Kirjoitin juuri tässä keväällä ylioppilaaksi ja hain täydennyshaussa sekä yliopistoaloille että ammattikorkeaan. Yliopistoon kiinnostuneena panostin luonnollisesti yliopistohakuun enemmän ja tyydyin ammattikorkean tapauksessa hakemaan vain ja ainoastaan lähimpään mahdolliseen amk-keskukseen (joista valitsin neljä mieluisinta). Nyt kävi kuitenkin niin, etten päässyt mihinkään yliopistoalaan ja päädyin lukemaan bio- ja elintarviketekniikkaa lähimpään ammattikorkeaan. Lukukausi on alkanut ja itselläni on alkanut masennus painamaan päätä. Koen näet itseni erittäin ulkopuoliseksi muiden ammattikorkealaisten keskuudessa. Harmittaa etenkin se, etten lukenut tarpeeksi paljon yliopiston pääsykokeisiin, mutta minkäs teet, kun kirjoitusten jälkeinen uupumus painoi vielä päätä. Onko turhaa alkaa masennella tässä vaiheessa ja todeta, ettei yliopistoon pääsemisestä tule enää mitään? Hain yliopistoaloista journalismia sekä biologiaa, mitkä ilmeisesti ovat vaikeimmasta päästä, kun on kyse pääsykoemateriaalin hallitsemisesta. Kuitenkin kun on jo yhden alan aloittanut ammattikorkeassa, niin onko mitenkään taloudellisesti kannattavaa alkaa vaihtamaan alaa, vai kannattaisiko vuoden päästä hakea vastaavanlaiseen koulutusohjelmaan johonkin yliopistoon?
AMK ja masennus
hiivataikina
31074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinuna odottaisin ehkä vielä vähän, että opinnot käynnistyvät kunnolla, jos ala alkaisikin tuntua omalta jossain vaiheessa.
Mutta jos ahdistaa todella paljon ja aamulla ei meinaa jaksaa herätä ja nousta sängystä koska masentaa ja vituttaa, lienee parempi, että lopetat tuon koulun. Ei kai se pitemmän päälle palvele ketään. Hae keväällä uudestaan, ja panosta kunnolla siihen kouluun, mihin haluat.
Mutta ei todellakaan kannata ajatella niin, että olisi liian myöhäistä vaihtaa alaa ja koulua. Olet ilmeisesti vasta 18-19 -vuotias? Monet vaihtavat alaa vielä kolmekymppisinäkin, joten mitään kiirettä sinulla ei iän puolesta ole.
Tsemppiä, ja toivottavasti oma ala löytyy. Muista, että et ole yksin ongelmasi kanssa, voit varmasti jutella esimerkiksi koulusi opon (tms.) kanssa asiasta? Ja Suomessa on todella monia, jotka painivat täsmälleen saman ongelman kanssa. Et olisi ensimmäinen, joka vaihtaa koulua kesken kaiken, joos nyt siihen vaihtoehtoon päädyt.
Biologia yliopistossa on useimmille hirveä vikatikki, eli katsoisin että sen välttäminen oli kannaltasi pitkällä tähtäimellä positiivinen asia. Koulutettua väkeä on nimittäin hirveät määrät, mutta työpäikkoja sekä määrärahoja ei.
Ja kukaan ei estä ensi vuonna hakemasta sinne yliopistolle, jos mieli vielä tekee. Varsinkin kun ikää ei vielä ole paljon. Ja kommenttisi ammattikorkeaopiskelijoista on tosi kummallinen. Valmistuin itse hiljattain AMK-luokalta, jossa oli useampikin maisteri alanvaihtajana ja muutama muu, jotka olivat todenneet yliopiston perusopintojen laadun alhaisiksi (paljon ihmisiä ja vähän resursseja käytössä eli käytännössä massaluennoilla). Eivät ne maisteriopinnotkaan ole enää mikään oikotie onneen. Ainoastaan lääkäreillä on suhteellisen varma uraputki edessään. Muut kamppailevat verenmaku suussaan toisiaan vastaan.
Komppaan biologia-asiassa edellistä kirjoittajaa. Todella huonosti työllistävä ala, tiedän sen kokemuksesta.
Ja mitä yhden vuoden viiveeseen tulee: jotkut pyrkivät lääkikseen, oikikseen ja mihin sitten haluavatkin jopa 5-6 vuotta, eli itse parhaiten tiedät mikä sinua kiinnostaa, haluatko hakea uudelleen vai loppuiko into. Mutta korkeakouluopintotukea ei kannata tuhlata vuositolkulla pelkkään oleiluun, eli mene vaikka osa-aikatyöhön mutta roiku kirjoilla ja säästä tukea pahan päivän varalle. jos jo totesit että ei kiinnosta, niin käytä vuosi hyväksesi lukemalla vain kiinnostavia aiheita, ota joku kiva appro tms.