Olen seurannut jo pitkään tätä ikävän sävyistä asetelmaa tällä palstalla. Tuntuu olevan vaan ilkeät sijarit vastaan kaltoinkohdellut biovanhemmat. Me "sijarit" tunnumme olevan vain rahan perään. Aha, ehkäpä minä olen sitten siitä poikkeus. Kun jään kotiin vastaanotettuani kaltoinkohdellun lapsen, niin menetän joka kuukausi suunnilleen 1500 euroa. Ja jos lapsi on kouluikäinen, niin paljon enemmän. En ole laskenut tarkkaa summaa, koska raha ei ole pääasia. En ole rikas, mutta siitä huolimatta teen lasteni kanssa muutaman ulkomaanmatkan joka vuosi. Ja jos meille muuttaa asumaan jonkun toisen lapsi, niin hänellä on ihan samanlainen oikeus tulla mukaan kuin omillanikin. Ellei sitten hän itse halua olla sillä aikaa sukulaisillaan tai vanhemmillaan. Sen näkee sitten.
Olen suunnitellut sijaisperheeksi ryhtymistä yli 10 vuotta ja se on ollut koko ajan mielessä. Lasteni kaverit ovat meillä silloin tällöin yökylässä ja pidän huolen siitä, että heillä on täällä hyvä olla. Eräs lapseni ystävä haluaisi asua meillä. Hän joutuu pienestä iästään huolimatta hoitamaan nuorempia sisaruksiaan kotona. Meillä hän saa hiukan hengähtää, olla itse hoidettavana ja jaksaa sitten taas auttaa kotonaan. Miksei meillä siis voisi viihtyä joku toinenkin lapsi, kunnes hän saa palata takaisin kotiinsa? Olen jo vuosia harkinnut sijaisperhemahdollisuutta. En halua varastaa kenenkään lapsia, vaan auttaa ja elää normaalia perhe- elämää ja antaa kaikille lapsille samat oikeudet ja turvan. Pyydän, arvon biovanhemmat, en halua teille mitään pahaa, vaan auttaa. Vaikka tietysti paljon yksinkertaisempaa ja rahakkaampaa olisi vain jatkaa eteenpäin omaa elämäänsä- tämä sille, joka tätä elämää pelkästään rahan kautta sitten arvostaa :)
Olen suunnitellut sijaisperheeksi ryhtymistä yli 10 vuotta ja se on ollut koko ajan mielessä. Lasteni kaverit ovat meillä silloin tällöin yökylässä ja pidän huolen siitä, että heillä on täällä hyvä olla. Eräs lapseni ystävä haluaisi asua meillä. Hän joutuu pienestä iästään huolimatta hoitamaan nuorempia sisaruksiaan kotona. Meillä hän saa hiukan hengähtää, olla itse hoidettavana ja jaksaa sitten taas auttaa kotonaan. Miksei meillä siis voisi viihtyä joku toinenkin lapsi, kunnes hän saa palata takaisin kotiinsa? Olen jo vuosia harkinnut sijaisperhemahdollisuutta. En halua varastaa kenenkään lapsia, vaan auttaa ja elää normaalia perhe- elämää ja antaa kaikille lapsille samat oikeudet ja turvan. Pyydän, arvon biovanhemmat, en halua teille mitään pahaa, vaan auttaa. Vaikka tietysti paljon yksinkertaisempaa ja rahakkaampaa olisi vain jatkaa eteenpäin omaa elämäänsä- tämä sille, joka tätä elämää pelkästään rahan kautta sitten arvostaa :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sijaisvanhemmuuteen ei kuulu ainoastaan traumatisoituneen lapsen hoito, kaikkinaisine oireiluineen, vaan myös yhteistyö hänen vanhmpiensa kanssa. Kaiken yllä on sitten sossu, joka päättää esim. meneekö lapsi teidän loman ajaksi biovanhemmilleen vai ei, lapsi ei sitä päätä.
Onnea koulutukseen, tarvitset sitä varmasti!
Juu. Moni tavis-äiti tykkäisi kans jäädä pois työelämästä varsinkin kun on omiakin lapsia kotona ja tykkää ja välittää lapsista. On ihan oikein auttaa kaltoinkohdeltuja. Kannattaa vain aina varmistaa, että lapsi johon sitoutuu, on todellakin pahasti heitteillä omassa kodissaan...esim ota selvää onko perheelle tarjottu tarpeeksi oikeaa kuntoutusta (toimintaterapia: onko myönnetty). Ei siis mitään kontrollipuuhastelua vanhemmuuden arvioimisesta että osaako vanhemmat katsoa oikean ajan lastaan silmiin tms typerää.
Yhteistyössä vanhempia kunnioittaen voi onnistua hyvin. Huostaaminen tehdään jopa koulukiusaamisen takia jos lapsen vanhempi on vaikkapa yksinhuoltaja! Ota siis tarkkaan selville taustat. Jos vanhempi on ihan tarpeeksi hyvä ja häneltä päätetään ottaa lapsi pois kotoa, niin kyllä hän on silloin painajaismaisessa tilanteessa. Hän saattaa ihan varmasti kokea sinut Viholliseksi eikä näe tilanteessa mitään syytä olla yhteistyössä.
Onko käynyt mielessä tukiperhe? Näinä aikoina nimenomaan tukiperhe olisi enemmän kuin tarpeellinen. Kun kodinhoitajia ei enää tarjota, niin vanhemmat uupuvat monenlaisten järjestelyjen takia.Pienipalkkainen, autoton, työssäkäyvä yh on herkästi tyhjän päällä lapsen sairastuessa tai jos hän itse sairastuu.
Joka toinen vkl turvallisessa hoivassa esim jo voisi pelastaa perheen joutumasta yksinäisyyden ahdinkoon! Tai muunkinlainen jelppaaminen loisi iloa ja valoa perheelle, jolla on pelkästään liian vähän tukea.
Tukihenkilöt lapsille ja nuorille ovat kiven alla. Jotkut vanhemmat haluavat lapsilleen parasta ja jopa katkaisevat välit omiin vanhempiinsa jos eivät hyväksy näitten ikäviä kasvatusmetodeja (mummi saattaa manipuloida lapsenlasta tai ei kunnioita lapsenlapsen vanhempien arvoja kasvatuksessa...-saattaapa antaa luunappeja. Narsistimummi- tai -vaari on kauhistus). Eli lähipiiristä ei vain kenties löydy kelpoa aikuista.
Mutta onnea matkaan! Täällä palstalla tai sijaisvanh palstalla ei kannata visiteerata, jos sinulla on hyvät aikeet. Meitä biovanhempia syytetään kitkeriksi (tottakai ihminen on kitkerä, jos on hänellä on sydämen viisautta ja hän on välittävä äiti tai isä mutta toisten keksimistä syistä kajotaan hänen ainutkertaiseen elämäänsä ja itsemäärämisen oikeuteen ja hänet häpäistään kauheimmalla tavalla mitä voi kuvitella eli hänen luontainen tapansa olla oman lapsensa kasvun tukija kyseenalaistetaan)!
Myös omaishoitajuus evätään useilta vanhemmilta kun lapsi tarvitsee tavallista enemmän tukea. Se on käsittämätön suuntaus ollut viime vuosina; sen sijaan erityistä tukea tarvitseva lapsi sijoitetaan kasvamaan muualle, mistä hänen kasvattajille maksetaan korvausta siityä kun hän jää kotiin kasvattamaan lasta. -Raha siis todellakin kulkeutuu eri tavalla eri koteihin. Se herättää ihan tasan oikeutettua suuttumusta, jopa vihaa.
Ei kai sentään laman takia saa synnyttää moraalitonta elinkeinoa....
Kiitos valtavan järkevästä ja viisaasta kirjoituksestasi. Nuo oikeasti olemattomat huostaamisen syyt saavat kyllä mielen hiljaiseksi. Pyydän lapsen taustasta kaiken minulle saatavilla olevan tiedon ja keskustelen myös lapsen vanhempien kanssa. Haluan, että he hyväksyvät, että lapsi on meillä siihen asti kunnes palaa kotiinsa. Tukiperheasiat ovat myös olleet mielessä ja ovat edelleen, mutta keskitymme vain jompaan kumpaan. En halua "tarhata" lapsia täällä, vaan keskittyä ehkä vain yhteen uuteen lapseen. Puhuit monien biojen olevan kitkeriä. Kyllä olisin minäkin, jos olisin samassa tilanteessa. Aivan hirvittävää mitä he joutuvat kokemaan... Oma lapsuuteni oli onnellinen, mutta toinen vanhemmistani oli alkoholisti ja se toi monia epävarmuustekijöitä. Mutta kun vanhemmat erosivat, tilanne rauhoittui. Tiedän itse miten tärkeää on, että saa elää rauhallista ja tasapainoista elämää lapsena. Ja olisipa kiva, kun sitä saisi elää vielä aikuisenakin, siis me kaikki. Oma elämäni on tasapainoista ja rauhallista. Katsotaan nyt, tuleeko sitä seuraamaan tänne joku esim. Kouluikäinen. Tai jos vanhemmat eivät sitä halua, niin kyllä noita naapurin lapsiakin riittää. Koen jo nyt toimivani eräälle lapselle tukiperheenä. En saa siitä mitään korvausta enkä haluakaan. Vien lasta lasten huvipaikkoihin omieni kanssa jne. En todellakaan toivo mitään sotaa biovanhempien kanssa enkä toimia heitä vastaan.
Mielestäni täällä on ruodittu enimmäkseen lastensuojelun lainsäädännön ja viranomaisten mielivaltaisia käytäntöjä ja lapsille ja perheille muodostuvia oikeusturvariskejä esim. puuttuvia avohuollon tukitoimia ja peruspalveluja, huolentunnetta huostan perusteena ilman näyttöä laiminlyönneistä , valheellisia kirjauskäytäntöjä ilman asiakkaan luku- tai oikaisuoikeutta, puolueettoman tutkinnan ja fair trial- oikeudenkäynnin puuttumista, puuttuvia vanhempien tukisuunnitelmia, jonka takia perheen jälleenyhdistäminen estyy, sijaishuollon kirjavaa laatua, laittomia tapaamisrajoituksia ja vieraannuttamispyrkimyksiä, lastensuojelun ja sijaishuollon olematonta tutkimusta ja valvontaa, asiakaspalautteen ja -kokemusten puuttumista kehittämistyöstä ja oikeustoimikeinojen ja valitusreittien puuttumista koneiston väärinkäytöksissä.
Rakenneongelmien analyysin tulisi aina olla ensisijaista ongelmassa kuin ongelmassa. Ikävä kyllä puutteiden ruotiminen kärjistyy helposti bioperhe- sijaisperhe- vastakkainasetteluksi.
Tosiasiassa myös sijaisperheet kärsivät lastensuojelun puutteista ja jakavat biovanhempien ongelmat mm. peruspalvelujen puutteen ja puuttuvan tuen kasvatuskysymyksissä, heikon tiedonsaannin ja yhteistyön suhteessa sosiaalityöntekijään, tempoilevat ja sattumanvaraiset ls- prosessit, epäselvän vastuunjaon ja kokonaisnäkemyksen puutteen lapsen tilanteesta.
Sijaisäitiyden koettelma Olga Temonen - tunnen biologisen äidin tuskan.
Lue tarina.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/sijaisaitiyden_koettelema_olga_temonen_tunnen_biologisen_aidin_tuskan
-----------
Huostaanotettu ja sijoitettu lapsi joutuu eroon biologisista vanhemmistaan, eli syntymävanhemmistaan..
Uusperheeessä äitipuolella on monta roolia, perinteiset roolit eivät toimi aina uusperheissä. Pahimmillaan biologiset äidit koetaan selkeästi uhkaksi, joiden arvot ja käyttäytymismallit häiritsevät uusperheessä. Äidin paikkaa uusperheessä on tutkittu Jyväskylän yliopistossa.
Yle uutiset 9.12.2011.
http://yle.fi/uutiset/uusperheessa_aitipuolella_on_monta_roolia/3089840
----------
Suomen perhehoitopalvelut- vahvasti tuettua perhehoitoa Care Component Oy;n palveluihin kuuluu muun muassa pienryhmäkoteja, lastenkoteja, tukiasuntoja, , perhetyötä, sekä tukihenkilötoimintaa.
Voisiko kysymyksessä olla lasten huostaanootobisnes?
Lue lisää Care Componentista.
http://suomenperhehoitopalvelut.fi/ajankohtaista?article_id=2953&category_id=0
-----------
Varsinais-Suomen sijoituslasten vanhemmat ry:n tarkoituksena on koota yhteen vanhempia, jotka ovat kiinnostuneita sijoituslapsista.
Tarkoittaako Sijoittaminen lapsibisnestä?
Lue lisää järjestöstä.
http://www.netnic.fi/yhdistys.htm
------------
Tänäänkin se epävirallinen tukilapsemme halusi jäädä meille yöksi. Annoimme luvan, mutta hänen perheensä halusi hänet kotiin tällä kertaa. Melkein joka perjantai hän kuitenkin tänne saa jäädä. On oma hammasharja ja muut rutiinit. Olemme vähän kuin mummola hänelle. Pidämme hyvää huolta, arvostamme ja olemme iloisia kun hän täällä kanssamme aikaansa vapaaehtoisesti viettää. Emme tosiaan mitään korvausta ruuasta tms. saa, emmekä pyydä, mutta muuta "pääomaa"saamme senkin edestä. Lapsi haluaa meillä viettää viikonloput ja vähän vetää henkeä ja rentoutua kouluviikon jälkeen. On palkitsevaa nähdä, että hän viihtyy. Samalla tiedämme, että erään suurperheen työt edes hiukan helpottavat. Lapsi tulee meille oma- aloitteisesti ja lähtee vastentahtoisesti. Mutta entäs jos joku lapsi joutuisi olemaan täällä vasten tahtoaan, sijoitettuna? Täytyy myöntää, etten ole sellaiseen varautunut. Kamala ajatus, jos koko perhe olisi rikki ja vastentahtoisesti rikki revitty. Ei meistä olisi siihen.
Ihan kuin ennenvanhaan :)
Varmasti jäätte lapsen mieleen. Mun täti tykkäsi lapsista ja mummulassa oli aina kovasti yökyläläisiä. Samoin äitin serkku viestitti olemuksellansa että hän piti lapsista...lämpösyys jää lapsen mieleen syvästi, komentelu loukkaa eikä anna turvaa ollenkaan. Mukavan aikuisen kanssa on mukava myös puuhata.
Kuka ihmislaps voi väkisin hyväksyä tottelemaan muita kun on ikävä kuitenkin kotiin:O
Jälleen kerran viisasta ja opettavaista puhetta. Se sai minut miettimään myös sitä, etten taatusti pidä itseäni millään lailla biovanhempia "parempana", vaikka minut sijaisvanhemmaksi hyväksyttäisiinkin. Mitä vain ikävää voi elämässä tapahtua ja yhtäkkiä sitä olisikin samassa tilanteessa kuin ne vanhemmat, joilta lapset viedään pois. Työpaikan menetys, avioero, alkoholismi, vaikea sairaus... ties mitä ikävää voi tapahtua jossain elämän vaiheessa ja se tai ne tapahtuvat voivat johtaa huostaanottoihin osaltaan. Olen hattu kourassa ja yritän keskittyä vain omaan pieneen, mutta tärkeään osaani. Pidän toisen lapsesta mahdollisimman hyvää huolta.
Mutta entäs jos sijoitettu lapsi alkaa oireilemaan voimakkaasti meillä asuessaan? En tietenkään halua koskaan tulla leimatuksi ilkeäksi sijaisvanhemmaksi, josta kirjoitetaan ip- lehdissä. Voisin itse olla sataprosenttisen varma, että lasta on meillä kohdeltu hyvin, mutta silti jostain ne huolestuttavat oireet nousisivat. Ja sossut tutkisivat meitä ja meidän kotiamme. Saa toki tutkiakin, mutta aika haljulle se tuntuisi niin kuin kenestä tahansa, jota syyttä suotta epäiltäisiin. Ja miten se vaikuttaisi suhteeseen biovanhempien kanssa?
Varmaan analysoin tätä bio- sijarisuhdetta jo vähän liikaakin. Kaikki tapaukset ovat erilaisia, samoin ihmiset ovat erilaisia ja sitten siihen tulee vielä biosukukin mukaan. Sijoituksessa on mukana pakkoa. Siksi ihmiset varmasti tuntevat valtavaa huolta lapsesta. Kaikki. Mummot ja vaarit, äiti ja isä, sijarin pölkyt. Sijarit voivat uskoa, että lapsella on ollut sietämättömät olosuhteet kotona ja biot ovat huolissaan, että joutuuko heidän lapsensa sijariperheessä potkituksi ja rääkätyksi. Ja mummot ja vaarit ovat sydän karrella, kun lapsi nyt "vietiin" ja että näkeekö sitä enää koskaan. Ja kaikki nuo pelot ovat mielestäni oikeutettuja. En itsekään suostuisi uskomaan, jos minulle vakuutettaisiin, että annapas ne lapset nyt tänne, me viedään ne pois ja niistä kyllä pidetään huolta. Mutta, uskon itse myös siihen, että kaikki huostaanotot eivät ole aiheettomia. Muuten en tätä työtä edes harkitsisi, ikinä.
Nimimerkille "lapset aistii": huomaan selkeästi meidän epävirallisesta tukilapsestamme, että hän meistä ja meidän kotimme rauhasta tykkää. Hän on omalle lapselleni ihmetellyt, että miten ihana äiti sinulla on, kun hän ei huuda. Olen kuulemma miljoona kertaa kiltimpi kuin hänen äitinsä. No, oli miten tahansa, niin kiva että hän nauttii meillä olostaan. Ja kotona hänellä ei ole mitään hätää. Ainoa ikävä asia on, että heidän perheensä muuttaa toiselle puolelle Suomea. Sen jälkeen tapaaminen on käytännössä mahdotonta. Voin vain vuosien varrella miettiä mitä hänelle kuuluu. Postikortit ja sähköpostit ja mahdollisesti puhelut eivät käytännössä kauaa kanna.
Epäilemättä laitat parastasi ja varmaan pystyisit sijoitetun huoltamaan. Olet hyvin ristiriitainen, et vain itse huomaa itsestäsi.
Tuosta biosuvun mukaan tulemisesta, niin eikö sekin seikka ole juuri toisin mitä sanot. Sijarithan itse kertovat miten heidän kaikki sukunsa ovat sijoitettua yhdessä kasvattamassa ja tukemassa sijaria ja tuuraavat sijarin vapaapäivät. Biologiset vanhemmat puolestaan ovat tahollaan huolissaan tästä sijareiden sukulaistukijoukosta mitä pedofiilejä ja muita lapsen murhaajia niissä saattaakaan olla ja mitä kaikkea sijoitetut joutuvatkaan kokemaan ja näkemään.
Biologiset vanhemmat eivät häiritse sijareita koska käytännössä biologisille vanhemmille asetetaan yleisesti yhteydenpidonrajoitus. Poislukien alkoholiongelmaiset biot, pääsääntöisesti he saavat tavata lapsiaan miten kulloinkin kykenevät.
Huutamisesta niin päissään olevat sijaisvanhemmat tuskin saavat ymmärrettävää puhetta aikaseksi, niin sekö on parempaa sitten. Mitenkään huutamista puolustamatta.
Oletko sitäkään tosiasiaa koskaan miettinyt, että kaikki sijoitetut eivät halua olla tekemisissä sijaisvanhempien kanssa kun kerran ovat eroon päässeet. Eikö sinun omasta mielestäsi tule antaa sijoitettujen elää omaa elämäänsä. Mikä tarve sinulla on tunkea itseäsi kun sinusta ei tykätä.
Hienolla asenteella olet liikkeellä, mutta mua jotenkin naurattaa tuo "en pidä milläään lailla itseäni biovanhempia parempana". Totuushan on, että sitä sinä olet. Ihan sama, mitä lässytetään, niin 90% huostaanotoista tapahtuu paskojen vanhempien takia. Jos vanhemmat tekisi hommansa edes suunnilleen asiallisesti, ei huostaanottoa tapahtuisi. Mutta kun ei nähdä omaa toimintaa lainkaan tai otetaan yksittäinen tapaus, joka nostetaan tikun nokkaan huostaanoton syyksi. Asun itse tuollaisen vuokrakasarmin vieressä, jossa sosiaaliset ongelmat on kärjistynyt. Ei sieltäkään lapsia keneltäkään ole viety, vaikka pienet lapset on iltaisin ulkona vanhempien vetäessä lähibaarissa viinaa, vaatteet on paskaiset, lapsilla ei ole edes hanskoja talvipakkasella jne. Kyllä aikamoista menoa saa ola ja tietysti hyväkin niin, koska ei se huostaanotto lapselle mikään onni ole. Hiukan huonompikin hoito on usein parempi kuin se, että otetaan vanhemmilta pois. Turha silti selittää, että ihan tavallisten perheiden lapsia, hyviltä vanhemmilta viedään tuosta vaan. Aikamoista paskaa touhu saa olla ja siltikään sossu ei puutu.
Lapseni päiväkotiryhmästä yksi lapsi huostaanotettiin sen jälkeen, kun lapsi oli kroonisen likainen, hoitamaton täiepidemia tukassa kuukaudesta toiseen, itkuinen, nälkäinen, mustelmilla jne. Tapaus oli tosi karmiva, sydämmestä otti nähdä se pieni ihminen, josta omat vanhemmat ei välitä pätkän vertaa.
Huhhuh, olen aika paljon elämää nähnyt, mutta oikeasti huonosti hoidettua lasta en ole (onneksi) vielä koskaan nähnyt. Tämäkin on ristiriitaista, huonosti voivaa lasta ei varmasti kukaan haluakaan kokea, mutta jos sellaisia on, niin silloin voin omalta osaltani varmasti oikeasti auttaa. Ainakaan huosta ei silloin varmasti ole aiheeton, vai mitä? Mielelläni sellaiselle turvallisen kodin antaisin, kunnes tilanne kotona toivottavasti selkeytyy, tai sitten hän asuu meillä aikuiseksi asti. Ystäväni äidillä on teini-ikäiseksi ehtinyt sijoitettu, joka on joutunut kokemaan erittäin epävakaan ja turvattoman lapsuuden syntymäkodissaan. Tarkempia perusteita tähän en tietenkään tiedä, mutta uskon kyllä, että niiden tulee olla todella painavat.
Niin sun suttuisessa kunnassa.
Entä muualla?
Juuri tuostahan täällä on kirjoitettu, että lapsia ei viedä, vaikka koko lapsen elinympäristö on sitä mieltä, että hän olisi avun tarpeessa.
Ja sitten napataan terapia/kuntoutus paikkojen puutteen takia IHAN TAVALLISESTA PERHEESTÄ, kun vanhemmat erehtyvät hakemaan lapselleen kunnasta lopetettuja tai muuten puuttuvia palveluja.
Turhaan sinä täällä raivoat ja riehut. Rauhoitu ja lue esim. sossujen ammattiliitto Talentian vaatimuksia tai valtion tutkimusviraston vuoden alussa julkaisemaa tutkimusraporttia huostaanotoista. Siinä sinulle ihmettelemistä ja asiallista tietoa tuon typerän vinoutuneen paatoksesi sijasta.