Tuo jakelu on yllättävän suosittu, siihen nähden, miten vaivalloinen sen asennus on. Mitkähän on ne edut, mitä tuo tarjoaisi? Sen tiedän, että se on rolling-release.
Olen asentanut tuon kokeilumielessä Virtualboxiin ja kiinnostaisi ehkä tehdä oikea asennus koneelle.
Pitempään käyttäneiden kokemukset kiinnostaisi?
Olen asentanut tuon kokeilumielessä Virtualboxiin ja kiinnostaisi ehkä tehdä oikea asennus koneelle.
Pitempään käyttäneiden kokemukset kiinnostaisi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Etuja on ainakin:
- Tuota ylläpitäessä oppii Linuxista. Arch on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen ja looginen ylläpitää. Esimerkiksi eri työpöytäympäristöjä asennellessa ja kokeillessa oppii samalla paljon niiden toiminnasta ja konfiguroinnista.
- Järjestelmän päivittäminen on helppoa. Silloin tällöin ajaa komennot "pacman -Sc" (poistaa pakettien vanhat versiot koneelta) ja "pacman -Syu" (päivittää kaiken). Koskaan ei tarvitse asentaa uutta versiota käyttöjärjestelmästä. Pacman on muutenkin tosi näppärä työkalu pakettien asentamiseen ja poistamiseen, jos vaikkapa haluaa kokeilla eri ohjelmia / työpöytäympäristöjä / mitä vain. Ei jää turhaa tauhkaa koneelle kun päättä poistaa jotain kokeilemaansa.
- Koneella on juuri ne ohjelmat, jotka siellä haluaa olevan. Tämän seuraksena kone myös toimii jonkin verran nopeammin, kun taustalla ei pyöri turhia prosesseja. Itse huomasin eron erityisest koneen käynnistymis- ja sulkeutumisajoissa, verrattuna Mintiin, josta Archiin siirryin.
- Todella laaja ohjelmistovalikoima, kun mukaan laskee AUR:n. Tosin enpä ole sieltä joutunut asentamaan kuin pari ohjelmaa, kaikki muu tarvitsemani on löytynyt valmiiksi käännettynä pakettivarastoista.
- Archin wiki on aivan käsittämättömän korkeatasoinen. Ihan kaikkeen löytää apua ja ohjeet, ihan vain wikiä ja foorumia lukemalla. Englanninkielen pitää tietysti sujua.
Kääntöpuolena on sitten se, että Archin käyttö vaati jonkin verran opettelua ja asioista selvän ottamista. Nörtin näkökulmasta tämä on vain hyvä asia. Muille en Archia kyllä suosittelisi, ainakaan varauksetta. Jos asennus vaikutti vain työläältä, mutta ei mitenkään kohtuuttoman vaikealta, pärjäät kyllä sen kanssa.
Komppaan edellistä vastaajaa. Itse tykkään eniten siitä, että paketit julkaistaan sellaisina, kuin tekijät ne tekevät, eikä niihin tehdä mitään turhia muokkauksia. Muokkaaminen jää käyttäjälle, jos siis kokee, että on tarvetta muokata jotain. Lisäksi ne on tietenkin aina uusimmat versiot.
"Komppaan edellistä vastaajaa. Itse tykkään eniten siitä, että paketit julkaistaan sellaisina, kuin tekijät ne tekevät, eikä niihin tehdä mitään turhia muokkauksia."
Kuten esim. integrointitestausta...
Tulihan se pahan ilman linnun kommenttikin sieltä, johan sitä jo odotettiinkin.
Tajuatko että Arch on ollut olemassa jo kauan ennen Ubuntua. Kyllä siitä on bugit nuoltu jo ennen kuin Ubuntu oli edes pilke Markin silmäkulmassa.
"Tajuatko että Arch on ollut olemassa jo kauan ennen Ubuntua. Kyllä siitä on bugit nuoltu jo ennen kuin Ubuntu oli edes pilke Markin silmäkulmassa."
Väärin meni. Normaalisti kehitysprosessi menee moniportaisen laadunvalvonnan läpi, eli tähän tapaan:
1. Kehittäjä muokkailee suoraan koodia ja tekee muutoksia, voi olla automatisoitu nightly build. Pyrkii ehkä siihen, että ei ole päivän päätteeksi välttämättä ihan pa5kana.
2. Kehittäjän tekemä julkaisu, eli alkuperäinen kehittäjä on testannut että hänellä se ohjelman koodi kääntyy ja toimii.
3. Ohjelma integroidaan kehitysversioon, kuten Fedoraan tms. koeajoon jossa sitä pääsee kokeilemaan käytännössä. Tässä löydetään paljon bugeja kun miljoonat ihmiset jo oikeasti käyttää sitä ja tehdään muokkauksia että toimisi juuri tässä käyttöjärjestelmässä oikein. Siellä kun on tietysti helposti käyttöjärjestelmäkohtaisia bugeja.
4. Ohjelma siirretään tuotantoversion viimeiseen laadunvalvonta prosessiin. jossa versiot jäädytetään ja tehdään beetatestaukset.
5. Julkaistaan valmis tuote.
Archin tapauksessa laitetaan kohdasta 2. paketti suoraan käyttikseen. Tämän muuttuessa tästä riippuvaiset paketit tietysti menevät helposti rikki.
Ja sitten sekin tietysti, että kun vuosikausia korjataan sitä tiettyä versiota olevaa pakettia eikä muutella (ja tehdä uusia bugeja siinä yhteydessä) niin luotettavuus paranee. Archissa näin ei ole.
Sekin on huomattu, että kun pidetään vakaana niin käyttäjä oppii väistelemään bugeja ja luotettavuus paranee myös sitä myötä. Tunnetusti käyttäjän vaihtaminen voi tehdä valtavan virhemäärän kun uusi käyttäjä ei ole oppinut kiertämään ohjelman ongelmakohtia.
Eli Arch on jatkuvasti muuttuvaa bugista kuraa.
Kyllä tämä senverran kiinnostavalta vieläkin vaikuttaa, että täytyy varmaan asentaa końeelle. Täytyy vaan tehdä tuo kun on aikaa.
Olen virtualboxissa tuolla leikkinyt ja en ole isompiin ongelmiin törmännyt, oikeastaan ollut melko helppoa. Hankalin vaihe oli tuo perusasennus.
Osiointia pitäisi miettiä paljonko tuolle itse järjestelmälle lohkaisisi, home-osiohan tulee erikseen. Virtualboxiin tein 3G.n osion, sehän riittää vain kokeiluun. MItään tilan puutetta ei ole, mutta en viitsisi liikaakaan sille laittaa, 10-15G.n luulisi riittävän?
Joo, riittää. Minulla on nyt asennettuna Archiin XFCE ja kohtuullisen kattava paketti perusohjelmia sekä pari vähän isompaa linux-peliä (/usr -kansiossa, ne käyttäjän kotikansiossa olevat Wine -pelit on sitten erikseen), ja tilaa on mennyt noihin melko tarkkan 7 GB. Tästä noin 25% on /var -kansiossa, mikä vähän yllätti minut ensin. Eli jos teet erillisen /var -kansion, älä tee liian pientä. Siellä on mm. pacmanin cache.
Tuohon sitten päälle swap (4 GB ?) ja sitten tietenkin se kotikansio, jossa sitten on ne isot Wine -pelit, musiikit, ym.
"Hankalin vaihe oli tuo perusasennus"
Jep! Vielä kun osaisi tehdä asennuksessa kaiken "oikein".
Itse kaipaisi jotakin vieläkin selkeämpää, -vaihe-vaiheelta etenevää opastavaa ohjeistusta.. Joku semmonen karkea lohkokaaviokuva josta näkisi missä järjestyksessä mikäkin asia kannattaa suorittaa jotta asiat tulisi tehtyä tietosuojamielessäkin "oikein".
Olisi mukava asentaa tämäkin käyttöjärjestelmä ihan rauhassa koneelleen ja kytkeä se vasta joskus myöhemmin nettiin, siis vasta sitten kun asennus on tarkastettu ja valmis.
Hienoja käyttiksiä kaikki nämä Linuxit joihin olen tutustunut.. Arch Linux vaikuttaa ehkäpä kaikkein opettavimmalta ja sitäkautta kiinnostavimmalta.
Aloittelijan ei kannata aloittaa Arch-Linux:lla.
Erinomainen jakelu, mutta vaati tiettyä tietämystä Unix/Linux-järjestelmistä.
Lukuisat muut yleisemmät Linux-jakelut ovat suositeltavampia.
Joo, samaa mieltä. Jotain linux/unix pohjaa olisi hyvä olla. Käytännässä pitää myös osata lukea ja ymmärtää englanninkielisiä ohjeita. Ohjeet on olemassa ja ne on erittäin kattavat ja hyvät, mutta sitä haluamaansa ratkaisua joutuu joskus vähän etsimään. Komentorivin käyttö ei saa myöskään pelottaa.
Kokonaisuutena siis voisi todeta, että ns. learning curve on alussa melko jyrkkä. Siinä samalla sitten oppii paljon ja homma muuttuu koko ajan helpommaksi. Tuohon vaiheeseen kun pääsee, ei siitä Archista enää haluakaan luopua.
Mulla on neljäs vuosi menossa, mitä Linux on ollut päivittäisessä käytössä. Onhan tässä kaikenlaista oppinut matkanvarrella ja englanninkielisten ohjeiden luku sujuu myös.
Enkä ajatellut tätä pääkäyttöjärjestelmäksi heti asentaakaan. Mulla on tuossa ylimääräinen kiintolevy, mihin ajattelin laittaa ja perehdyn aina kun mielenkiintoa riittää.
Etköhän tuolla taustalla pärjää sen kanssa ihan hyvin. Itselläni oli noin vuoden ollut kotikoneessa Ubuntun ja Mintin eri versioita ja asensin ihan kokeeksi Archin siihen rinnalle. Parin viikon kokeilun jälkeen Arch muuttui pääkäyttikseksi, ja muutama viikko myöhemmin se Mint lähti sitten koneelta pois. Tyytyväinen olen ollut.
Joo, en minä sitä niin epäilekään, ettenkö pärjäisi, pitempään käyttäneiden kokemuksia on vaan hyvä kuulla, josko matkalla on joitain sudenkuoppia, mitä itse ei ole osannut alussa ajatella.
Jos osioit levyn niin, että /var tai /usr ovat omilla osioillaan, muista lisätä /etc/mkinitcpio.conf -tiedostoon HOOKS = "" -listaan "shutdown".
/usr omalla osiollaan vaatii lisäksi hookin "usr".
Itse muistan ihmetelleeni tätä, kun /var -osion unmount ei koneen sammutuksen yhteydessä onnistunut. (Vieläkin siitä tulee herja, kun unmount ei onnistu, mutta tuo shutdown -hook unmountaa sen sitten vähän myöhemmin oikein).
Myös lvm ja vastaavat viritykset voi vaatia noiden hookien lisäilyä.
Manjaro on suosittu ja Arch-pohjainen mutta hyvin helppo asentaa. Kokeile sitäkin Virtualboxissa.
Se tässä Arch-linuxissa alkoi kiehtoa, että sen saa itse kasata kaikilta tärkeiltä osin sellaiseksi kuin haluaa. Ja pientä haastetta ja älynystyröiden käyttöä samalla.
Kuin myös Manjarossa. Alku vaan sujuu hieman helpommin jolloin pääsee nopeammin itse asiaan eli säätämään sellaiseksi kuin haluaa. Täsmälleen samoilla Archin työkaluilla.
>>Täsmälleen samoilla Archin työkaluilla.
Jos haluaa päästä alkuun nopeasti, niin tietenkin kannattaa lähteä xfce-dvd:llä liikkeelle. Soveltuu sekä aloittelijoille että kokeneemmille.
Jos ei halua päästä alkuun nopeasti, niin menee sitten pidemmän kaavan kautta vaikkapa tuolla net-installilla.
Sinä ja muutkin voi itse valita miten haluaa toimia.
Tänään oli aikaa asentaa. Homma jämähti alussa hetkeksi ping komentoon, kun nettiyhteyttä ei löytynyt. Toiselta koneelta kävin lukemassa ohjeen, millä löysin yhteyden koneeseen. Tuon isompaa ongelmaa ei juuri ollut, auttoi kyllä, että tuli virtualboxin kanssa harjoiteltua ja homma eteni oikean asennuksen kanssa nopeammin. Graafisen ympäristön asennuksen jälkeen, aika on mennyt ohjelmien asennuksessa, tuola AURistakin kävin yhden ohjelman laitttamassa, tuli sekin tutuksi.
Ihan hyvä vaikutelma näin ensimäiseksi päiväksi.
Kerrohan välillä täällä miten homma etenee, tai jos tulee jotain ongelmia vastaan.
Minkä työpöytäympäristön muuten asensit?
Ja kukaan teistä ei sitten ajatellut, että nämä uudet jakelut voivatkin olla NSAn jakeluita muka turvallisempaan ja yksilöllisempään käyttöön - sitähän me kaikki haluamme olla - yksilöllisiä ja silti niin kiinnostavia tai ainakin toisenlaisia kuin ne muut friikit.
Kuka enää luottaa keneenkään?
Kannattaisi otta asioista selvää etukäteen, ettei joutuisi naurunalaiseksi osaavampien keskuudessa.
Päivitä tietosi. Ei Arch olre mikään uusi jakelu. Ensimmäisen version 0.1 julkaisi 2002-03-11 Judd Vinet.
https://www.archlinux.org/news/arch-linux-01-homer-released/
"Minkä työpöytäympäristön muuten asensit? "
Tuota piti vähän miettiä, Ubuntuahan olen käyttänyt 10.04:tä alkaen ja jokin perinteisempi tähän pitäisi laittaa Unityn sijaan, päädyin Cinnamon-työpöytään, joka on tuttu kakkoskoneen Mintistä. Xfce on omaan makuun liian karu ja Kde taas liian monipuolinen.
Nostelen ketjua jos jotain ylitsepääsemätöntä tai muuten vaan kysyttävää ilmenee.
Archlinux on pätevä jakelu, vaikkakaan ei kovin aloittelijalle ystävällinen.
Mutta Arch-pohjainen Manjaro on sekä pätevä että helppo. Suosittelen!
Lisäisin tähän, että jos ei Linuxista ole mitään kokemusta, ja haluaa päästä helpoimmalla, niin Manjarokaan ei välttämättä ole kovin hyvä vaihtoehto.
Itsellä se on ollut käytössä jo 9 kuukautta ilman sellaisia ongelmia, joita en olisi itse osannut ratkaista (alle vuoden Linux-kokemuksella).
Ei kannata pelätä tekstikomentojen käyttämistä. Vähintäänkin kannattaisi olla yleisemmät komennot hallussa. Oikeastaan monet asiat hoituvat paljon kätevämmin tekstikomentoina kuin graafisilla käyttöliittymillä.
Ongelmiin löytyy myös yleensä apua Manjaro Wikistä, forumilta ja IRC-kanavalta.
Ihan hyvä jakelu linuxin opetteluun .