Suomenajokoirajärjestö keskustelupalsta

nuoria ajokoiraihmisiä tarvitaan tuomarit vanhenee ja nuoria ei paljon tule, tervetuloa joukkoon ja tuo ihmeessä kavereitasi jos on koiraihmisiä

Ajokoiraharrastus on hyvä karrastus. Pitää vain muistaa se, että kaikialla on ihmisiä, jotka näkevät asiat musta-valkoisina.

Tällä hetkellä keskustelupalstalla on hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Facebookiin ovat luikkineet.

Silloin on hyvä olla asiantuntija, kun itse ei tee mitään.

Ne jotka osaa, ne tekee mitä vaan, ne jotka ei, rupee opettamaan. Todella harmi että on tullut niin huono kuva ajokoiraväestä. Tosin näinhän se tuppaa olemaan että harrastuksessa kuin harrastuksessa on olemassa omat piirinsä joihin pääseminen on aika vaikeaa. Itse vein joskus omaa ajokkia hakuharjoituksiin ja agilityyn ihan kesälomalla (koiran) ajankuluksi, nenäharjoitukseksi ja kontaktin parantamiseksi. Sanottiin että joo tule vain, ihan kiva, mutta en mä nyt tiedä oliko se niin kivaa, ihan ulkopuoliseksi tunsin itseni, mutta kävin kuitenkin kun koira ei ollut moksiskaan kohtelusta, päinvastoin tykkäsi ihan täysillä. Ja kyllä siellä vähän ihmeteltiin että ajokoirakin osaa pujotella tai kiipeillä ja jopa käyttää nenäänsä ;)

Herkkähipiäistä porukkaa Ajokoirajärjestön johdossa.

Kaikkien jäsenten tulis ottaa kantaa ainakin muutamiin asioihin. Muuten pieni kaveripiiri siellä häärii ja sotkee asiat.

Muutama kaikkitietävä tyrmää alkuunsa muiden mielipiteet. Ehkä fiksua oli esittää mahdollinen vaihtoehto, eikä möläyttää: eihän se niin ole.

Nyt kuuma aihe on gps-pannan käyttö ajokokeissa.

ite harrastan ajokoirien kans metässä, en netissä. Eipä tartte kuunnella muuta haukkua kuin koiran suusta.

Sain itse kokea hyvin alentuvaa suhtautumista oman koirani kanssa sekä omassa yhdistyksessä että näyttelyssä. "Tytöttely" otti tosissaan pattiin, ikää kun on lähemmäs 50 v. Sellaista naureskelua että no katotaan ny miten tyttö pärjää, me miehet tässä kyllä tiedetään ja osataan kaikki. No parastahan oli sitten aikanaan oman koiran kanssa kehässä kun ajokki oli koirakoulunsa käynyt ja esiintyi kuin unelma ja tuomari kehui sekä koiran että esittämisen. Ajotkin on sujuneet hyvin, mutta enpä taida enää viitsiä ajokokeisiin, ajatetaan koiran iloksi ja omaksi harrastukseksi. Tarkoitus oli ajokokeisiin mutta tympäsee niin tuo asenne. Pitäkää ukkopiirinne.

Nyt siellä porukka jauhaa gps-tutkan käytöstä. Aihe on jo niin monta kertaa kaluttu kuin neljä kertaa jyrsitty luu. Järjestön hallitus on kai esittänyt joitain lievityksiä gps-tutkan käyttöön ja vuodattanut tiedon joillekuille sopiviksi katsomilleen henkilöille.

Ihmetyttää hallituksen toiminta, toimii kuin salaseura. Nykuisin kansalaiset saavat tiedon kunnanhallitusten ja -valtuustojenkin päätöksistä netissä, jossa voi lukea pöytäkirjat. Samoin voisi tunnuksilla kirjautuneet jäsenekin saada järjestön hallituksen pöytäkirjat luettavakseen.

Yleiskokous jauhaa henkilövalinnoissa ja muissa asioissa, joten siellä monta kertaa tärkeät asiat jäävät huomaamatta ilman taustatietoja.

Ilmeisesti tulevaisuudessa gps-tutkankäyttö hyväksytään jossain määrin, vaikkei ajohaukkua kuultaisikaan.

Uusia puheenjohtaja ehdokkaita ei ole astunut areenalle. Nyt tarvittaisiin linjauksia.

Keskustelu enimmäkseen gps-käytön tiimoilta ajokokeissa.

Keskustelu pyörii napalaisten kesken.

Harkitsevat varmaan kenestä seuraava puheenjohtaja järjestön johtoon.

Puheenjohtaja on vaihtunut, mutta keskustelu jatkuu verkkaisena.

Nyt jaukkaavat tutkan käytöstä ajokokeissa..

Muutama uron röntsake siellä höpisee.

Nyt kun rotujärjestöllä on uusi puheenjohtaja, niin muuttuuko Suomen Ajokoirajärjestön hallituksen toiminta avoimemmaksi jäseniään kohtaan. Olis hyvä asia, jos hallituksen kokouspöytäkirjat voisi lukea järjestön sivuilta.

Nykyäänhän kunnissa voi lukea hallituksen ja valtuuston pöytäkirjat kunkin kunnan omilta sivuilta. Se, jos mikä, on hyvä asia.

Uusi puheenjohtaja on luvannut sen, ettå järjestön hallituksen päätökset tulevat jäsenille tiedoksi.

Keskustelu vilkastuu kahden kuukauden päästä, koska silloin alkaa tositoimet.

Nyt on vielä kaksi kuukautta aikaa juoksuttaa koirat kuntoon pyörän kupeella tai muuten.

Sinne vaan keskustelemaan.

Nyt keskustelupalstalla joku vallan viisas mies on huomannut ulkomuototuomareiden selaavan näyttelyluetteloita ennen näyttelyä ja antavan serttejä toistensa koirille.

Siellä on nyt sellainen tilanne, että joitain ulkomuototuomareita epäillään junailleen toislleen tuloksia. Siksi kaikki ovat varpaillaan kuin tontut jouluna.

Väki karkaa muihin järjestöihin.

Onhan se päivänselvää, että " ulkopuolisille" ei sertejä heru ulkomuototuomarit jakavat toisilleen sertejä, kerrankin Sulkavan näyttelyssä sertin vei tunnetun kasvattajan koira joka oli musta kuin piru.

Eli näyttelyt on vain joukkia, tärkein seikka ulkomuotopuolella on vahvat käpälät ja vahva karvapeite, mutta kun edesmenneet ja nykyiset puheenjohtajat tykkää puuhastella hiirenkarvaisilla koirilla niin siitä vaan, itse käytän koirani kerran näyttelyssä ja se riittää.

Olisiko johdossa liikaa oman edun tavoittelijoita, jotka haluavat pysyä parrasvaloissa keinolla millä hyvänsä?

Keskustelu on hiipunut, koska yhteisö ei luota valvojiin.

Sensuuri on iskenyt.

Viimeisiään vetelee.

on se kyllä hauskaa kun Facebookissakin ajokoiramiehet miettivät, että miksei uusia harrastajia näy. Katsoisivat peiliin, niin kateellista porukkaa, jokaisella on täydelliset koira, joissa ei mitään vikaa. Haukutaan toisten koiria koko ajan. Ei ole miestä kaikista myöntämään koirien virheitä.

En yleistä, mutta tämä on omakokemukseni. Perheessä on ollut aina ajokoiria ja siksi itselläkin on kolme niitä, tietysti metsästän ja haaveilen kennelin perustamisesta, mutta epäilen jäävänkin haaveeksi. Ei noilla ajokoiramiehillä ainakaan kaikilla ole haluja kerto tietojaan ja taitojaan ajokoiran kasvatuksesta. minun lähipiiriin kun ei kennelharrastajia kuulu niin vaikeaa on lähteä nollasta liikkeelle. :(

Osta Matti Envallin kirjoittama 100 juhlavuotisjulkaisu, siinä on lähes kaikki mitä tarvitsee ajokoirien jalostuksesta tietää. Yksi ongelma on tietysti sairaudet joista ei saa tietoa kuin puskaradion kautta on sukuja joihin ei kannata paljon puuttua, eläinlääkärin pussi vaan pulskistuu näillä koirilla.

Itse en myy kk-mäyräkoirini metsästäjille enkä Pohjanmaalle ja mielipiteeni vain vahvnee, kun luen näitä ajokoiramiesten ajatuksia. Koiralla ei sinänsä ole mitään arvoa.
Käytin kerran hyvin tuntemaani koiraa jalostukseen. Uroksen omistajille oli ehdotettu, koska tiesivät. että metsästäjälle en myy, että ostaisi yhdistelmästä pennun ja myisin sen sitten hänelle. mutta uroksen omistaja sanoi, että hän ei voi minulle vaelhdella ja kertoi koko tarinan, ja koira jäi myymättä tälle metsästäjälle

seurakoiraksi joutunut metsästyskoira on surullinen näky. onkohan nämä metsästyksen vastustajat kaikki kasvissyöjiä vai syövätkö ne vaan vanhuuteen kuolleen eläimen lihaa? nahka jalkineita eivät ainakaan käytä. tunnistaako heidät tuohivirsuista?

Ajokoira harrastus on hieno harrastus. Mutta ainaiset sääntömuutokset yms.Alkaa mennä yli.Aikoinaan kävin paljon kokeissa,mutta 10 v.sitten lopetin,koska kateus niin suuri noissa piireissä.Koiria arvostellaan liikaa sukulinjojen ,sekä suurien kenneleitten mukaan.Joku yksittäinen koira joka on vähänkin vieraammista sykulinjoista ,ei ole monenkaan tuomarin mukaan,yhtikäs mitään ja se on sitten fakta se asia.Oleen muutaman käyttövalion aikoinaan kasvattanut,mutta on vittumaista käydä kokeissa kun on niin paljon kuppikuntia.Päätin lopettaa tuon kokeissa käynnin,sen takia ettei tarvi kuunnella sitä vänkäämistä,jatkuvasti.Sekä oman linjan koirien ylistystä vaikka tulostaulu näyttä 32 pistettä miinuksineen haulla.On paljon mielekkäämpää ,istuksia tervastulilla,ja keitellä nokipannu kahvit,siinä sivussa kellottaa koiran sen päiväuset ajot.Nytkin on 2 koiraa tarhasa ja molemmat tulisi käyttövalioiksi jos kokeissa kävisin.Mutta se riittää minulle,että koirat pelaa minulle riittävästi.Ihan tarpeeksi tuomariinut eräitäkin koiria,mutta nekin hommat on tehty koska erosin saj:tä Metsässä nykyään tuomarina valmet,ja aina silloin tällöin palkitsen kaadolla koirani. Onhan toki jänispaisti hyvää.Helpotus on suuri kun ei tarvi enää tuomaroida kokeissa.Nyt tästä harrastuksesta nauttii toden teolla

Juurikin noin raha merkkaa.Muutenkin jäsenmäärä laskee sajn toimesta vuosi vuodelta. itsekkin lopetin jäsenyyden,ja kikeissa käymisen,sekä tuomari hommat.Enkä enää kokeisiin lähde,ei jaksa kuunnella sitä oman koiran ja määrättyjen sukulinjojen kehumista vuodesta toiseen,vaikkei näyttöjä edes taululla ole .Metsästele rauhassa,ja nauti koiriesi ajoista,se on tämän harrastuksen hienoin puoli.Niin teen minäkin nykyisin