Älkää koskaan viekö lastanne Amurinlinnan päiväkotiin, sillä linna on nimensä mukainen. Vein sinne lapseni kauan aikaa sitten. Olin yksinhuoltaja, raskaassa vuorotyössä. Lapseni itki joka ainoa kerta kun hain hänet "tarhatädeiltä" puhumattakaan kun jätin hänet tuohon pahanhajuiseen loukkoon. Jos pääsin töistä aikaisemmin, tapasin linnan valtiattaret juoruilemasta keskenään pihan "karsinassa" johon oli ympätty täydeltä hoidokkeja. Lapseni oli kylmissään, kädet jäässä ja itki, ja "tarhatäti" sanoi, että puen häntä liikaa; tulipalopakkasilla kuulemma riittää kevyet asusteet.
Lapseni oli joutunut kävelemään hiihtoladun vieressä upottavassa hangessa Viikinsaareen, kun muut hiihtivät; koska työvuorojeni epäsäännöllisyydestä johtuva tietokatkos esti sen, etten tuonut suksia arvon leideille. Lapselleni jäi tästä ikuiset traumat. Ainoa positiivinen ihminen taisi olla nuori työharjoittelijamies, joka yritti pitää lapseni puolia. Kerran tultuani yllättäen hieman aikaisemmin hakemaan lastani, lapsi ei ollut "missään". Lopulta hän löytyi itkemästä oleskeluhuoneen sohvalta, samalla kun kaksi laiskanpulskeaa harjoittelijatyttöstä juorusi omista asioistaan saman huoneen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä ja yllättyivät nähdessään minun tulevan.
Olin aivan hermona viedessäni lastani hoitoon, sillä tuntui tosi raskaalta jättää hänet sinne. Työntekijät utelivat asioitani, ja vittuilivat avoimesti. Pikku Kakkoseen kuvattiin "onnellinen päiväkotiyhteisö" ja rusetit päässä heiluvaa tarhatätiä, ja "onnellisia laulavia kakaroita", takarivissä kuorossa lapseni itki peloissaan, eturivissä oli ilmeisesti tarhan suurimmat "suunsoittajat". Todella hävitöntä kiusaamista. Minulta ei kysytty lupaa siihen, saako lastani kuvata telkkariin, eikä perusteltu; miksi televisiolähetyksen aikana lapseni itki.
Jatko on kuin painajaisunesta, ja siitä en tässä puhu.
Älkää ikinä viekö lastanne Amurinlinnaan, tai muuhunkaan "päiväkotiin". Siellä on joka lähtöön tuojaa ja viejää, häiriintyneitä lapsia häiriintyneistä perheistä ja kunnollisista kodeista tulevat lapset saavat ikuiset vammat. Työntekijät ovat leipääntynyttä, epäinhimillistä laitoskamaa.
Lapseni oli joutunut kävelemään hiihtoladun vieressä upottavassa hangessa Viikinsaareen, kun muut hiihtivät; koska työvuorojeni epäsäännöllisyydestä johtuva tietokatkos esti sen, etten tuonut suksia arvon leideille. Lapselleni jäi tästä ikuiset traumat. Ainoa positiivinen ihminen taisi olla nuori työharjoittelijamies, joka yritti pitää lapseni puolia. Kerran tultuani yllättäen hieman aikaisemmin hakemaan lastani, lapsi ei ollut "missään". Lopulta hän löytyi itkemästä oleskeluhuoneen sohvalta, samalla kun kaksi laiskanpulskeaa harjoittelijatyttöstä juorusi omista asioistaan saman huoneen ikkunan edessä olevan pöydän ääressä ja yllättyivät nähdessään minun tulevan.
Olin aivan hermona viedessäni lastani hoitoon, sillä tuntui tosi raskaalta jättää hänet sinne. Työntekijät utelivat asioitani, ja vittuilivat avoimesti. Pikku Kakkoseen kuvattiin "onnellinen päiväkotiyhteisö" ja rusetit päässä heiluvaa tarhatätiä, ja "onnellisia laulavia kakaroita", takarivissä kuorossa lapseni itki peloissaan, eturivissä oli ilmeisesti tarhan suurimmat "suunsoittajat". Todella hävitöntä kiusaamista. Minulta ei kysytty lupaa siihen, saako lastani kuvata telkkariin, eikä perusteltu; miksi televisiolähetyksen aikana lapseni itki.
Jatko on kuin painajaisunesta, ja siitä en tässä puhu.
Älkää ikinä viekö lastanne Amurinlinnaan, tai muuhunkaan "päiväkotiin". Siellä on joka lähtöön tuojaa ja viejää, häiriintyneitä lapsia häiriintyneistä perheistä ja kunnollisista kodeista tulevat lapset saavat ikuiset vammat. Työntekijät ovat leipääntynyttä, epäinhimillistä laitoskamaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.