KAHVIPIRTTI 82 / 2013

Hyvää syyskuun alkua .
Lueskelin tuota vanhaa pirttiä, tapetilla kakut ja metsän tuotteet mm.
On niitä kakkuja muutama tullut väsättyä elämän aikana. Vaikkei itse söisikään. Nykyisin voi tehdä niistäkin aika "terveelisiä" tuoreilla marjoilla. niinkuin joku sanoikin.
Parasta kuitenkin vaikka hyvä karjalanpiirakka lohisiivun kanssa.
Kukkojakin on tullut tehdyksi, niin kala- kuin lanttukukkoja. Kaikkihan nuo on kilvan menneet- ehkä syötäviä olivat.

Pirtissä kun voi neuvoja kysellä, nyt kysynkin:Mitä veisin/antaisin isomummina ristiäislahjaksi pikku prinsessalle ?
Meitä mummoja kun on. Vauvan äidin puolelta on mummi isomummi ja isoisomummi. Kaikki mukana juhlissa.

Netistä luin että jopa lampaan nahkan oli joku saanut lämmitämään saajaa. Joten aika laaja on tuo kirjo. Pitäisi vaan keksiä sitä mitä ei muut vie. enkä lammastarhaakaan omista........
Paljon käytetyt erilaiset korut kuuluvat mielestäni enempi rippijuhlaan.
Tai myöhemmälle kuitenkin, mitäs vauva niillä tekee ?

Vaateitakin on jo laatikkokaupalla..
Joten nyt aivonystyrät töihin. minä odottelen hyviä vinkkejä.
Ei se tämäkään asia ollut ennen tämmöistä-- niin ja sitten vielä kummit lusikoineen tai mitä nyt vievätkään ?

Lopuksi, 60-luvulla vanha viisas lääkäri katsoi rilliensä yli ja sanoi,
Syö omena päivässä niin pysyt terveenä.
Puhdistaa verisuonia ja mitä kaikkea hyvää onkaan. En ole noudattanut tarkalleen., osittain kyllä.
Niin ja onnea kukkuramitoin uudelle pirtille ja sen tomeralle emännälle !

Olin ajatellut jättää kaiken makean pois ruokavaliostani, mutta aloitankin sen kieltäytymisen vasta huomenna, sillä ei noin hyvää täyttäriä voi olla maistamatta.
Enkä usko, että kukaan "näkee", vaikka otan lisääkin, on se niin hyvää.

Makean nälkä on sellainen riivaaja, että kun se iskee, niin maistamisesta ei tule mitään. Suklaalevynkin painan menemään yhtäsoittoa.

Tämä syyskuu on muuten mukava kuukausi. Olen aina tykännyt alkusyksystä, ja nimeäisin lempikuukaudekseni juuri syyskuun, seuraava on toukokuu ja kolmantena heinäkuu.

Marras ja tammikuu saisivat puuttua kokonaan almanakasta.

Sataa rumpsutti lähes koko päivän. Olisiko syyskuu niin tarkkaan kalenteriin merkattu? Eikö mitä, kyllä siitä vielä kesäisiä päiviäkin ilmaantuu.

Enpä osaa olla avuksi M- K : n lahjajuttuihin. Niissä olen kyllä melkoinen nolla ja vaikeata on ollut, kun muutaman kerran olen lahjoja joutunut pähkäilemään. Aina olen pyrkinyt tehtävän siirtämään.

"anlis" taas pähkäili makean houkutuksesta. Käytän kyllä sokeria aika reilusti kahvin kanssa. Pala pitää olla suussa imeskeltävänä ja sitten vasta kahvia. Kahviin sekoitettu sokeri menettää makunsa, ei hyvä.
Imeliä ruokia en halua, en karkkeja, enkä limpsoja. Luulenpa että sokerin kokonaiskulutus on hallinnassani.

Telkkarissa tuli "Pokka pitää." Sen katson aina, jos kohdalle sattuu ja on joutoaikaa. Rva Bukee on mainio, hienostunut, itseluottamusta omaava henkilö. Hän pitää korkeata tasoa yllä ja on tietoinen asemastaan. Tämä sykähdyttävä ihminen kyllä pitää lähinnä vertaistensa seurasta, tasokasta pitää olla myös tarjoiluissa. Minulla ei tietenkään ole mahdollisuuksia tällaiseen seuraan päästä sisälle. Eikä ole sellaisia sukulaisia, eikä tuttavia, joiden vanavedessä voisi kokemuksia kohtaamaan ryömiä. Olen kuitenkin pikapäiden, hetken joskus saannut kuulla Bukeen kaltaisia hienoja suuruuksia ja nyökytellä kunnioittavasti, tämän minulle ihmeellisen maailman elämää ja hienoa seurapiiriä.
Tämän ohjelmasarjan käsikirjoittaja on onnistunut poimimaan tyyppejä, joita löytyy myös oikeasta elämästäkin, tai ainakin lähimain. Loput onkin kirjoittajan vapauksia.

Nyt on aikani lähteä ulos ja tehdä päivän lenkkini. Aurinko paistaa.

Yhtään hassumpi lahja ei lampaan talja olekaan, sillä pulkan pohjalla se antaa lämpöä enemmän kuin mikään muu pehmuste.
Minäkin eilisillä synttäreillä näin niin hienon 6 kk:n ikäisen pikkuprinsessan hameissaan, ja rauhallinen oli tyttö,
ei juurikaan osallistunut keskusteluihin, katseli vain tarkkaavaisena. Sylissänikin sain pitää. :)

Todella mainiosti karrikoitu "ylihienoa" ihmistä tuossa Pokka pitää-sarjassa.

Minä satun tuntemaan tuon tyyppisen rouvan ja on monta kertaa naurussa pitelemistä kun hän esittää, vetää roolia, mihin ei sivurooleihinkaan sopisi millään vähemmän kultivoituneet sukulaiset:-))

Rouva Bukeenkin isä ja sisaret, sekä minun sarjasuosikkini Daysy siskon mies, ovat vähemmän salonkikelpoisia, mutta kuitenkin aitoja.

Jokainen varmaan tunnemme jonkin Hyasentin, joka ärsyttää,mutta ennen kaikkea huvittaa.

Lahjan ostosta voin minäkin sanoa, että harvoin "natsaa" sekä antaessa, että saadessa.
Meillä on joka jouluinen yllätys paketteja avatessa: Minkähän värinen yöpaita sieltä putkahtaakaan.

Hyasintin jälkeen minäkin iltalenkille läksin, ihan teepaidalla tarkeni. Kummasti naurattaa vielä uusintoinakin tuo sarja, kyllä sieltä sukuaan löytää. Tuolla toisaalla lippuketjussani jo mainostin tänä iltana ykkösellä alkavaa uutta Havukka-aho -sarjaa, jonka on ohjannut Kari Väänänen. Kuvaaja on sama Marko Röhr, joka sen Metsän tarinakin on kuvannut. Pääsosassa on Kai Lehtinen, joka eläytyi niin osaansa, ettei peseytynytkään moneen päivään. Katsotaanpa nyt sitten, mitä tuleman pitää.

Kastelahjoiksi olen lastenlapsilleni ostanut niin tavanomaista kuin hopeaa, jota lapset sitten aikuisina ehkä arvostanut. En mitään suuria sarjoja, vaan esim. kynttilänjalan nimikaiverruksella tai sokerilusikan. Sarjaa voi kartuttaa myöhemminkin, vaikka ensimmäiselle rippilapselle ostin kylläkin korun. Muuten olen suvun kirjavastaava, on sillä tavalla jaettu tehtäviä . Kauniisti kuvitettu lastenkirja sopii aina ristiäislahjaksikin.

Tunnelmalliset nämä pirtin värit taas, Skillanin erehtymättömällä värisilmällä sommiteltu. Syömiset aina pirtissä mainitaan, tänään on omput nautittu uuniomenina kera vaniljäjäätelön , oli ruokavieraita ja kovasti tykkäsivät hekin.

Syksy aloitti sateella ja sitä tulikin kuin saavista kaataen, ukkonen myös jyrisi.
Eipä huolta, lämmintä ja aurinkoista luvattiin, hyvää se teki sadekin.
Meri-kukka kyseli lahja ideaa, onhan niitä, tietenkin se monen ostajan kanssa saattaa vaikeammaksi tulla.
Tuo Ramoonan esittämä on ihan varteen otettava esitys, todella hopeaa, voi sitten jatkaa joka syntypäivä jonkun pienen mieleisemmän lahjan kanssa.
Vauvakirja on yksi, usein kummit sen ostaa, ruokaastiat kauniilla eläin aiheella myös mukava, niitä voi sitten käyttää myös tulevien lasten pieninä ollessa,jos ehjänä säilyy.
Minun lapsilla oli sellaiset ja ruokakin lautaselta monasti tuli kaikki syötyä, kun sieltä lautasen pohjasta sitten esiin pikisti joku kiva eläin.

Miten minua ei tuo ensimäinen Havukka-ahon ajattelijai oikein nykäissyt, olen nähnyt sen Kuopion teatterissa oli vaikuttava, siitäkö sitten johtuneekin, no katsompa jatkot, jos sitten mukaansa tempaa.
Pokka pitää kyllä on moneen kertaan katsottu, tykännyt olen, unohdin vaan katsoa sen, onhan noita tullut katsottua vähän jo alkaa muistissa kaikki olla liiankin hyvin.
Vähän vaikea on varmaan uutta aihetta löytää, jos vaikka uusia osia tekisivät, ilmeet ja henkilöt niin tutuiksi jo tullut.
Henkilöhahmot ovat kyllä mainiosti osansa vetäneet ja vastikkeita livenäkin löytyy, jos nyt eivan yhtä hyviä;)
Ei uskoisi että Rosie on Edna Emmerdalissa.

Suklaa oli minunkin himoni, mutta eipä ole enää, onkos se sitten vanhuuden merkki?

Tännään hallituksen kokous, pitää kirjata suunnitelmat kansiin ja hyväksyä raha kulut niihin.
Tuleekin kuluja nielevä vuosi, täyttäähän yhdistys 50-vuotta ja sitä on aikomus juhlia keväällä viikon ajan erinäköisillä tapahtumilla ja lopuksi lennämme etelään, siis ketkä haluaa.
Lauluryhmälle on suunniteltu historiikin esittäminen, runoin ja lauluin, saapa nahdä mitä siitä syntyy.

Aloitetaan viikko kosteissa merkeissä, raikas on ilma hengittää sateen jälkeen, ehkä sienetkin nostavat hattujaan;)

Pilvipoutaista aamua toivottelen,ehkä mekin saatais vihdoinkin sitä sienilääkettä.

Kyllä kesämaassakin on mukava elellä,mutta Sieniä vielä ikävöin.

Minulta makean nälkä loppui- tuli suolaisen himo, seuraavat näköään toisiaan.
Söin marmelaadikarkkeja joulun/seutuun viikossa parikiloa ja yhtäkkiä toppas.
Nyt laitan pöydälle lautaselle karkeaa suolaa ja siitä hyppysellisen pistelen kulkeissani.( ei maantie suolaa)----------
Ihmeellisiä mielitekoja niinkuin ennen,kun lasta odottelin masussa.
Oletteko huomioinu "hyvin"vanhat asiat tupsahtavat mieleen..
Jokainen haluaa elää kauan,mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi...

Huomenta. ja kiitos noista vinkeistä. Se lampaantalja olikin todella mieluinen varsinkin lasten vanhemmille, hyvä vaikka kenelle ja varsinkin vauvalle ajoneuvoja lämmittämään-olipa vaunu tai rattaat.
Lasten lapsille tiedettiin ;kaikille niin tytöille kuin pojille ostettiin kultaiset kaulaketjut. Pojillakin on kaulassa, kaikki tykkäävät niistä.
Nuo lusikat ja muut vauvakirjat, ja monesti kummit vievät "sydänketjuja ja sen sellaisia, mutta mietitään vielä. kiitos kun ajattelitte puolestani.
Kun niitä mummojakin on yhteensä 5 kpl. Sen se tekee kun ihmiset elävät niin vanhoiksi....
Näimme 4 viikkoa vanhan neidin toisen kerran vasta. "Ostoksilla" isänsä kanssa kaunis punertava mekko yllään.
Mummothan on ihan "myytyjä"..........

Tosi on että nuo hyvät vanhat sarjat jaksavat naurattaa , niin monenmoisia käänteitä ilmenee.
Tuo Havukka-ahon ajattelija nähtiin kesäteatterissa joku vuosi sitten
vielä en ole päässyt tv:sta katsomisen makuun.
.
Vielä sanon että ym sanoi kuin minun ajatuksen noista "seurapiiri "asioista, meitä on moneksi.

Vettä tihuuttaa ihan lupausten mukaisesti, ei ole satanutkaan viikkokausiin.
Hyvää viikon alkua ja syyskuu sen kun jatkuu.

Oli se kuulkaa niin hianoo! Melkein meinas kyynel tipahtaa tällaselta krokotiililtäkin tohon nenänkulmaan. Kultainen kärenpuristus meinaan tossa aamunkoiteessa.
Mä kuulkaa hinasin ton kartiinin ylös ja jäin monttu auki tsiikaan tota maisemaa.
Ensteks mä bongasin sellasen matalan pilviriman tossa horisontissa, ei meinaan muita pilviä kaakon kupeella ollu näkyvissä ja Vuosaaren silhuetit siinä noitten pilvien ja mun välissä. Mut me pillvien reunat, aurinko kultas ne niin kommeesti, että ihan jualahti miäleen toi kultainen kärenpuristus. Meinaan tän uuren syksyn ja lähtevän kesän.
Ny sitten toi yläkerta näyttää siltä, että isäntä aikoo pikapuoliin kastella noita istutuksia ja ehkä siirtää niitä kuulusia kivirattaita muutaman meetrin verran. Niin että tää syksy alkaa Esterillä noin kansallissanastoa lainaten. Mutta älkää ny mua syyttäkö, mää oon eresvastuuton ton sään suhteen ellei tota hiilikoiven jälkee lasketa mukaan. Se on kuulemma jotain kimppaduunia eli piänestä sekin
on kiini niinkun kauppakassistakin ja kumipyöristä sen alla.

Älähän mitään, fundsija, kyllä niitä auringon sävyttämiä raitoja vielä ilmestyy. Niin ennustelijat kertoo ja tuskinpa kauppakassin kumipyörät ehtivät niin suurta hiilijalanjälkeä tehdä, että sen takia pimenee. Varsinkin kun nyt kuulemma talouksien tiukkuuden takia oskoskärryjen kuormatkin keventyy.

Eipä "nykäissyt" vielä Havukka-ahon ajattelija, kuten SkillaN jo päätteli. Erittäin hyväksi kriitikot kehuivat tätä etukäteen. Katsotaan jos se siitä muotoutuu kunhan Konsta pääsee dosenttien kanssa juttusille ja siitä maailmaa avartamaan uusilla vinkeillä ja kehittelemään sitten itsenäisiä näkemyksiään uusiin ulottuvaisuuksiin.
Toisaalta, kuvauskameran takana oli kai luontokuvauksen ammattilainen. Ehkä hänelle kamerankäytölleen annettiin tilaa. Upeita maisemiahan siinä näytettiin ja myös muita metsän asukkaita kuin ihmisiä.

Olin Havukka -ahon ilmestymisen aikoina, 50-luvun alussa, metsäkämpillä töissä, ehdin niitä muutaman vuoden kierrellä. Niinpä minulle aihe on siitäkin läheinen. Kyllä siellä jätkien joukossa oli monlaista veijaria ja juttumiestä, jos nyt ei aivan Konstan veroista, mutta monessa asiassa sinne päin. Konsta Pylkkänenhän on varsin valistunut henkilö siinä ympäristössä ja näin ajatustensa siivittämänä hämmästyttää ja huvittaa seuralaisiaan.

Metsistä on monia kuuluisuuksiakin lähtenyt, Päätalo ehkä suurimpana.
Merkittävä oli myös Altti Alariesko, taiteilija, joka "keksittiin" hyvin myöhään. Oli myös joustava juttumies. Tämä taiteilija kantoi talujaan kämpältä toiselle, hänhän käytännössä asui kämpillä. Kävin sodankylässä katsomassa hänen näyttelyään. Naivistisella tyylillä kertovia, joihin sitten myös liittyi tarina.

Eräs "suuri taitelija" on jäänyt löytämättä. Väinö Mertanen, kämppiä elämäntyönään kiertänyt ja siitä elantonsa saanut lauluntekijä, sanoittaja, säveltäjä, sovittaja ja esiintyjä. Kerrassaan mainio taiteilija, jututti ihmisiä, löysi aiheita ja jo seuraavalla kämpällä niitä lauleli ja osasi käyttää huumoriakin. Kyllä jätkät kolehdissa muistivat. Harmi, ettei siihen aikaan ollut "löytäjää" eikä tekniikkaa käytössä tallentamiseen. Minäkään en muista niitä Mertasen laulujen sanoja. Pari jaetta on jäänyt mieleeni, jossa hän käsitteli nuorempaa sukupolvea.
"Nykyajan diiva, se on aivan virtaviiva,
ei hän syö, eikä hälle maista työ."

Joten on sitä sukupolvien välisiä ongelmia ollut ennenkin.

Kun tarkkoja ollaan kuin porkkana, oikaisuni: Antreas Alariesto. "Altti" lienee ollut käyttönimi. Sodankyläkin ansaitsee kyllä suurella aloituksen.
Sattuhan sitä - mutta ei totu!

Minullekin oli hiukan pettymys tuo uuden Havukka- version aloitusjakso. Kuvauksesta osasin odottaa laadukasta, ei sellaista kiiltokuvamaista kuin alkoi olla jo näissä Pölösen sarjoissa lopuksi, kuten muukin tarinan kehittely. Kai Lehtistä ennakolta kehuttiin Konstana, mutta minusta hän ei luo oikeaa mielikuvaa, oli jotenkin liian hallitseva ja äänekäs olemus, ei tullut mielikuvaa sinisistä ajatuksistakaan. Se Mooses Pessin hahmo oli luontevampi. Vanhassa versiossa Konstaa näytteli Lauri Leino, hän voittaa vertailussani komeasti. Ehkäpä jatkossa on kutkuttaviakin kohtaamisia, keskusteluja lisenssien kanssa odotan.
Laitan tähän äänitteen, jossa Lauri Leino panee lisensiaatit lujille.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/havukka-ahon_ajattelija_21156.html#media=21169

Päätalo on hyvä esimerkki siitä, miten eletty vaatimaton elämä muuttuu suuriksi tarinoiksi, kansakunnan yhteisiksi. Kunpa ne filmatisoinnit tulisivat uusintoina, Edvin Laineen ja Mikko Niskasen ohjaamat. Heikki Turunenkin on vahva korpieläjien ja pienviljelijöiden kertoja, osaa myös ymmärtäen naisten tuntoja kuvata vaikeassa maatalouden murroksessa. Luen juuri uudelleen Erno Paasilinnan kirjaa "Matkoja vanhassa Suomessa". Siihen on koottu matkakuvauksia palon Lappiin ja Petsamoon, mutta muaallekin Suomeen, esim. Haanpään polkupyörämatka Rautalammille. Aikajana ulottuu 1800-luvulta 1960-luvulle, mukana kuuluisuuksien kertomuksia, Lönnrotista Urho Kekkoseen. Olavi Paavolaisen lentomatkan kuvaus Petsamoon on kerrrassaan hyekerryttävä.
Kuvitus on mustavalkea, mutta niissä on oma viehättyksensä, valukovaaja J.K Inhan hienoja otoksia arvostan korkealle.

Aihe on laaja ja kiehtova , mukavaa kun kirjoitat Ynnämuu edes täällä Kahvipirtissä näistä. Odottelen ja moni muukin odottaa, Sinua ja toisiakin pirtin kirjoittajia enemmän muihinkin keskusteluihin. En vaan osaa tehdä aloituksia, joihin saisin mukaan paljon kirjoittajia, SkillaNilla se taito on.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, niinhän se Lavin Veikko aikanaan sanoja riimitteli. En mä tosin sitä ihan alleviivais, en ainaskas, jos musta on kyse. Mut oota kuule jä täytä mun kolpakko, mä itte kaivan massin ja paan ensin piipuks, jos toi kynä sitten paremmin tota kättä seurais tai nää painikkeet paremmin tottelis.

Joo kuule, viis meitä parhaimmilla siinä slumminharmaan kolmikerroksisen betonimöhkäleen nielaisemassa kolmiossa majaili, neljä miestä ja Katja. Katja,
oikea kaunotar sinivihreine silmineen ja ah, niin lempeä luonteeltaan. Ramin mukana Katja siihen kämppään tuli. Eikä Ramilla sitten vaatteiden lisäks paljo muita tuomisia ollutkaan jos ei pianoharmonikkaa ja viulua lasketa. Perjantai-iltaisin Raimo sitä viulua yritti soitella, useimmin perjantaiputiikissa poikettuaan.Ei siitä mitään tullut. En tiedä, myötätunnosta vai vastalauseena
Katja äläkän nosti. Syvä, uliseva kurkkuääni ja pikimusta samojedin kuono kohti
kattoa ja viulu tunnisti paikkansa kotelossa.
Reijo puolestaan osasi laulaa ja harmonikkaankin koski, jos nestetasapaino sattui olemaan kohdallaan. Laulaa Reijo osasi, ihan kuoron tukipylväänäkin mainittiin. Shakkia molemmat pelasivat, heille säännöllisesti hävisin iltaisin.
Aamuyöstä onneni joskus vaihtui, liian monta kolpakollista olivat juoneet pelien
innoittamana.
Ittestäni ei juuri numeroksi ole, laulaa voisin, jos huoneisto olisi pakko tyhjentää hätätilanteen vuoksi, soittimien kielet esittäisivät korkeintaan protestin, jos niitä hipelöisin.
Viimeisenä Veikko siihen kämppään. Talveksi tuli, kesän ajaksi joko Lappiin tai Espanjaan. Ei paljon itsestään pukahtanut. Outo tyyppi meidän silmissä ensinäkemältä. Vaatteet kuin tukkijätkällä sotien jälkeen, kravatti vieläkin enemmän vuosia nähnyt, Tukka kuin hurskaalla körttiläisellä, kattilan avulla leikattu. Muuta ei siinä kaikki...
Sormeili hetken Ramin pianoharmonikkaa, sellaista turistitasoa edustavaa. Sanoi yyhden äänikerran olevan hukassa ja hetken kuluttua ja asianmukaisen tinkimisen jälkeen osti sen. Sen sanoi, että hänellä Suomessa parempi.

( jos ihe kiinnostaa, kerron lisää Veikosta, keskeytän, koska juttu ylittänee sallitut 5000 merkiä)

Eipä tuohon Ramoonan luetteloon merkittävistä kansan kuvaajista, huumorilla tai ilman, ole vastaan sanomista. Lienen melkein kaikki lukenut, mutta ajan mukana sisältöjen muistamiseni pätkii. Erään merkittävän kuitenkin lisäisin: Simo Hämäläinen, "Kätkäläinen", Pietu Aholainen pääosassa. Siitä aiheesta on monta humoristisella tavalla rakennuttua romaania, joista kyllä raaka todellisuuskin alta pilkottaa. Hämäläisen romaaneista tehdyt elokuvatkin kasvoivat ihan suosikeiksi.
Kiinnostustani tietysti lisää se, että olen Pohjois-Karjalan maisemia tallaillut ja Kätkäjärvelläkin joskus soudellut.

Niin...se Konstan roolisuoritus, kyllä siinä minunkin mielestäni jokin kuvitelmiani vastaan mätti. Ehkä Laitinen, niin hyvä näyttelijä kuin onkin, on liian hyväkuntoisen näköinen rooliin. Kuvittelisin enemmän elämän koettelemaksi, jotenkin"rujommaksi", mutta silti toprakassa kunnossa olevan Konstan. Eikä se pieni pätkä puunkaadosta ja vuoluraudan käytöstä ihan mallikasta ollut metsätyömiehelle. No se nyt on turha nippeliasia, olin yritystä sen verran, että homma ...jotenkin kelpaa. Vaan ehkäpä jatkossa roolisuoritus paranee.

Muuten, onkohan Pokka pitää sarjan näyttelijä Onslov ja Sydämen asialla sarjassa kovanluokan yrittäjä Vernon Scripp sama henkilö? En ole varmistanut. Sydämenasiaa katson kyllä, silloin kun on sopivasti aikaa. On se Vernon mahtava yrittäjäsielu, täppää pienenkin idean äkkiä toiminnaksi. Esittelypuheet käyvät takeltelematta, no homma kyllä melkein aina takkuaa, vaikka onhan firmalla uskollinen kovasti ahkera työmies, David, joka tekee eikä paljon pullikoi ja palkastaan riitele. Tämän tapaisia yrittäjiä olen joskus täälläkin tavannut ja juotunut myös tekemisiin heidän kanssaan. Toimitusjohtajan titteli, polleat puheet, konttori vain kainalossa...eipä paljon muuta.

Ai jaa... Ramoonan ehdotus, että kirjoittelisin enemmän ja muuallakin.
Enpä taida suuremmin aktivoitua, enkä luule suuria. Kahvipirtissä on
leppoisa kirjoitella. Mistäpäs se tiedän, vaikka joskus vielä vauhtia kiihdytänkin.

Huomeentaa, taas aloitellaan uutta päivää, nyt näyttäisi poutapäivä olevan tulossa, taivaan rannalla vaaleita pilviä, auringon säteet saa ne hehkumaan, aurinko ilmoittaa täällä ollaan;)
Luonto virkistyi saatuaan vettä, ihan näyttäisi kuin sanoisi, ei tässä vielä luovuteta, vihreys vielä voitolla, mutta vaahteroita katselin ikkunani takana, jopa punaista alkaa näkyä.
Tänään matkaan vielä maalle, siellä tyhjentelen pakkasen ja muutenkin korjaillaan pois kaikki sinne kuulumaton.Sunnuntaina tulee tyuttäreni hakemaan mummon ja mukaan lähtevät tavarat, lähinnä pakkasesta tuotavat.
Kotona yksi aivan tyhjä pakkanen odottaa täyttöä, vielä vähän mahtuu toiseenkin.
Hullulta tuntuu, että kolme pakkasta yksinäisellä ihmisellä, mutta pieniä ovat kaikki, joten ei nyt ihan mahdottomia kumminkaan säilöön kerry.
Ainahan se yksi pakkanen täydeksi jää, kun kevät koittaa, mutta säilyyhän ne vähän kauemminkin ja ainahan ei kaikkesta niin reilusti uutta satoa saakaan, nyt esimerkkinä sienet ja puolukat.

Tuo Havukka-ahon ajattelija vaikea rooli esittää, onko niin, että jos on hyvänä jonkin kokenut ei löydy vertaa.
Hyvähän Kai Laitinen on, mutta jotakin vaan puuttui, olisiko vähän hitaampi aprikointi auttanut, mietteliäämpänä minä tämän ajattelijan olen kokenut.
Vähän karhumaisempi mies oli tämä minun tykkämääni näyttelijä ja vanhempi, parta ja piippu, siinä oli Havukka-ahon ajattelija.
Näyttelijä oli Kauko Hynninen, nyt jo rajan takana.
Kyllä huomaa miten vaikea on ajatuksiaan muutta, kun tälläinenkin asia voi vaikuttaa ja melkein pilata tunnelman, mutta odotetaan lisää, jospa hyväksi muuttuukin.
Sama on mies ynnämuu, siinä oikein luonne näyttelijä hänkin, molemmissa osissa istuu.
Siinä ääripäät kohtaa, kun hienosteleva rouva lankoaan katselee;)

Meillä täällä menee teatterissa Urho Kekkosta käsittelevä kappale, se pitää käydä katsomassa.
Monasti nämä pienet teatterit onnistuvat hyvin luomaan roolihenkilöt sopiviksi.
Teatterista kun on puhe, yksi mieleen jäänyt esitys oli Uljas Kandolinin Viulunsoittaja katolla, se ihastutti.

Kyllä nämä nykyiset lapset pitäisi hellimistä saada, kun mummojakin on kaiken maailman, meillä sama juttu kuin meri-kukan lapsillakin.
Alkaahan se mummokaarti harveta meillä, mutta onkin nuorin lapsenlapsenlapsi jo kouluun mennyt.
Kaksi mummoa on poistunut, ukkeja vähemmän olikin. Kuusi mummua oli ja neljä ukkia.

Kummia on ne mieliteot lasta odotellessa, joku kertoi syövänsä uunista raapimaansa sementtiä vai mitä savea se onkaan, minä en muista muuta, kuin toisen kohdalla omenat ja toista odottaessa jokunen laatikko appelsiiniä meni;)
Ehkä niin sokeria kuin suolaakin ihminen tarvitsee määränsä, kuulin että joku oli niin suolatonta ruokaa syönyt, että joutui suola kuurille, siis kohtuudella kaikkea ihminen tarvitsee.


Annappa jutun jatkua fundsija, onnistuu sinulta näköjään sujuvasti;)
Minäkin vedän niitä kärrejä missä kumit pyörissä, enpä tunne mitään hiilijälkiä jättäväni;)

Nyt kohta juna jättää, jos tässä vaan näpyttelen, huomenna kirjoittelen maalta, jos näin on tarkoitettu, mukavaa kesäistä päivää, näkyy pilvet häipyvän;)

Hyvää huomenta pirttiin tulijoille! Täällä pilvisenä alkoi aamu ja vain 10 °C näytti mittari parvekkeella, mutta nyt näyttää pilvet hajaantuvan ja kirkastuvan jo päivä.

Sade on ollut hyväksi pihan kasveille, vielä vihreys on voitolla. Nurmikko on kasvanut niin vauhdilla viime aikoina, että se on tiheämpi kuin ikinä.

Hgin kaupunginteatterin Viulunsoittaja katolla katsottiin meidän perheessä kolmeen kertaan, musiikki ihastutti, varsinkin se Nousee päivä, laskee päivä... ja muutkin sen näytelmän kappaleet. Uljas Kandolin oli maitomies Tevjen osassa aivan omassa roolissaan, pidimme tosi paljon.
Hyvää tiistaipäivää!

Hyvä Late kun nostit tuon aamuisen uutispommin framille, ajattelin että mihin rakoon palstalla voisin mietteeni asiasta tökätä.
Minulle kun tuli jo Elopin tullessa Nokian johtopallille sellainen ounastus, että Microsoftilta istutettiin Troijan hevonen Nokiaan ja tavoite oli saada Suomen kruunujalokivi itselleen.
Ja kuinkas juttu alkoi kehittymään, kännyköiden käyttöjärjestelmät tulivat Microsoft pohjaisiksi.
Elopin perhe ei muuttanut Suomeen. Ja nyt vapautui johtajan paikka entiselle mikrosoftilaiselle, joka nyt pääsee täysin hyödyntämään isäntäänsä kaikella kokemuksellaan.
Minulle tämä ei tullut yllätyksenä. Ounasteliko joku muu koskaan tätä, kiinnostaisi tietää. Tuli mieleen että mahtoiko tämä ynnämuulle koskaan mieleen juolahtaa.

rakkaus: http://www.youtube.com/watch?v=YBOVKu8ywgI

Jatkoa Veikosta.........

Perin vaatimaton Veikko oli. Ensimmäisenä iltana kuluneesta matkalaukusta
ohuen permantojumpassa käytettävän vaahtomuovisen pehmustematon
olohuoneen lattialle levitti,ei edes tyynyä huolinut, vaikka sellaista hänelle tarjosin.Viltin vaan vielä laukusta kaivoi, niin Veikko yönsä siinä kaksi talvea vietti. Koskaan ei kironnut, vaikka kämpän tupakansavun olisi puukolla voinut viipaloida ja säkissä ulos kantaa. Itse ei tupakoinut enkä koskaan hänen edes olutlasillista nauttivan nähnyt.

Paria seikkaa ihmettelin. Usein Veikko kirjastossa poikkesi, musiikkipuolella kävi. Siellä nuotteja kopioi ja muovikassissa sitten kämpälle kantoi. Toinen oli
Veikon kiinnostus itämaisiin uskontoihin ja aiheeseen liittyvään mystiikkaan. Aiheesta jutellessa itse jäin kirkaasti kolmoseksi, niin paljon enemmän kuin me muut aiheesta tiesi.

Ja haitaria Veikko soitti, heti ensikerrasta Ramin pianoharmonikkaa kokeillessa
tajusin, että soittaa osasi. Monen taitajan olen kuullut Säkkijärven polkkaa nopeasti soittavan. Tuskin Veikko Vilille olisi pärjännyt mutta toiseksi Veikkoa olisin veikannut. Ja kaiken lisäksi soittimella, josta yksi äänikerta puuttui ja muutenkin lähinnä alkeissoitin se haitari. Minulle tuo äänikerran puuttumine ei mitään sanonut, sen vain tajusin, että nuotit hyvin langalla pysyivät ja että Veikko siihen soittoon kaiken taitonsa laittoi. Pitkään meni, ennenkuin hengitys normaaliksi tasaantui.

Itse ei Veikko soittamisesta numeroa tehnyt ja paljon sain työtä tehdä, että hänet
pariin tilaisuuteen soittamaan lupautumaan sain.
Ensimmäinen tilaisuus oli paikallisen Suomi-seuran jäsenhankintaan liittyvä pr-tilaisuus jossa oli vapaamuotoista ohjelmaa. Paikalla yksi, joka itseään soittajana piti ja hintavalla italialaisella harmonikalla taitojaan esitteli. Siinä hetken soitteli ja kun taukoa piti niin Veikko siinä melko ujona sitten kysäisi
- voinko minä kanssa soittaa vähän?
Ja tietysti Veikolle lupa myönnettiin. Veikko sen vaatimattoman pianoharmonikan esiin otti ja ensimmäiseksi käkivalssin soitti. Paikalla olijat kuuntelivat henkeään pidätellen. Itämaan ruusut puhkesivat kukkaan ja tuskin Tonava kaunoinen oli ehtinyt edes puoliväliin kun huomasin tämän soittajana itseään pitävän hiljaa harmonikkansa laukkaan laittavan ja paikalta poistuvan.

Mutta se toinen tilaisuus!
Minulla oli tapana hakea eräs näkövammainen perjantai-iltaisin lähikunnassa
sijaitsevalta suomenkieliselta kansalaisopistolta tämän asunnolle ja viedä hänet taas sunnuntai-iltaisin takaisin. Näiden reissujen aikana tutustuin tietysti myös ryhmän opettajattareen. Eräänä viikonloppuna tämä opettajatar kertoi suomenkielisen osaton täyttävän pian kymmenen vuotta ja hänellä olevan ongelmia aiotun juhlan ohjelman keksimisessä. Laisinkaan tietämättä, kuinka juhlavasta tilaisuudesta oli kyse kerroin hänelle Veikosta. Sain luvan yrittää houkutella Veikko tulemaan mukaan, Monta kertaa sain kysyä kunnes Veikko lopulta lupautui. Itse en vain aavistanut, millaisen yllätyksen Veikko järjestäisi siellä juhlassa!

yhtä kaikki, Veikko lähtee mukaani. Istumme auditorion takarivillä, Veikolla mukana pianoharmonikka, valkoinen muovikassi nuotteineen, normaalivaatetuksessa vain yksi poikkeus, yllätys sekin sinänsä, valkoiset
nahkasormikaat käsissä. Auditorio täynnä, paikalla paikkakunnan kerma sekä
Ruotsinsuomalaisen Keskusliiton edustajat.
Tilaisuuden avaa kirkkolaulajatar ,flyygelillä säestää paikallinen kanttori. Saavat tietysti asiaankuuluvat ablodit. Ja juhlapuhe sekä suomeksi että ruotsiksi. Ja sitten...
Juontana toimiva opettajatar : - Meillä on täällä sanoisinko eräänlainen kansanfilosofi ja taitelija, joka on lupautunut soittamaan meille jotain, ole hyvä Veikko! -
Ja Veikko nousee, riisuu valkoiset sormikkaat, otaa toiseen käteensä sen tututn pianoharmonikan, toiseen käteen valkoisen muovikassin ja astelee lavalle. Läsnaolijoiden hiljainen kohahdus ja supina : - mitä, tuollainen pelle.- mutta yllätys ei olevielä valmis. Kukaan ei tiedä, en edes minä, mitä seuraavaksi.
jatkuu

Muistanko väärin, vai esittikö näyttelijä Risto Mäkelä joskus Havukka-Ahon ajattelijaa?

Saatan puhua puuta heinää, sillä tänään taas teimme ukkoni kanssa puita. Suuri koivu sahattu moottorisahalla "pölleiksi" ja pöllit halkomakoneella haloiksi.

Siinä halkoja pinoon kärrätessäni totesin heinäasiastakin sen, että nurmikko on ajettava, on päässyt kasvamaan oikein heinikoksi.

Ukko kysyi aamulla kun heräsin myöhemmin kuin hän, että arvaahan mikä on uutisissa päällimmäisenä tänään. Veikkasin, että Yhdysvallat on aloittanut sotatoimet Syyriassa. En veikannut oikein, vaan Nokiasta oli kysymys, ja jos siitä alan spekuloida, niin tulee todella puuta heinää. En taida noita talousasioita kovin hyvin ymmärtää. Toivon kuitenkin, että suomalaiset työntekijät eivät joutuisi työttömiksi, niinkuin kaikki varmaan toivovat. Kovasti se Amerikkalaisdirikka kehui Suomea, suomalaisia ja meikäläistä osaamista.

jatkoa Veikosta....

Veikko laskee haitarin lavalle, kääntyy juontajan puoleen, kysyy sitten:
- Kumpaas mä ensin soitan, tätä hataria vai tota flyygeliä?-
Maija, tuo juontaja, menee ihan sanattomaksi, kestää hetken ennenkuin pystyy änkyttämään: - ii ihan kump kumpaa vain. Hiljaisena ei pysy katsomokaan, Ällikällä lyötyjen epäuskoinen kohahdus, se kuuluu, sen aistii.
Veikko astuu määrätietoisena flyygelin taakse, ottaa muovikassista muutaman nuottiarkin. laittaa ne telineeseen. Sitten Veikko istahtaa, nousee seisomaan. säätää istuimen itelleen sopivan korkuiseksi,, ottaa muutaman varovaisen soinnin. Nousee uudestaan seisomaan, astuu flyygelin viereen. kumartaa niin, että tukka lennähtää silmille, heilauttaa pään liikkeellä tukan normaaliasentoon ja sanoo: Soitan teille kaksi kappaletta, ensin venäläisen kansansävelmän
Kaksi kitaraa ja toisena saksalaisen säveltäjän Händelin Lied ist mein Leben. Veikko kumartaa kevyesti, istahtaa flyygelin taakse, jälleen koskettimien arat soinnut, niiden vaiettua hetken hiljaisuus... Sitten Veikko käskee flyygelin soida.
Ei epäröintiä. taitajan sormet tangeteilla. Slaavilainen surumielisyys tulee luokse, sävelet hyväilevät korvia. taidolla tulkitsee Veikko myös Händelin sävellyksen ja yleisön aplodit kertovat ainutkertaisesta kokemuksesta. Sitten Veikko menee haitarin luokse, kumartaa taas ja sanoo: - Soitan teille kaksi kappaletta, venäläisen kansanlaulun Tummat silmät ja toisena suomalaisen Kiperän polskan. Otaa tuon vaatimattoman pianoharmonikan ja soitaa, soittaa, niikuin siitä puuttuvasta äänikerrasta ei olisi tietoakaan ja soittaa niinkuin ei eläissään muuta olisi tehnytkään. Ja ikuisuuden kestävilta tuntuivat aplodit ja bravo-huudot. Veiikko joutuu vielä soittamaan Tonava kaunoisen ja lopuksi sen nopean version siitä Säkkijärven polkasta.

Kuluneiden kahden talven aikana Veikko sen verran kertoi itsestään ja soittamisestaan, että jotain sentään sain selville. Kertoi, että Vesterisen Vilillä oli monta harmonikkaa mutta vain yksi, amerikkalainen käsityönä tehty soittokoneisto, jonka vaihtoi aina uuteen harmonikkaan. Ja sitten kerran, en tiedä, lipsahtiko häneltä huomaamatta: -- Kerran yksissä tanssiaisissa Vili työnsi harmonikkansa minulle ja sanoi, soita sää, mä en ny jaksa! Eli veikko oli soittanut jossain orkesterissa, en tiedä, oliko kysymyksessä mahdoillisesti Dallabe, jonka solistina Vesterinen aikanaan oli.

Kolmisen kuukautta tuon yllätystapahtuman jälkeen Veikko muutti Suomeen, äidin kuoleman jälkeen mökki oli jäänyt tyhjilleen. Kauaa ei ehtinyt Veikko mökkiä asustaa, Jotain kautta saimme viestin Veikon menehtymisestä, Pikkuhiljaa mureni myös meidän asuinyhteisömme. Ensin Rami kokeili avoliiton auviutta ja melkein heti perään Reijo joutui lesken pauloihin. Viimeisenä minä siitä lähdin, vuokrasin itselleni pienemmän asunnon. Jossain vaiheessa satuin katselemaan suomenkielisen television ohjelmaa. Hätkähdin on lievä ilmaus. Tankavaarankullanhuudonna historiaa ruudulla. Presidentti siinä kättelemässä !!! Veikkoa. VEIKOLLA SYLISSÄ SE PAREMPI HARMONIKKA.

Tervehdys, vielä ehdin aamun nimissä on tätä puuhatelua heti aamusta, omenia laittelin taas mehumaijaan ja osan kuorin ja siivutettuna hilloan, hyvää vaikka jäätelön kanssa.
Alkaa tuntua, että omenia jo unissa kuorin;)
Täällä maalla kaikki hyvin, kissat vastaanottamassa, vähän surettaa jättää niitä, mutta kai selviävät, niin kävi viime talven jälkeen, keväällä tavattiin.
Onhan taloja joiden hiiret kaipaavat kontrollissa pitämistä, kaiketi talon väet sitten myös ruokaa antavat.

Mainio oli tarinasi fundsija, kiitos siitä.
Näitä kykyjä varmaan paljonkin, mutta kaikki ei suoision kukkuloille kiipeä.
Olihan se ihan hyvä esitys tuo Lehtisen suoritus, mutta ne pinttymät päässä asuu ja maisemat tosi onnistuneet, aika tarkka on kuvaajan oltava kun hirvenkin kamera tavoitti.
Joskus metsässä kävellen hirven hajunkin tuntee, mutta hirveä ei näy.
Tuo halkomakone on mukava väline, sillä minäkin muutama vuosi sitten puita pilkoin, tänä vuona kirveen kanssa heiluin.

Nokiasta en virka mitään, on se niin tarkkaan on pohdittu ja ne lupaukset on nähty, mutta toivotaan parasta.
Miten alkaakin tuntua, että kohta ei maata nimeltä Suomi olekkaan.
Kertaus on opintojen äiti, näin kai tässäkin toistossa ynnämuu;)
Pikkis tuli katsottua ja monet muut sen ajan esitykset, se oli sitä tuotannollisesti tasokasta aikaa, kun vertaa nykyiseen ohjelmistoon.
Nyt ei muuta kuin tapellaan ja tapetaan, ei ihme että noita hirmutekoja livenäkin tapahtuu tämän takaa, mallia kyllä tulee.
Huumorista ei voi puhuakkaan, ihmettelenkin joskus mikä niissä naurattaa, tosikoksi en itseäni sano.

Tuo nuorten työhön ohjauskin herättää ajatuksia, nyt pitää psykolokin auttaa nuoria löytämään työpaikka, työtä pitäisi järjesttää ja työn pitäisi kelvata.
Tarvitaanko siihen erillinen ohjaaja, hyvä että jotakin näiden työpaikkojen saamisen yritetään, se on oikeaa asiaa.
Ennen nuori aloitti työstä mitä sattui saamaan siitä sitten ponnistivat kuka mihinkin yltti ja sanonta työ tekijänsä neuvoo pätee edelleen mielestäni.
Kaikkea tuputetaan nyt niin paljon, että alkaa puulle maistaa hyväkin yritys, tuloksia pitäisi näkyä ja niistä kertoa.
Taas puhuu mummo, joka on aina joutunut itse omatoimisesti elantonsa etsimään, tietenkin ajat on toiset, näinhän väitetään.

Kauniiita on linkkisi liisa.sal ja eihän siinä mitään jos linkein meille iloa tuotat, ei kaikki ymmärrä edes näitä hakea.
Olisi niin paljon kaikkea, jos ehtisi ja osaisikin linkit löytää, tietoja löytyy, mutta aika on kortilla, helpottaa kovasti nuo valmiiksi tarjotut linkit eri asioista.

Nyt on tarjottuLaitista ja Lehtistä Konstan osaan, en viitsi ruveta asiaa tarkistamaan, joku varmaan korjaa virheellisen, vekkaan Lehtistä;)
Kiva luulla Late että kunto nousee, aikaa se joskus vie, mutta sitähän meillä on, jos ei toisin määrätä.

Nyt kaalilaatikon tekoon, siinä ohessa tulee nuo omenatkin hoideltua, hyää ja onnekasta päivää joka ikiselle;)

Olipa kaikenkattavan nätisti SkillaN'in toivotus:) joka ikiselle!
Jäin samoin miettimään tuota psykologin tarvetta koulukohtaisesti.
Onko tarve todella niin suuri oppilailla, etteikö kasvatustieteiden asiantuntija kunnissa riittäisi normaalisti, ja vain vaikeimmat tapaukset saisivat psykologin/psykiatrin ohjausta.

Onko tosiaan nykyaika nuorille muka niin vaikea, kun omissa lastenlapsissani ja heidänkään pienissä, en ole törmännyt tuohon.

Poikkeuksen tekee pojanpojan tytär, jonka koulussa tapahtui surmatyö, aivan tytön kodin lähellä. Tuolle järkytykselle tarjosi koulu purkautumiskanavan tytölle, joka kävi kovin hiljaiseksi alku kuukausina.

Nyt jo ajat sitten on sama iloinen ja sievä nuori, juuri ripille päässyt---ja säästää skootteriin!
Oli siinä vanhalla isoisoäidillä naurun aihetta, rippilahjatoivomus kun oli osallistuminen keräykseen. No. motiivihan oli ymmärrettävä, veljien ajellessa jo autolla, eikä aina kuskiakaan tyttö perheeltä saa.

Niin muuttuu maailma, vaikk'en purematta kaikkea nielekään,
älypuhelimetkin sitoo näpläämään ja pelailemaan epäkohteliaisuuteen asti , piippaavat ja vaativat katsomaan viestejä kaikenaikaa. Olen opettenut *porukkani* siihen, ettei minulle kannata laittaa muita viestejä kuin kutsun yhteisiin tilaisuuksiin.
Alunalkaen jättäydyin periaatteesta ryhtymättä siihen, kun lastenlapset kilvan alussa viestittivät ja tohkeissaan:*miks'sä et vastaa mummi !!! *

Miten vapaaksi tunsinkaan itseni:D Toki nyt on facebook, jossa tulee jokn kommentti laitettua, jos katson sen olevan tarpeen.

Onhan lämmin aamupäivä, ikkuna auki tässä työpöytäni luona ja 15° jo mittarissa. Hyvää jatkoa kesäiselle päivälle!

Olipa mainio kesäpäivä! Sieniä kävin pälyilemässä lähistön metsästä. Jalkatyöllä tuli litran verran ryöpättynä. Ei mitenkään hassummin. Ehdin sentään istuskella kalliolla, johon aurinko täysillä porotti.

SkillaN mainitsi "kertauksen opintojen äitinä." Voisinhan kohelluksistani opiksikin ottaa. Siirsin kirjoituksestani kappaletta parempaan ojennukseen, lopusta näin, että siinähän se ja eikun lähtökäsky. Enpä höntti tarkistanut...tulihan tuplaten! Eikä eka kertaa, opinnot jatkuvat.

Värikäs kertomus fundsijalta tuli. Mitä on omien kokemusten pohjalta...no, sitähän ei tarvitse tietää. Ne on niitä kirjoittajan vapauksia, totta vai tarua, kunhan juttu hyvin luistaa.

Tarvitaanko koulupsykologia ja minkä verran? Onhan se aika muuttunut, valinnat ja mahdollisuudet. En pysty vertaamaan omaan aikaani. Sitä "maailmaa " ei ole enää olemassakaan, eikä samankaltaisia ihmisiä, joille selviäminen oli jo "sisäänrakennettu" hyvinkin vaikeissa olosuhteissa.
Ehkä nykyisistä nuorista monet tarvitsisivat muutamia oppitunteja ihan elämänsä hallintaan, realismia haaveissa ja taloudensa hoitoon. Siihen tosiasiaan, että kaikki eivät saa kaikkea. Sitä ohjausta aikanani tarpeen mukaan tein omalle porukalleni. Eikä niitä ylitse pääsemättömiä ongelmia esiin tullutkaan, ei jälkeenpäinkään. Onhan niitä perheitä kyllä sellaisessa sotkussakin, että voivat hyvin tarvita ammattiapua. Enpä pitemmälle pohdi...se on nuorempien tehtävä.

Johan tässä tulikin - jotain. Hyvää jatkoa teille!

ynnä muulle ja muillekin
Tämä tarina Veikosta on tosi. Olisin voinut mainita että kysymyksessä oleva presidentti oli Urkki.
Flyygelin hallinnalle on myös luonnollinen selitys. Metsästin samoihin aikoihin elokuva Setä Tuomon tuvan orjajoukon esittämän( San Fransiscon Golden Gate-kuoron) Sortuneet on muurit Jerikon-äänitystä. Siinä yhteydessä löysin yllättäen Veikon veljen levytyksen Händelin pianosävellyksistä. Myöhemmin sain tietää että veli toimi yliopistotasolla nimenomaan pianonsoiton opettajana.

ja hyvin kirjoitetusta kertomuksesta, aivan upea tarina!
Ja vielä ihmellisempää, että se on totta. :)

Pikainen tervehdys täältä Pohjanperiltäkin! On taas ollut olevinaan niin kiirettä, että en ole ehtinyt sormenjälkiäni pirtin vieraskirjaan jättää. Toki käyn aina vilkaisemassa, mitä te täällä olette puuhanneet. Hyvin on pirtti pystyssä pysynyt, ja mikä ettei olisi!

Miten sitä tuleekin tungettua itsensä joka paikkaan, että sitten ehdi kunnolla keskittyä mihinkään asiaan! Enkä nyt ehdi keskittyä tähänkään, mutta omatunto soimaa, kun jäänyt taas pitkä tauko.

Voikaatte hyvin ja pitäkää pirttiä pystyssä edelleenkin! Hengessä olen mukana.

Olen joutunut karensiin, kirjoitustani ei suostuta näyttämään, joten toivottelen nyt näin hyvää p'ivää.

Mitähän pahaa olenkaan tehnyt?
Yrittihän ne¨selitellä jostakin ip-osotteen ryöstöstä;)

Hyvää aamupäivää! Minäkin olen montakertaa miettinyt,minkälaiseksi on maailma mennyt.. Nuoret eivät selviä,kun ei ole ollut sellaisia vahvistavia elämänkokemuksia.. Jos on liian helppoa ,niin pienikin vastoinkäyminen on ylivoimaista.Kuin minä menin kouluun,oli lapsia,joiden isä kaatui sodassa ja oli kaikenlaista puutetta.. Ei ollut mitään psykologeja auttamassa.. Jokaisen piti itse vaan selvitä. Ja,mehän olemme selvinneet kaikesta.. No,se siitä! On ihana päivä..
Tein juuri omenapiirakkaa.. Keitämpä kaikille kavit ja syömme sitä..Vaniljakastiketta on! Tervetuloa päiväkahville.. Vietetään mukava päivä! t.Irkku

Näyttääpi siltä, että siirtyminen syksyyn tapahtuu joustavasti. Niin kesäistä taas oli ja samaan jatkoa ennustelijat olettavan ainakin viikon vielä jatkuvan.

Normaali päivän avaus jäi lyhyeksi. Enkäpä SkillaNin ongelma ratkeaa, "karenssi" se ei missään tapauksessa voi olla.

Eipä tosiaan ole merkkejä työllisyystilanteen korjautumisesta, vaan uusia irtisanomisia ja yt- neuvotteluja sataa päivittäin. Voi olla vaikeakin löytää siltä viisastenkiveä", jolla tilanne korjautuisi. Nippelihommia ja uskon varaan rakentuvia ne tähän mennessä näyttäisi olevan. Saapa nähdä, mitä tapahtuu esim. kunnallisverolle ja millaisia ovat korotukset. Joka tapauksessa paineita ja velvotteita tulee lisää kunnille. No...jätänpä pohdinnan tähän.

Fundsijalle, uskon että tarinasi voi olla pohjiltaan totta. Ei nyt tarkoitukseni ollut olla turhan utelias. Olen jonkun verran lukenut ns. kaunokirjallisuutta. Monesti rakenteissa on tuttuja tosiasioita ja myös fiktiota, kirjoittajan kehittämiä käänteitä. Eihän se ole paha asia, koko pakettihan se tuloksen ratkaisee.

Nytpä on aikani heittäytyä vapaalle ja vain olla möllöttää. Jos nyt ei joku yllätys pistä liikettä kalosseihini ja järjestä päänvaivaa. Hei!

No yritetään taas, jospa nyt ei osotteiden anastajia ole liikenteessä.
Sumuinen on aamu, mutta lämmintä kyllä ihan mukavasti näin syyskuun lämmöksi, kaksitoista astetta ja päivällä nousee.
Tein pienen lenkin eilen metsään sieniä katsastamaan, no löytyi karvalaukkuja vähän, suolaan on vähäkin laitettava, jouluna omasta takaa saa sienisalaatin.
Tiellä oli noin 40 sm pitkä käärme, jäänyt auton alle, hyvin oli elävän näköinen, mutta en tohtinut mennä nykäisemään.
Kai se kyy oli vaikka outo oli kuvio selässä, suorakaiteen muotoisia ruutuja, musta muuten, mutta ruutujen raidat harmaita, vieläkin puistattaa.
Miten niin pieni olio saa kylmät väreet selkäpiihin?

Tuo nuorison työtilanne vaan puhuttaa ja myös se, että eläkeiän nostamisen alkamisesta puhutaan ja toisaalla ihmisiä irtisanotaan, outoa on, ei tälläisen mummelin päähän mahdu, kuin ei moni muukaan asia.
Eilen katsoin A-talkkia ja yrittäjän kanssa pitkälti samaa mieltä olen.
Oppisopimus koulutus myös mielestäni hyvä, siinä annettaisiin nuoren kokeilla miltä mikäkin työ maistaa, sattuisiko vaikka halut ja taidot johonkin kohdalleen sattuvan.
Palkkaus oppiaikana tietenkin pienempi, eihän taidotkaan vielä täyteen yllä.
Näin oli ennen ammattikoulussakin, viimeinen vuosi oli harjoitusta osaavan työtekijän johdolla, siitä se sitten ura urkeni halukkaille.
Palkka neuvottelut taas käynnissä ja rakennusliitto eroamassa keskitetystä, ymmärrän hyvin, että ei liioin innosta kyseinen juttu, mutta kai se olisi kuitenkin kansantalouden kannalta helpottavaa, jos keskitetty hyväksyttäisiin.
Hinnat nousseet valtavasti, mutta palkassa on tyydyttävä olemattomaan, näinhän se on ollut kautta aikojen, tuottavan työn tekijältä ne säästöt hankitaan.
Rupeaisi nyt kauppa käymään, siinä työn tae.
Tuo koulun käyminenkin maksaa, ainakin jos työttömäksi jää ja se jos mikä turhauttaa.
Kyllä nuoristakin löytyy yrittelijöitä ja vaikka minkä työn vastaanottajia, vaikka kuule sellaistakin, että siivoojan hommat ei kelpaa.
Oma kohtaisesti voin sanoa, että pojan tytär teki kesät ja koulujen väliajat myös siivoojan työtä, nousi viideltä ja en kuullut työstä valtuksia.
Siinä ohessa luki ja nyt on sitten mieli ammattiin pääsyt ja juuri näiden syrjäytyviksi lukeutuvien parissa, varmaan kokee ammatin mieleiseksi, aina on haaveillut toisten auttamisesta.

Tuo kuntaliitos on myös yksi vaikea ratkaistava, järkevältä näin maalikon järjellä on keskittää hallintoa yhteen paikkaan, kuluja säästyy, mutta onhan siinä sitten se toinen puoli, miten taataan palvelut kaikille samalla lailla?
Turhaa jauhamista sekin asia tuottaa, löytyisi nyt jostakin se viisas mies tai nainen joka osaisi asian ratkaista.
Eipä taida olla hyötyä kuntien yhdistämiselläkään, Kouvola nyt hyvä esimerkki, kuluja säästetään, mutta työttömiä lisää tulee, voih sentään, mikä neuvoksi.

Pitäisi kai lopettaa tämä ikävistä asioista puhuminen, kun kuitenkaan en pysty sitä viisasten kiveä antamaan ja onhan palstalla näitä viisaita, jotka osaavat oikein keskustellakin asioista, tuleeko sen paremmaksi, no jostakin on aihetta löydyttävä.
Kyllähän niitä ajatuksia päässä pyörii, oikeita tai vääriä, kaikkea vaan ei jaksa esille tuoda ja onko tarpeenkaan, säilötään ja marjastetaan, väliin kukatkin esille nostetaan ja tietysti siivotaan;)

Toivottelen kaikesta murinastani huolimatta mukavaa päivää ja toivon että viestini perille saapuu, en jaksa en ehdi uutta kirjoittaa, moi, moi.

Kesäinen sää jatkuu etelärannikollakin, vain aamusumut ja päivän lyheneminen kertovat syksyn tulosta. Tämä pitkä kesä on kuin lahja näinä taloudellisesti ankeina aikoina. luulisi nyt jokaisen kynnelle kykenevän suunnistavan marja- ja sienimetsään virkistymään ja leivänjatkoa hankkimaan. Keräilen mieluiten haaparouskuja suolasieniksi, laitan sitten ryöppättyinä ja sopivasti hienolla suolalla suolattuina pakastimeen, koska ei kellaria ole. Sienisalaattia on meilläkin joulupöydäddä ja sopii myös kevättalven blinikekkereihin. Jos vesien kylmettyä myöhään syksyllä saa mätisiikaa, laitan mätiäkin pakkaseen talven herkkuhetkiin. Uuniperunat ja nämä lisukkeet, naminami.

Kyllähän tämä maan tilanne nurisemaan pistää, mihin kaikki kerätty veroraha on mennyt , ja velkaa on otettu lihavinakin vuosina. Tietysti on alkanut valjeta, mihin se raha on kadonnut, mutta vieläkö on epäselvää, että suu täytyy laittaa säkkiä myöten. Pitkään ollaan saatu kuulla, että me eläkeläiset vääristetään huoltosuhdetta...huh mikä sanakin, mekö muka koko porukka huollettavia. Eiköhän niitä riitä terveissä raavaissa nuorissa ja keski-ikäisissäkin. Nyt nuorissakin on yhä suurempi joukko syrjäytyneiksi kutsuttuja, eiköhän siinä joukossa ole selkokielellä laiskojakin. Siinä ei yksi pakkokouluvuosi muutosta tee, ja maksaa sekin. Enempää en nyt sano, vaikka olisikin kielen päällä... eikä kukaan minulta ole kysynytkään, eipä sen puoleen. ;)

Nyt pyykit aurinkoon kuivumaan, sitten tuoremehuasemalle omppukuorman kanssa . Ihanaa päivää kaikille !

Huomenta ja kesä jatkuu! Aamun avauskin on kunnossa.

SkillaN lause, että" pitäisi kai lopettaa ikävistä asioista puhuminen...", sitäpä tässä olen minäkin mietiskellyt, "ollako vai ei olla." Kyllähän se alkaisi olla jo sukupolven vaihdon aika totisten "tosiasioiden" kimpussa. Korvaamattomuuden tunteen rippeetkin alkavat jo karista. Aika monesta olen ainakin yrittänyt jättää hyvästit.

Enpä kuitenkaan aina malta pysyä pähkäilyistä erossa. Ja oikeastaan sekin on mielestäni hyvä, vaikka väliin pieleen lipsahtaisikin jopa suurissakin kysymyksissä. Onhan kuiten jotenkin elämänmenossa mukana roikkumassa. Aktiivisuus esim. yhteiskunnallisissa asioissa, niistä edes vähäisessä määrin kiinnostuminen ei ole turhan suurta. Ei tietokaan ole kovin laajalle levinnyt - riippumatta siitä, miten ja mihin kantansa määrittelee. Kyllä siinä meikäläisenkin mielipide harvakseen mukaan kirjoittelussa mahtuu ilman suurempaa häpeilyä. Vaikka sillä ei tosiasiassa ole juuri mitään merkitystä. Tasapeli, puhuipa asiaa tai "läpiä päähänsa."

Vaan nytpä asiaan. Aurinkoinen päivä odottaa metsässä kävelijää.

Skillan mainitsi käärmeen ja samoin kuin hänkin , tunnen puistatusta jopa ajatellessani koko otusta.
jumalan luoma elikko kuitenkin, vaikka mistä se on ihmiskuntaan tullut. Noan arkkiinko olisi moinen iljetys otettu!

Toisaalta Jumalan kiroamoa, siitä ehkä johtuukin käärmekammomme.
Mielestäni kaikki lislokeläimet ovat imhottavia.
Eräänä päivänä katsoimme luonto-ohjelmaa, missä näytettiin varaania, liskoihin kuuluvaa matelijaa.
En koe olevani .enkä muidenkaan rehellisellä nimimerkillään esiintyvien vähääkään liskojen sukua.

Tajuaisit jo sinäkin koko Nooakin arkin symbolinen merkitys! Vaikka eihän se sinänsä haittaisikaan, mutta kun julistat niin kovin joka kyseenalaista seikkaa.
Juutailaisen yhteisön punomia tarinoita, koska halusivat jäsentää maailmankuvansa, pohjautuen jo varhaisempien kulttuurien perintöön, nuo Vanhan Testamentin storyt.
Kaikella ystävyydellä sinne Savoon.

Huomenta, mitenkähän mones huomen liekään jo tämän kohta kymmenen pirtin elin vuoden aikana;)
Tervehdys, sillähän sitä kohdatessa sanotaan livenäkin, joten olkoon vaan täälläkin aloituksena.
Ystävyyden tänne Savoon lähettäjälle kiitän, ystävyyttä tarvitaan ja osani otan viestin lopusta minäkin, lienee täällä muitakin joille oli tarkoitettu.

Ihmisten kirjoittamia nämä raamatun kertomuksetkin on ja väritystä saattanut mukaan tulla, mutta elämän oppia niissäkin jaetaan, kuka sitten osaa oikein tulkita.
Joskus tuntuu uskomattomilta ja Jumalan viesteinä julminakin, mutta eipä minun auta miettiä, ymmärrys ei riitä.
Kyllähän siellä selvitetään, mistä kaikki johtuu, isien pahat teot kostautuu neljänteen polveen, sekin aivan ymmärtämätön asia.
Jätänpä tämän pohtimisen ja totean aivan kamala olevani, kun tätä matoa kammoksun, ei sille vaan mahda mitään.
Onhan se luomistarinakin, mistä syitä voi hakea,,,,,

Tuo liisa.salin harrastus kuntoa vaatii, onhan siinä kilometrien taivallukset, ei varmaan paino nouse, kun palloa siirtää taiten reiästä reikään;)
Minulle tekisi hyvää, mutta eipä taida jaksaa enää, jalat tekevät topin.
Tuo osallistuminen yhteiskunnan tekemisiin kiinnostaa vieläkin kovin ja mieli tekee "neuvomaan", kun huomaa kaiken pieleen menevän, siis minun ajatusten mukaan.
Onhan sitä elämänkokemusta tullut, tai ainakin voi olettaa, mutta elämä on muotoutunut niin erilaiseksi siitä minun katsomuksestani ja kokemuksista, että myönnettävä on vieraalta tuntuu.
Maailma muuttuu, pysyykös siinä mukana enää, toisenlaisen elämän elänyt.
Ennen oli työnä parantaa olosuhteita, nyt kaikki se hyvä mitä aikaan saatiin on valunut ties minne, tilalle on tullut ahneus ja kova kuluttaminen, ei siinä paljonkaan välitetä luonnosta ei lähimäisistä.
Miten kauan tämä voikaan jatkua, merkkejä tyytymättömyydestä maailmalla on nähtävissä.
Kaikille ei riitä sitä hyvää mihin on nykyään opittu ja valan ja rahan ahneus eikun lisääntyy.

Tälläisin miettein aloittelen lauantai päivää, jotakin pientä yritän aikaan saada, huomenna kesä loppuu täällä ollen, kotiin matkaan.
Uni täällä kyllä maistuu paremmin kuin kaupungissa, hiljaisuus kai se unen antaja;)
Pakastimen täytteet siirtyvät kaupungin pakkasiin ja paljon on viemistä sinne, kukkapenkin meinaan myös kukista tyhjentää.
Teen ison kehäkukka asetelman ja pirtin pöydälle tuon, syksyn viestiä tuomaan,auringonkukkia lattiamaljakkoon, jopa väriä tulikin;)
Vähän surulliselta tuntuu kaikki talven armoille jättää, mutta näinhän se elämä kulkee, kuolemaa ja taas uuteen kasvuun tullaan, luontokin tarvitsee lepotilan, voimien keruun, samoin me ihmiset.
Eipä anneta haikeuden elämän iloa viedä, edessä vielä toivottavasti värikäs syksy ja siitä sitten räntäsateiden kautta paukkuviin pakkasiin.
Aina on odotettavaa, siitä sitä elämän voimia ammennetaan, eikö vaan.

Oikein ihanaa aurinkoista päivää jälleen toivottelen, olkoon päivänne täynnä iloa ja onnistumista;)

Hyvää lauantaita pirttiin!
Kuuntelin Olli-Pekka Kallasvuota aamuTV:ssä,
ja tuli kyllä tunne, että varmaankin on ollut nies paikallaan
ja tehnyt parhaansa.
Markkinatalouden hyökyaaltojen imut vain ovat ylivoimaiset.
Onkohan hyvä tämä koko maailman talouden yhdentyminen?
Sehän tuntuu mahdollistavan upporikkaiden väärinkäytökset, mafioosojen välistävedot ja veronkierron.
You tubessa näyttää asiasta olevan hupivideokin, missä kuvitellaan Hitlerin kommentoivan Nokiaa. No sehän ei ole mahdollista, mutta naurattaahan tuo silti.
http://www.youtube.com/watch?v=CDMbX9bt7pE

Säätiedottaja se toivotti hyvää kesäpäivää ja hyvää kesäviikonloppua kaikille! Yhdyn toivotuksiin minäkin.

Terveisiä myös Turusta Kahvipirttiin, Skillanille erityisesti kun jaksat tätä palstaasi viljellä. Ainahan minäkin päivittäin käväisen pirtissä lukemassa touhuistanne ja ajatuksistanne.
Keväällä luin jonkun kansanmiehen ennustuksen tästä kesästä. Siinä hän ennusti keskikesästä hyvin sateista ja että loppukesällä alkaa kauniit ja lämpimät ilmat. Tuli vaan nyt tuo ennustus mieleen kun näin syyskuussa vielä on näin ihania ilmoja.
Oli muuten vuonna 1949 myös lämmin syyskuu, muistan käyneeni koulun ruokatunnilla Naantalin Nunnalahdessa uimassa.
Sinä päivänä otettiin luokkakuva, jossa minulla oli vielä selvästi märät hiukset.
Nautitaan näistä kesäisistä ilmoista niin kauan kuin niitä meille annetaan.

Kyllä se naurattaa, ainahan aikuisen miehen vaikka kuinka pienikokoinenkin mies olisi niin aina sen raivo naurattaa.
Ensin oli oikein latautumisaika ennenkuin raivoaminen alkoi.
Tyyntä myrskyn edellä.Aikuisen varsinkin pienen miehen raivoaminen on niin sööttiä ja säälittävää.

mustassa saappaanvarressa lukee kai nyt Microsoft ??

Edellinen kirjoittaja muistutti , tuosta meidän ikävästä oliosta.!!
Joten pikkusen vielä kerron,sattui meillä vieraita olemaan,kun Elop alkuun puhetta piti,joku löysi sieltä rivien välistä sellaisen ilkeyden rivien välistä.
Nyt jo tarjoaa Samppanjaa kuulijoilleen!

Luantai on iltapäivässä,päivät hurahtelevat nopesti,niinkuin vanhuuskin.
Puolukat mökillä kerääjää odottaa,luotan siellä ne ovat aurinkorinteessä kypsiä,
jos linnut ja sorsat ei ole syönyt... Ihmiset eivät osaa,kuin järven kautta,mukavasti
on lavastettu rinteestä autotie ,alkuun tuntui meistäkin suoraan järveen vie..

Hyvät kelit jatkuu...ehkä vielä hyvinkin monta päivää. Eihän se ihan tavantonta vielä olekaan.

Katleija mainitsi keväällä lukemastaan ennustuksesta, joka ainakin osittain on toteutunut. Sattuuhan niitä "vahinkoja" ja ennustajiahan riittää, vaikka ehkä tunnetuin "sammakkomies" onkin poissa.

En ole kovin monta ennustajan tietoa muistiini pannut, mutta kun oli muutama kaveri, joka vankasti puolusti ennusteita, pidin kirjaa. Näytti siltä, että jos ennuste jotenkin onnistui, se muistettiin. Jos taas meni rutkasti pieleen, sitä ei muistettu. Eikä edes myönnetty, että köpelösti oli käynyt. Taitaa olla niin, että ilmojen ennustaminen Ilmatieteelisellä onnistuu muutaman päivän päähän, eikä sen enempää. Varpuun, kalalan suomuihin ja sammakoiden katsojilla se on tuurin peliä. Mitäpäs haittaa ennustelusta onkaan ja monethan toimivatkin huumorin voimalla.

Hitlerin kannaotot jäivät tuossa Liisa S:n nostamassa kipaleessa minulta epäselviksi. Ei auttanut edes osittainen savonkielen ymmärtämiseni. Muutahan en juuri hallisekaan. Äänenpainot olivat kyllä äreitä. Microsofin, Nokian ja Elopin toimista ja lupauksista tullaan vielä jatkossakin kauan puhumaan. En siitä tässä enempää.

Hyvä, että Late tuntee hyviä merkkejä toipumisessaan. Mitäpä muuta siihen on sanomista, jo se hyvään päin tunnekin edistää yhä parempaan.

Olen ajatellut lähteä pikapuolin, aamulla reissuun. Ensiviikolla en taida olla edes lueskelemassa täällä. Tulen kolkuttelemaan Pirtin ovea kunhan ehdin. Hyvää jatkoa teille kaikille!

Sunnutaiaamua, niin on yksi viikko syyskuuta kulutettu ja syyskuu saatu hyvälle alulle ja millaisessa säässä, upeasta kesästä vaan nautitaan.
No tämä ihanuus tulee kaikille, rikkaille ja köyhille.
Vatikaanissa on ollut mielenilmaus Syyrian iskua vastaan, toivottavasti tämä myös amerikkalaisia mietittyttää, siinä aina vaan on vaaran paikka tulla suurempi juttu.
Toivottavasti suurilta välien selvittelyiltä selvitään, on tämä aika niin otollinen kaikelle levottomuutta lisämään.

Ynnämuulle heiluttelen kättä ja toivotan hyvää ja antoisaa matkaa, tule virkeänä takaisin.
Oikein mukavalta tuntuu myös Laten kunnon kohentuminen, toivon olon vain aina parantuvan, pian jo entisesi olet;)
Mujejärvi odottaa, sinne varmaan mieli tekee.
Nyt ne alkaa puolukat kypsiä olemaan, niitä vain ei joka paikassa ole, hyvä puolukka paikka kannattaa salassa pitääkin.
Tuo Nokian myynti on kova harmi, mutta enpä siitä osaa mitään sanoa, voihan se olla, että Kontioiden nimi muuttuu Microsoffiksi, se kai on tätä nykyaikaa.
Ei oikein sytyttänyt tuo linkki, mielestäni ei Hitlerin suuhun istunut tuo teksti.
Joskus ennustajat onnistuvat ennusteissaan, vahinkoko lienee, en oikein usko enustuksiin.
On niin helppo jatkaa pirttiä, kun vakiporukka ainakin muistaa viesteihin vastinetta antaa.
Mukava kun joku uusi aina mukaan tulee, olisi vaan kiva tietää kuka viestin takana on, siis jos nikitönkin laittaisi aina samalla nimimerkillä viestinsä, tutuksi tulisimme;)
Mihin muuten muori on kadonnut, monta muutakin kateissa.

Tänään sitten sanon näkemiin tälle ihanalle kesäpaiikalle, ajtellen että ensi kesänä nämä maisemat nään jälleen, ellei näin käy on sekin määrätty näin olevaksi.
Kohtalo meitä kuljettaa, siihen uskon, mutta pirtti jatkuu ainakin tällä hetkellä näin näyttää.
Late sanoit että yli kymmenen vuotta on pirtti ollut, ei kuitenkaan ihan vielä, kymmenen vuotta tulee lokakuussa, lähellä ollaan;)
Kai sitä pitäisi jotenkin juhlistaa, jaksammeko?

Mukavaa sunnuntai päivää kaikille, nautitaan ja ihastellaan;)

Moi ! Ihme ja kumma- viikko on taas vilahtanut jossain ihan noin vaan salaa.
Puolukoita sentään saimme talvitarpeet. Aukea paikka, ihanan punaisia marjoja, jotkut jopa kuultavia kuin ikään kylmän panemat.
Siitä ne vieläkin paranee.

Aikoinaan rippikouluikäisiä nuoria kävi Tukholman rieteilyllä.
Seurakunta sisarta ja pastoria mukana, vanhemmatkin saivat mennä,ketkä pystyi lähtemään. Seurakuntasisar selitti nuorille hyvin vakavissaan nooan arkista. Kahdesti pappi huomautti että sehän oli symbolinen esimerkki ihmiskunnan pelastumisesta.
No, jokainenhan voi uskoa ja ajatella tavallaan.

Onkohan tuo tyhmyyden tiivistyminen meikäläisen kohdalla vanhenemisen merkki ??
Usein mietin: kun kaikessa säästetään niin vimmatusti, porukkaa pellolle laitetaan että tarvittavat sadat miljoonat säästyy. Kaikki kallistuu, Kaikki elämiseen liittyvä, ja väkeä vaan vähennetään jokapaikasta.

Mietinnän aihe on: että mihin ihmeeseen ne kaikki säästetyt rahat menevät, kun mikään ei kohennu velkaa vaan pitää valtion ottaa lisää.
Kun on hyväntekeväisyys keräyksiä ,vain joku prosentti menee perille kohteeseen, muut jäävät niihin kuuluisiin "välikäsiin".
Kai niillä säästöilläkin joku rikas kohentaa veroparatiisiaan. Sehän kuuluu olevan ihan lailista kun asiat oikein osaa kierrättää.
No, kyllä tietenkin sossu pursuu avustettavia niin ulko- kuin kotimaisia. Kaikki muutkin "etuudet" ovat muuta luokkaa kuin sodan jälkeen. Ja ne työstä pois viskatut.......
Tuon vyyhden selvittämistä ei halitus ei eduskunta ole pystynyt selvittämään joten turha täällä yrittää arvailla minunkaan.
Kunhan vaan pohdiskelen.

Nyt meni sunnuntaipäivän juttu näin,mutta leipää pitää syödä pyhänäkin- niin kauan kun sitä on ja terveyttä nauttia siitä.

Hyviä sieni ja puolukkaretkiä kaikille. Voi että kun oli ihana sää puolukkaretkellä-olisi voinut hiippailla metsässä , vaikkei mitään olisi saanutkaan.
Hyvää sunnuntaita.

Myöhäistä iltaa!

Täällä jo toista päivää "leskenä" ollaan. Urisevat Ukot lähtivät varhain eilisaamuna Muonioon, Särkijärvelle, 36 ukkoo samaan autoon. Tuo retki on joka syksyinen irtiotto arkisesta elosta. Puolukoita meidänkin uriseva aikoo reissulta tuoda, miten nyt selkä kestänee.

Eilen illalla hain la-asemalta tyttären tyttären muutamaksi päiväksi, vaikkapa nyt "mörönsyötiksi". Huomenillalla menemme paikalliseen kaupungin teatteriin seuraamaan tulevavan kappaleen harjoituksia, tarvitsevat kuulema yleisöä sinne. En muista nyt tarkkaa nimeä, mutta James Deanista se kertoo. Ja jotain "tyttöjen" juttuja meillä on varmaan muutakin.

Aivan mahtava päivä oli tänäänkin, lämpöä yli 21 astetta, aamulla kyllä oli kova usva, joka kyllä aika pian häipyi pois.

Tämän illan "Pylkkänen" oli mielestäni huomattavasti parempi kuin viikko sitten, tavattoman puhutelevia ilmeitä muun muassa.

Nyt kyllä Nukku-Matti lähettää terveisiä siihen malliin, että tämä mummi menee hammaspesulle ja asettautuu vaakatasoon ilman petikaveria. Oikein hyviä öitä kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa myös!!!! paulamaria

Huomenta, ei nukuta ei, onko totuttelua pitkän kesän jälkeen omaan sänkyyn.
Nousin ylös, en jaksa pyöriä unta kerjäten, kahvit join ja lehtiä selailin ja nytpä istun tässä ja naputtelen jotakin joutavaa;)
Hiljaista on pirtissä ollut, vieläkö ne syyskiireet menoa pitää?
Minut hakivat kotiin vävy ja tytär, täyteen tuli auto kaikesta mahdollisesta ja nyt kolme (pientä) pakastinta täynnä odottamassa tyhjennystä.
Aika hullulta se kyllä tuntuu, että yhdelle ihmiselle sellainen määrä, mutta kai sitä sodan jälkeisen puutteen kokenut haalii "varmuuden" vuoksi ylimääräistäkin.
Kuusi isoa kukkaruukkuakin toimme, vähän pyörittivät päätään, mutta itsepäinen olin ja nyt antavat iloa parvekkeella, täydessä loistossaan.
Leikkokukkia myös katkoin tyttärelle ja itselleni, nyt joka pöydällä vähän aikaa kukka loistoa;)
Olen niin kovasti kaiken kauniin perään, kukat kuuluvat siihen sarjaan, kaikkea kuitenkaan en voi kotiini ottaa, kissat jäivät sinne, surettaa, mutta ei niistä sisäkissoiksi ole, sen verran villejä ja vapaita.
Nyt toivon, että paikalliset asukkaat myös näitä meidän mirrejä ruokkii.

Aloittelen ihan hissukseen ikkunoiden pesua ja tekstiilien vaihtoa, tämä viikko pyhitetty sellaisiin hommiin, suunnitelmissa on työnnellä huonekaluja paikasta toiseen, uutta ilmettä on saatava;)
Muutama mattokin pestävä, ehkä vielä ulkona saan kuivaksi, ensi viikolla alkaa sitten harrastukset.

Niin, mikäänhän ei nykyään kannata ja ihmettelyysi yhdyn meri-kukka,omalla kohdallanikin ainaista säästöä,( tuo pakkasten täyttökin)mutta eipä kerry mitään,kaik´ menee mikä tulee, onneksi vielä olen tasapainossa kumminkin.
Nuo valtion asiat ovat paljon mittavampia ja kaiketi ei sitä viisautta vaan löydy, vaikka säkin nyöriä kiristetään.
Kiristys koskee kaiketi tätä suurinta joukkoa, tavallista kansaa, rikkaat ei varmaan mitään menetä.
Vyyhteä emme pääse selvittämään, tätä keskustelua tietenkin voimme käydä, kuten liisa.sal totesit.
En tiedä käyvätkö lukemassa mielipiteitämme, tuskin, nämä päättäjät.
Onhan kuitenkin paikka mihin harmia voi purkaa, ihmettelyä ja kysymyksiä heittää, vastauksia ei saata tulla.

Jäipä katsomatta Havukka-ahon ajattelija, harmi jos parempi oli kuin edellinen, no katson ensi pyhänä sitten.
Vaihtelua on tuokin, kun yksin leskenä saa olla, sitä rakkaammalta kotiin tultua mies tuntuu, vai mitä Paulamaria;)
Virkistäviä varmmaan nuo miestenkin reissut on, jos vaikka kalaakin tulisi.

Pilviä näyttää taivaalle kertyvän, jokohan sateita meinaa, no se tuuri se on ollut ennenkin, kun ikkunoiden pesua suunnittelen, mutta tulkoon nyt sitten mitä vaan, pesun aloitan, mukavaa päivää toivottelen.

Pilivistä päevee tällä kertoo!

Uamulla paestelj iham mukavasti, vua eepä ennee, satteesellekkii näätästää. Lapsellaps lähti juoksulenkillee, kuha säelys kuivana. Sittel lähetään käämää tuolla "kirkolla", maetoo aenae pittää hakkee, ostin sieltä syysmarkkinoelta kokonaesija luomuotraryynijä, laetetaa uunii puuro haatumaa, nami nami voesilimän kansa. Hyvihhä nuo on parj päevee jo männä, iltasella ov vähä haekeeta, ku ee oo kettää vieressä.

Tulin justiisa suihkusta, pittää lähtee kuivattammaa nuo hivukset, ee kehtoo märillä lähtee kylille. Nii, sisäkukat siistitää ja tuuvaan sisälle, koko kesä oovat olleet tuolla ison kirsikkapuu alla, eekä tarvii hetj siirrellä ku on ikkunattii pesty parj viikko sitte.

Mukavoo jatkoo alakaneelle viikolle, satteessa tae ilima! paulamaria

On se kuulkaa maalima mallillaan, kun tänään piti ihan varjon puolelle katua mennä, kun aurinko porotti niin kuumasti. Eikä ollut päällä kuin kesävaatteet, samoilla ryysyillä olen kaupungilla kulkenut heinäkuussakin.

Jos tällaista sattuu vaikkapa etelärannikolla, niin ei se vallan tavatonta ole. Mutta täällä Perämeren pohjukassa se on. Ei kuulemma 50 vuoteen ole ollut yhtä pitkää kesää pohjoisessa Lapissa. Liekö eteläisessäkään? Että jos tätä menoa jatkuu, niin taas 120-vuotiaana saa nauttia samanlaisesta kesästä. Kunhan vain malttaisi odottaa!

Huomenna alkaa ensimmäinen työväenopiston kurssi. Siitä se taas käyntiin lähtee. Olen minä niihin pitkiin opintoihinkin ilmoittautunut, mutta vielä on epäselvää, löytyykö oppilaita tarvittavaa määrää. Hilkulla se oli viime vuonnakin. Nyt on edellytyksenä, että on käynyt ne perusopinnot, joten pystymetsästä ei voi ruveta ketään houkuttelemaan mukaan. Harmittaapa, jos se kaatuu porukan puutteeseen.

Kohta on aurinko siinä kulmassa, että voi mennä vähäksi aikaa nauttimaan "kesästä" parvekkeelle. Kovin pitkä tovi se enää ole, kun aurinko jo valahtaa talojen taakse. Silloin tuntuu, että syksy se on sittenkin.

Jotenkin järki juoksee paremmin tuolla parvekkeella. Olen saanut aikaseksi vaikka mitä, kun on ollut näitä otollisia mietiskelytuokioita parvekemilöössä.

Että eiku mietiskelemään!

Täällä ollaan .ehtoota vuan ;)
On ollut nii lämmintä,että minulla on aivot ihan töhjönä.;)

Olin viikonloppuna kyläilemässä.Pääsin oikeaan saunaan AAAHHHH sitä onnea.

Nyt vettä lorottaa tuolla ulkona.
Ilta pimenee.

Näkyillään...

Huomenta, aikaisissa taas olen, kun ei vaan nukuta, vähän harmittaa moinen, kun aiemmin yö on nukkuen mennyt, nyt vähän väliä kelloa katson.
Väheneekö unen tarve, vai mistä johtunee?
Pimeää on vielä, mutta itäinen taivas enteilee päivän valkenevan ja kaunis päivä taas tulossa.
Eilen olin ahkera, matot pesin ja kaksi huonetta kunnostin talvea varten, vintillekin taas kipusin.
Tytär tuli toisen kuorman mattoja vintille viemään ja taas on se urakka ohi, ikävin homma se onkin.
Tänään jatkan siivoukset loppuun, olohuone ja keittiö vielä urakoitava.
Parvekelasit jätän syksympään.

Niinhän ne kellot taas kohtapuoliin siirrellään, en minäkään suurena haittana ole sitä kokenut, vaikka en ymmärrä miksi niitä on siirreltävä.
Lyheneehän se syksy, mitä kauemmin kaunista pitää, oikein hyvä juttuhan onkin.
Vaahteran huomasin jo punaisen värin saaneen, kukat vielä kauniisti pihalaatikoissa kukkii, ihana on ollut kesä.

Kiva että muorikin elon merkkejä antaa, ai teillä sataa, täällä ei merkkejä näytä vielä sateesta, vaikka ainahan se minun ikkunan pesun jälkeen heti kohta vettä antaa.
Kyllähän puilla lämmitetty sauna on aivan toista, kuin nämä kellari saunat, mutta hyvä että edes mahdollista saunoa näissäkin.
Suomalainen saunaa kaipaa;)

Pidetään Hintriikalle peukkuja, että opiskelemaan pääset, olisi se harmi jos näin ei käy, kun into on kova.
Kyllähän tuo sääkartta on aina myönteinen ollut sinne Lappiinkin, hellettäkin ihan pohjoisen rajoilla pitänyt.

Kissoista, ei tietenkään kesäkissaa otettu, naapurin isäntä niitä talvella ruokkii, kai navetassa asustavat, niitä vaan on sinne villiintynyt enemmänkin.
Nämä kaksi kissaa ilmestyy keväällä talon pihaan ja niitä on ruokittu, villejä ovat, vaan ruuan käyvät syömässä, edellisenä kesänäkin kävivät.
Ei ne kiinni antaudu, mutta evään kyllä hakevat kuistilta, juttelun kuuntelevat ja naukuen vastaavat.
Heikommalle ruualle varmaan talveksi jäävät, kun syöjiä on useampia.
En tiedä mistä näitä kissoja on sinne tullut enemmänkin, kai ihmisten huolimattomuutta, kun antavat niiden lisääntyä.
Autolla ajellessa pieniä kissoja vilisti tien yli, että lisää vaan on tullut.
Onhan siellä navettoja joissa karjaakin on, kai siellä hiiriä löytyy, nämä kissat nyt ainakin kesän saivat masunsa täyteen.
Juttelin naapurin isännän kanssa ja hän kertoi kissoja ruokkivansa, miten paljon sitä en tiedä, yksin eläjä tämä isäntä.

Nyt alan taas tätä päivää tuhoamaan, ilta se varmasti tästäkin päivästä vastaan saadaan.
Mukavaa päivää.

Hyviä päivänjatkoja pirttiin pistäytyville! Päivän kaikki avaustoiminnot on tehty, liikuntajutut suoritettu ja kohta lounastamaankin menen.

Syksyllä opettajat kutsuvat lasten vanhempia tapaamisiin, jotka ovatkin aivan A & O lapsen ymmärtämisessä varmaankin.
Meidän 7-vuotiaan opettaja oli pojan isälle kertonut, että pikkupoika oli valittu oppilasneuvoston hallitukseen.
Isä ei ollut kuullutkaan.
Kotiin mentyään oli kysynyt pojalta siitä.
- Niin, kyllä, meillä on kokous ensi viikolla, oli poika vastannut.

Eihän sitä kiireiltään kaikkea ehdi kotona kertoa.

Aamulla satoi näillä nurkilla, mutta silti oli ulkona lämintä. Nyt sade on loppunut.

Pyykkiä ripustamaan seuraavaksi, lakanat ja tyynynliinat kuivatushuoneeseen. :)

Aamua jälleen, hiljaista on ollut pirtin oven käynti, mutta viestini minä ainakin jätän.
Herätty virkeänä, ei pahemmin kolottele, joskin polvi hiukan oireilee, on ruvennut joskus yölläkin kipuilemaan.
Nukuin kohtalaisen hyvin, kai sitä pikkuhiljaa taas kaupungin ääniin tottuu.
Sain ikkunat pestyä ja muutenkin kaikki on valmiina talvea varten, vaikka hyvin kivana tämä kesä vielä kynsistään roikkuu, lämmintä ja kaunista.
Puut kumminkin syksyisen asun ovat päälleen vaihtaneet, tuo vaahtera jo tosi komea punaisessa mekossaan, naapuritalon villiviini vielä vihreä.

Tässä kaiken keskellä on mukava seurata kaupungin heräämistä, hijaista vielä silloin, kun minä kahvittelen ja paikallisen lehden luen, mutta nyt autoja vilisee kadulla ja pyöriäkin jokunen, soisi enemmän niitä olevan.
Tuosta kuntoilusta kun aina puhutaan, pyörällä ajo olisi hyvä kunnon kohentaja ja ilmainen vielä, jos kuntosalia ajattelee.
Naapurin rouva, minun ikäinen käy viisi kertaa viikossa kuntosalilla, pitäisikö minun hävetä;(
En ole koskaan kuntoni kohentamisesta maksanut, olisiko jo aika ruveta niin tekemään.
Olen kesän aikana hiuomannut, että se hyötyliikunta on sitä minulle sopivaa, mutta mitäs sitä talvella voisi hyödykseen tehdä, no kävely tietenkin yksi mahdollisuus.

Niin ne aloittaa nuoresta näiden yhteisten asioiden hoidon, kuten liisa.sal kerrot,
ehkä kuitenkin vähän leikkimielellä, mutta siitä se vakavaksikin muuttuu.
Tietoa sitä annetaan kaikilla alueilla jo pienestä lähtien, toisaalta soisi lapsuuden ilman suurempia huolia sujuvan, näin varmaan meneekin.

Noista villikissoista vielä, on niistä ilmoitettu ja lopetetukin osa, mutta kun niitä on päässyt aikoja lisääntymään, vaikea on saada kaikkia kiinni.
Nämä todella villinä elävät kissat eivät edes ihmisille näyttäydy, vilaukselta voi nähdä.
Ihminen syypää tähänkin ongelmaan, niitä kesäkissoja heitteille jättäen.
Nämä minun mirrit ovat tottuneet ihmisiin, mutta kiinni ei nekään antaudu, eikä niistä sisäkissoja tulisi.
Nyt on tulossa hyvä myyrä vuosi, ehkä ruokaa ne villitkin kissat löytävät, hiiripöllöjä yrittavät myyrä apajille saada, pesiä laittaen, metsien tuhot odotettavissa.
Tässäpä näistä kissoista vielä;)

Nyt ihastelen siistiä kotiani, nautin istuskellen parvekkeella kukkien keskellä, hypistelen ja nypistelen, mitäpä sitä muuta, puikot saatan kilisemään laittaa, jotakin yhtä kivaa toivon teillekin;)

Aamun tehtäviin on ryhdyttävä aamiaisen jälkeen täälläkin, ikkunanpesupäivä on tänään. Ennen sitä on kostealla pyyhittävä sälekaihtimet 2 ikkunasta ja tyhjennettävä pikkuesineet ikkunalaudalta.

Olohuoneen yhdessä ikkunassa on minulla pitkä lasinen hylly, lasisinen eläimineen, jotka menevät tiskattavaksi ja pitkä hylly talteen ettei rikkoudu.
Nuo kattoikkunat vaatii tikkaat irroittaa ja saunan pesuhuoneessa pesun, ylös takaisin laittaminen onkin hankalaa. Menevät vain yhdestä sivuvinkkelistä, mutta tulee siihen tuttu mies laittamaan.

Sitten taas pärjääkin aikansa, ei niitä joka vuosi tarvitse onneksi irroitella.

Aamukahvit ja juustoleivän tässä kanssanne nautin, nyt on alettava uittamaan lasista eläintarhaani, että edes illemmalla voi nauttia kirkkaista ikkunoita ja lasiesineistä. Kaupungillakin kun on tänään asioitava ikkunashown jälkeen.

Hyväntuulista päivää pirtinväelle toivottelen tässä,.. heippa taas.

Taas on ehtoo, kun tässä aloittelen tätä sepustustani. Nämä neljä päivää ovat hurahtaneet tavattoman nopeasti, päivät, jolloin lapsenlapseni oli täällä luonani Ylikypsän ollessa siellä Muoniossa. Vein tämän tyttären äsken la-asemalle, lähti J:kylään. Oli meillä mukavaa yhdessä olemista, teatterissakin olimme eilen. Lapsukainen sai harjoitella autolla ajamista, aika vähän on ollut mahdollista ajella, kortin sai viime helmikuulla. Hyvin onnistui autoilukin.

Nyt saan olla yksin kolmen yön seudun ajan, tai sanoisinko pitää olla. Huomenna on käsityökerho ja perjantaina on toripäivä ja pitää käydä haavahoitajalla TK:ssa.
Meillä on ollut oikein hyvä sää koko päivän, yöllä lienee satanut, nyt on pientä pilveä.

Enpä tämän enempää, salkkarit alkaa kohta. Hyvvee illan jatkoo ja kauniita unia!!!! paulamaria

Torstaiaamua, on ihan kirjoitettava missä mennään, kun nuo päivät vilahtavat niin pian ohi, että ei aina selvillä mikä päivä menneillään.
Ensi viikolla sitten kalenterin mukaan alan elämään;)
Eilinen meni ihan vaan aikaa tappamalla, no neuloin tietenkin, mutta sitähän ei miksikään aikaan saanokseksi lueta, jääkaapilla kävin luvattoman usein aina mieli jotakin teki.
Omenoita yritin syödä kovasti, mutta niillä on ruokahalua kiihottava vaikutus, no eipä siitä sen enempää.

Joskus tuntuu että rakennussuunnittelijat ei ajattele yhtään sitä siivous puolta, kun koteja suunnittelevat.
Alvar Aallon suunnitteluissa taloissakin on siivouksen kannalta todella huomioon ottamattomia asioita.
Asuin sellaisessa talossa, mikä oli hänen suunnittelema, joskus sodan jälkeen, oli kyllä niin epäkäytännöllinen,hänen tuotannolleen tyypillistä aaltoa kyllä oli.
Talo entisöitiin ja mitään ei olisi saanut muuttaa, urakoitsiijan sain ihan paloturvallisuuteen nojaten hakemaan lupaa yhden oven tekoon takapihalle ja onnistuihan se, eikä ulkonäkö kärsinyt ollenkaan.
Talo oli kolmessa kerroksessa, rinnetalo ja vai yksi ovi ulos alkuperäisenä.
Ihana oli talo muuten, kuuden asunnon rivitalo,erillinen sauna rakennus takkahuoneineen, yksin jäätyäni vain aivan liian suuri ja rappuja oli paljon.
Sini-sirkun kattoikkunan pesu kirvoitti tälläisiin muistoihin, hankaliakin asuntoja löytyy siivouksen kannalta, vaikka hyvinkin asuttavia muuten ovat.

Onpa mukava asia tuo Laten kunnon kohentuminen, ainoat on nuo jalkamme, jos ne topin tekevät on menot menty, sitä tässä minäkin vähän olen pohdiskellut, miten saisi nuo kulkuvälineet pysymään toimivina.
Liikkuminen sanotaan olevan hyväksi ja kyllähän sen olen kokenutkin hyötyliikuntaa harastaessani, vetreämältä olo tuntuu.
Kyllä se elämän ilo matkassa kulkee, kun vaivat poissa pysyy, jaksetaan vaan kuntoamme yllä pitää, ainakin yritetään, jatkoja vaan Late sinullekin;)

Siinä ne yksinolo päivat kuluvat Paulamariallakin, yksi yö taas takana.;)
Ikävä voi olla jo Ylikypsälläkin kotiin, osaapa näin välillä erossa ollessa antaa arvoa hyvälle suhteelle.
Vointeja sinne Valkeakoskelle, taitaa omenia sielläkin olla runsaasti?

Tänään ajattelin tehdä kierroksen tarjouksia hamuten, jos sillä tavalla saisi sitä liikuntaakin mikä tuiki tarpeeseen olisi.
Kärriä vedän perässä ja jalkaa toisen eteen vien, näin kai se onnistuu;)
En yleensä tarjouksien perässä juokse, mutta nyt ihan tämän liikunnan kannalta moista suunnittelen.
Tytär juuri soitti ja ompeluhommia tarjosi, jääkö nyt sitten lenkki taas tekemättä, kun koneen esille otan.
No illalla olen taas tietävämpi näiden asioiden suhteen;)
Tehdään päivästä jokaisen oma näköinen ja iloista mieltä yllä pidetään, eikö vaan,,, heippa.

Kiitos ja hyvää yötä paulamariallekin! Kyllä se kulta kohta tulee kottiin sieltä.
Itse aion katsella vielä yhden ohjelmankin tv:stä ja hyvä kirjakin odottaa sängyssä muutaman sivun lukemista. Aamulla taas uusi päivä koittaa, tätä kaunista ja lämmintä syksyä.

Huomenta, samaa kyselen minä myös, mihin kaikki kirjoittajat kadonneet?
Mukavaa tuota savon murretta lukea, vaikka savolaisenakin saa joskus keskittyä oikein kunnolla.
Uusi aamu on alkanut ja päivästä pitäisi tulla ihan kohtuullisen oloinen, näin sääennusteet kertoi.
Kiva kun "lukija minäkin" tulit myös kirjoittajaksi, nyt on hyvä jatkaa, vaikka samalla nimimerkillä, niin tunnistamme samaksi kirjoittajaksi ja vastaukset osuvat oikeaan;)
Noista nikeistä on jatkuvaa puhetta palstalla, no onhan se joskus sekaista, kun ei tiedä onko jo jollekin vastannut nikin vaihduttua.
Toinen sotku ja väärinymmärrysten kohde tuo myös, kun ei aina tiedä kenelle vastaus on tarkoitettu, sitä oksapuuta jatkuvasti kaipaan.
Oliko muka parannusta, kun se poistettiin ja miksi ei takaisin saada, kun sitä on kaivattu muidenkin taholta.

Tulipas eilen taas esille miten tärkeää on noilla "isoisillakin" tuo esille tulo, kun saimme kuulla, että pohjoiset ulkoministerit keksivät tämän Syyrian myrkkykasujen pois ottamis ehdotuksen, voi, voi sentään.
Ihan on kuin lasten leikeissä, minun äiti tekee parasta ruokaa, mutta minunpa äiti tekee ruokaa sinunkin äidille, vastaavan tuntuinen oli tuo esille tullut juttu.
Kukapa se kissanhännän nostaa, ellei kissa itse,
Viisautta on ja jos sitä anntetaan, se pitää huomata, hupaisaa, mutta kai olemme sillä tavalla rakennettuja kaikki.
Voihan tälläistä täällä palstallakin huomata, ja kai siihen minä,minä viesteilläni syyllistyn minä myös.
Onhan se niin helppo arvostella, huomaamatta samoija virheitä itsessäänkin,
ymmärtämistä toisilta odotamme.

Mitäpäs tässä nyt osaisi sanoa, kun ei noita vastattavia vietejäkään ole, sumuinen aamu, nyt pitäisi seurata nouseeko sumu ylös ja sadetta antaa, vai maahank laskeutuu, tehden kauniin päivän.
Torilla piipahdan ja sitten aloitan viikonlopun ruokien valmistamisen, uuniin mahdollisimman paljon, sitten vaan lämmittelen seuraavina päivinä.
Kaikkea kivaa päiväänne;)

Huomenta pirttiin! Kylläpä aurinko kauniisti paistaa pirtin vaaleiden oranssiin ja ruskaan sävytettyjen ikkunaverhojen lomasta ja valaisevat krysanteemien valkoiset kukinnot,
siitä pöytäliinoille jatkuen. Viihtyisää ja kodikasta! Sellaista itsekin aina sisustusratkaisuillani tavoittelen, viihtyisyyttä ja kodikkuutta.
Toin pöydälle mökiltä haettuja valkeita kuulaita ison korillisen: olkaa hyvät ja makustelkaa, ovat jo aivan kypsiä!
Asioille lähdössä olen ja yksi noin tunnin kestävä liikuntatapahtumakin päivään sisältyy.
Hyvää päivänjatkoa!

Meillä se kypsyy aikaisemmin kuin muut, tänä vuonna jo heinäkuussa kun on niin lämmintä ollut. Asutaan Keski-Suomessa ja ne valkeat kuulaat on ajat sitten syöty ja säilötty. Muutama puussa killuu , ihan jauhoisia pahoja olleet jo pitkään.

Kyllä pirttiin tuotuina säilyvät pitkään. Maistanpa tuosta kaikkein kuultavinta--- aah---namskis.

Taitaakin olla jo viikko siitä kun pirtin vieraskirjaan nimimerkkini skriivasin. Eihän tänne kummempia kuulu.
Poika toi lippalakillisen kanttarelleja, kun niitä oli tiellensä eksynyt. Minä putsasin ne pullasutilla ja näytin hälle sienimuhennoksen teon. Onneksi oli kermaa jääkaapissa.
Maku tarkistettiin, paahdoin yhden paahtoleivän siivun ja sille muhennosta maistiaisiksi, herkkua oli.
Laitoin muhennoksen muovirasiaan kotiinsa vietäväksi, ei meinannut millään ottaa kun äiteelle olisi jättänyt.
Tämä äitee itse joutuu kauppaan polkemaan, kun äkkäsin aamulla että ruisleipää ei ollut koko huushollissa. Mennään mennään kauppaan taas, vaikka eilen vasta siellä kävin. Ei se mitään, liikunta tekee hyvää. Hörppään cittarissa Suomen halvimmat iltapäiväkahvit nisun kera.
Liikunnasta puheen ollen, eilen sain itseni vihdoin kuntosalille, jospa se siitä alkuun lähtisi.
Nyt hyvää perjantaipäivää, minusta tämä tuntuu ihan lauantailta. Kumpikohan se oikeesti on.

Lomailevaiset usein pitävät lomaa vain nikistään. Muuten kirjoittelevat kyllä.

Vähän harmittaa kun emme saaneet kuin pari litraa puolukoita eilisellä marjamatkallamme. Ei edes sieniä löytynyt.

Onneksi kälyni toi minulle tänään säkillisen luumuja, kypsiä, ihania.
Imuroin netistä, että ne voi pakastaa kokonaisina ja ottaa sitten tarpeen mukaan käyttöön. Leikata "kantapää" pois ja luu sisältä tulee helposti esiin.

Tomatteja tulee kuin turkin hihasta. Jaan niitä ystäville ja sukulaisille. Meillä on pomminvarma tomaatin kasvatuspaikka. Talon eteläseinustala olevassa rumassa , suuressa laatikonröttelössä.

Lähes kaikki kesän sato on jo säilötty. Laitan vielä muutaman kilon etikkapunajuuria ja piste. Oikeastaan jos sataa ja sieniä nousee, niin sienimetsään könytään ukkoni kanssa. Kaikille mukaville pirttläisille kivaa alkanutta viikonloppua!

Kauniina se päivä taas alkaa, taivas pumpuli palloilla koristettu, aurinko sieltä välistä kurkkaa.
Pohjoisen suunnassa tasaista harmaata, voipa vielä sadekin päivän aikana ehtiä.
Aatelkaapa, jo puolikuussa syyskuuta ollaan ja miten on kesäisenä sää pysynyt, lyhyeksi jää tuo loska aika, tietenkin talven tulosta riippuu

Pitääpä kertoa miten enerkinen olin eilen, tein ruokaa pakkaseen.
Kävin torilla ja innostuin ostamaan kaalikäärylekaalin, kesäkurpitsoja, muutaman porkkanankin, vaikka pakkasesa olisi omiakin;)
Edellisenä päivänä jo valkokaalin ostin ja lohen, niin siitäpä se alkoi.
Tein uuniin lohikiusauksen, lihamakaronilaatikon, kaalilaatikon ja kaalikääryleet, lopuksi paistoin vielä kakkupohjan ja gluteenittomia muffinseja.
Leivonnaiset maanantai kerhoa varten, aloitamme täytekakulla.
Kyllähän siinä aikaa vierähti hellan edessä, mutta nytpä otan vaan pakkasesta annoksia ja lämmitän, tykkään laittaa aina kerralla enemmän.
Tyttärelle soitin ja hän kävi hakemassa valmiit ruokakupit myös, laitoin sen verran enmmän.
Muistan oman äitini tuliaiset kun kylään tuli, kivalta se tuntui, varmaan myös tyttärestäni.
Ajattelinkin, että voisin aivan hyvin valmistaa hänelle useamminkin ja leipoakin, pääsisi helpommalla työpäivän jälkeen, no eipä taida moiseen suostua, tykkää itsekin ruuan laitosta, vävykin.

Ihmettelin ja ihmettelen edelleen miten viljelijät nuo kaalit saa tuollaisiksi kasvamaan, miten helppoa oli kääryleet tehdä, kun lehdet koossa pysyivät, eka kerran tälläisestä kaalista kääryleet tein.
Olen aina pitänyt kääryleiden tekoa isotöisenä, mutta nyt sujui hyvin.

Valkea kuulas onkin hyvä omena syödä siltään, kiitos vaan liisa.sal, pirtin herkkuna kauan kestävät;)
Kanttarellejä toivon minäkin huomenna saavani, tyttären mökillä varma paikka, ovat kuulema aina viikon päästä isoja ja komeita, kun mökille menevät.
Kanttarellejä, sipulia ja kermaa, eipä muuta tarvitse perunan lisäksi.
Kirsikkatomaatteja laitoin kerran sekaan ja hyvää oli niinkin.
Tomaattini kypsyvät pöydällä ja niitä yritän vähän joka ruokaan sekoitella.
Kokeilemalla saa makunautintoja.

Noinko tekevät nikilliset lomalaiset, minulla ei noita salapoliisin taitoja, en ole osannut arvata;)
Kamala on tuo tapaus tuolla Intiassa ja eikös se ole uusikin raiskaus tapahtunut.
Olen monta kertaa miettinyt, mikä saakaan niistä pienistä herttaisista pojista muuttumaan tuollaisia petoja, kai sama alkaa tyttöjenkin kohdalla olla.
Yleensäkin, miksi ihmislapsista noita hirviöitäkin vain tulee, tappajia ja kaikenlaisia rikoksia tekeviä?

Nyt on sitten taas sellainen" en tee mitään" päivä tulossa, ellen jotakin ideaa saa synnytettyä, ehkäpä torille piipahdan, sumo omenia ostin eilen ja söin kaikki, pitää hakea lisää, hyviä olivat, kalliita kylläkin, 3,50 kilo.
Nyt on omenia syötävä, kun maistuvat, niihinkin tulee kyllästyminen, sitten joulun alla, kun Ingrid Mariet tulevat, taas innostun, ne ovat mieleisiä ulkolaisista.
Puolukoita en minäkään löytänyt juuri sen verran että uutiseen pääsen, sama sienien kanssa, mutta nautiskellaan niitä harkiten;)
Taivas seljennyt, nyt tori elämää katsomaan, tiedä vaikka tuttuja näkisi, iloista päivää teille kaikille.
.

Illan päevee!

Missee ne immeeset tuassiisa huiteloovat? No metässä kaet monet ja ulukona joka tappaaksessa. No pittäähä tämmösenä, kaaniina ja tosj lämpimänä päevänä aenaej jonnii aekoo ulkoella, tavalla taet toesella. Vajjoo kuus tuntia, niil Lapin kävijä on meleko varmasti jo kotona.

Meenoon laetella tuonne pihallekkii muutaman kynttiläv valasemmaa kottiintulijan pihapolokuva, sisället tietysti kansa. Varmasti ilahuttaa! Ulos tästä sonnustaavun, ihan kesäsee ilimaa.Kahtokeepa, ku on illalla kommee kuun puolikas taevaalla.

Kaanista päeväj jatkoo teellek kaekille! paulamaria

pirttiinkin on miinustamisen tuonut, siksipä ei nuo plussatkaan ole oikein reiluja.

Ehtoopäivää.

Minulla oli pyykkipäivä tänään.No helppoahanse oli,kovin työ kuivumaan laitto;)

Kauhistuttaa nuo uutiset tuolta Kemistä.Kuinka Hintriika* jakselee?

Meillä on ollut aurinkoinen mutta tuulinen päivä.

Helskutti kun en muistanut Pokka pitää,mutta tuleehan sitä vielä;)

Nyt kaikille hyvää illan jatkoa ja ylikypsälle terve tuloa kotiin.

näkyillään...

Hyvää sunnuntaiaamua,aurinko vaan uskollisesti taaskin taivaalla näkyy, kyllä oli eilinenkin päivä vailla vertaa.
Istahdin eilen parvekkeelle ja nukahdin tuoliin, heräsin polttavaan kuumuuteen, aurinko sillä teholla lämmitti, että oli kuin kesäkuun lämpöä ja käsivarret ja naama punaisena sisään oli tultava.
Yön nukuin parvekkeen lasi ja ovi auki, kuuma oli siltikin, lauhkea oli yökin.

Toden totta, nyt on pirtin väki teillä tietömättömillä, meri- kukka nauttii kesästä veneillen ja kai kaikki toiset puolukoita jahtaavat.
Eiköhän ynnämuu kohta kotiudu, hänen viestejään odotan, kuten kaikkien toistenkin kadonneiden.
Mutta eipä sitä ketään voi pakolla tänne tuoda, jos into loppuu, se loppuu, en siitä mieltäni pahoita, aika aikaa kutakin.
Noista miinuksista, kuin myös plussista en kirjaa pidä, olen katsonut ne melko turhiksi, mutta kai se joku merkki sekin, antaa vaan sataa, kumpia tahansa, minun kirjoitteluun ei vaikuta.
Minulle riittää huomata tuolla ylhäällä lukijoiden suuri määrä, se kiinostuksen pirtin kirjoitteluun kertoo, harmi, että eivät useammat myös kirjoita, aina se intoa toisille lisäisi, tulisi vaihtelua.

Leskeys on ohi Paulamarialla, nyt elämä taas sykkii;)
Minäkin pesin eilen pyykkiä ja tuolla parvekkeella kuivuvat, voisi vaikka silitykseen ryhtyä.
Eipä tässä nyt tämän kummempaa, tiedossa on kanttarelli kastike tarpeet, tytär soitti mökiltään, että ovat keränneet minulle asti.
Karhun jätökset oli löytäneen saaresta, tiedossa on joka kesä ollutkin, että karhut saarissa on majaillut, kyllähän ne ihmistä väistää, mutta kyllä vähän ympärilleen katselee ja kuuntelee, kun etemäs mökistä lähtee.
Naapuri mökin pihassa oli käynyt, omistajat asustavat Sveitsissä, mökki nyt hiljainen.
Mutta nyt näkemisiin, tulkaa nyt ystävät pirtin vieraskirjaan merkit jättämään;)

Ihastuttavaa syys säätä edelleenkin. Aurinko paistaa ja parit kympit lämmintä, mikä on talvea odotellessa.
Hintriikka tuli minullekin mieleen tuon Kemin rytäkän vuoksi. On aika ajatelemattomia ja tietämättömiä olleet nuo nuoret miehet.

Olemme lähdössä yhteen syöpäyhdistyksen tapahtumaan. On se kummaa miten ajatus muuttuu asioiden mukana. kaikki tuohon tähtäävät hyvätekeväisyys tapahtumat tuntuvat tärkeiltä ja ovathan ne omakohtaisia.
kai tehtyä kiirettä lie kun ei ehdi kirjoitella, lukenut olen joskus vähän.
Nyt jo joku huhuilee selän takana että pitäisi joutua, joten Moi !
Lisää seuraavalla kerralla.

Miksi Syyrialaiset eivät mene näihin maihin ?

Saudi-Arabia, Qatar, Arabi-emiraatit, Kuwait, Oman, Bahrain ?

Nämä kaikki ovat suunnattoman rikkaita maita suomeen verrattuna.

Ovat öljyllä rikastuneet. Ovat kulttuuriltaan lähempänäkin näitä Syyrialaisia.

Suomella ei ole rahaa, kaikesta leikataan pois.

Muori67 oli huolestunut minusta. Kiitos lämpimästä ajatuksesta! Uutisista minäkin olen noita pommijuttuja lukenut/katsellut, vaikka pienessä kaupungissa kaikki tapahtuu suhteellisen lähellä.

Uskomatonta ajattelemattomuutta kerätä vanhoja pommeja kotiin, jossa on pieni lapsikin . Siinä oli todellinen suuronnettomuus lähellä. Jos kaikki räjähteet olisivat pamahtaneet, niin olisi tullut rumaa jälkeä. Ikävää on tietenkin yksikin kuolonuhri.

Kävin kaupungilla ja tapasin tuttuja, joten kävimme yhdet lonkerot juomassa paikallisen ravintelin terassilla. Siinä ihmeteltiin, että eipä ole monesti syyskuun puolivälissä terassilla istuttu. Itse asiassa ei koskaan ennen. Jännästi siinä aurinko paahtoi toista korvaa ja tuuli viilensi toista. Ei ihan kesän veroista mutta harvinaista herkkua.

Vieläkään ei ole selvillä, pääsenkö jatkamaan opintoja. Ensi viikolla olen viisaampi, jäänkö tyhmemmäksi vai saanko mahdollisuuden viisastua. Lopputulos voi tietenkin olla tyhmyys opiskelusta huolimatta. Eikös ollutkin yksinkertaisesti sanottu? Se onnistuu, kun on tarpeeksi yksinkertainen :)

Eipä tänne muuta kuulu. Toivottavasti ei enää pommien pamahteluakaan. Taidan mennä panemaan saunan päälle.

Syyslämpimin ajatuksin.
Hintriika*

Alkavaan viikkoon ja maanantai päivään herätty, näyttäisi pilviseltä tuo taivas, ei kuulota itäinen ranta.
Niinhän ne sääihmiset lupailivat, syksyiseksi sää alkaa muuttua pikkuhiljaa.
Tänään sitten ne harrastamiset alkaa toden teolla, on oikein mukava nähdä ketä vielä mukana on, eilen yksi vanhemmista kerholaisista soitti, että ei pariin eka kertaan tule,menee kuntoutukseen.
Oli kesällä saanut sydän infarktin ja nyt kuntoutuu pikku hiljaa, sanoi olevansa aika huono kuntoinen.
Niin se vaan on, että ei tiedä päivää ei aikaa mitä milloinkin voikaan tapahtua.


Nyt sitten kaikki hyvin Paulamarian kohdalla, onnea vaan myös parantuneen haavan suhteen, elämä hymyilee jatkossakin, näin toivon;)
Kaikkea sitä kerätäänkin, ehkä kuitenkin harvemmin pommia kuitenkin, mikä olikaan heillä tarkoitus näillä sitten tehdä?
Pitää ajatella, että jos opiskelu ei ala, olet jo tarpeeksi viisas Hintriika, näin se on kohtalon tahto.
Paljonhan tuota on viisautta ja taitoa sinulle jo kertynytkin.

Katsoin pakolaisista kertovan dokumentin ja surullista se oli.
Vieraisiin maihin, kulttuureihin, kieltä taitamattomana, on se pelottavaa olemista.
Ainahan olisi parempi, jos voisivat lähemmäksi omaa kulttuurian päästä, tänne pohjoiseen asti pitää hakeutua.
Ajattelen itseäni, olisiko minusta kolmen lapsen kanssa lähtijäksi tuntemattomaan,,,jos olisi elämästä kysymys pakko kai olisi.

Hyväntekeväisyys työtä tehdään paljon ja osallistun voimieni (rahojeni) mukaan, yritän aina osallistua keräyksiin vaikkakin pienillä summilla.
Sanotaanhan että pienistä puroista ja niin edelleen, halu auttaa elää vahvana.
Tuntuu pahalta ajtatella miten kova kohtalo voi toisilla ollakaan, itse niin vähillä vaivoilla olen päässyt, tulevaa ei tiedä.
Jospa nuo kiireet vähän vähenisi meri-kukallakin, vai alkaa olla kiihkeämpää menemistä, kun talvi tulee ja sinullakin niitä harrastuksia on;)
Kurkkaa nyt kuitenkin joskus ja laita elämässä mukana olo viestit.

Touhua pitää olla, että tuntee elävänsä, minä alan nyt täytekakun täyttöön, aloitamme kerhomme makealla, sitten siitä arkisempaan seuraavilla kerroilla.
Itse en kakusta piittaa, mutta tiedän muutaman kerholaisen jolle makea maistuu;)
Ruvetaan nyt päivää viettämään porukalla ja tehdään siitä oman näköinen, heippa!

Huomenta taas!

Öylössä iltana tulin Haapsalusta, Virosta. Olin tietysti kylpylässä hipelöitävänä, joka aamu kuudelta uimahallissa, päivän mittaan hoitoraveissa ja kävelyä aika runsaasti. Ja vieläpä kolme rohmuamista päivässä seisovasta pöydästä. Siinähän sitä.

Entä tulos? Hyvin meni, ei ehtinyt aika pitkäksi venähtää. Ainoa sadekuuro, jonka näin, onnistuin saamaan niskaani. Olihan siinä pilvenmöykkyjä näkyvissä, kun lähdin, mutta äkkiäpä tuli ukkoskuuro jyrinän kanssa ja minä tukevalla aukiolla ottamasssa vastaan. Hyvin uitettuna palasin kämpille. Se tapahtui lähtöä edeltävänä päivänä. En tiedä, johtuiko siitä vai muusta menostani, selkäni alkoi oireilla kivuliaasti. Hyvin kuitenkin tuloni lutviutui.

Nyt selkäni on "jämäkkä", ei paljon anna kumarella. Eipä huolta, tämähän on vanha vaivani, joka silloin tällöin muistuttelee. Sen kyllä tekee, että sienimetsään en lähde. En, vaikka se hommani on keskeneräinen. Katson muutaman päivän - ärtynyttä ei kannata lisää ärsyttää.

Hintriikkahan arvuuttelee, mitä tapahtuu, jos ei jatko-opintoihin pääsekään. Enpä tiedä mitä, sehän on niin tapauskohtaistakin. Onhan mahdollista kyllä opiskella niinkin, että pikemminkin tyhmenee. Opintoaineestahan se riippuu, mutta myös siitä, miten annettuun suhtautuu, onko tarvittessa rohkeasti kriittinen ja tuo omiaan esille.
Enpä enempää tästä, joku voi jo ajatella, että onpa "paraskin tietäjä." Niinpä, mistäpä senkin tietää.

En ole ehtinyt tämän ikäryhmänkään tuotoksiin tutustua. Täytynee vähintäin selailla. Oikein hyvää jatkoa teille! Pilvipoutaiseltahan tuo ikkunasta karsoen näyttää.

Heippa.

Puumerkin laitan minäkin. Mitenkä tuntuukin niin sanattomalta, aiheet lienee vähissä tai en ole vireessä.

Piski ollut poikani perheen luona jo monta päivää, ikävä sitä karvakasaa on kova.
Sulho taannoin sanoi miulle; soitan pojalle, että tuo piskin kottiin, hänen karvat ei kestä miun silittelyy, lähtee loputkin:) Hhmm...pahalainen...
Näin sopuisasti meillä mennään ja mie ootan vaan vilposempia kelejä. Ain vaa kuuma ja hikinen olo, voi mahoton.

Kästöitä mie koitan värkätä, vähän ku tuntuu istuminen tylsältä jos ei oo jottain neuletta. Siin vaa on vaikeus, ei voi katsella telkkua samaan aikaan, sit mennee silmät sekasin neuleesta ja minulta. Mut joskus onnistuu, mainosten aikana voi kutoa. Enhän mie paljon aikaan saa, mut mieli on virkeempi tai kiukkuisempi. Jos on huono päivä näkemisen kannalta, sit kiukkuan kästöihen kans ja sulho kehoittaa jättää työn myöhemmälle ajalle ( ei hää oikeesti puutu miun töihin) ja niin joskus teenkin, eihä se hänen syy oo jos miun neulelangat menee sekasin.

Kirppareil ollaan käyty kuten ennekin, ei oikein löydy mitään, lähinnä kait käydään ajan kuluksi ja mie saan sen tavaroitten hipelöimis vimman tyydytettyä!

No mut näin tänään maanantaina, mie siel omas blogissakin käy silloin tällöin, kun jotain kästyötä on valmistunut tai jottain kerrottavaa. Siel niitä toisten blogeja on kiva katsella jos jonkinlaista tekelettä eikä oikeastaan yhtään samanlaista (tään mie oon jo sata kertaa sanonut, muttei lisä pahaa tee )

Hyvvää päivän jatkoa kaikille.
Hei hei

Päivää vaan.

On minula ollut tänään oikein ihme päivä;)

Molemmat tyttöni tulivat ja mentiin porukalla Takataskuun.Siellä olj kualloutoo tännään ja hyvvee olj.

Aurinko on kilottanu,vaikka välillä nosti mahottoman mustia pilviä,vaan eipä satanu.

Viliponentuuli oli kyllä.
Piti laittaa pitkähihasta päälle.

Nyt täyvellä mahalla on hyvä ruveta kattelemaan Eastendersiä ja sitte "Emmentaalia"

Näkyillään...

Tänään sain viimeiset säilöntähommat tehtyä, punajuuret mausteliemeen.
Mitään muuta kirjoittamista en keksi, kunhan "ilmoittauduin".

Mukava tavata noita meidän poikia Latea ja Ynnämuuta täällä Pirtissä. "Meidän tyttöjä", tietenkin ilman muuta. Pojat vaan ovat kiireiltään usein estyneitä pistäytymään. Mennä viipeltävät pitkin maailmaa kuin kansainväliset ohjukset.

Muoria lainaten: "Näkyillään"!

Silityslaudan otin vielä uudelleen esille, kun pesin muutamia puseroita käsipyykissä. Kuivuttuaan sopiviksi silitän ne sitten helpommin.

Tänään olikin varhainen lähtö ulkoiluun, kotiuduin vasta iltapäivällä ison nälän kanssa.
Hyvä ja aurinkoinen päivä tästäkin kehkeytyi, vaikka aamu näytti niin pilviseltä.

Omenille tuoksuu meidänkin kyökki, nyt olen laittanut vähän suuritöisempää hilloketta keltakaneleista ja pudonneista åkeröistä. Omenat kuoritaan ja paloitellaan, laitetaan sopivasti vettä ja hiljalleen keitetään niin, että palaset ovat läpukuultavia. Makeutan hillo-marmeladisokerilla, jossa on säilyttävää ainettakin mukana ja sopivan sakeaa saa pienellä sokerimäärällä. Muutaman purkin maustan kanelilla ja muutaman sitruslikööritilkkasella. Laitan nätteihin pieniin purkkeihin ja kas, siinä on valmiina lahjoja moniksi viemisiksi.

Hauska tuo muori 67:n näkyillään-lopputervehdys, komea näky olettekin kaikki pirttiläiset, jos vain saisi yhteiskuvaan joskus. Ynnämuu taitaa olla kaikkien hipelöintihoitojen ja liikunta-aktiviteettien jälkeen ylikunnossa...kyllä selkäsi tunnet ja siitä se vetreytyy. Late on kuntoutumassa , mukava siitä kuulla.

Minä en Viron kylpylöissä ole käynyt, näistä kotimaisista yleensä käyn Siuntiossa, on sopivan lähelläkin. Olen tykästynyt siihen maalaismaisemaan ja lämmitettävään ulkoaltaaseen, jossa talvellakin voi vaikka tähtitaivaan alla uida. Torstaisin siellä on tanssiorkesteri ja pöytien annit aina mieluisat. Perheenemännille valmiista pöydästä ruokailu on erityistä ylellisyyttä, ja saahan sitä vaikka rohmutenkin ottaa, tuleehan kulutettuakin kaloreita. Sitäpaitsi kylpylän ruoka on yleensä terveellistä , on silmänruokaakin. Kylpyläpaketteja saan lahjaksi, en mitään tavaraa enää halua. Öljyhieronta on aivan ihanaa ja kosmetologin hoidot ovat myös hyvin rentouttavia , tuntee ihan nätistyvänsä siellä.

Virossa olen käynyt viimeksi kylpylässä, rentouttavaa on uida isossa ulkoaltaassa talvellakin. Hiukset tulee laitettua niillä reissuilla myöskin. Nyt on jo alkaneet sisäuinti uimahallissa, aromaattinen höyrysauna on siellä niin hyvätekevä.

Samoin hieroma-allas, jossa tulee käänneltyä itseään tuon paineaukon luona joka puolelta, samoin siirtyminen lämminaltaasta viileämpään on minusta virkistävää.

Melko rento on olo sen jälkeen, hyvä on ottaa päivälepo päälle. Joskus nukahdan autuaasti, mutta liian pitkään ei kannata.

Nytpä kaadankin hyvät iltakahvit tässä, päivä on ollut vilkas remonttimiesten hyöriessä katolla ja ikkunoissa skrapaamassa. Läksinkin asoilleni, kysyttyäni tarvitsevatko kulkea huoneistoni kautta tänään.

Apteekissakin oli käytävä, reseptit kun menevät sähköiseen hakuun nyt. Uutta oli tuo, purkin lipukkeessä oleva ilmoitus, paljonko on vielä saatavissa ja milloin umpeutuu resptin aika.

Kanta. fi voi käydä pankkitunnuksillaan katsomaan tilannettaan. Siinäpä se päivä onkin hurahtanut iltaan, hämrä jo laskeutuu. Kylläpä kahvi maistuikin, söin pari limpunviipaletta kanamunapetillä, jossa pari maustekalaa päällä, ja oli niin tosi hyvää:D Ilmankos nyt janotti, vettä vielä kahvin perään niin on kiintiö täysi.

TV:tuoliin nyt, ja jalat pystyyn jakkaralle! Kahvista kiitokset, ja rentoa iltaa kahvipirttiin!

Huomenta harmaaseen aamuun, lämmintä kumminkin yli yksitoista astetta, saapa nähdä joko tänään vettä sataa?
Vaahtera tuossa puistossa punottuu joka päivä, nyt niin henkeä salpaavan kaunis, maaperästä täytyy värityksen alkunsa saada, koska pakkasia ei ole vielä ollut.
Näitä ihmeellisyyksiä sitä riittää ja kysymyksiä perään, pohdin sitä kaalikääryle kaalin muotoa ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että jonkunlaisen painon alla kasvavat, pitää vahvistus saada tähän arvailuuni.
Seuraavan kerran kysyn torimyyjältä;)

Eilen aloitimme sitten käsityökerhon, mukaan tuli yhdeksän henkeä, monta vielä puuttui, kai syksyhommat kesken.
Useampi totesi, että kiva on aloittaa säännölliset kokoontumiset, kai ihmiset rutiineja kuitenkin kaipaavat.
Tänään sitten vuorossa laulut ja sielläkin on kovasti paljon luvassa, tilaisuuksia pukkaa, mihin laulujamme kaivataan.
Taas kerran todettiin miten tärkeä osa elämää on yhdessä olo ja tekeminen.

Tulikos ynnämuulle liikaa hyviä hoitoja?
Kummasti se selkä kyllä esiintyy usealla, ystävätär kertoi eilen, että leikkaukseen menoa suunniteltiin selän vuoksi ja nyt selkä aivan kunnossa.
Liekö joku siellä napsahtanut paikoilleen jonkin liikkeen voimasta, vai mistä tämä ihmeparantuminen johtui?
Olen minä myös noissa Viron kylpylöissä käynyt, hoitoja saanut, mutta en ole huomannut suuria muutoksia olossani, mukavaa siellä muuten vaan on kaikesta nautiskella.
Wiiwidear, kyllä sitä saa vähän kiukutella, kaiketi se itselleen kiukuttelua on ja oman huonon olon purkamista, jos se avun antaa, siitä vaan, sulhosi varmasti ymmärtää;)

Omenoita tuli minullekin kassillinen, en tiedä miten ne saisi säilymään, ettei enää tarvitsisi säilöön laittaa, punakanelia ovat, ehkä tuo parvekkeen viileys ne syömäkuntoisena pitää, syömällä taudit kaukana pidetään.
Hyvä idea tuo joululahjoiksi antamien, sinappia olen näin tehnytkin.
Jopas joulukin mieleen tuli, kiitos Ramoonan;)
Eiköhän nämä säilömiset ala loppusuoralla olla useammalla, selvitty on taas kerran, onhan se saavutus ja mukava on purkkeja ja purnukoita talven mittaan tyhjenellä.
Minä eilen jo täytekakkuun muutaman purkin tyhjensin, pakasesta mansikat koristeeksi laitoin ja hyvin onnistui.
Pelkäsin että lötsähtävät, mutta komea oli kakku, kun pöytään nostin, kiitokset sain ja tarjoilulautanen tyhjänä tiskiin;)

Nyt tätä päiv'ää kuluttamaan, laulaen se hyvin alkuun saadaan, ääntä kotona avaten ja sitten yhdessä laulaen.
Elämä yhtä lauleskelua, ainakin tämän päivän.
Laulaminen on itsekseen onnistuva hyvän mielen antaja ja luinpa jostakin taisi olla Ajatusten Aamiaisesta, että yksin puhuminenkin on ihan hyvä juttu sekin.
Jupisen nyt täällä yksinäni, ja kehoittelen laittamaan kodin kuntoon, sitten käsken jalat viemään minut laulamisen ja ystävien luokse;)
Juttuisaa yksinpuhelua teille toisillekin;)

Kaunista aurinkoista aamua täältä höytiäisen tuntumasta,tuntuu lähellä olevan taas,kun lehdet puista vähenee,niin näkyy olohuoneen ikkunaan.

Harvinaista herkkua on tämä kesä ja syksykin ollut. Ikäviä uutisia vaan päivittäin tulee,kun työttömiä jokainen päivä ilmoitellaan.
minun tutuilla perheillä on nuoria koulun käyneitä,eikä ole töitä,hakevat kyllä,
vastaukseksi tulee ei ole sinulla työ kokemusta-on sosionomia maisteria.
Tunttu turhauttavalta 30vuotiaaksi kouluja käydään "eikä työtä".
Päivääni tänään kuuluu kirjastossa kävely vien entisiä,tuon uusia ,fysioterapiaa se pieni kilometrin lenkki jalalleni. Kaikille hyvää mielltä ja rattoisaa syksyä..

Puhuminen onkin tärkeätä, siksi noissa kokouksissakin keskustelut ovat parasta eläkeikäisille, ja joku kertoi,
että puhuminen jää vanhoilta aviopareiltakin vähiin.

Nopeasti ilmoittaudun, sillä aamuiset liikuntaharrastukset ovat tänä syksynä alkaneet.

Hyvää päivänjatkoa!

Harmaalta näyttää ilma, mutta tuskinpa täällä satelee pahemmin. Näin ennustelelevat.

Jaa...että liikaa hyviä hoitoja, arvuuttelee SkillaN. Saattaa hyvinkin niin olla, ei ehkä hoidoista, vaan kylpylässähän on myös kuntosali vapaasti käytösssä. Kun on hyvät välineet on saattanut harkitakykyni pettää.
Ramoona mainitsi, että josko olisin tullut "ylikuntoon". Tuskinpa, mutta ylisuorittamiseen hairahdun aika usein. En tule ajatelleeksi, että ikämiessarjoissa on oma tulostasonsa.
Esimerkkinä, harrastelin mm. seiväshyppyä. Parhaillaan pääsin lähes kolmesta metristä. Eihän se tulos ole kummoinen, mutta kyllä sillä kyläkisoissa pärjäsi siihen aikaan. Jos nyt yrittäisin, ei varmasti siitäkään korkeudesta rima putoaisi. En nimittäin niin ylös kykenisi ponnistamaan.

Siuntion kylpylässä olin parikymmentä vuotta sitten kolme viikkoa kuntoutuksessa. Pistivät minut tuotantoropottina huollettavaksi huippuvireeseen, jotta valtakunnan nousu ja talous alamäestä hypähtäisi nousuun. Kyllä kuntoni kohenikin, ei hyväksi, mutta töihin palasin erittäin vahvojen särkylääkkeiden turruttamana. Siinäpä tuli harjoiteltua vanhuusajan dementiaa, sen verran pääni ja muistini sekosi. Tulihan se pää vetävän käteen. Kyllähän Siuntiossa samat meiningit olivat jo silloinkin, hyvätasoinen kylpylä.

Samat hommelit ne on Haapsalussakin, joista Sini-Sirkku kertoi. Niin on melkein kaikissa Viron kylpylöissä, joissa olen käynyt. Enemmän niitä on kuin puolenkymmentä.

Anlis mainitsi, että kiertäisin maailmaa kuin kansainväliset ohjukset. No mikäs siinä, mutta kantama on lyhyt. Jos Hesasta laskee saman matkan toiseen suuntaan, ei Mikkeliin ylettyisi.

Eipä tässä sen suurempia. Vähän läsimisen merkeissä menee, mutta kyllä se hoituu. Näitä on tullut kymmeniä kertoja, joskus tokenee muutamassa päivässä, niin luulen nytkin käyvän, piuhat vain on selkäkotelossani sotkeutuneet ja jääneet puristuksiin.

Hyvää päivän jatkoa teille, niin...ja myös minulle. Kyllä se tästä!

Syyspäivän ilmoittautuminen pirttiin.Tervehdys kaikille.
Ekana sanon Skillanille, että sen verran pitää aina aikaa olla, että ehtii pirtissä pistäytyä. Vaikka joskus harvempaankin.

Haapsalu on tuttu paikka. Kylpylä Laine siellä. Tosin vuosia on jo aikaa
käynnistä. Hyvät oli hoidot ja hieromiset ainakin silloin. Samoin ruoka.
Suomen kylpylät ovat tutumpia, kuusamot, Oulun Eedenit, Katinkullat ja siitä alaspäin. Vieraampia esim. naantalin kylpylä jossa on oltu vain päivä eikä "sisä asiakkaana" koskaan.
Aikanaan vähän kaikki menettää hohtonsa. Onkohan se ikääntymisen merkki vai mitä lie- laiskuutta ?. Ei ole enää niin innostunut telläytymään joka paikkaan.
Tokihan omaa kuntoaan pitää hoitaa jos on vielä kuntoa jäljellä.
Kun kesän jälkeen aloin käydä kuntosalilla,pitää muutama kerta ottaa ihan iisisti. Eikä revitellä yli voimiensa. Vaikka jaksaisikin, liiasta rehkimisestä tulee paikat kipeiksi ja ( meikäläisen olemattomat ) lihaksen saattaa revähtää ja tulla pitkäaikainenkin vaiva. Vaan Pikkuhiljaa sitten lisätä vastusta.
Oma tavoite on ylläpitää tätä olemassa olevaa kuntoa ja tasapainon hallintaa. Ei sen enempää.
Onhan se lisäksi myös kiva sosiaalinen tapahtuma.
Saahan siitä aina hyvin hyvän olon palkaksi kun jaksaa uurastaa.
Aluksi lämmittelyt ja lopuksi venyttelyt ovat tosi tärkeitä.
12 v olen käynyt samassa kuntosalissa ja lisäksi seniorijumppa kerran viikossa. Oma selkäni on aina kipeä jos istun liian kauan. Vaikka kovalla tuolilla. Kun liikun ja yritän lihaskuntoa ylläpitää selkäkin voi hyvin.
Onneksi iskias ei ole vaivanut, kuten joku vuosi sitten . Silloin sanoivat kylmän laukaiseen sen tilanteen.
Hyvää lempeää liikuntaa senioritanssitkin ovat.
Hyvää tasapainolle ja muistille- tanssejahan on satoja, ja kaikenmaalaisia, vain muutamia kymmeniä ehditään opetella.
Kaikkihan on tauolla kesän ajan , syksyn tullen alkaa aina tapahtua.
On kivaa nähdäkin harastuskavereita kesän jälkeen, kuulla kuulumisia.
Kivaa olisi pirtinkin väkeä tavata nokakkain- teitä kaikkia.Arvata kuka kukin on !
Tein omenapiirakkaa, tarjoilen sitä vaniljakastikkeen kanssa.
Kahvilla tai ilman-miten vaan pirtissä halutaan.

Hyvää ehtoon jatkoa kaikille, kivaa kun "kylpyläkarkulaiset" ovat kotiutuneet pirttiin. Heippa !

Heipparallaa!

Taitaa olla tulossa oikein teeveetaiteellinen teksti.
Olen sitä mieltä, että esim. Raidissa Kai Lehtinen oli suorastaan suurenmoinen, eikä hän Havukka-ahossakaan huono ollut. Jotenkin vain hän ei vastannut sitä mielikuvaa, jonka olen kirjasta saanut.

Vernonin ja Onslowin takapiruna on yksi ja sama mies.
Onslow on melkein suuri rakkauteni. Hän on sellaisen aviomiehen prototyyppi, että heti ensi "tapaamisella" pihkaannuin häneen pahasti.
Kun Vernon tuli kuvaan mukaan, ikävöin pitkään mister Greengrassia. Vieläkään en ole tykästynyt hänen seuraajaansa. Tulisipa nyt jostakin Vinkuintian takaa hänen nuoruudenrakkautensa ja veisi Vernonin mennessään.
Davidistakin sikeytyisi monipuolinen, rehellinen liikemies, joka löytäisi sen juuri häntä varten olevan reippaan ja hyväntuulisen vaimon. Sitten he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun elleivät kuole sitä ennen,

Juu, eikä musiikkia sovi unohtaa. Kiitokset kaikille, jotka ovat vinkeillään ja linkeillään ravinneet täysin epämusikaalista
musiikin rakastajaa.

Voikaapa hyvin!

Huomenta jälleen, nyt sitten pitkästä aikaa sateiseen aamuun.
Kiitos linkeistä kaisu-liisa, harvoin tulee kuunneltua, vaikka mahdollisuudet olisi, aika ei muka riitä.
Havukka-ahon ajattelijan hieman vanhemmanja karuman näköisenä olen nähnyt, mutta ihan hyvin selvisi tämäkin mietiskelijä.
Ritva Oksasen näin jossakin haastattelussa, hänen lauluistaan ja rooleistaan pidän kovasti.

Meri-kukan toteamus, että kaiken voi kuluttaa loppuun, myös eri paikoissa käymisen
Mukavahan se on lähteä ja käydä katsomassa kylpylöissäkin, mutta ei ne enää sillä tavalla kiehdo kuin eka kerroilla.
Ehkä se on vanhuutta, joka tapauksessa aina on kiva tulla kotiin ja jos ei mihinkään lähde ei kotiin tulokaan onnistu.
On myös ihan selvä, että omasta fiiliksestäkin se on kiinni miten kivaksi kaiken kokee.
On tässä kohta matka taas edessä, mitään intoa en asiaan tunne.

Voin ihan kuvitella ynnämuun seiväshypyt, komiaa se oli, mutta hyvä ettet enää samaa edes yritä, voisi olla tuhoisat seuraukset
Selkävaivoja on aika monella nuoremmallakin, on se tuo rankamme niin herkkä kipeytymään.
Näin vanhaksi pääsyt voi vaan olla kiitollinen, että näinkin hyvin vielä toimii, on aiemmin saanut kokea koviakin kipuja.

Liisa. sal sanoit, että vanhemmilla pareilla puhuminen vähenee, totta ei tarvitse, sitä niin oppii toistensa tavat tietämään, että sanoja ei välttämättä tarvitse, jo nenän asento kertoo mitä on tulossa.
Totta myös hevat haastelet, kyllä tuo työn saanti on vaikeaa monellakin, koulujakin käyty, työtä vaan ei löydy, aika turhauttavaa, toivototon olo siitä seuraa.
Olen siinä suhteessa onnellinen, että jälkipolveni on työn piiriin päässeet, tosin nyt tyttären työpaikalla aloitetaan yt-neuvottelut, mitä siitä seuraa jää nähtäväksi.
Pojan tytär sai valmiin paperit ja virkansa vaknaistetaan, siellä nyt opettaa nuoria, muutama vuosi sitten itse samoja penkkejä kulutti.

Tämän aamun lehdestä luin, miten hyvä porkkana sato onkaan maasta nousemassa, nyt sitten kaikki porkkanaa puremaan, samassa lehdessä kerrottiin omenan terveellisyydestä ja kehotettiin syömään kotimainen omena kuorineen, tätä neuvoa olen ikäni totellut.
Tulipa taas mieleen miten hyvä sosekeitto saadaankaan näistä kotimaan tuotteista, vesi kielelle tulee.
Keitin eilen kurpitsakeiton, niin ihanan samettista, pelkkä kurpitsa, suolaa ja loraus kermaa tai juustoa, helppo ja nopea, maistuva keitto.

Nyt sitten aloitetaan leipomaurakka, kerhoon odotetaan väkeä taas runsaasti ja meidän emäntien pitäisi makoisat pullat aikaan saada ja miksi emme saisi, tekijöitä jo olemme;)
Eikun hommiin, niin kai jokainen omissa oloissaankin tekee, iloista päivää.

Virkeinä ollaan täälläkin herätty toimeliaisuuteen. Yleensä en ihan aikaisin ole kaikkea laittanut kuntoonkptona, mutta oli puhti päällä jo aamun valjettua siivoilla sisäpihaa.
Vielä en raaskinut istuintyynyjä viedä ulkovarastoon, tilaa tein vain maalarille, kun vuoroni on tänään.

Niin soma nuori nainen oli telineineen eilen ulko-oven edessä n, kun varovasti avasin oven päästäkseni ulos. Kaunis hymy valaisi kasvojaan, kun siinä hetken juttelimme. Kas'kun pellavaöljyn tuoksu levisi ikkunasta, niin tuttu tuoksu tällekin "maalarille" öljyvärien käytöstä.

Viimeistelyvaiheita suorittelen itsekin pariin työhöni, - työ, josta ei eläkkeelle jouda koskaan.

Nuo vihanneskeitot on todella sopivia keveydessään, ja tarjontaahan riittää. Minäkin olen pakastimeen säilönnyt parsakaalia ja esikypsennettyjä vihanneksia, ettei niiden puuttuessa tarvitse kauppaan pelkästään lähteä.

Sienimetsään Nuuksioon en tänä vuonna päässyt, mutta tytär on suolannut osan minullekin innokas sienestäjä kun on ollut jo ihan nuorena. Siellä Sipoon ikimetsissä ravasimme yhdessä koira seurassamme, ja mieluista sienestäminen on kaikilla lapsillani.

Nyt tulivatkin jo pensselinheiluttajat autoineen:D heippa vaan!

Olemme keskiviikko lauantaissa,hurahtelee viikot nopeasti ja kaunista jatkuu,kyllä ruskakin on komiaa.
Syödäänköhän me liikaa lääkkeitä,kun Venäläiset tekevät toista lääketehdasta Lappeenrantaan.
Luin muuten eilen iltasanomista s-kaupan mainostamista -Arkustakin boonusta, mukana oltava vainajan bonuskortti.
Heti yleisönosastolla oli monikin -myös minä saanut kylmiä väreitä sydänalassa. Varmaan pidetään meitä niin tyhminä , että boonusten perässä juostais... Joku kauppoja kierrellyt saanut suuremmat alennukset muista kaupan ryhmistä. Muutamat leikanneet kortin kahtia,näin aikovat kostaa asiakuutensa.
Kyllä jos televisossa alkaa S mainostaa varmaan monen suhde päättyy.
Kovaa on kilpailu liike-alalla.

siinä jos arkusta saa alennusta uskollinen asiakas. Se hyöty koituu omaisille, kyllä niitä hautajaiskuluja on muutenkin valtavasti.
Siitä edusta voi hillitysti kertoa, ei mainostamalla. Kuolemasta hyötyy hautaustoimistot , kukkakaupat ja pitopalvelut, se on myös palvelua joka tehdään kunnioittaen ja arvostaen.
Minulle ei asiasta mitään kylmiä väreitä tullut mihinkään, ihan mukava asia että kauppa tulee vastaan vaikeana aikana.

Sateiseksi iltapäivän väänsi. mutta mitäpäs tuo "sisätöissä" haitannee. Sieniä voisin vielä ahnehtia, mutta on vielä parempi etten ryntäile metsään. Jos ei halla kovasti pistä, ehtiihän tuonne myöhemminkin.

Boonuskorteista, niitähän alkaa olla joka putiikkiin. Minulla on vain yksi. Ostan sitä käyttäen, jos se sopivalta tuntuu. Eihän kortti estä katselemasta ja ostamasta muualtakin. Riippuu paljon, kuinka on lähistöllä valinnan varaa. Eihän kilpailu pahasta ole, ehkä siitä on asiakkaallekin joskus hyötyä. Pienten ostosten perässä en kuitenkaan paljon lähde ajelemaan, vaikka muutaman kymmensenttisen halvemmalla saisi täpättyä.

Tiedän kyllä Meri-Kukan manitseman kylpylän Haapsalussa. Olen kuitenkin käynyt Fra Maressa, silloin kun silloin kun sille kylälle (taitaa olla kaupunki ) olen sattunut jutkahtamaan. Ihan hyvä kylpylä kaikkine hienouksineen.

Kävin kirjastossa hankkimassa lukemista. Täytyisihän sitäkin puuhaa yllä pitää. Niinpä vedäytynkin vaaka-asentoon ja jatkan lukua, ennenkuin unohdan mihin jäin ja mitä lukemassani kerrottiin.

Otin lukutauon, alkoi silmiäni rasittaa. Avasin tämän vempeleen ja huomasin Laten viestin, joka oli tullut samoihin aikoin kun viimeksi olin täällä.

Tottahan se, että korpimaimisessa kyllä viihdyn. Ainakin pätkän kerrallaan vieläkin. Eikä se valinta tulla tänne pääkaupukiseudulle kovin "vapaehtoista" ollutkaan. Kyllä sen saneli tosiasiat. Pakkohan se oli katsoa, kuinka elämässäni tulisin toimeen työlläni. Muuttoliikehän oli jo kovasti menossa, kuka etelän kaupunkeihin ja jotkut Ruotsiin. Kyllästynyt olin myös hyvin pätkittäisiin metsätyöhommiin. Työn tarjontaa oli paljon enemmän kuin töitä ja kohtelu sen mukaista. Kotimökistäni ei ollut apuja näihin ongelmiin, jäihän sinnekin joukkoa. Ei tosin ole enää.

Joensuutahan ajattelin sijoittumispaikkanani. Olinkin muutaman vuoden ja jos ei muuta hyvää, pääsin ammatin alkuun. Eipä se "suksi luistanut" sielläkään toivottuun tapaan. Sain muutaman kuukauden työurakan ihan kohtuehdoilla ja heti sen jälkeen muutin Helsinkiin ennenkuin ehtisin haaskata matkarahat ja pienen käsikassan.

Kyllä sopeutumisongelmia oli korpimökin pojalla. Monta kertaa kävin rautatieasemalla ja ajattelin, että jospa hyppään junaan. Siitä se kuitenkin lähti ja ehtihän siinä tulla pitkä pätkä työteliästä työuraakin. Myös aika lailla vapaa-ajan täytöksi muutakin puuhaa. Ajoittain turhankin paljon. Melkeinpä joka vuosi kävin ainakin kerran kotimökilläni, alkuun junalla ja linjurilla, myöhemmin Mossella rutuuttaen. Hyvältä se tuntui lyhytkin pistäytyminen. Olen kyllä jo pitemmän aikaa ollut sopeutunut melko hyvin kivikylän elämään. En kuitenkaan ole unohtanut metsässä, korvessa ruhveltamista ja marjastamista. Voisi kai sitä juuriksi nimittää. Eihän yksi sama puukaan tee elämänsä aikana suuria muutoksia, vaikka sen uteen maaperään istuttaisi. Ehkä köyhästä maaperästä poimittuna kitukasvuinen petäjän taimi rehevämmässä maastossa saa uutta potkua ja elinvoimaa.

Sitkeästihän sinäkin, Late, olet mökilläsi käynyt, mutta ovathan ne Aleksis Kiven maisemat kuitenkin maalaismaisemia ja korvessa, korven ehdoillahan " Seitsemän veljestäkin" elelivät vaiherikasta elämäänsä.
Terveisiä ynnämuulta!

Huomenta, harmaita uhkaavan näköisä pilviä liikkuu taivaalla, pelkäänpä että sateinen päivä tulossa.
Eilen aamupäivän satoi, mutta sitten taas aurinko hehkuaan antoi saaden puna sävyisen vaahteran, ah, niin kauniiksi.
Lapin matkaajien kuvia katseltiin eilen ja voi miten kaunis ruska siellä onkaan ollut, harmittaa etten mukaan lähtenyt.
Eilinen toi ennätyksen kerhon kävijä määrään, sataseitsemänkymmentä kahvikuppia tiskiin saatiin.
Oli pienoinen kiire tunnin ajan, mutta kaikki sai kahvinsa ja pullansa, useat vielä kotiin viemisinä. kolmesataa pullaahan leivottiin.
Olipa illalla aika uupahtanut mummo;)

Kamalaa tuo jokapäiväinen työpaikkojen loppumisen kertominen, on kuin joku viirus olisi iskenyt työnantajiin.
Miten voikaan kaikki kannattamattoksi muuttua?
Kuitenkin ihmiset kuluttavat paljon vielä ainakin, mutta loppuu se sekin, jos rahaa ei tule, ei ole oikein maailman kirjat, jossakin mättää.
Onko niin, että ihminen alkaa tulla viisautensa loppuun, vai ahneusko tuhon aikaan saa?

Ainahan on joku kansan osa saanut työn perässä kodistaan lähteä, kuten ynnämuukin kertoo, mutta että tämä tälläinen alkaa koko kansaa koskemaan, masentaa.
Juuriltaan on moni repäisty ennen aikaan ja sama alkaa taas tulla pakolliseksi.
Yksi bonuskortti minullakin, pieniksi jää bonukset yksin eläjän huushollissa.
Tuo arkusta saatu bonus ehkä vähän laskee niitä kustannuksia, mitä tämä viimeinen matka maksaa, kallista on sekin matkalle lähtö.
Omalla kohdalla olen lapsiille sanonut, että kaikki mahdollisimman yksikertaiseksi, ei vaadi mitään hienouksia viimeinen matkani.
Nuo tunne kysymykset ovat jokaisella omansa, joku asia voi loukata hyvinkin, asiallisesti pitäisi kaikki hoitaa.

Hyvinhän on kuntosi jo kohdallaan, kun ikkunan pesun jaksat, jaksamista vaan eteenkinpäin Late;)
Talon maalausko sini-sirkulla käynnissä?
Eläkkeelle olen taulujen maalaamisesta minä jäänyt, jos nyt voi edes sanoa, että tauluja, no tuotoksia kyllä;)
Kyllähän se joskus tuntuu, että siveltimen voisi käteen ottaa, mutta kun lopputulos on se mikä on, en tohdi aloittaa ja aikakaan ei riitä.
Kyllähän haastetta olisi siinäkin,mutta vaatii paljon aikaa ja se minulla kortilla, on tuota muuta puuhaa kertynyt.

Silmälääkäri tänään vuorossa, mitä muuta, se on arvailussa tältä päivältä, mukavaa päivän viettoa teille jokaiselle;)

Hei, SkillaN ja kaikki pirttiläiset!
Nopeasti kerron erään toivekonsertin tapahtumista,
yleisö oli yli 7-kymppisiä, kun joku toivoi "Metsäkukkia", niin soittaja kysyi, oliko se ollut jonkun häävalssina. Silloin vanhin mummokuulija huusi: "Ei vielä!"

http://www.youtube.com/watch?v=gK5zjFu1tGY

Hyvää torstaipäivää!

Sumuista huomenta. Siis ulkona ,pää ei ole sumussa.....
Kai lehtinen on monessa hyvä, mutta Havukka-ahon ajatelijana-- jotenkin odotti vähän toisenlaista, alkoi tuntua niin turhan aikaiselta.
Vika on varmaan katsojassa, Siis minussa.

Netissä oli keskustelua noista arkun bonuksista. Miksi ei saisi olla siinä missä muistakin ,,kulutus/käyttötavaraa on ja jokainen jonkinlaisen tarvinnee,joskus.On arkuissakin niin paljon "väljää rahaa" välissä, että hyvä jos jotain alennusta tulee. Vaikka vähäinen on Bonus. Sillä ei omaiset rikastu.
Kortteja on kertynyt liikaa. Naisten vaatemyymälöissä tarjotaan :
Kun liityt jäseneksi saat heti 50½ alennuksen mitä ostatkin
Sillä hetkellä. Ajatelin ettei tarvitse välttämättä ostaa sen koommin sieltä, ellei halua mutta ainakin se kerta oli edullinen.
Sentit on luvussa meinaan. kaikki mahikset pitää hyödyntää, ettei Matti asetuisi kukkaroon.

Ensiviikolla pitäisi astua lentokoneeseen ja siirtyä Torremolinoksen aurinkorannoille. Viikoksi. Siksi sanoinkin että hohto on mennyt monesta asiasta. Mutta porukka päätti menon johon kuuluin mukaan.
Onhan se edullinen. 399 kotikaupungista suoraan.
Ja lämmin on taattu ja on varmaan ihan mukavaakin. Kuten Skillan sanoi: Ei voi palata ellei välillä lähde.
Kesän jatkoa se on.
Tuttu paikka oli myös tuo Fra Mare. Hienompi kuin Laine. Kuvittelin Haapsalun olevan suurempi ja nykyaikaisempi paikka. Pientä ja vanhaa,silloin miten lie nyt ? Laineen kylpylästä kerrottiin sen olleen ennen venäläisten sota upseerien paikka. Viron itsenäisyyden jälkeen muutettiin kylpyläksi kaikien käyttöön.
Paljon erilaisten ryhmien koulutus ja kokoontumispaikkana Käytetty
Hoidot ja muut siinä sivussa.

Hyvä kun pirttiläiset alkavat olla "ikunan pesu kuntoisia" .
Kaikille hyvää kuntoa ja mieltä , sitä aina toivotaan.

Ikkunasta näkyy todella kaunis syysruska. Vaahterain reunustama kotikatu, kauniit puna-kellan-ruskeat monivivahteiset sävyt
Ei tarvi lappiin saakka lähteä nähdäkseen hienoa ruskaa.
Se on sitten Heippa.

Sumuista, sateista on ja taitaapa myös päänikin sumussa harhailla.
M-K:n kysymykseen, pieni paikkahan Haapsalu on ja tuskinpa siellä on suuria muutoksia viimeaikoina tapahtunut. Paljon vanhoja, huonokutoisiakin puutaloja, niitä lienee jonkun verran korjailtu. Omenia kyllä näkyi olevan runsaasti pienissä puutarhoissa. Tori oli kovin hiljainen, suurin osa myyntipaikoista tyhjinä. En kuitenkaan erityisemmin kaipaa biletyspaikkoja ja kävelyreitit ovat hyviä. Joka ilta oli kyllä paikallisia esiintyjiä illanvietoissa. Joissakin istuin koko ohjelman ajan, mutta ei kaikki tarjonta jaksanut kiinnostaa.

Ikkunan pesuista on puhetta. Hyvältähän ikkunani hämärissä vaikuttaa, mutta aurinko juutas paljastaa. Täytyypä jossain vaiheessa ulkopinnat pyyhkäistä. Juuri ja juuri pesukuntoni riittäisikin, mutta eipä kärsi paljon vääntelehtiä. Hyvään päin olen menossa ja pitääkin olla. Sieneen yritän tämän sulan aikana vielä ehtiä. Se toimi kyllä vaatii hyvän kumarruskunnon.

Kyllä irtisanomisten ja yt- neuvotteluiden jatkuva ja kiihtyvä suma kummastuttaa kuten SkillaN mainitsikin. Samaan aikaan EK vaatii työvoiman tarjonnan lisäämistä mm. eläkeiän nostoa. Voihan olla, että kuntasektorilla on aihettakin organisoida työvoiman käyttöä. Kuntaliitoksien jälkeen ainakin vapautuu monta "pallia." Esimerkkejähän jo onkin. Sieltäpä sitä tulee uutta työvoimantarjontaa ainakin kortistoihin jos meno ei muutu. Loppua ei näy.
Tulee pirullinen ajatus mieleeni: irtisanomisia järjestetään tahallaan ja aina tulee uusia vaatimuksia yritysten tukemiseen. Mikään ei tunnu riittävän.

Lopetankin, muuten jurnuttamiseni saattaa vain kiihtyä. Niin vielä, MK:n matka linjurikuljetuksineen tuntuu hyvinkin kohtuulliselta rahan tuhlaukselta. Ja todella - pääsee palaamaan. Hyvää reissua kaiken varalta, jos en satu myöhemmin muistamaan. Ja nyt pistän menoksi melkein kuin "Alastalon salissa" ylitys kesti 140 sivua. Tosin minun salini on pienempi.

Viikonloppu alkamassa, huomenta vaan tähän perjantaiaamuun.
Taivas pilvessä ja sadetta on luvattu, mutta syyskuussa kuulukin sataa;)
Ennusteet ovat sään suhteen kertoneet, että ensi viikolla sitten kunnolla saamme syksyn keskuuteemme, räntäsateita luvassa.
Siitäpä sitten aloitamme ensi lumen odotuksen, liukkaat kelit myös kynnyksellä, toivottavasti sekin aika onnellisesti ohi menee.

Olisitpa kuukautta myöhemmin lähtenyt matkaan meri-kukka, olisimme ehken tavanneet siellä Torremolinoksella;)
Jätä nyt kauniit ilmat sinne, meidänkin aurinkoa saada.
Ei suuri into ole kyllä läheteä mihinkään, kun joka paikassa noita levottomuuksia esiintyy, mutta on se uskallettava elää, eihän koskaan tiedä mitä tapahtuu, kohtala kuljettakoon.
Ensi kevääksi on suunnitelteltu myös matkaa, ensin oli kohde Egypti, mutta eipäs nyt sinne suunnatakkaan, Turkki on nyt kohteena, ehtii vielä muuttuakin, voihan vaikka lopulinen matka alkaa.
Päivä päivältä tätä elämistä olisi nyt jo mentävä, mutta toisaalta suunnitelmia olisi oltava.
Ken elää, hän näkee ja eteenpäin elävän mieli.
Minä olenkin ihminen jolla suunnitelmat on hyvin tehty, kalenteriin tarkasti merkitty etukäteen missä milloinkin mennään.
Olen myös aikataulusta kiinni pitävä, paikalla taatusti ajoissa;)

Puhut minun suulla ynnämuu, tuollaisia ajatuksia minullakin, tukea tuen päälle ja voitot taskuun, siksihän mikään ei kannata.
Voi meitä,, mukaan ei kuitenkaan mitään saa, kun lähdön hetki koittaa.
Muistaisipa jokainen, miten vähällä täällä selviää, jakamista riittäisi.

Pitkään on mummolla mennyt ja vielä vaan häävalssista haaveilee, no nyky ikäihmisille kaikki on mahdollista;)

Eiköhän tässä viestiä taas tullutkin, junaan aion astua ja vaihtaa maisemaa, hyvää viikonlopun alkua teille toisillekin.

No voi sentään, miksi nyt vasta sanot Skillan..... Olisipa ollut todella mukava yllatys tavata siellä palmun alla varjossa ja muistella menneitä ja suunitella tulevia.
Joskus menee tapaamiset nappiin sopimatta. Tulimme kesällä tyttären kesämökiltä ja suuniteltiin käydä serkkuni luona samalla ohiajaessa.
Hän oli muuttanut eikä uutta osoitetta ollut, joten soitin. Hän sanoi olevansa juuri menossa kotiinsa jossain kohtaa, en tuntenut seutua niin tarkkaan, ja pähkäilin missähän kyseinen paikka on? Hän kysyi automme rekkaria (oli vaihtunut hiljattain)) sanoin, hän sanoi olevansa takanamme. Olin pysähtynyt soittamaan ja hän pysähtyi vastaamaan.. Nauratti kyllä, jos olisi sovittu etukäteen , tuskin niin täsmätapaamista olisi sattunut mitenkään. niin ajeltiin peräkkäin.
Tuo oli kai se päivä kun kaikki onnistuu. Joskus taas ei mikään, eikä mitenkään.

Tuosta matkasta, ei Turkit, Kyprokset, eikä Kreikat mitenkään viehätä.
Turkissakin pyssyt tuntuu paukkuvan vaikkakin rajan tuntumassa.
Niin, ensiviikoksi on luvattu esimakua oikeasta syksystä. Joten ajankohta sopii meille.

En ollut uskoa korviani kun sanoivat eilen nuo Elopin bonukset mitä saa nokian kaupasta. 1,8 milj. Ja vielä suuremat summat pyörii jos kauppa purkaantuu.
Rahaa tuntuu olevan tolkuttomasti- se vaan pyörii jossain yläilmoissa.
Samalla
Metso vähentää suomesta, 660 työtöntä lisää.
Aika kivaa kun kaikki tuntuu tietävän mitä pitäisi tehdä tilanteen hyväksi. Kukaan vaan ei tiedä/tai osaa sanoa, Miten se tehdään.
Kukaan ei tahdo luopua saaduista eduista.
Rikkaatkin väittelee 20e korotuksesta.Ettei vaan kukaan vuorotyöläinen saisi senttiäkään enempää.

Nyt lipsahti taas väärään suuntaan nämä jutut. Harpatkee yl; sillä siitä selviää. Ei vaan aina voi ummistaa silmiään kun uutisia katsoo, siitä se johtuu !
Jokatapauksessa mukavaa ja lutuista päivää kaikille. ym:lle kiitos toivotuksista. Hyvää onnea aina tarvitaan olipa siellä tai täällä !
Heippa.

Keskipäivää, hei!

Ei voi mitään, mutta kun joskus tänne kirjoitan höpinöitäni, niillä ei ole paljoakaan yhtymäkohtia pirttiläisten aiheisiin,
mutta haitanneeko tuo mittää, eikös se vaihtelu virkistä.

Näin kesäaikaan tulee paljon enemmän pidettyä yhteyttä naapureihin. Meitä yksineläviä vanhoja naisia on aika monta taloyhtiössämme. Jotkut ovat eläneet täällä alusta 1967 asti ja ovat jo yli kahdeksankymppisiä.
Tuolla pihalla olemme istuskelleet ja maailmaa parannelleet, talon asiat on selvitetty, mihin ja millaisia uusia asukkaita on tullut kuka kuollut ja kuopattu ym ym.

Minun rapussani on kolme sijoitusasuntoa, joissa vuokralaiset aina silloin tällöin vaihtuvat. Onneksi ovat olleet rauhallista väkeä.
Viimeksi tuohon yksiöön muutti nuori nainen. Samoihin aikoihin kellariin kylmäkomeron eteiseen ja kylmätiloihinkin ilmestyi isot kasat tyhjiä pahvilaatikoita. No niitä sitten pähkäiltiin ja joku oli IHAN varma että tytön ne ovat. Minut kun tiedetään yllytyshulluksi koettivat saada soittamaan vain tytön ovikelloa ja komentamaan korjaamaan laatikot.

No, minä ratkaisin asian niin että printtasin ilmoitustaululle ystävällissävyisen kehoituksen laatikoiden omistajalle, että tekee fiksusti kun korjaa lootat pois kartonkijätteisiin.
Oottelin aikani mutta mitään ei tapahtunut. Koska tiesin pommin varmasti että kukaan muu ei niitä korjaa eivätkä huoltomiehetkään luvanneet, minä sitten otin puukon ja purin laatikot ja hiissasin ne kartonkijäteisiin. Tein sen homman iltahämärissä säästyäkseni päivittelyltä.
Säästin asian "käsittelykuluja" muilta, sillä siellä ne olisivat maailman tappiin lojuneet. Turkulaiseen mentaliteettiin ei kuulu tehdä mitään mikä ei "minulle kuulu". Tyttö ei muuten kauan talossa pysynyt vaan muutti pian pois, sitä taas ihmettelimme :-))
Muuten kyllä ihmiset ovat holtittomia, ei mitään järjestystä.

Täytyi tulla oikomaan omia höpinöitä. Huomasin kyllä mutta jalka oli jo oven välissä menossa aamulla, oikomis aikaa ei liioin ollut..
Tuo Elopin bonus, sehän oli 18,8 milj.vähintään.
Vaikkei se meidän elämää muuta paitsi kauhistuttaa kamalasti..........

Kyllä kai sitä itselläkin on usein "omat jutut", Joten ei haittaa Katleija.
Sehän juuri antaa väriä pirtin meininkiin. Eikä kukaan tule sanomaan ,ettei tuo kuulu aiheeseen, puhut asian vierestä.
Eikös välillä ole kiva puhuakin vaan "asianvierestä" pelkästään ?
Niin, kiitos matkatoivotuksista.

Kyllähän nuoret ihmiset ovat eläneen niin eri aikakautta.
meihin verrattuna. Osaako kaikki ajatella että jälkensä pitää raivata ja laatikkonsa roskiin toimittaa.
Monikin saattaa "äidin helmoista" siirtyä vaikkapa kerrostaloon, jossa on eri säännöt kuin kotona. Monessakin suhteessa.

Tiedän tuon Laten tunteen. Itsekin ajattelin keväällä että onko tämä elämäni viimeinen kevät ja kesä.
Sen tiedon varassa, että kasvojen alueelta poistetaan laaja-alainen syöpäkasvain oli elettävä, kunnes heinäkuun lopulla varmistui ettei se ollut melanoomaa vaan sen esiaste- kesympi laji.
Kyllähän siinä suurta kiitollisuutta tunsi ja hienolta elämän jatkoajalta.
Jota nyt arvostaa vielä entistä suuremmin.
Pitää elää jokainen päivä tyytyväisenä saadusta lisä-ajasta. Ja jäljellä olevasta terveydestä.
Minä vaan en saa vaatevarastoani uusittua sen tiimoilta. Jos jotain uutta niin siksi että ovat jotenkin kummallisesti kutistuneet vaatteet.
Vaakakin on kai viallinen kun liikkaa näyttää.

Syysruskan väristä iltapäivää ja viikonloppua kaikille. Taivas on musta, mutta auringon säteet sinkoilee toisinaan jostain pilvenraosta.
Vielä lämmin, 17

Matkalaisiahan näyttää olevan "lentoon" lähdössä. Mikäs siinä, vaihteluahan se. Olen minäkin ajatellut, että jospa. Vaikkapa mietteellä, että "nuorenahan sitä on mentävä, eihän vanhana jaksa.")) En yleensä tilaa kovin pitkälti ennakkoon, kyttään samalla tarjouksia. Enhän valmistautumiseen päivääkään tarvitse. Saa nähdä, en nyt ainakaan kuukauteen liikahda reissuun.

Nythän Meri-Kukan korjaus Elopin palkkioista on kohdallaan. Kepulipeliähän siinä on tehty ja järjettömia palkkiot ovat - vieläpä erittäin huonosta työstä. Suomessahan Nokian pääkonttori on ollut ja onhan se takavuosina antanut työtäkin. Tosiasia kuitenkin on, että firma ei ole ollut "kännykkäkautena" suomalaisten omistuksessa. Ulkomaalaisten osakeomistus on liikkunut 80 % molemmin puolin. Amerikkalaisilla eläkeyhtiöillä on ollut suuri osuus, tietysti myös voittojen jaossa. Suomen valtiolla on Nokista vain vähäinen omistus. Niin myös tämän pörssiyhtiön päätöksen teossa. Tämäkin on hyvä muistaa, kun Microsofin herrat ja Elop pitivät jäähyväispuheitaan ja lupailivat osittaista töiden jatkumista ja uusia investointejakin. Pahoin pelkään, että lööperiä puhuivat.

Eipä sitä tarvinne huomioida, Katleija, onko viesti linjassa Pirtin aiheiden kanssa ja ovat aiheetkin...miten ne sanookaan, ex tempore. (tulikohan liian hienosti) Kyllä se kerrostalossa asuminen vaatii yhteishenkeä ja sopua, jos tahtoo että kaikki hyvin lutviutuu. Neljättä vuosikymmentä olen talossa asunut, eikä merkittäviä ongelmia ole ollut. Jos joku pitää juhlia, niin ilmoitus taululle tai lappu postiluukusta riittää. Eipä siitä viitsi narista, vaikka vähän mökääkin kuuluisi. Ihan lähimmät seinänaapurit yleisesti kutsutaan pistäytymään kahville. Näin on hyvin pelannut. On kai käynyt hyvä tuurikin, ei ole asukkaista ollut harmia edellisissäkään asunnoissani. Jotain pientä, jotka on ajallaan setvitty.

Vaan nytpä ilta jo ehtii siihen, että lopettelen. Jäi kirjan loppua muutama sivu lukematta, se pois päiväjärjestyksestäni. Heipä vaan!

Kunhan taas ilmoittaudun, kun liikun "täällä päin".

Haluaisinpa minäkin johonkin aurinkoiseen maahan, mutta koiria ja kissoja ei voi kovin helposti roudata mukanaan.

Meidän koiraherra ei tykkää mennä hoitopaikkaan, on senverran selkeästi protestoinut.

Eikä tässä nyt ole liiemmin ylimääräisiä "pelimerkkejäkään" matkusteluun.
Hyvää illanjatkoa ja kenovoittoja kaikille kenossa oleville. Täytyy vaihtaa nelos kanavalle. Jospa rahapula ratkeaisikin!:)

Voi hurja, en ole tiennytkään, että kahvipirtillä on joku linja :) Aina täällä on puhuttu kaikesta, mitä sylöki suuhun tuo. Minä ainakin olen ollut ihan linjaton niin puheissani kuin ulkomuodossanikin. Linjakkaasti kuitenkin nyt ilmoittaudun. Henki vielä pihisee.

Ei tullut minun opiskeluistani mitään. Kurssi peruuntui osanottajien vähyyden vuoksi. Ehkä ensi syksynä yritetään uutta aloitusta, mutta pirskatti, kun nuo vuodet lisääntyy koko ajan niin, että loppupäässä ikää tahtoo pitää kiirettä. Aika näyttää, miltä näyttää ensi syksynä, jos yleensä näyttää.

Aika syksyiseltä näyttää, kun ikkunasta ulos katsoo. Eilen vielä kaupungilla tuli yksi mies vastaan shortseissa. Ajattelin, että siinä on varmaan menneen kesän viimeinen mohikaani. Ehkä hänkin tänään jo vaihtaa pitkälahkeisiin.

Tänään on yhden lapsen syntymäpäivä. Vuosi enää puuttuu, kun puoli vuosisataa tulee täyteen hänelläkin. Jos tässä itse vanhenee, niin vielä nopeammin tuntuvat lapset vanhenevan. Pelottaa, että ohi menevät!

Rupeanpa lataamaan teepannua ja sitten aamun aviisin kimppuun. Olkaa ihmisiksi! Minäkin yritän.

Pirtti on kohtaamispaikkana suora linja eri puolilta maata mieluisaan kantapaikkaansa tuleville . Siinä sitä linjakkuutta, ei tarvitse miettiä, onko asia kyllin kiinnostavaa tai tärkeää, sydämeltä sydämelle voi puhua. Meilläpäin muuten linjakas tarkoitti myös linja-autoa.

Minulla on nyt niin mielenkiintoista kerrottavaa, että piikkisika hyökkäsi kimppuuni. Saunasta tultua tassuttelin paljain jaloin ja tulin tönäisseeksi kaktusta , joka putosi suoraan jalkateräni päälle. Se oli ainoa piikkikaktukseni, kaupasta kylkiäisenä saatu ja täysin hoitamaton, meinasin sen jo aiemmin kompostiin heittää. Nyt se kosti ja ohuita pieniä piikkejä isäntä jo eilisiltana pinseteillä nyppi, muutama jäi yöunianikin piikittelemään ja aamulla napsittiin nekin irti.

Teneriffan aurinkoon on meillä matka varattu marraskuussa. Meillä koira kulkee lähes kaikkialla muualla mukana, tarvittaessa saadaan esikoisen perheeseen, jossa on monta kouluikäistä lasta sitä viihdyttämässä. On se joskus ollut koirahoitolassakin ja ikävöinyt niin, ettei ruoka maistunut.

Usva pehmentää vielä maiseman ääriviivat, ruska ei ole vielä oikein päässyt väripensseleineen vauhtiin. Monet istutetut kesäkukatkin vielä kukkivat , ruusuliisatkin ihan täynnä kukkia ja nuppuja vielä. Nurmikko kaipaa taas leikkausta , samalla silppuuntuu varisseet puiden lehdet.Jaloruusuissa on valtavasti nuppuja, poistan aina vanhat kukinnat ja siksi kukinta kestää pakkasiin. Luonnonkukista ainakin kissankello ja puna-apila kukkivat toista kierrosta ja käännetyssä vihannesmaassa kehäkukan siemenet ovat uusiotaimella.

Huomenta, tai päivähän tuo alkaa jo olla.
Aamu askareet viivyttivät,nyt on paisti uunissa ja ikkunan pesu odottaa.
Muutaman sanan tyrkkään ja ilmoitan Marja-liisalle, että me lähdemme 25.10, hiukan myöhästymme tapaamisista;)
Toivon kivaa säätä molemmille matkaan lähtijälle ja kivaa reissua muutenkin.

Toki pirtti on aivan "linjaton" näin se on, kirjoitetaan huolista ja iloista, ja siltä väliltä.
Harmi tuo kurssisi peruuntuminen Hintriika, mutta toivossa on hyvä elää ja toivossa myös elin päivät.
Tuonkin takia en ole koira ystävää hankkinut, kun se sitoo niin paljon, vaikka niin kovasti sellaista ystävää haluaisin.

Minun kukkani jatkavat kukkimistaan parvekkeella, varmaan pitkään saan niitä ihastella.
Kävimme maalla ja siellä kesäkukat hehkuivat, samettiruusut keltaisisaan.
Katkoin maljakkoon niitä, sillä seuraavan käynnin aikaan on varmasti pakkanen puraissut ne.

Kissaystäviä ei näkynyt, ovat talvikotiin löytäneet, kaloja kuitenkin jätin kuistille.

Nyt on lopetettava ja lähdettävä ikkunoita pesemään kaverina.
Kivaa lauantai päivää kaikille, huomisiin.

Luonto ja ihminen reagoivat eri tavoin vuodenaikoihin.
Kun tulee syksy ja ilmat kylmenevät, ihmiset lisäävät vaatetta päälleen. Luonto sen sijaan riisuutuu, mutta sitä ennen se näyttää koko kirjavan kauneutensa: koivut ovat vielä melko vihreitä, mutta muutama keltainen oksa tai lehti korostaa niitten itsenäisyyttä: niitä ei edes hiljakkoin riehunut myrskykään repinut.
Taaempana yksi hätäinen haapa on kokonaan keltaisissa, mutta muut saman puuheimon kasvatit seisovat vielä arvokkaan jäykkinä koko vihreydessään.
Linnut ovat lounastaneet pihapihlajat täysin tyhjiksi marjoista, mutta pellon reunalla neuvokas pihlaja on vaihtanut lehdyköittensä värit punaiseksi. Se on yhtä upean punainen kuin ennen muinoin kirkkomäen vaahterat, joita piirustuksen opettajamme marssitti meidät maalaamaan.
Taidan taas kirjoitella sellaisia höpöjä, että aurinkokin tuli kurkkimaan ja palasi sitten pilvien taakse nauramaan.
Vaan olen minäkin nauranut tänään makeasti lukiessani seitsemänkymppisten konsertissa olleesta tosi optimistisesta mummosta. Kiitos, Liisa.Sal!
Ja kiitoksia kaikille teille, jotka jaksatte kirjoituksillanne piristää kotinurkissa jalkojaan raahaavaan ankeaa akkaa.
On muuten ihan uudet kumisaappaat, joihin mahtuu muutama villasukkakin. Ostin toissapaäivänä ja komeasti kokoa 43!
Voikaahan paksusti. Niin minäkin, ja elämäntoveri laihtuu sitä mukaa kuin minä pulskistun. Että terveisiä vain: meikäläinen ainakin on linjakas!

No komiat on Venlastiinan saappaat, kyllä niillä pystyssä pysyy, ja voihan niitä lainatakin isokenkäisemmälle:D

Ohoh, mikä ihana päivä on kohti iltaa menossa! Tuo lapsuuden ystävättäreni, josta varmaan olen kertonutkin, tulla tupsahti aamupäivällä kyläilemään. Nauraa en ole saanutkaan samalla tavalla kuin tänään,..niin vilkas ja nopeasti puhuva hän on, että perässä ei meinaa pysyä:D No alkaahan siinä väkisinkin nauramaan, kun juttua tulee, ja meheviä sanontoja alvariinsa:D

Sentään joku tulee ilmoittamatta, pistäytyy sienipurkin ja puolukkahillon ja kanervankukkasen kanssa tuliaisina, ja siinähän tämä päivä meni seurustellessamme sydämen kyllyydestä, jos ja kun sain puheenvuoron.
Viimein otin sen, ja sanoin, että kuuntele nyt anna munkin kertoa loppuun:D
Meidän kun piti maalata yhdessä Karjalohjalla, mutta sappileikkaus onkin nyt edessä.

Kipujahan siinä on ollut, hieman huolestuttaa kun ikää on pari vuotta enemmän kuin itselläni, mutta eiköhän se mene hyvin toivottavasti.
Lujasti halattiin lähtiessään, ja pääsin asioimaan ja keittiöpuuhiini. Lihakeiton laiton juuri alulle ja graavasin siikafile'n sunnuntairuuaksi.

Nyt kun vielä saunon illalla, onkin varmaan kiintiö täysi,-- tämän supervilkkaan juttupäivän ansiosta! -- heippa taas ja

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Juu, onhan se kummallista, että toiset riisuuntuu kun kylmenee ja lämpökauden alkaessa alkavat vaatettaa itseään. Liekö kehitys jotenkin jäänyt kesken. Tosin mänty, kuusi ja kataja pukeutuvat kesät, talvet samalla tavalla. Ihmishöppänät taas matkivat sorsia ja joutsenia, lähtevät kylmän tullen riisuuntumaan lämpimiin maihin lentäen niin , että savuvanat perässä tupruaa. Tosin hekin vähän valikoiden, onhan katajainen kansa, joka sinnittelee kesät, talvet samaan tapaan.

Venlastiinan saappaat vaikuttavat ihan hyväkokoisilta. Näin helposti sitä pääsee "isokenkäisten" joukkoon, eikähän se edes kovin suuria ponnistuksia kaipaakaan. Vain hieman ennakkoluulotonta rohkeutta.

Hyviä kotiseutusanontojaan Katleija kertoi. En tarkoin erota turkulaista, porilaista ja raumalaista. Työkaverina minulla oli pitkään perusporilainen. Väliin tuppas tulemaan kielivaikeuksiakin, kunnes alkoi korvani terästymään. Aika usein ehdin sanoa, että käytä nyt helskutissa kaikkia kirjaimia ja älä hätiköi puhuessasi. Jos teillä on tapana olla vaikka noin kiireinen, ei täällä tartte aikaa niin tarkkaan vahtia. Oltiinhan me ääripäitä, lähes. Minä karjala-savosekoitus, johon kuuluu asian lisäksi pehmentäviä höysteitä. Onhan täällä eräs rouva näytteitä antanut. On se niin toista, leppoisaa, ilman hötkyilyä. Turku- porin tykittäminen sanojen pätkillä vaatii jo morsettajan nopeutta ymmärtää. Enhän herjaa, kerron vain kuinka olen kokenut. Kaikille sama kunnia.

Kun höpinää kirjoitin, en sotke asiaa sekaan. Voekee niim mahottoman hyvästi kun itekunnii suapi olotiloosakkii viimesenpiälle luajittuu.

Pääsenkö "saappaisiin", missä harrastetaan lukemista?
Aivan oikein,
Olen yksi kirjastojen suurkuluttaja. ja eilen sain käsiini kirjan, jota olin odottanut kuin päivää nouseva. Nimittäin Laila Hirvisaaren : "M keisarinna".

Historiaan perustuvaa faktaa, jonka takana on kirjailijan valtava työmäärä, työtunnit, joista koostuu tosiasioihin perustuvaa, fiktiivisesti kuvattua tietoa ja ymmärtämystä käsittävä kokonaiskuva läntisen naapurimaamme historiasta.
Olen "kirjojen viemä", aikakautemme ikoni. Nykyäänhän viestivälineenä on enimmäkseen sähköinen tiedon ja kontaktien vaihto.
Tulkaa mukaan kaikki, jotka olemm arkirealisteja! Olemme enimmäkseen kyllästettyjä ruoka ja säilönta, sekä puutarhahoidon ohjeilla.
Kaikesta pidän, kaikesta olen kiinnostunut. Hyvää illanjatkoa emännästä keittiöpiikaan ja silta väliltä!
Älköönkä sosiaalinen emäntämme nyt sanoko, että "En ole muitten yläpuolella".
Onpas, kun ylläpitää tätä kaikkien rakastamaa palstaa, missä voi möläytellä mitä mieleen tulee. Ainoastaan ilkeydet ovat sanattomasta sopimuksestamme kiellettyjä.

Ulukona om pirhanan pimeetä.
Miä nyk kumminki uskon, et ennemmin tai myähemmin taas päivä valakenee. Sen takii ruvin ajois kaffenkeittoon.
Tulkan ny äkkii ottamaa ennenkö järki jäähtyy.
Lentivehnästki o. Ku en o sitä itte leiponu, ni kehtaan kehuu, et hyvää se on.
Terveisin vaihteeks miä itte.

Huomenta, nyt sitten sunnuntaihin, niin ne viikot vierii, ikä siinä samalla lisääntyy.
Eilen kuuntelin radiota, ja sieltä tuli puhetta miten pitäisi kaikille yli 75 vuotiaille tehdä asunnot sellaisiksi, että kotona pystyisivät mahdollisimman kauan asumaan.
Ei siinä mitään huonoa esityksessä ollut, näin pitäisi ollakin, siinä vaan tajusin, että minähän olen juuri tuota kohderyhmää.
Tuppaa tuo ikä välillä unohtumaan;)

Anlis3 en sano noin, mutta pirtti pyörii vaikka en sitä aina aloittaisi, on tänne niin hyvät kirjoittajat eksyneet, siitä saan nauttia minä ja moni muu.
Olenkin Katleijan kanssa samaa mieltä ynnämuun kirjoitteluista, järkeviä, asiallisia ja tietäviä, myös rehellisesti omaa itseään edustavia, näin kun olisi palstalla yleensä, olisi kirjoittelu mieleistä.
Myötätuntuisea kerjääviä juttuja on joskus ikävä lukea, joskin niihinkin on väliin aihetta ja ehkä lohtuakin silloin tällöin osataan antaa.

Reippaan kokoiset saappaat sinulla Venlastiina, olen opetellut noin isoihin kenkiin sukkia neulomaan ja nyt osaan, 31 sm pitkä on pohjan oltava, se riittää 46 numeron jalkaan,no tarkenetpa, kun useammat sukat jalkaan soipii.
Tuntuu kyllä että jättiläisen jalkaan jo sopivat nuo 46:set;)
Nuo murre keskustelut hieman miettimistä aikaan saa, stadin murretta on pakko tarkkaan tavata, kyllä tupo viimeisten kirjaimien nielaisukin hämminkiä saattaa aiheutta.
En tiedä onko kuulo vai tajuntako hämärtynyt, kun selvää suomen kieltäkään en väliin tajua.
Näyttelijätkin aika usein huonosti puhuvat ja sekös ärsyttää, mumistaan sinne päin.
Joskus puhekumppaniksi eksyy näitä joilla on niin paljon sanottavaa, ettei väliin ehdi sanomaansa saamaan.
Kuuntelemisen taitokin on lahja jota soisi kaikkien harjoittavan, minullakin sellaisia tuttuja, jotka joka väliin tuppaavat oman minänsä, vaikka olisi kysymys juuri tämän toisen murheista.
Viisaampi kaiketi lopettaa omien juttujensa kertomisen tuossa tilanteessa, empatia on myös suuri lahja, jos sen omistaa.

Pudottaa ainakin mänty neulasiaan syksyn tullen, katselin juuri, kun aivan keltaisia oli männyn runkoa lähinnä oleva osa, kuuluukos näin olla?
En kyllä vakituiseen eläkäksi lähtisi etelään, kyllä nämä meidän vuodenajat niin rakkaiksi on tulleet, viikossa on jo kylliksi niitä etelän ihanuuksia, kiireesti kotiin;)
Venlastiina, elän niin paljon pohjoisemmassa, että täällä alkaa koivut jo melko paljaina, lehdet haravoimista vailla maassa.
Ruska kyllä on mahtava näissäkin ymyröissä ja sitäpä lähdenkin katselemaan junan ikkunasta, kurkia näkyi tullessa, jokohan joutsenet kokoontumisen aloittavat.
Sanotaan, että eläimet sään muutokset aistii ja kylmempää on luvassa.

Kiitos kahvinkeittäjälle,minulta meneekin aina täällä kyläillessä pidemmäksi tämä aamu jutustelu, mutta nyt nauttimaan syksyisestä ihan kivan tuntuisesta sunnuntaista.

On tuo keskustelutaito tärkeä, aiheestahan se usein riippuu, kuinka maltillisena se pysyy :)

Varhain on senkin taito opittava: tässäpä pieni näyte!

http://www.wimp.com/babyboys/

Päivään on jo päästy. Juuri kun suunnittelun jälkeen olin lähdössä heittämään roskapussit pois, rupesi sataa rumuuttamaan. Ehdinpähän myöhemminkin, tulin tänne katsastelemaan.

Kiitos vaan Katlejalle ja Skillanille myönteisestä huomiosta persoonaani kohtaan. Itsähän höpinäksi kirjoittamani määrittelin. Sitähän se, jos siihen vielä liittää asiaakin, koko homma on höpinää. Tai näin voidaan tulkita. Tosikkomainenhan olen enimmäkseen. Joskus kyllä tekisi hyvää "irroitella" oikein kunnollakin.

Luin artikkelin Turun yliopiston kulttuuritutkijain esseekokoelmasta: "Mitä Matti tarkoittaa?" Tietysti Nykäsmatti ja hänen vaikutuksensa kulttuuriperintöömme. Onhan hänellä enemmän kuin loistavat saavutukset mäkihyppääjänä. Myös laulajan ura kultalevyillä palkittuna ja vaiherikas, värikäs elämänmeno ja väliin kapinallisuuttakin. Enpä enempää, onhan se lähes kaikille tuttua, mutta lainaan artikkelin kirjoittajalta, Pekka Mykkäseltä pätkän: "Tutkijoiden mukaan Nykäsestä ei myöskään ole ollut EU-ajan muottiin, eikä hän hallitse vieraita kieliä. Hän on rehellisen metsäläisyyden ja junttiuden ylpeä lipunkantaja..."

Tässä se täppäsi! Niin minäkin omasta mielestäni. Jos nyt en sitten muuta yhteistä kovin paljoa löytänytkään, Matti on sentään Matti, ainoa laatuaan.

Niin hidas olen kirjoittamaan, että aurinko ehti tulla kurkkimaan. Nyt roskapussille kyytiä. Palaan joskus myöhemmin. Jatkoja teille!

Sateista alkua uudelle viikolle, näin ainakin täällä savon puolella.
Viimeistä syyskuun viikkoa jo aloitellaan ja sitten vuorossa ne kaksi ikävintä kuukautta, loskaista ja sateista, pimeää myös.
Eipä sitä kylläkään tiedä vaikka hyvinkin pian talven tekee, muistan vuoden jolloin lokakuun puolissa välin satoi pysyvän lumen.
Kunpa malttaisi elää päivän kerrallaan, mutta aina tuo ajatus tulevaan vie;)

Vai on Paulamarialla leikkaus edessä, aika iso juttu onkin, onnea vaan tulevaan.
Eipä taida Nykäsen Matista olla teeskentelijäksi, ikävä vaan, että tuo alkoholi hänelle on iso rasite ollut.
On varmaan myös niitä selkään väärällä tavalla taputtajia riittänyt ja elämä on ollut rajua menoa.
Voi olla, että Matti ei vaihtaisi päivääkään pois, omana itsenään elää elämänsä.
Löytyy taas vasta pariksi paljon niitä, joilla rooli päällä koko elämänsä, parempaa esitetään, kuin tosi onkaan.
Olen ihmetellyt tuota pokkurointia jos jonkinlaisen tittelin edessä, teot ei tälläiseen ihasteluun malliksikaan riitä, mutta siipeilijöitä löytyy.
Niin se on, että ne tosi "hienot" ihmiset hyvin näkymättömänä elämänsä kulkee, tai minä heitä pidän ihailtavina joille ei hovin seura tärkein asia, tekoja syntyy.
Nimeämään en rupea ketään.

Minusta on myös se asia upea, että ihminen juurensa tuntee, eikä niitä häpeillen piilottele, rehellisenä itsensä elättänyt, täydet kymmenen pistettä hänelle;)
Ihmisiä kaikki olemme, sama määränpää lopuksi, elämä vaan toisilla runsaampaa, toiset joutuvat taistelemaan elantonsa eteen.
Olen miettinyt sitäkin, miten olemmakaan lapsemme kasvattaneet, kun työ kuin työ ei maistu, ja kuitenkin jos ei näyïtä "halpa arvoisia työntekijöitä" olisi hukkuisimme likaan ja roinaan.
Johtaja voi olla pois työstä useamman päivän, siivojan poissa olo jo päivässä huomataan, kymmenen pistettä myös tälle ammattikunnalle.
Arvostusta kaivataan.

Matkustin eilen kotiin ja kurkien lisäksi joutsenet on myös aloittaneet matkasuunnitelmien teon.
Eri pelloilla kumminkin olivat, uljaita lintuja molemmat, vielä ei hanhiparvia näkynyt.
Pellot olivat satonsa antaneet ja ruokaa jäänyt linnuillekin, vielä oli muutamassa pellossa jotakin juurikasvia korjaamatta, olisiko ollut sokerijuurikasta, tai turnipsia, en tunnistanut.

Tavanmukaisin menoin tämä päivä saadaan vauhtiin ja sitten kerhoon, mukavaa syksyistä päivää, jos sataa, annetaan sataa;)

Ei meillä vaan sada. Ajurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ainakin ikkunasta katsoen mitä hienoin syyspäivä. Ruska on tänä vuonna tosi komea! Pohjoisempana vielä komeampi, mutta kyllä värikkyyttä meilläkin riittää.

Aloitin eilen parvekkeen alasajon (ei, en meinaa tiputtaa koko parveketta alas!), mutta kelloköynnös kukkii vielä täyttä päätä. Ei sitä raski repiä alas, ennen kuin ensimmäiset yöpakkaset tekee tehtävänsä.

En tiedä, onko yläkerran asukas riipinyt hänen parvekkeelleen karanneet oksat pois. Ei ole ainakaan vielä yläosastaan minulla romahtanut. Meinaan, että koko rittisenrakennelma saattaa tulla alas, kun yläkerta kyllästyy. Eipä taida olla enää monen päivän asia, kun koko komeus joutaa jäteastiaan.

Täytyy tästä lähteä yhteen tutkimukseen fysikaaliseen. Se on samassa paikassa, missä käyn kuntosalilla (pakko taas terästäytyä kesän jälkeen), joten otanpa kuntoiluhynttyyt mukaan. Tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Viime viikolla kävin ekan kerran sitten juhannusviikon. Huomasi, että on kaikki paikat taas paljon kankeampia.

Jeh, hauskaa päivää olitte sitten sateessa tai auringossa!

Kylläpä tuntuu tylsältä, kun kaikki rullaverhot on vedetty ikkunoiden eteen! Joka ikkunan takana kun on maalausporukkaa ikkunanpokia taiteilemassa,..tarkkaa työtähän tuo näkyy olevankin, mutta ei tunnu kivalta hääriä omissa puuhissaan kuin tarjottimella! Hassua, miten on tottunut omaan yksityisyyteen:D

Kaipa niillä menee iltapäivään asti, kun katonreunankin aluskin on puuosia, maalatkoon nyt rauhassa sitten!

Tarvitsevat ämpärillisen vettäkin välillä, niin en viitsi lähteä kotoakaan.
Tuntui ihan kuin salaa olisin lämmittänyt keittoa, ja hörppinyt äkkiä,...nyt alkaa jo naurattamaan, mutta en ole todellakaan ole ollut pimennysverhojen takana päivisin.

Puoliselkeä ilmahan tuolla näkyi olevan,-- kunhan urakka on maalareilla selvä pääsen laittamaan syyskuntoon pihalla.

Muutaman liilan ja punaisen kanervan sijoittelen metallitelineisiin havunoksien keskelle, ne koristavat pitkälle lumentuloon asti, ja mitä nyt keksinkään.

Koristeomenapuunoksille olen ripustanut muutaman sinisen lasipallon, jotka saavat olla koko vuoden, ja pari kivaa lahjalyhtyä kynttilöitä varten löytää taas paikkansa.

Hyvät kahvit joinkin tässä jälkkäriksi, joten kiitos juttutuokiostakin.

Ei vielä. huomen aamulla kyllä. Kiitos toivotuksista ja huolehtimisesta.
Aamun jumpalta selvisin kotiin, pirtissä pistäydyn kertomaan että muistetaan varoa aurinkoa. Kaikenlisäksi en ole koskaan ollutkaan auringon ottaja- siis että makoilisin auringossa, se on minulle ihan vierasta.
Kuulema "yöeläjiksi nyt ryhdytään kun jarruttelin lähtöä . saa nyt nähä mitä se sitten tarkoittaa ??????
On ainakin muuten lämmin ja tuskin räntääkään sataa.
Mitä toisin tuliaisiksi- muuta kuin sen pussilisen aurinkoa ja lämmintä
pirttiin ? Vaikka ainahan pirtissä on aurinkoa ja lämpö hohtaa kauas.

Laulun ja musiikin lisäksi Matti N yritti ansaita/ viihdyttää vaateitaan heittelemällä, siis riisumalla itseään mm. Julkisuutta piti hakea ... mikä sitten on totta? jollain taholla sanottiin "työnantajan" kiristäneen häntä saadakseen enemmän yleisöä.
Onneksi ei väliä oli niin tai näin.
Pitää alkaa varautua päivän toiseen harrastukseen.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Kosteaa syksyistä aamua kaikille,tuli mieleeni,kun katselee ikkunasta ompa
ihanaa olla eläkkeellä.

Keli,kuin keli oli lähdettävä nythän tämä kolmas jakso on hyvä jakso,kun elä pakotukset tule... Onnea minulla olikin ,kun sain 3kk ajan infektio piikin kankuraan,
joka toinen viikko..Tapletit kun ei imeydy näin varminta kuulema on..
Matkoiltanne tuokaa erittäin iloista mieltä,josta riittää meillekin jakaa.

Kyllä Laten kehoitus painua sienimetsään, jos aikoo vielä satoa kahmia, on ihan ajakohtainen. Nyt alkaa vaikuttamaan siltä, että syksy voi todella tulla. Alkaako pakkanen ja lumikin piankin ilmestyä, eihän sitä varmaksi tiedä.

Tänään oli aurinkoistakin. Niinpä pääsin testaamaan kävelyretkellä, että riittäkö tehoni metsään menoon. Näyttää, että vähän malttia käyttäen huomenna voin kokeilla tuotantotoimintaani yrittämään. Aika kipeähän selkäni oli, viikon keskityin kykyni mukaan päätoimisesti poistamaan vaivaani. Kyllä se siitä.

Onhan se pätevä konsti, kun etelän matkalla "yöeläjäksi" ryhtyy. Eipä silloin vahinkoa aiheuttava auringon porottaminen käsiksi pääse. No vakavammin, monta kertaa olen myös pärstäni aurigossa polttanut. Muutoin laajemmin vain pari kertaa, herkkähipiäisyyteni oli pakko tunnustaa ja pitää paidanretku päällään. Eihän sitä voi aina huppupäässäkään olla, tosin päätänikin olisin voinut paremmin suojella. Ei vain sattunut olemaan riittävästi tietoa. Mitäpä noista märehtimään, nokkani ja korvani on nyt pysynyt kunnossa - ainakin toistaiseksi.

Onhan syksystä myös iloa silmälle. Luonto ikäänkuin vaihtaa "hamettaan" iloisemmaksi värejä säästelemättä ja näin jättää hyvän muiston vihreästä kesästä. Näitä muutoksia katselin kävelyreissullani ja oli myös kamera mukanani tallentamassa näkymiä.
Voihan niitä kuvia tammikuussa katsella. Olen monina vuosina kuvannut täsmällisesti samasta kohdasta. Siinäpä sitten jää näkyviin vuodenajat ja kasvun aiheuttamat muutokset. Yllättävän paljon tapahtuu vaikkapa 30 vuodessa ihan luonnostaan ja täällä ruuhkakeskusten liepeillä myös ihmisten toimista.

Eipä muuta kuin hämärän illan jatkoa. Jospa tuo "töllö" jotakin näyttelee, täytynee vilkaista.

Huomenta ja mukavaa hereillä olon alkua kaikille, johan se hyvän mielen antaa, kun huomaa, että ylös pääsee tänäkin aamuna.
Vähän oli levoton yö, meinaako flunssa minuunkin iskeä, no räpistelen kovasti vastaan, tähän asti onnistunut, onko nyt kunto huonontunut?
Pilvistä, mutta ei sada, lämpöä seitsemän astetta.

Ai niikö olikin, että ylikypsä leikkaukseen menossa, ei ainakaan ylipaino ole syynä leikkaukseen ja en huomannut lonkan oireileen silloin Lappajävellä, tanssi sujui;)
No onhan siitä jo vuosia kulunut, onnea vaan leikkaukseen ja nyt kunnon kohentumiseen, että leikkaus voi toteutua.
Voi olla tämä äkkiä viilenevä ilma syy flunssaan sairastumiseen.

Meri-kukka varmaan" lentoon" lähdössä, muutama tunti ja olet lämpimässä;)
Ilosta, nautittavaa lomailua, tervetuloa sitten taas pirtin vahvuuksiin kertomaan miten lomailu onnistui.
Selkä kyllä aika tavalla hyvä kuntoinen on oltava, kun sieniä etsimään lähtee, mutta voi se tehdä hyvääkin, kun siellä liikkuu ja kyykkii, toivotan hyvää sienisaalista, jos nyt metsään päätät lähteä ynnämuu.
Viimeisiä aikoja se saattaa sienille olla, no suppilovahvero ei pienestä säikähdä.

Olen samaa mieltä merihuisku, ihanaa katsella ikkunasta toisten kiirehtiessä töihin, ei pakkoa mihinkään,,, jos ei halua.
Kiva oli kuulla sinunstakin;)

Minulla on täysi kukkaloisto vielä parvekkeella, mietin laittaisinko talveksi edes kanervia, no voihan se olla, kun kukat pois vien, kovin tyhjältä näyttää.
Haudoillakin kukat niin komeina vielä, että sinnekin kanervien vienti viivätyy ja jos lumet pian sataa, voi jäädä laittamatta.
Tulipa Laten puhtaista ikkunoista mieleen, että minulla viel'ä urakka kesken, parvekelasit on pesemättä, jospa loppuviikolla sen tekisin.
Jos pakkasia rupeaa pian pitämään, jää vielä pesemättä, pitää nyt kuunnella tuota oloa, jos kovin rupeaa kehnolta tuntumaan, jätän ikkunat väliin.

Energinen olet Hintriika*, kun kuntosalille eestyt, no jäihän aikaa nyt kun kurssisi ei päässyt alkamaan, vai joko keksit korvaavan;)

Minulla tänään pitkä päivä, ohjelmaryhmä, laulu ja sitten päätimme kansiot tyhjentää on vuosien kuluessa lauluja siunaantunut, kansiot niin raskaita ettei meinaa mukana kulkea.
Tekemällä tämäkin homma saadan pois päiväjärjestyksestä,, toivottavasti.
Tulevan juhlan tiimoilta olisi myös historiikkiä saatava kokoon, 50 vuotta on jo pitkä taival, paljon on tapahtunut, siitä kooste olisi esille saatava.
Työteliästä tai muuta mukavaa päiväänne toivotellen, heippa!

No niin, sienihommani on hoidossa. Hyvä oli ilmakin, siitäpä se suurin "hyöty" tulikin.

Ajelua n. 25 km, metsässä komisen tuntia puolella tehollani maleksimista ja katselua. Saaliillani en voi kehua. Eipä sieniä ole kovin rutkasti. Kangasrousuja enimäkseen, nekin suurelta osin vanhoiksi ja matoisiksi käyneitä, haaparouskut harvassa, kerran syötäväksi kanttarelleja. Jotakin kuiten, ryöpättyjä vajaa litra. Eihän tämä "otokseni" tietenkään ole kaiken kattava. Oli siellä tienvarsilla sienestäjien autoja ja pari tapasin metsässäkin. Siitä paikastahan se näkymä, eivät toisetkaan saaliilla kehuneet. Sieneni on ryöpätty ja päivänokoset vedetty. Ihan onnistunut reissu ja selkänikin hyvin kesti. Jatko onkin harkinnassa.

Pajon näyttää SkillaNilla menoja ja touhua olevan. Onhan se piristystä sekin. Minulla on suunnitteluasteella mitä alkaisin puuhaamaan. Enemmän noita suunnittelujani tuleekin, kuin tehtyä. Väliin tulee hälläväliä arvio. Niinkuin se itseasiassa onkin, antaa vaan ajan mennä losottaa - aina toistaiseksi. Mitäpä vastentahtoisesti punnertamaan. Ei kai elämän eläkkeellä tarvitse urkakkatyötä olla.Tietysti liikkeellä olohan on turvattava niin kauan kuin pystyy. Lojottelemaan jääminen pitemmäksi aikaa ilman pätevää syytä, on mielestäni jo periksi antamisen hälyttävä merkki.

Aurinko paistaa ja kymppi mittarissa. Sää suosii roskiksen tyhjennys keikkaani. Tuleehan matkaakin ulkona...ehkä 40 metriä. Taidan ottaa vielä kilsan "sakkokierroksen" päälle. Hei vaan seuraavaan kertaan!

Tuosta Ynnämuun viestistä alkoi mielessäni soida tämä laulu:
https://www.youtube.com/watch?v=kPyJOjcKrLI

On tässä kyllä aihetta kiitollisuuteen kaikesta .

Ja samaa mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa tästäkin:
" Tietysti liikkeellä olohan on turvattava niin kauan kuin pystyy. Lojottelemaan jääminen pitemmäksi aikaa ilman pätevää syytä, on mielestäni jo periksi antamisen hälyttävä merkki."
Omaksi ohjeekseni olen ottanut oikeaksi koetut asiat, että
sekä liikkumislihaksiaan että aivojaan on käytettävä,
eli niin kuin englantilaiset ovat asian määritelleet: "Use it, or lose it! " = Käytä niitä, taikka menetä ne!

Ehtoota.

Joku peijooni on hukannu minulta muutaman päivän,mihin lie vieneet;)

Eilen aamulla oli kuulema satanut kunnon raekuuron tuonne meidän pihalle,tiesivät naapurit kertoa.Minä sen kun sikeitä vetelin.;)

Tänään meillä oli naurujoogaa tuolla kerhohuoneelle.Nyt sitten on vattalihakset hellänä.

Takataskussa oli hyvää lohikiusausta nammm.

Kyllä on tuo luonto tosi värikäs nyt.
Tässä on paljon vaahteroita ympäristössä,ovat upeita.

Jos nyt menis etsimään niitä hävinneitä päiviä.;)
näkyillään...

Katsoisitko, jos siellä olisi se minun nimimuistini samassa paikassa.
On aika vekkulia, että saatan muistaa nimen alusta kaksi kirjainta, mutta kestää hiukan aikaa, että seuraavat putkahtavat esille.
Onko kellään toisella noin valikoivaa nimimuistia?

Testailin pihaimuria ja märät lehdet lähtivät asfaltilta, ei tarvinnut raapia (selkä ja kyljet olivat tyytyväisiä).

Sinne on mennyt marskit ja rakennekynnet, hornan tuuttiin. Mitäs tuota vanhan herran muistoa rääpimään, aika ja olosuhteet olivat toisenlaiset kuin nyt.
Ja ne rakennekynnet, syöpäpotilaat ovat kiitollosia, että jollain tavalla voivat suojata lääkityksen pilaamat kyntensä. Stressi vei viime keväänä puolet hiuksistani ja kynnet ihan repeileviksi ja murentuviksi. Millaiset kynteni olisivat, ellei olisi rakennekynsiä, ei kaikki ole kovin yksioikoista.

En valita, elelkööt ja ajatelkoot ihmiset kuin osaavat, niin teen itsekin.

Kynttilän valoa, tuulen pehmeää huminaa, levollista yöunta!

Brrrrrrrr,...kun nyt on kylmä, innostuin täyttämään jätesäkkejä lehtikasoista ulkona, kun tuo pihavalaistus antaa tehdä. Jäin vielä juttelemaan naapurin kanssa ja aloin ihan palella.

Takkaan laitan nyt hyvän praasun ja sytytän kynttilöitä pöydälle.
Jesses kun kädetkin on niin kömpelöt haravoimisesta. Ihana lämpö siitä leviääkin, taidan löpäyttää kahvin sekään tilkan kirkasta, oikein kahviplöröt, noin.
Tässähän on mukava istua kuppinsa kanssa takan loimussa ja hörppiä lämmikettä:D On se outoa, kun niin yht'äkkiä kylmenee, ei olla taas kuuman kesän jälkeen totuttu vissiin.

Flussaakin joillakin on jo luin, no ehkä lämpenen tässä istuskellessa. Eihän sitä työskennellessä palele, mutta kun jää suustaan kiinni turhan pitkään. Tuokin naapuri oli kesäpaikaltaan tullut maalareiden takia, eikä olla taas nähty aikoihin. Ihanaa, jo alan lämpiämään, ihan alkaa ramaisemaankin mukavasti:D
Pitää vielä mennä kuumaan suihkuun ennen maatamenoa, lisätkää puita takkaan jos käväisette. heippa ja kiitos!

Iltaa!
Ai tällainenkin mesta on olemassa. Puita ladon takkaanne, kahviautomaattikin näköjään. Koditon kun olen taijan jäädä tänne yöksi. Kylmäkin on tuolla gartsalla ja kun erellinen kävijä laittoi kahviisa kirkasta teen minäkin samoin. Kirpparille on mentävä huomenissa etsimään lämpimämpää palsaa. Pitkät kalsaritkin on nyt tarpeen josse meinaa näin holotnaa alkaa pitämään.Eihän näistä säistä tiedä nykyjään, kun en tällaist kesää muista, vaikka jo 68 kesä on menossa. Jaa, en kai niist alle 5 vuojen paljoo muistakkaan. Äireen siskon luona sain olla lapspuolena kun äirellä se tuperkeli sai voiton. Faija meni uusiin naimiaisiin, mutta ei se uus mutsi mua systerin kanssa hyväksynyt.Faijan aikana se leperteli, mutta annas olla kun faija läks töihin, saatiin kuulla kunniamme.Systeri on naimiaisissa kanssa, löys hyvän jätkän, jonka kotitilaa ne hois,. Nyt on jo eläkevaarit ja muarit pellon lairalla. Mää lähen kyll aamulla ennekus kukkaan herää, jään tähän yöks lämmitteleen, jos ens yönä menis sinne Akrikolan yömajaan sitten.

Huomenta jälleen, tuuli vinkuu ja lämpöä viitisen astetta, ei pakkaselle mennyt kumminkaan.
Tukkonen on olo, tulee se köhä näköjään minuunkin, vaikka olen kehuskellut, että ei flunssat tartu, no jospa näin pienesti sen ohittaisin
Eilinen päivä meni suunnitellusti,laulunsana viidakko hyvälle alulle saatiin, siis poistettiin iso kasa turhia laulun sanoja.
Jatkossa sitten kansioihin aakkosiin laitto, helppo sitten käydä läpi tarpeen ilmetessä.
Löytyi monta historiaan kuuluvaa juttua, ne säästettiin, josko apua tulevaan toimintaan olisi.

Eipä ole ilolla pilattu tuo laitapuolen kulkijan elämä, oikein mukava kun pirttiin löysit, yösija aina tarjolla ja lämmintä, onhan aiemin kulkureita yötä ollut, kahvit ja pullat aina tarjolla, ole kuin kotisi olisi;)
Hei vaan "pelkkää hyvää" vai sellaisia murheita sinulla.
Kyllä nuo kynnet tarvitsisi rakenteita jos jonkunlaisia, kesätyöt veivät mennessään, mutta se vaatisi niin paljon, jos niitä kuntoon laittaisi, tyydyn vain saksimaan.
Nykyään peruukit ovat niin aidon tukan oloisia, että niistä saa apua hiusten lähtöön, jos haluaa.
Kyllä tukka harvenee ja harmaantuu, mutta elämään se vai kuuluu, kaikki on hyväksyttävä, vanheneminkin, sairaudet sitten se pahin juttu on.
Komiasti imurit lehtiä lennättää tuossa parkkipaikan siivouksessakin.

Eipä "lojotella" niin kauan kun kenkä kapsaa, kaikilla se ei kopsa ja pakko hyväksyä se lojottelukin.
Saathan muutaman sieniruuan suurimpaan himoosi ynnämuu tuostakin määrästä ja eihän näitä säitä tiedä, vaikka vielä metsään ehtisit, jos selkäsi myöten antaa.
Voi miten totta tuokin, kuten liisa.sal sanot, liikunlihakset pian jäykistyy, jos niiden kuntoa ei huolehdi, huomattu on.
Tuo aivotoiminnan kuntoutus jää olemattomaksi, kun sitä älyä ei liiemmin ole.

Mihin tuo muori nuo päivänsä oikein hukkaa, minulla ne mukana kulkee, joskus pientä sekoittelua väliin tulee.
Noin taisin minäkin tämän vaivani hankkia, jäin juttelemaan kaupan eteen ja tuuli oli purevaa, nämä rajut ilman muutokset saavat pahaa aikaan.
Vaivat ohitetaan itsehoitoa harrastaen, toivottavasti ei apua muualta tarvitse hakea.

Omenoita ja omenoita, niitä on riittänyt, hilloa, mehua, sosetta joka lähtöön ja lisää omenia vaan tulee, onhan ne laitettava säilöön, kyllä kauppansa tekevät joskus, pakkanen hyvä keksintö;)
Tänään menen testauttamaan jalkani, onko asento muuttunut keväällä otettujen pohjallisten avulla, jospa olisi hyödyksi ollut sekin menoerä.
Silmälääkäristä selvisin ihan vaan lääkärin palkkion maksaen, näkö ikäisekseni hyvä ja pari huoletonta vuotta saan pitää, jos ei mitään ihmeellistä satu.
Pukekaa nyt jo lämmintä päälle, helteet on ohi, vaikka aurinko tirkisteleekin.

No nyt ne alkaa, ne ikääntyvien akatemian luennot. Ensimmäinen ei pahemmin kiinnosta, aihe on nääs Talvisotaan johtanut poliittinen kehitys. Menen nyt kuitenkin kun samalla lunastan sen luentokortin vuodeksi.
Hauska on nähdä tuttuja jotka ovat jo monena vuotena siellä käyneet niinkuin minäkin. Aina se tuttu joukko harvenee mutta uusia tulee tilalle.
Ei ole tuo Turun suomenkielinen työväenopisto kaukana. Pyöräillen pääsen sinne 20 minuutissa.
Niin harvenee harmaantuva tukka minullakin. Olen pitänyt sitä lyhyenä, mutta vaihteen vuoksi kasvattelen nyt polkkatukka pituutta ja kas paljon tuuheammalta näyttää.

Nyt RIITTÄÄÄÄÄ.

En kyllä ennee laita yhtään "maijallista"mehua enkä sosetta.
Selkä pirulainen ei tykänny tuosta touhusta.
PÄÄTIN jos en pysty ostamaan valmiita niin oun iliman.

Omena sose paistuu hiljalleen uunissa,ei pala pohjaan eikä räisky pitkin hellaa.

On tuo Takatasku niin lähellä,sieltä on hyvä hakea mielitekoon vaikka mitä hyvää.

Nyt on heitettävä Burana600 naamariin,kait se siitä pikkuhiljaa rauhottuu.

Oli meilläkin kuulema roiskinut räntää.
Vaan roiskikoon,minä olen lämpimässä kämpässä.

näkyillään...

Jopa rävähti sekavanoloinen sivu aloittamallani tavalla. Näköjään niitä uudistuksia. No, pienellä peukalon imemiselläni pääsin haluamaani kohteeseen.

Ilmathan viileni, aamulla oli vastapäisellä peltikatolla kuuraa. Eihän se vielä ole sieniä vienyt, mutta en lähtenyt riskeeraamaan metsään jo hyvällä alulla tokenevaa selkääni. On niitä sieniäkin jo puolenkymmentä litraa tönkkösuolattuna tallessa. Johan niistä liottelee monta kertaa maistiaisiksi.

Katleijan kerrottua luennoille menoistaan, minäkin havahduin. Olin vain hutiloiden esitteen selaillut, nyt tarkensin. Aion kyllä ainakin muutamille aikuisopiston luennoille osallistua. Aika laajahan ohjelma on, kyllä sieltä jotain löytyy, johon esitteen perusteella näyttäisi mielenkiintoni riittävän. En kyllä ota pitkiä luentosarjoja, näihinkin voi mennä yhteen kohteeseen. Eikä vitosen maksu ole paha. Eihän näihin osallistuminen minullekaan aivan uutta ole. On vain tullut pidettyä "välivuosia." Joskus kävin Helsingin Työväenopistolla monia vuosia niin, että se alkoi tuntua toiselta työmaalta. Niihän sitä nuorena.

Nyt taidan osallistua lentopallo-otteluun telkkarin välityksellä, vaikka en olekaan sitä lajia harrastanut. Joten seuraavaan kertaan!

Kaikilta varmaan on syyskiireet loppuun saatu. Pakkaset varmaan jäädytti sienetkin, näinpä aamulla klo5 luntakin tuntui ihan mukavalta.
Kyllä muistetaan nyt varovasti lenkkeillä liukastumis vaara alkaa aamoisin etenkin olla.. Lepäillään vaan lämpimässä olemme varmaan sen jo ansainneet..
Muori67 sinulle kerron täällä suosittu ravintolakin on takatasku,jossa tavalliset työläiset viikoloppuisin ryystävät.. Kyllä alan oppia tätä koti kiltäni,,..

kuullaan taas!

Huomenta täältä kovasti nuhaisen mummelin maisemista, näin se vaan tarttuu tauti terveeseenkin;)
Ajattelin että syyttäisikö Paulamariaa, kun taudista kertoi, mutta eipä taida syypääksi suostua, liian pitkä välimatka tartunnalle;)
Kuumetta ei kuitenkaan ja sanonta on nuha lähtee niistämällä, yskä yskimällä, siihen nyt luotan.
Meinasin parvelasien pesuun ruveta, mutta Luojamme oli toista mieltä, vettä sataa ja ehkä on parempi vielä tämä päivä vain olla ja yskiä.

Oletkos unohtanut kotikielesi merihuisku, en muista, että asustitko jossakin ulkomailla välillä?
Anteeksi muistamattomuuteni.
Hyvinhän sinulla ynnämuu sieniä onkin, eihän niitä joka ruokakerta tarvitsekaan syödä, minä säästän joulun aikoihin, sienisalaattia pitää jouluna olla;)
Meillä tuo Työväenopisto on nykyään Kansalaisopisto ja katselin minäkin tarjontaa, mutta mikään ei puraissut.
On se tuo muorin selkä melkoinen riesa, mutta pakko sen kanssa on toimeen tulla, ristinsä kelläkin.
Uskallankohan edes sanoa, että selkä on melko hyvänä pysynyt, mutta jalat kenkkuilevat, pitäisi kai tansimaan lähteä, jospa siitä tokenesivat.
Tanssimisesta olen aina tykännyt, mutta nyt on taukoa ollut niin kauan, että tuskin osaisinkaan enää.

Kampaajani on kertonut, että hiusta minulla on paljon, mutta tyypillisen suomalaisen hius, hyvin ohut ja harmaantuminen sen lähtemistä jouduttaa.
Onneksi vielä kammattavaakin on;)

Nyt alan sukan tekoon, siinä ohessa sitten yskin ja niistän, kyljet on minullakin kipeinä, mutta eiköhän tästä selvitä, hyvää päivän jatkoa teille toisille;)

Päivää täältä tihkusteisesta ilmasta. Kyllä nyt joutuu tunnustamaan, että syksy on tullut. No, onhan se jo aikakin. Pahempaa nuhaa ja yskää en ole ehtinyt hankkimaan. Mulle ominaista on, että sellaisia muutaman tunnin räkimisiä ja yskimisiä saattaa tulla, on tullut ihan viimeaikoinakin. Pienikin vilustuminen saattaa antaa ärsykkeen. Jopa peiton solahtaminen yöllä pyörähdellessä saattaa herättää köhimään ja nenäliinaa hapuilemaan. Kun sitten kääriydyn kunnolla peitteeseen, voi aamulla olla ongelmat poissa. Joskus olen ajatellut, että näinhöhän pitää makuupussi kaivaa esille, jossa voi huoletta potkiskella. En kuitenkaan, eipä riesani niin usein tavoita.

Latehan taisi mainita maailman tilanteesta ja tappamisen jatkumisesta.
Niin tapahtuu, eikä mitään ratkaisevaa oppia näytä tulleen. Syyriassa voi tapahtua edistystä, mutta jo nyt takapakkia on tullut korjattavaksi kymmeniksi vuosiksi. Oppositiokin koostuu niin monenlaisista, erilaisista tavoitteista, että ei tiedetäkään ketä ja mitä vastaan soditaan. Egyptissä hallitsee sotilasjuntta, vaalien tulokset on mitätöity. Mitään myönteistä edistysaskelta ei ole tullut, eikä ole näköpiirissäkään. Tiedon levittämisen helppous voi olla hyvästä, mutta kyllä se myös luo värvättyjä höyrypäisiä ryhmiäkin, joiden toiminta on satunnaista innostumista. Niitäkin riittää, jotka ovat yllytettävissä mihin tahansa. Kunhan tapahtuu, järki ei päätä pakota ja torrakkokin käteen kelpaa, vihollisia löytyy, vaikka ei tietäisikään että miksi. No joo, olkoon tämä tiivistelmäni. Ei maailma näistä parane.

Eipä tässä kummallisempia. Kotimaan politiikassa pientä nokkapokkaa ja pisteiden keruuta - kaipa ne asiatkin tulevat vatvotuksi, pienistä asioista tulee suuria ja suuret asiat unohtuvat jalkoihin. Missä ollaan ja mihin mennään - voi olla, että jotain on edustajiltamme unohtunut. Näitä hajanaisia ajatuksiani jäi mieleeni, kun mm. välikysymyskeskustelua kuuntelin.

Useinhan on toivottu hauskoja ja positiivisia kirjoituksia. Tämä ei nyt täyty. Pitänee sitten jatkossa harkita. Kuitenkin - oikein hyvää jatkoa teille! Päällisin puolin, "rauha maassa."

Pitäähän maailmaa välillä parantaakin, vaikka kuinka olisi peruspositiivinen luonteeltaan, kuten uskallan jo useamman vuoden Ynnämuunkin kirjoittamista seuranneena sanoa hänestä. Emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli, mutta eihän niiden tarvitse antaa pesää päähän tehdä.

Minua on tänään naurattanut sienien nimet. Muutaman napakan lampaankäävän löysin juuri samasta sammalikosta kuin joka vuosi. Ne suoraan pannulle voin ja sipulin kanssa, paahtoleivän päälle - namm. Sienikirjaa selatessa tulee eteen tällaisia veitikoita kuin maljamörsky, känsätuhkelo, kalvastympönen, myrkkynääpikkä, suippurisakas, taulakääpä, nuijakuukunen...jotkut jopa syötäviä näistä ! Lehmäntattikin on toiselta nimeltään löpö, ja minun käsittelyssäni hienoistakin tateista tahtoo löpöjä tulla, pitäisi tattiruokakurssille mennä.

Syksyn tunnelmaa toi tuulen tuverrus, pyörteinä keltaiset lehdet kieppuivat auringossa. Pyykkinarulla pitkähihaiset yöpaidat, pyjaman housut ja sukkahousut näyttivät tanssivan ja syleilevän keskenään. Flanellipyjamat ylle, niin ei peiton putoaminen haittaa !

Lämpö on päällä nyt minullakin, mutta yöksi suljen sen makuuhuoneessa. Ikkunaa kun pidän raollaan en viitsi porottaa patteria suotta.

Tuo vesijuoksu kipeytti pohjelihakset, kun en ymmärtänyt ottaa hieman varovaisemmin ens'alkuun vaan poljin innolla vettä, kun vastus on niin pieni. Huvittaa kun haravoimisesta arat käsivarren lihakset pitivät veden kauhomisesta, mutta vuorostaan jalat aristaa nyt :D

Hellät ne on työttömän lihakset! Olin äsken nukahtaa TV:n ääreen, vaan ei ihan vielä, etten herää jo 5 aikaan, aamut on niin pimeät siihen aikaan vielä.
Kirja tosin odottaa loppulukemista, mutta nukahdan kirja rinnalleni jos nyt menen.

Laskut sain hoidettua tässä samalla, joten taidanpa laittaa pillit pussiin ja käydä hampaiden pesuun, ja ottaa oloasun valmiiksi päälleni.

Hyvää yötä kauniiden unien kera!

Minäpäs sanon hyvää huomenta, yö takana, kai lepoakin tuli, vaikka yskiminen väliin herätti.
Olo on kuin pahassa krapulassa, jos nyt sellaisen olotilan oikein muistan;)
Vettä sataa, joten ei haittaa vaikka siivoukset jää väliin, hyvillä mielin voin vain loikoilla.
Edellisestä yskä-nuha vaivasta on varmaan kymmenen vuotta, on ihan hyvä minunkin tälläistä vaivaa kokea ja kärsivällisyyttäni kasvattaa.

Totta tuo mitä sini-sirkku kerrot, tekipä vaikka kuinka pientä hommaa jotakin lihasta rasitten, kipeäksi menee, minulla peukalon tyvikin kipeytyi virkkauksesta.
Sama tapahtuu minullakin lukiessa vuoteessa, kirja silmille tipahtaa, mutta onhan se hyvä että uni pian tulee;)

Masentavaa on todella kuunnella monta kertaa päivässä uutisia, missä melkein kaikki uutiset ikäviä.
Eikö voisi etsimällä etsiä jotakin myönteistä kerrottavaa, eihän kohta kukaan jaksa, kun aina vaan masennetaan.
Onhan se hyvä, että täällä pirtissä voimme näitä huonojakin asioita pohtia, mieltämme purkaa, vaikka ei hyötyä tulekkaan.
Olisikin hyvä, jos päättäjät meiltä elämää jo nähneiltä neuvoa joskus kysyisivät.
Seurasin taas eilen kyselytuntia ja kyllähän se sitä samaa jauhamista on, jokaisen on mielipiteensä kerrottava, vaikka samaa edellinen puhuja olisi sanonut.
Rakennemuutos on nyt kova sana, sillä hehkutellaan, joskin onhan jonkinlaista muutosta aikaan saatava, että tilanne korjaantuisi, työpaikkoja syntyy vaan kaupan vilkastumisella.

Luinpa näppärän idean Ptrkka-lehdestä, pyykkipoika liimataan jonnekin kohteeseen ja siihen ripustetaan pyyhe tai joku muu roikkuva tarvike.
Näin silmissäni rivin kauniiksi maalattuja pyykkipoikia jossakin ja niihin sitten kaikenlaista ripustettavaa, kun vain löytyisi sopiva seinätila tälle idealle;)

Nyt ideoin itseni keittämään kuumaa vettä, sitä yritän sitten lirutella kurkusta alas, hetkellinen helpotus sekin, jos vielä mustaviinimarja mehun sekaan laitan.
Toivon että olonne on parempi kuin minun, mutta kai tämä väliaikaista on minullakin, jään odottamaan päivää parempaa, heippa!

MOI!

Puoli kilomeriä tarinointia.
Olin kirjautunut sisään, ja kun juttu oli valmis, ilmoitti jokin takapiru, ettei salasana ole oikea. Vai oliko se ynnälaskun tulos?

Niin että päivää vaan vaikkei paistakaan.

Jopas harmin pukkas Venlastiinalle ja tietysti lukijoillekin. Puoli kilometriä juuttua - olisipa edes muutaman metrin tekniikka antanut tulla.

Värikäitä sieninimiähän Ramoonan jutussa oli. Kaipa ne jossain määrin kuvaavat mielikuvituksella liitettynä kohdetta. Onhan ukon- ja akansienikin, vieläpä käyttökelpoisiakin, vaikka en juuri niitä haeskele. Tuleekohan uusista löydöksistä vaikkapa sateenkaarivalmuska tai transvesiittitatti? Vaikkapa kansan suusta. Vanhemmillani oli sikeroisia ja vahveroisia, lehmäntatteja taisivat olla kaikki tatit. Kyllä niitäkin käytettiin, ryöppäsivät kyllä, koska ei ollut tarkempaa tutkittua tietoa käytössä.

Keskustelimme erään satunnaisen juttukumppanin kanssa sienestämisestä. Tulihan siinä esille myrkylliset sienetkin. Hän sanoi tuntevansa myrkkysienet ja pomivansa muutoin melkein kaikki hyvännäköiset sienet ja ihmetteli samalla, kuinka paljon sieniä jätetään keräämättä. Myönsin että jäähän niitä, minultakin. Kerroin että teen hyvän ja pahan erottelun eri tavalla. Kerään syötäväkseni vain niitä sieniä, jotka tunnen. Sieniähän on valtavasti, taitaa olla tuhansia erilaisia ja lisää lajikkeita löydetään ja myös vaarallisen myrkyllisiäkin. Eipä tässäkään tapauksessa toistemme valistaminen edennyt. Siihen se jäi, että kukin taaplaa tavallaan.

Kyllä täälläpäin vielä on toiveita sienien löytämisestä. Saattaa pysyäkin lämpö plussan puolella vielä muutamia päiviä. Tuskinpa maltan olla metsään menemättä, vaikka jo kerran lopetin. No, jos lunta ei tule, suppilovahveroja ainakin on mahdollista löytää.

Nytpä onkin loikattava saunaan, on tarkat saunavuorot! Hei ja tavataan taas! Ja Venlastiina, koetappa jos jotain oli hukkaan menneestä tallentunut henk. kohtaiseelle "tallentimellesi."

Saunaterveiset taas.

Märkä on päivä ollut täälläkin,vaan eihän tässä sokerista olla,satakoon vaan.

Olin tuolla meidän kerhohuoneella,eipä tarvittu naurun ohjaajaa,kyllä siellä on nauru herkässä kaikilla.

Nyt vain oikein mukavaa iltaa kaikille.
näkyillään...

Lauantaiaamu ja viikonloppu, työssä käyvilläkin lepotauko.
Olipa yö, yskien meni ja olo aivan kamala, nyt tuntuu paremmalta.
Mitenkähän paljon olenkaan juonut kuumaa, ennätys kumminkin.
Aikaisin on Venlastiina liikkeellä, kiitos olikin kiva astua kahvin tuoksuiseen pirttiin.

Onhan niitä sieniä, tuhmeliinin mainitsemia en ole nähnyt, mutta limanuljaskasta olen kuullut.
Eikös se ole yleinen ohje, jos maito tihkuu sienestä on se syötävä, no ei kaikista syötävistä kylläkään maitoa tule, mutta ehkä ohjeena oudoille sienille.
Hyvä ettet syönyt sitä sienisoossia hurskainen.
Ukon ja akan sienet on valmiita pihviä, jos sellaisia löytyisi, olen paistanut ja hyviä olivat.
Onhan niitä vaikka kuinka paljon esimerkkinä koivunkantosieni, en koskaan ole näitä sieni ryppäitä keräillyt.
Lampaankääpä on hyvä sieni, mutta tahtoo madotkin kovasti tykätä, typäskääpä myös syötävä, mutta kirpeä, nämä kaksi erottaa väreistään.
Typäskääpä sitruunan väriä tekee, lampaankääpä oranssi nestettä paistettaessa tekee. muistinkohan oikein;)

Hyvänen aika elämme jo syyskuun viimeisiä päiviä, kohta meri-kukka palaa lomiltaan ja Marja-Liisakin lähtöä valmistelee.
Kuukauden päästä minäkin siellä aurinkossa köllöttelen, jos kaikki suunnitelmien mukaan menee, ei kylläkään mitään suurempaa intoa koko lähtöön, no jospa se siitä matkan lähetessä into kasvaa.
Yksi ihana asia kuitenkin on, kotiin paluu;)

Joko Paulamaria on yskimiset yskinyt, onko olo parempi?
Niin ne jäi parvekelasit pesemättä, jospa pakkanen ei vielä mahdottomaksi sitäkään hommaa tee, onhan päiväs aikaan vielä lämpöasteilla.
No rupean nyt kuuntelemaan tätä oloani ja siinä sitten yrittelen edes neulomista aikaan saada.
Se alkaa joulu noiden lahjojen valmistelun ohella kummittelemaan.
Mukavaa syyskuun päivää, ulkoilemaan kaikki jotka kynnelle kykenevät, minua ei nyt houkuta.

Hyvää lauantaihuomenta!

Ihan omaa luokkaansa ovat sienien nimitykset, paljon hauskoja niissä. Myös nimien pituusennätykset menevät sinne.

Lintujenkin nimien moninaisuus välillä hämmästyttää.
Lapsi kertoi kuovejakin olevan kolmea lajia, pikkukuovi, isokuovi ja liukuovi. :)

Parantumistoivotuksia ja hyvää päivänjatkoa!

.

Päivää ja loistava syysilma on esissä. Olen sen kävelylläni tutkaillut.

Enpä malta olla sienistä erossa. Kyllä olen käyttänyt koivunkantosieniä. Alkuun lähti siitä, että ei tahtonut löytyä merkkaamiani sieniä ja jotain mieleni teki. Ihan hyvä sieni, kirjoissakin hyväksi luokiteltu. Näin se minunkin "maailmani" levenee ennakkoluuloista huolimatta. Silti en ole sieniasiantuntija, vain varovainen poimija ja tietysti vanhoja perinteitä seuraava.

Onkohan "hurskainen" pistänyt tattien joukkoon sappitatin. Ei se ainakaan makua korjaa, mutta ei tapakkaan. Sienestäjä 2 mainitsi limanuljaskan. Sehän on sellainen oikein limasieneksi kutsuttukin. Tummahko, ruskeatakin sävyä ja levittää helposti sävyjensä mukaista tahraa. Jotenkin käyttökelpoinen nyljettynä. En ota.

Steinbeck, kuuluisa kirjailija, romaanissaan "Vihan hedelmät", otti esille limanuljaskan. Se oli aikaa USA:ssa, jolloin työntekijöillä ei ollut mitään suojaa. Suuret plantaasit käyttivät viimeisen päälle hyväkseen kiertäviä, työtä hakevia maataloustyöntekijöitä. Orjatyötähän se, kulkijoita oli porteilla ruuhkaksi asti. Sitä sesonkia käytettin hyväksi koko mitassa. Kun sitten sekin "mitta" täyttyi kukkuroilleen, yrittivät työläiset parantaa oloaan ja tilannetta pysäyttämällä työt. Se lakko kuitenkin vuoti, jotkut lähtivät töihin päätöksistä huolimatta. Ehkä epätoivo ja nälkä oli myös pakottajana. Näitä rikkureita kirjan mukaan suomittiin kunnolla "limanuljaskaksi tai limaskoiksi." Onkohan sillä yhteyttä sienen nimitykseen, siitä en ole varma. Kuvaava kuitenkin. Joskus käytössä vieläkin, jos joku kokee toisen, tai ryhmän, niljakkaaksi teeskentelijäksi ja petturiksi.

Toivon itsekin, että nyt pääsen eroon sienestämisestäni, jota olen esillä pitänyt. Odotetaan uutta satoa keväällä korvasienien ilmestymisen aikaan. Korvasieni? Eikös se ole vähän korvan näköinenkin. Heippa!

Apua! Me sanoimme maamuniksi sellaisia valkoisiä "höttösiä"
Eihän hurskainen niitä tarkoita!?

Huomenta Venlastiina ja toiset pirtin kävijät, siirrän pirtin taas alkuun, jatketaan siellä;)
Numerohan on 83 /2013, tervetuloa!

osakri

Tämähän pitää painaa kirjaksi

Näistä ainakin Venlastiina ja Latevaan ovat lopettaneet vuosia sitten

En ole seuraanut näitä palstoja niiden aikana
Mikä panee lopettamaan tök sähtäen?