Onko ketää muuta jolla näin olisi? Olen siis 15 v poika kaapissa, asun pienellä paikkakunnalla jossa kaikki juntit haukkuu homoja. Sitä saa kuulla koulussa joka vitu n päivä... Mua myös homotellaan ja muutenki kiusataan ja ärsytetään aina koulussa ei tietenkään homouden takia koska sitä ei kukaa tiedä. Stressiä pukkaa toisinaa ja umiongelmiaki ku mietin näit homoasioit yömyöhällekki enkä nukahda...
No, asiaan. Tänään tuli hermoromahdus. Niin juuri luit oikein, hermoromahdus. Koira yritti hyppiä ovest ulos ja haukku, mä huusin sitä lopettaan ja sit se tapahtu. Lysähin voimattomana tajunnan rajamailla maahan ja huusin epätoivosesti koiraa lopettaan. En päässy ylös ja aloin jo itkeen siinä sit kierin puol tuntii lattial itkien tälle tapahtumalle...
No se meni sit ohi, mut huolestuin ittestäni ja sisäistin et se kaapissaolo on syy (kiusaamine tosin kans mut kuitenki)
No niin, onko muilla kaapissa olevilla/olleilla ollut samanlaista stressiä tai uniongelmii tai romahduksia jotka alkaa noin pikkuasiasta (se koira siis on sylikoira ja tekee tota usein ilma et mä raivoisin silöe tai jtn)??!
Kiitti vastauksist!
No, asiaan. Tänään tuli hermoromahdus. Niin juuri luit oikein, hermoromahdus. Koira yritti hyppiä ovest ulos ja haukku, mä huusin sitä lopettaan ja sit se tapahtu. Lysähin voimattomana tajunnan rajamailla maahan ja huusin epätoivosesti koiraa lopettaan. En päässy ylös ja aloin jo itkeen siinä sit kierin puol tuntii lattial itkien tälle tapahtumalle...
No se meni sit ohi, mut huolestuin ittestäni ja sisäistin et se kaapissaolo on syy (kiusaamine tosin kans mut kuitenki)
No niin, onko muilla kaapissa olevilla/olleilla ollut samanlaista stressiä tai uniongelmii tai romahduksia jotka alkaa noin pikkuasiasta (se koira siis on sylikoira ja tekee tota usein ilma et mä raivoisin silöe tai jtn)??!
Kiitti vastauksist!
Vastaukset 6
Vanhimmat
että nykyään ruuan lisäaineet, saasteet, kemikaalit raskausaikana, liika mediatulva ja ties mitkä aiheuttaisi tuollaisia ongelmia, tiedä sitten. Itse olen ollut aina viilipytty vaikka kouluaikana hiukan kiusattukin. Kiroilenkin lähinnä vain yksin ollessa tietokoneelle. Tietysti kaapissaolokin voi vaikuttaa, mutta minulla ei ole ollut koskaan tarvetta edes kertoa kenellekään sen kummemmin.
Kuulostaa ehkä huuhaalta, mutta aivojaan voi oppia hallitsemaan. Jos stressaantuneena ja kiukkuisena on esim. otsalohko aktiivinen, opettele keskittämään ajatukset aivojen takaosaan. Auttaa harkitsemaan, keskittymään ja siirtämään ikävät ajatukset taka-alalle.
Nuoremmat voi kertoa nykynuorten tuntemuksista )
Kuule... Varsin koskettava toi sun tilanne. En osaa muuta sanoo kuin että maltas nyt parikin vuotta. Sit sä pystyisit jo vaihtamaan ympäristöäkin. Lähet esim lukioon jonneki isommalle paikkakunnalle, oppilasvaihtoon jne.
Sun on helpompi avautua ja olla oms ittes kun meet eri ympäristöön
Ei kannata pitää asioita vain itsellä. Ne turhaan paisuu isommiksi, mitä ne on oikeesti. Kaapista tulo voi helpottaa, mutta luonnollisesti aiheuttaa omat ongelmansa. Vaihtoehto sille, on. että hankit yhden uskotun. Se voi olla vaikka Qruiserista joku homo, jota sun ei edes tarvitse nähdä koskaan, ellei tunnu siltä, että haluat. On iso asia voida kertoa, kuinka mahtava ihastus on, tai kuinka paskamainen joskus. Elämän jakaminen on iso asia.
Homottelu on vähä kimurantti juttu. Murrosiässä kuten vähän muulloinkin, tuntuu, että ryhmään kuuluminen on hirveän tärkeä asia. Siksi erottuminen sattuu. Etsi oman ikäistä seuraa netistä. Tuntuu hyvältä kuulua johonkin porukkaan. Ja etsi myös yhdistäviä tekijöitä nykyisten kaveriesi kanssa. Kun tulet aikuiseksi, olet taatusti ylpeä siitä pienestä paikkakunnasta, jossa nyt oot, vaikka sitten olisi kaukana maailmalla.
Homottelu merkkaa murkuille usein 99% tyyliä ja vain pikkuriikkisen seksuaalisuutta. Ehkä siksi sun ei kannattaisi ottaa isoja paineita yhdestä sanasta.
Ja joo, minua haukuttiin 15 vuotiaana homoksi koulussa. Yksi jätkä oli piirtänyt liidulla homo-sanan selkääni. Äkästyin ja hakkasin sitä sokeana raivosta, vaikka homohan minä olen. Nyt muutama vuosi myöhemmin olemme nähneet uudelleen ja jutustaneet ystävällisissä väleissä. Enää homous ei takerru kurkkuun eikä aiheuta sydänmentykytystä kuin aiemmin. Tunnen itseni ehjäksi ja tyytyväiseksi omaan elämääni.
Olin hirveän yksinäinen 15-16 vuotaana, kun tuntui, etten ujona osaa hakea seuraa. Se meni koomisuuksiin asti. Sulloin kankaita farkun ja paidan sisään maalla ja kuvittelin, että ihastus olisi vierellä. Hyvä mielikuvitus antoi paljon. Jos nyt tekisin jotain toisin, ottaisin rohkeammin yhteyksiä muihin homoihin, vaikka sitten tapaisi muutaman friikinkin. :)
Vaikka 15 vuotiaana tuntui, että elämä kaatuu päälle, olen saanut rakkautta elämässäni enemmän kuin osasin odottaa. Se on sinulla edessäsi :). Sinä onnellinen.
Elämä on kaikilla tuon ikäisenä vaikeaa, mutta parempaa kohti olet kulkemassa. Parin vuoden kuluttua naurat jo asioille, jotka ovat tällä hetkellä kuolemanvakavia.
Koulunkäyntiin ja liikuntaan kannattaa panostaa, ne auttavat elämänhallinnassa. Opiskeluaika on mielettömän mukavaa aikaa, siksi kaikki uhraukset sen eteen ovat tärkeitä.
Ite oon melkein kokenut samaa kuin tässä mainittu, mutta pääosin ollu ahdistuksena ja tympääntymisenä, ja että mikään ei kiinnostais. Olen itse 18 vuotias, ja viimein saanu avauduttua sellaiselle kaverille, joka ei minua syrji. Kerran oon avautunu jo yhelle toiselle joka heti laitto välit poikki.
Itellä on nyt uus ahdistuksen aihe - se, miten saan selville, onko tämä kaveri, jolle avauduin, itsekin homo, koska jotenkin koen että hänen käyttäytminen muuttunut avautumiseni jälkee, eikä mitenkään huonoon suuntaan, vaan mielestäni sellaseen että hänki olis vielä 'kaapissa'.
Mullakin on välillä hankalaa, kun olen kaapissa. Ei minulla nyt noin vakavia seurauksia ole, vaan saattaa vähän ahistaa tai sit ei jaksais tehdä mitään.
Mutta asian kanssa ei kannata jäädä yksin. Voit mennä kirjottelee vaikka jonnekin asiallisemmalle homofoorumille kuin tää Suomi24 :)