Verkolla aidattu piha

hyvä idea tuo kanaverkko. Ostimme omalle pienelle koiralle aitaverkkoa, jonka silmukka oli leveydeltään 90 mm ja koira tuli lävitse. Uskomatonta. Kanaverkosta ei tule.

Meistä tukikepiksi sopii harjateräspätkät. Siten saa verkon aika hyvin naamioitua, varsinkin jos on kasvustoa. Tietenkin muutama tukevampikin tolppa tarvitaan, mutta ei niin tiheään. Harjateräs on aika näkymätön, helppo ostaa, pätkiä ja sen saa hyvin maahan kiinni. Samoin purkaminen helppoa. Joka kohdassa sen ei tarvitse olla edes koko aidan korkeudelta. Onnea yritykselle.

Sinun ei kuitenkaan kannata ajatella kustannuksia - helposti mennään siitä mistä aita on matalin. Panosta kunnon verkkoon sekä kunnon tolppiin. Mikäli ostat halpaa ja vähemmän kestävää niin parin vuiden päästä saat olla taas aitaa tekemässä.

Itse en tekisi aitaa kanaverkosta - onhan se edullista mutta todella taipuisaa ja talven kun on lumen alla niin menee tosi huonoksi. Eikä puutolppia, niitä saa olla uusimassa joka kesä.

Tuttavalla on piha ympärillä 1,5 metriä korkea aita. Tolpat on halkaisijaltaan 8 cm ruostumatonta teräsputkea ja verkko sitä sellaista verkkoa, mitä on esim. armeijan aita (en osaa selittää... mutta siis paksusta langasta tehtyä joka ei ihan pienestä tönäisystä taivu).

Maoskoi maltaita, mutta on kestänyt jo 16 vuotta eikä ole miksikään mennyt :) Aika ankean näköinenhän tuo on mutta he laittoivat vielä pensasaidan kasvamaan joten verkko ikäänkuin piiloutuu pensasaitaa vasten.

En ajatellutkaan tehdä aitaa kanaverkosta. Se ei Itä-Suomen lumia kestä. Kysyin tarjouksen ihan kunnon verkkoaidasta, siis sellaisesta jossa lanka on paksua, eikä taatusti taivu, ellei kunnolla rysäytä sitä päin. Laskeskelin, että 300m tuota aitaverkkoa tukilankoineen tulee maksamaan noin 1600€. Onhan se kallis investointi, mutta ennen maksan tuon summan kuin luovun koirastani. Meillä koira on tietyissä tilanteissa pelokas, ja siksi arvaamaton. Pelot johtuu aiemmista ikävistä kokemuksista, jotka on sattunut ennen meille tuloa. Mitään vakavaa ei ole tapahtunut, mutta läheltä piti tilanne riitti minulle. Ensi keväänä aion viimeistään hommata aidan. Tuolloin myös koiran koulutus onnistuu paremmin, kun voi laskea sen irti huoletta. Nyt koulutus tapahtuu lähinnä hihnassa ollessa, mikä rajoittaa mielestäni suurestikin.

Jättäisin osan pihasta aitaamatta tai ainakin niin että alueen saa suljettua koiralta. Syynä tähän on että jos tulee vieraita jotka eivät pidä koirista ja haluatte istua ulkona. Ja ennenkaikkea se että nämä huikeat ystävämme saattavat kaivaa kaikki istutukset ja tutkia niiden juuret. MIETI TARKKAAN
Aidantolpat tekisin kunnon 35-40 mm putkesta ja verfkkona käyttäisin niin sanottua lammasverkkoa 2mm lanka ja 50x100 silmäkoko.
Kokemusta on pihanaitauksesta.

Meillä kompromissi. Eli piha ei ole aidattu muutama koppi siellä on. Ja koirat eivät ole koskaan siellä ilman valvontaa. Valvonta tarkoittaa, että yhdessä touhutaan, mutta ei hetkeäkään jää irti ulos yksin. Kumpikaan.

Pihan rajoja ei ylitellä, edes pihasta ei poistuta liittymän kohdallakaan, ilman, että koira pysähtyy ja odottaa sen luvan. Rusakot saa ajaa pensasaidalle, ja siihen pysähtyvät. Rajat on opeteltu ihan opettelemalla.

On meillä juoksunarukin. Varmaankin ruostunut toimimattomaksi käytön puutteessa. Eli on aikanaan viritetty, kun silloinen koira siitä tykkäsi, ja vanhana tahtoi lähteä vaeltelemaan, niin kompromissina otettiin käyttöön, kun oli tottunut olemaan "vapaana" pihassa. Höppänä ei edes tajunnut olevansa kiinni, vaikka olikin juoksunarun avulla kytkettynä loput ajat, jos emme olleet vieressä.

Nykyään koiramme ovat ainoastaan terassilla ilman ihmisen välitöntä läheisyyttä. Eli siis olemme aidanneet ja tehneet suurehkolle terassillemme portin. Koiramme tosin pääsisivät sen aidan yli milloin vaan, samoin vieraat koirat sinne, joten emme jätä koskaan koiria sinne, jos emme ole kotona. On kyllä nykytekniikan mukaiset valmiudet kaukovalvontaan, aitaan saa myös lievän sähkövirran. Olemme tarkkoja siitä, miten siellä käyttäydytään, ohikuilkijoita ei sieltäkään haukuta eikä kyttäillä, sellaisesta seuraa välittömästi rangaistus. Mutta etenkin kesäisin sinne on vapaa kulku aina, kun olemme kotona.

Meillä on lähdetty siitä, että rajat ja aidat ovat psykologisia esteitä. Ja se onkin omasta mielestäni ainoa keino. Olen itse omin silmin nähnyt, miten esimerkiksi sakemanni kiipeää todella ketterästi yli kaksimetrisestä tarhasta. Ihan vain siksi, että haluaa sille toiselle puolelle. Pentuna ja muuttojen jälkeen on siis meillä opeteltu rajat ihan yritys-erehdys-rangaistus menetelmällä, ja ärsykkeitä järjestämällä. Ja nimenomaan niitä ärsykkeitä järjestämällä. Rusakot meillä saa ajaa pois pihasta ja tappaa, mutta rajaa ei saa ylittää koskaan. Eikä sitä ylitelläkkään. En siltikään ota riskiä, että pitäisin ilman valvontaa. Koska sieltä ulkopuoleltakin on vapaa ja helppo pääsy tontille, ja meillä on kerran oma koiraa pahasti purtukin vapaana ohikulkevan luonnevikaisen koiran toimesta omalla kuistillamme istunut koira.

Meillä ei ole enää ajatuksen tasolla vaan hyvin tehty aita kunnon rautatavarasta. Tänä kesänä siihen johdetaan virtaa, edelliskesänä oli vain sähköpaimen-hituvirtaa. Nyt tulee jo kunnon tärähdys kun vedetään vaihtojännite.valtakunnan verkosta. Käristyyhän siinä kesän makkaratkin samalla.

Pihlajan puiston luona olevan talon pihassa tai terassilla rähisee saksanpaimenkoira eikä siitä uskalla monikaan kulkea ohitse. Kaikenlaisia koiria sitä hommataan keskelle asutusta joita ohikulkijat joutuu pelkäämään. Ja kuuleman mukaan on raadellut toisia koiria kyseisen talon koirista toinen. Muuttakoon kauaksi asutuksen keskeltä sellaiset koirineen joita pitää pelätä.