Mesun homma alinta kuraa?

Minultakin aikoinaan timpurina työskennellessäni kysyttiin, että tulenko joskus hakeutumaan rakennusmestarin koulutukseen.

Harkitsin asiaa itsekseni ja kehittelin työmailla tekemistäni havainnoista kyselijöille vakiovastauksen:
Laitan paperit vetämään heti, kun näen ensimmäisen tasapainoisen työmaamestarin.

Eipä tarvinnut tekuun koskaan pyrkiä.

"Eikä se mistään inssien osaamattomuudesta johdu ne hometalot..Kyllä se on huonoista tekijöistä, koska he työn ovat tehneet!!!"

Ja höpö höpö. Entisenä vastaavana mestarina sinun pitäisi tietää, että se vastaa lopputuloksesta, joka käyttää työmaalla määräysvaltaa.

Jos tätä vastuuyhteyttä et ole ymmärtänyt se myös paljolti selittää, miksi koet omasta mielestä olevasi tasapainoinen. Huolettomuus on esimiestehtävissä eri asia, kuin todellinen tasapainoisuus.

Entinen timpuri kirjoitti:

"Eikä se mistään inssien osaamattomuudesta johdu ne hometalot..Kyllä se on huonoista tekijöistä, koska he työn ovat tehneet!!!"

Ja höpö höpö. Entisenä vastaavana mestarina sinun pitäisi tietää, että se vastaa lopputuloksesta, joka käyttää työmaalla määräysvaltaa.

Jos tätä vastuuyhteyttä et ole ymmärtänyt se myös paljolti selittää, miksi koet omasta mielestä olevasi tasapainoinen. Huolettomuus on esimiestehtävissä eri asia, kuin todellinen tasapainoisuus.

Lue lisää

Jokainen vastaa oman työnsä lopputuloksesta oli sitten se "sekatyömies" tai vastaava mestari. Se että osaa olla hermoilematta ja hymyilee on elämänasenne. Itse olin aikoinani raksalla sekatyömiehenä. Parhaat työmiehet ja pomot olivat tasapainoisia ja rauhallisia kaikessa tekemisessään. Timpureissakin oli isoja eroja. Seurailin sivusilmällä. Paras laatu ja nopeus ja työn jälki oli rauhallisilla tyypeillä. Jakoivat osaamistansa myös uudelle kaverille. Turhat liikkeet ja raivoaminen oli karsittu pois. Toki muistan omista raksavuosistani 80 luvun alussa, että jotkut "ammatti" työmiehet oli oikeita fusku mestareita kun saivat urakoita. Oikaisivat kaikessa ja sitten toiset saivat korjailla perässä jälkiä. Välillä otettiin nyrkeilläkin yhteen.

Etpä luultavasti ole ollut kesämökkiä isommalla työmaalla!!
Ei niitä aikatauluja vastaava suunnittele ja yleensä työmaan aikataulu ohjaus tulee osin tilaajalta!!

Kyllä jokaisen ammattinsa osaavan pitäisi osata tehdä työnsä oikein ja suunnitelmien mukaan. Koska mestarit eivät voi joka ukon selän takana seistä..työmaalla kun voi olla kymmeniä tai jopa pari sataa työntekijää!!

Yitti mesu kirjoitti:

Etpä luultavasti ole ollut kesämökkiä isommalla työmaalla!!
Ei niitä aikatauluja vastaava suunnittele ja yleensä työmaan aikataulu ohjaus tulee osin tilaajalta!!

Kyllä jokaisen ammattinsa osaavan pitäisi osata tehdä työnsä oikein ja suunnitelmien mukaan. Koska mestarit eivät voi joka ukon selän takana seistä..työmaalla kun voi olla kymmeniä tai jopa pari sataa työntekijää!!

Lue lisää

"Kyllä jokaisen ammattinsa osaavan pitäisi osata tehdä työnsä oikein ja suunnitelmien mukaan. Koska mestarit eivät voi joka ukon selän takana seistä..työmaalla kun voi olla kymmeniä tai jopa pari sataa työntekijää!! "

No tämä nyt on itsestäänselvyys. Mutta se ei vapauta työnjohtoa siitä tosiasiasta, että se, joka työmaalla käyttää määräysvaltaa, vastaa myös lopputuloksesta.

Työnjohtajan tulee osata valita sellaista työvoimaa, joka tekee hyvää jälkeä vahtimatta. Hänellä tulee myös olla tietoisuutta siitä, millä otteilla hyvää jälkeä aikaansaadaan.

Takavuosina työmailla oli yleistä, että aputyönjohtajina oli pitkän kokemuksen alalta hankkineita miehiä, yleensä entisiä timpureita. He tiesivät käytännön toteuttamisesta kaiken tarvittavan. He myös näkivät heti alaisensa otteista, kuinka vastuunalaisiin tehtäviin kunkin voi asettaa ja kenen taipumukset vastasivat mitäkin tehtävää. Näitä taitojahan ei ammattikorkeakouluissa opiskelemalla kartuteta -- ja se on alkanut lopputuloksista näkyä.

Jo entinen miekii kirjoitti:

"Kyllä jokaisen ammattinsa osaavan pitäisi osata tehdä työnsä oikein ja suunnitelmien mukaan. Koska mestarit eivät voi joka ukon selän takana seistä..työmaalla kun voi olla kymmeniä tai jopa pari sataa työntekijää!! "

No tämä nyt on itsestäänselvyys. Mutta se ei vapauta työnjohtoa siitä tosiasiasta, että se, joka työmaalla käyttää määräysvaltaa, vastaa myös lopputuloksesta.

Työnjohtajan tulee osata valita sellaista työvoimaa, joka tekee hyvää jälkeä vahtimatta. Hänellä tulee myös olla tietoisuutta siitä, millä otteilla hyvää jälkeä aikaansaadaan.

Takavuosina työmailla oli yleistä, että aputyönjohtajina oli pitkän kokemuksen alalta hankkineita miehiä, yleensä entisiä timpureita. He tiesivät käytännön toteuttamisesta kaiken tarvittavan. He myös näkivät heti alaisensa otteista, kuinka vastuunalaisiin tehtäviin kunkin voi asettaa ja kenen taipumukset vastasivat mitäkin tehtävää. Näitä taitojahan ei ammattikorkeakouluissa opiskelemalla kartuteta -- ja se on alkanut lopputuloksista näkyä.

Lue lisää

Huomaa kyllä että tietosi ovat 80-90luvulta!!

"Työnjohtajan tulee osata valita sellaista työvoimaa, joka tekee hyvää jälkeä vahtimatta. Hänellä tulee myös olla tietoisuutta siitä, millä otteilla hyvää jälkeä aikaansaadaan."
Nykyään aliurakoitsijat tekevät suurimman osan töistä, joten vastaava ei voi työvoimaansa valita ja usein projektinjohto tekee myös au:den valinnat!!!

"Takavuosina työmailla oli yleistä, että aputyönjohtajina oli pitkän kokemuksen alalta hankkineita miehiä, yleensä entisiä timpureita. "
Tämä pätee usein vieläkin, mutta voiko juuri siinä olla osa syy?!? Koska vanhalla timpurilla ei ole välttämättä riittävää teoreettista tietoa esim.kosteuden siirtymisestä ym. jos suunnitelmia muutetaan tai tehdään niinkuin ennenkin.

Nykyään on tullut taas niin paljon uusia materiaaleja ja tekniikoita, että suunnitelmia pitäisi noudattaa eikä soveltaa!! Tai kysyä ainakin rakenteen toimivuudesta suunnittelijalta!!
Ettei tehtäisi yhtä paljon rakennusvirheitä kuin 60-80luvulla ja niistä me nyt maksamme!!!

Itelläni on 6v. komemus timpurina ja työn ohessa suoritin AMK-Rakennusmestarin opinnot pasi vuotta sitten. Aloittajalle voin sanoa että varsinkin tämä tapa kannattaa!!!

uus mesu kirjoitti:

Huomaa kyllä että tietosi ovat 80-90luvulta!!

"Työnjohtajan tulee osata valita sellaista työvoimaa, joka tekee hyvää jälkeä vahtimatta. Hänellä tulee myös olla tietoisuutta siitä, millä otteilla hyvää jälkeä aikaansaadaan."
Nykyään aliurakoitsijat tekevät suurimman osan töistä, joten vastaava ei voi työvoimaansa valita ja usein projektinjohto tekee myös au:den valinnat!!!

"Takavuosina työmailla oli yleistä, että aputyönjohtajina oli pitkän kokemuksen alalta hankkineita miehiä, yleensä entisiä timpureita. "
Tämä pätee usein vieläkin, mutta voiko juuri siinä olla osa syy?!? Koska vanhalla timpurilla ei ole välttämättä riittävää teoreettista tietoa esim.kosteuden siirtymisestä ym. jos suunnitelmia muutetaan tai tehdään niinkuin ennenkin.

Nykyään on tullut taas niin paljon uusia materiaaleja ja tekniikoita, että suunnitelmia pitäisi noudattaa eikä soveltaa!! Tai kysyä ainakin rakenteen toimivuudesta suunnittelijalta!!
Ettei tehtäisi yhtä paljon rakennusvirheitä kuin 60-80luvulla ja niistä me nyt maksamme!!!

Itelläni on 6v. komemus timpurina ja työn ohessa suoritin AMK-Rakennusmestarin opinnot pasi vuotta sitten. Aloittajalle voin sanoa että varsinkin tämä tapa kannattaa!!!

Lue lisää

"Itelläni on 6v. komemus timpurina ja työn ohessa suoritin AMK-Rakennusmestarin opinnot pasi vuotta sitten. "

Hyviä vastauksia ja perusteluja sinä osasit antaa ja tuokin arvio minun kokemusjaksosta osui melko kohdalleen. Tosin aloittelin rakennushommia jo 70-luvun puolivälissä.

Mutta koetahan jaksaa. Tiedän alan erityispiirteistä melko paljon. Ja toivottavasti sinulle ei käy niin, kuin meille monille alan veteraaneille, että kaikki unet mitä entisen ammatin kokemuksista näemme, ovat vähintäänkin pikkupainajaisia.

"Kyllä se rakennusala suoraan sanottuna aika ****** on. "



Mutta koeta kehitellä siitä lohtua, että inssinä sinun näppejä ei talvella yhtä karmeasti palele, kuin timpureilla ja raudoittajilla.

Pieni kevennys tähän oheen: 1980-luvun alussa oli vielä todella kylmiä, lumisia ja pitkiä talvia. Aina taukokämpästä viimapakkaseen lähtiessä monen työmiehen mieliala tahtoi mennä apeaksi. Eräs remonttimies oli näihin tilanteisiin kehittänyt tunnelmaa kuvaavan sanonnan. "Lähetäähän rykimään ja horjumaan".

Huomasin mestarin naamasta, ettei hän oikein pitänyt tokaisusta, sillä kaipa hän olisi odottanut työrupeaman saatesanoiksi jotain reippaampaa lausumaa.

Kuvioiden koko ja amatöörimäisyyden aste saattaa hyvinkin vaikuttaa työssäviihtyvyyteen. Rakennusalalla voi olla parempikin olla kuin metallialalla vaikka, teidän pitäisi kokeilla kaivosmiehen hommaa, niin ehkä sitten rakennuksillakin voi viihtyä. Olen nähnyt rakennustyömaita, missä lekotellen heilutaan kellon ympäri, eivät olleet suomalaisia. Saa metallipajallakin radiota kuunella, mutta pomo voi olla aivan hullu ex-kommunisti, joska on ruvennut omistajaosakkaaksi samoilla vanhoilla jyrkillä punaniska-asenteilla, millä smp:läisiä vapaa-ajattelijoita vainottiin 70-luvulla.