Ken elää kaiken kokee ja näkee, niitä elämyksiä riittää. Ihan tosissa, paikallislehdessä oli miltei sivun pituinen juttu Kiirunasta, Pohjois-Ruotsin kaivoskaupungista. Maan alla on myllätty vuosikymmeniä, kaivosonkaloita on vaikka millä mitalla. Nyt pelätään että maa pettää keskustan rakennusten alla, talot, kirkko ja kaupungintalo voivat uppoutua kaivos onkaloiden uumeniin.
Ruotsin valtio on ehättänyt apuun, lähi vuosikymmenien aikana siirretään kaupunki rakennuksineen kovemmalle maaperälle, jossa eivät kaivos onkalot ole enää uhkana kaupungin sortumiselle maan alaisiin onkaloihin.
Mahtaa olla aikamoinen juttu kun ainakin kirkko ja kaupungintalo aiotaan siirtää perustuksineen uudelle maaperälle. Kyllä siinä kynttiläkruunut ja ehtoollispikarit helisevät kuin kulkuset poroajelulla, kun kirkkoa hinataan uuteen paikkaan. Ruotsin valtio on kaupungin siirron kannalla koska kaivoksen varantoa riittää pitkälle eteenpäin ja on hyvä tulonlähde maalle.
Kuinka moni on käynyt Kiirunassa tai sen lähettyvillä olevassa Kebnekaisella, on Ruotsin korkein tunturi.
Nyt elokuulla Kiirunan kaivokseen oli tutustumassa sveitsiläisiä opiskelijoita 2 viikon ajan. Sisareni tyttären tytär oli joukossa mukana, tavatessani heitä ainakin nämä 5 tytärtä olivat aivan innoissa Kiirunan kaivoksesta ja sitä ympäröivästä luonnosta.
Ruotsin valtio on ehättänyt apuun, lähi vuosikymmenien aikana siirretään kaupunki rakennuksineen kovemmalle maaperälle, jossa eivät kaivos onkalot ole enää uhkana kaupungin sortumiselle maan alaisiin onkaloihin.
Mahtaa olla aikamoinen juttu kun ainakin kirkko ja kaupungintalo aiotaan siirtää perustuksineen uudelle maaperälle. Kyllä siinä kynttiläkruunut ja ehtoollispikarit helisevät kuin kulkuset poroajelulla, kun kirkkoa hinataan uuteen paikkaan. Ruotsin valtio on kaupungin siirron kannalla koska kaivoksen varantoa riittää pitkälle eteenpäin ja on hyvä tulonlähde maalle.
Kuinka moni on käynyt Kiirunassa tai sen lähettyvillä olevassa Kebnekaisella, on Ruotsin korkein tunturi.
Nyt elokuulla Kiirunan kaivokseen oli tutustumassa sveitsiläisiä opiskelijoita 2 viikon ajan. Sisareni tyttären tytär oli joukossa mukana, tavatessani heitä ainakin nämä 5 tytärtä olivat aivan innoissa Kiirunan kaivoksesta ja sitä ympäröivästä luonnosta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tästä kerrottiin YLE uutisissa:
http://yle.fi/uutiset/kiirunan_sadan_vuoden_siirto_alkanut/5266997
Ei auta muu kun uskoa kaupungin siirron onnistuvan hyvin, ovathan erikois asiantuntijat suunnittelemassa ja toteuttamassa siirtoa.
Sitäkö ei ole vielä alettu siirtämään? Vuosikausia siitä on puhuttu jo.
Käytiin, mikähän vuosi se oli, on tästä jo oisko neljä tai viisi vuotta aikaa, Kiirunassa. Siellä joku paikallinen koiran ulkoiluttaja näytti meille mahtavan näköalapaikan kaupungin ulkopuolella. Kaupunki oli siinä ihan kun jalkojemme juuressa. Silloin hän esitteli, minnepäin sitä on aikomus siirtää. Oli muuten huvittavaa, kun me sanottiin, että ootas, laitetaan vaan auto lukkoon, kun hän lähti neuvomaan meille tietä. Hän nauraa pyrskähdytti ja pyöräytti päätään. Siellä kai ei ole tapana pelätä autovarkaita? Ajatteli, että voi noita turisteja. Kaivoksessa me ei käyty sisällä, olisi varmaan tullut suljetun paikan kammo. Maan alle ehtii sitten kuoltuaan...
Kebnekaiselle meno meillä tyssäsi jonkun matkaa Nikkaluoktasta, kun kaveri väsähti kesken kaiken. Mahtavat siellä on maisemat, hiljaista ja raitis ilma, enkä ole vielä menettänyt haavetta Kebnekaiselle perille pääsystä, jos nyt enää omat jalat kestää.
Tulihan tulla poikettua vaikkakin päiväseltään. Ei ehtinyt pahemmin tutustua. Kartta ainakin olisi saanut olla mukana ja leirintävarusteet.
Siellä Norjan puoleisessa päässä ja keskikaupungillakin oli tosi hienon näköisiä kerrostaloja! Saisivat Suomenkin arkkitehdit ja kaavoittajat käydä vaihteen vuoksi Kiirunassa eikä kenkäkaupassa laatikon malleja katselemassa kuten tähän asti.
Niihän siinä käy jalkojensa maata kaivaa, tai jos toiselle kuoppaa kaivaa niin siihen itse lankee
Olen käynyt Kiirunassa ja Kebnekaisella. Kulkenut Torniojärven rantaa kulkkevaa tietä Abiskojauren Björklidenin ja Riksgränsenin kautta Narvikiin ja Lofooteille.
Onkohan kaikki tarkalleen tuitkittu että se kaivettava malmi ei sitten jatku enää sinne uuteen paikkaan jonne kaupunkia siirretään.
Tuskinpa kaikki rakennukset ovat mahdollisiakaan siirtää kokonaisina noin vaan uuteen paikkaan. Luulisin että ainakin kirkko on jo niin raskas siirrettävä että ei taiada onnistua.
Jos pieni Nikkaluoktan kappeli Kebnekaisen polun alkupäässä olisi siirrettävänä, ehkä sellainen voisikin onnistua, mutta kirkko....?
Ehkä ne sen kirkon purkaa jotyenkin ja rakentaa uudestaan?
Aika erikoisen mallinen tuo Kiirunan kirkko
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kiruna_kyrka.jpg
Kauanko kesti kulkea Lofooteille asti?
Yli viikko siitä kun kotoa lähdimme. Oli matkalla sukulaispaikkoja, samaten muutama koulukaveri Kiirunassa jonka luona vierailimme. Pysähtelimme katselemassa kauniita paikkoja. Vesiputoukset olivat mahtavia. Narvikissakin niitä oli useita.
Olimme ennen juhannusta liikkeellä Ei ollut vielä itikoitakaan.
Luulisin että jos autolla on liikkeellä, niin Kiirunasta Lofooteille voisi mennä aika monta tuntia. En osaa arvioida, riippuu siitä miten kiire lienee.
Olen usein retkeillyt pohjoisessa autoillen, patikoiden ja hiihtäen. Siellä on luonnonrauha ihan aistittavissa. Patikoidessa tai hiihtäessä nuotiokahvi pakissa keitettynä on aivan eri makuista kun nämä keittimellä suodatetut kahvit. Kyllä jo viikossa mieliala kohentuu varsinkin jos on ennen matkaa alamaissa oloa ollut ilmassa.
Nyt taas hehkuttaa Kiiruna jossa en ole aikaisemmin käynyt, eipäsinne niin mahdoton matka ole Ylitornion kautta mennessä. On ainakin vaihtelua lähiaikana tekemiin matkoihini. Kun vielä jalka kapsaa hyvin ja suu napsaa pohjoisen herkkuja maistellessa, ei voi enää kovin pitkälle eteenpäin matkaa siirtää. Ns, ajatushautomossa ensi kesän matkana retki on mielessä, toivottavasti onnistuu - nähdä Kiiruna kirkkoineen ja mahtavin maisemin.
Ajatella miten paljon maa kätkee uumeniinsa arvokkaita metalliesiintymiä kuten tämä Kiirunan kaivos. Myös Suomen Lapissa on kaivostoimintaa tänäkin päivänä, toivottavasti löytyy tai on jo löytynyt malmeja. Olisi muuten mahtava mahdollisuus Suomen valtiolle hyödyntää Lapin malmiesiintymiä.
Olen käynyt, hiihtämässä ja vaeltamassakin.
Kumma kun esim. kirkkoa ei ole vielä siirretty, asiasta oli juttua jo monta vuotta sitten.