut päivästä toiseen.
Tällä hetkellä muita lääkityksiä ei mulla ole ollut puoleen vuoteen kuin tyroksiini kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta voiko mitenkään olla mahdollista, että aikaisemmat mielialalääkekokeilut ovat jättäneet tämän vaivan riesakseni (citalopram, sepram, zyprexa, olanzapine)? Ainakin jompi kumpi kahdesta jälkimmäisestä aiheutti sietämättömän jalkojen levottomuuden, jonka johdosta en kyennyt mihinkään normaalitoimintaan. Se tosin loppui jättäessäni lääkkeet pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, hienoa että haluat parantua syömishäiriöstäsi. En ole asiantuntija, enkä osaa kuvailusi perusteella sanoa mitään varmaa. Voisiko kipusi olla migreeniä? Onko lääkäri pohtinut sitä vaihtoehtoa? Oletko käynyt säryn takia neurologilla? Migreenisärky on usein, mutta ei aina toispuoleista ja kohtauksen voi laukaista syömättömyys/verensokerin heilahdukset. Joskus migreeni kroonistuu ja voi olla jopa päivittäistä. Yksi tapa erottaa migreeni muusta päänsärystä on, että migreeniin auttaa lepo, mutta esim. jännityspäänsäryssä kevyt liikunta voi auttaa. Migreeniin liittyy yleensä myös aistien yliherkkyys (valot, hajut ja äänet pahentavat särkyä) ja pahoinvointi.
Tavallinen (jännitys)päänsärkykin voi kroonistua, etenkin jos lihasjännitys on jatkuvaa. Särkylääkkeiden liian tiheä käyttö voi johtaa särkylääkepäänsärkyyn, joka katkaistaan usein kortisonilla. Käytätkö särkylääkkeitä usein ja auttavatko ne särkyyn?
En usko, että mielialalääkkeet voisivat laukaista kroonista päänsärkyä etenkään, kun olet jo lopettanut niiden käytön.
Toivottavasti löydät pian helpotuksen särkyyn ja jaksat jatkaa taistelua syömishäiriötä vastaan. Voimia!
Kiitos, kiitos, kiitos sinulle mal de tête pitkästä vastauksesta! Arvostan sanojasi todella. Migreeni voi olla ihan varteenotettava vaihtoehto, olen taas syyskuussa menossa lääkärin puheille, siellä otan tämän varmasti esille.
Särkylääkkeitä en ole tähän kipuun pahemmin käyttänyt, koska en usko niistä olevan juurikaan hyötyä. Joskus siis kokeilin jotain ihan perus-Buranaa, mutta en muista sen helpottaneen oloa. En ole myöskään käynyt neurologilla, se olisi varmaan hyvä ajatus.
Itse asiassa olen huomannut, että liikkeellä ollessa särkyä ei välttämättä ole tai ainakin se silloin lievenee. Kipu vaan on niin piinaavaa, että jotain tälle on nyt kyllä tehtävä.