Tiedättekö sen tunteen, kun et ole varma, haluatko seurustella vai olla sinkku? Toisaalta turvallinen, mukava suhde houkuttelisi, mutta toisaalta haluisi olla vapaa sekä pelkää sitoutumista. Myös sitä suhteen loppumista? Miksi aloittaa suhde, kun tietää sen kuitenkin loppuvan? Minäkin olen aika nuori, joten tiedän että jos nyt seurustelisin, ero olisi edessä. Ei nuoret parit ole koko elämäänsä ikinä yhdessä...
En halua eroja ja eksiä.
Sitten vaan menee yksin nukkumaan ja yrittää tsempata itseään
En halua eroja ja eksiä.
Sitten vaan menee yksin nukkumaan ja yrittää tsempata itseään
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miksi aloittaa suhde, jos ei ole rakastunut? Vain "turvallisuuden" vuoksi?
Ei uskalla olla toisen kanssa, vaikka olisi rakastunut. Pelottaa hylätyksi tuleminen, yksin jääminen, suhteen päättyminen, tuleva ero. Mielummin työntää toisen pois. Haluan koko elämän pituisen suhteen, muttei sellaisia olekaan. Rakkaus vaan on sokea, sitten se kuolee.
on olemassa elämän kestävää rakkautta, mutta siihen pitää olla valmis ja hyvin onnekas ja rohkea että sen löytää, Miten sun parisuhdetaidot kehittyy jos et koe niitä ylä- ja alamäkiä? Miten opit itseäsi ja tunteitasi jos et laita niitä peliin?
Kestävään suhteeseen tarvitaan parisuhdetaitoja, ei mikään kestä jos sitä ei osaa vaalia. Rakastuminen voi olla sokeaa, sitten kun ensihuuma on pois eli noin alle kahteen vuoteen se kuluu, sitten alkaa se millä joko suhde toimii tai ei. Siinä pitää olla tietyt asiat kohdallaan, eikä ne ole mystisiä eikä vaikeita. Mutta jos ei uskalla ei saavuta mitään elämässä. Rakkaus ottaa ja antaa, pelkureille jää unelmointi.
Elämä on oppimista, uskallusta ylittää itsensä ja löytää uusia asioita. Kehittyä ja tulla tutuksi itsensä kanssa. Jos ei uskalla tarttua elämän tuomiin haasteisiin vaan pelkää sydänsuruja tai epäonnistumisia, haaskaa elämänsä. Nyt se saattaa tuntua ihan turvalliselle elämälle, mutta sä rakennat muuria itsesi ja elämän väliin. Joku päivä kun haluaisitkin kokeilla niin et pääse omien muuriesi yli.
Joko pelkää elämänsä läpi, tai uskaltaa katsoa mitä sillä on tarjottavaa.
Täll kertaa olen samaa mieltä f4ckin kanssa.
mistähän kirjasta kopsaa vastaukset
eiköhän noi ole ihan elämästä ne perusasiat jotka olisi hyvä tietää. Mitään ei saa jos ei uskalla niitä tavoitella.
Mä olen opetellut aikoinaan elämään ajatuksella, heittäytymällä tunteella ja uskaltamalla ylittää omat rajani. Haastamalla itseään uusiin asioihin pitää kynnyksensä matalina.
Yksi tärkeimmistä elämässä on elää nyt ja tässä, osata nähdä ettei mennyt eikä tuleva ole elämän tärkein hetki vaan tämä hetki tässä.
Otetaan esim ap, joka eroaa jo ennen kuin on edes uskaltanut alkaa rakastamaan. Elämä tapahtuu nyt, huominen on huomenna. Asiat on yksinkertaisia kun niihin ei liitä omia pelkoja, toiveita jne. Asiat voi tehdä vaikeiksi tai uskaltaa nähdä ja elää ne sellaisina kuin on.
Elämä on todellakin annettu elettäväksi. Se on turhaa jossitella sitten jossain vanhainkodissa, kun joku muu päättää jo sun elämästä. Elämä kokonaisuutena ei ole helppoa, mutta se antaa paljon, jos siihen uskaltaa heittäytyä. Pettymyksiä tulee aivan varmasti, mutta sekin on elämää. Kaikista pahinta on jättää elämä elämättä!
Mutta olen kokenut jo muutaman tosi kipeän eron, mistä selviäminen ja ikävä on loppunut vasta vuosien päästä. En kestä enää sellaista. Kun mietin suhteen aloittamista, minulle muodostuu pakkomielteeksi ajatella "tää kuitenkin loppuu, tää kuitenkin loppuu" ja miksi aloittaa suhdetta, kun tietää, että edessä on tunteiden kuoleminen/ jätetyksi tuleminen ja rakkaasta ihmisestä luopuminen. Ei nuorten ihmisten suhteet ikinä muutamaa vuotta pidempää kestä :(
Enkä minä osaa muistella entisiä suhteitä "hyvällä" eli että niistä jäis hyvät, kauniit muistot. Mun on vaikea luopua ja kaikki muistot, hyvät ja huonot sattuu, koska ne on taakse jäänyttä. Aian kun muistelen mitä tahansa menneitä ihmissuhteita ja hyiä hetkiä, alkaa itkettämään. Haluaisin elämään pysyvyyttä eikä pelkkää luopumista.
Älä sitten aloita suhdetta jos et uskalla etkä halua sitoutua. Ole yksin.
ei sua kukaan pakota aloittamaan suhdetta, sillain sä säästyt menettämisen tuskalta. Jos sä ajattelet ettet voi muuttaa ajatteluasi ja suhtautumistasi niin et sä kyllä pystykkään. Muutama ero takana ja sä lyöt hanskat tiskiin. Luulisin että sun pitää nyt miettiä omaa päätäsi eikä rakkauksia. Sä otat liian vakavasti ne huonot asiat ja ajattelet vain niitä. Sulla varmaan on joku takertumisongelma muuhunkin elämässä kuin tunteisiin.
Valoisamman tavan ajatella voi oppia, ei se käy hetkessä eikä ole helppoa. Sun pitäisi opetella antamaan anteeksi itsellesi ja muille. Päästämään irti, käsittelemään se asia joka puolelta ja antaa mennä.
Sä murehdit naurettavia asioita, kauan suhde kestää jne. Sä olet jo lopussa ennen kuin alussa, se vaikuttaa negatiivisesti sun koko ajatteluun.
Miten pitkät suhteet sulla oli jotka vei vuosia toipua? Ilmeisesti vieläkin. Mikä niissä meni vikaan?
Sun pitää analysoida sun tekemiset, katsoa miten suoriuduit radasta ja mihin esteisiin kaaduit. Käsitellä ne kohdat ja sitten opetella se että jätät sen taakse ja otat opit mukaasi.
Itsensä kehittäminen ei ole salatiedettä eikä mahdottomuus. Jos sä panostat ensin itseesi niin sun elämä muiden kanssa on paljon helpompaa. Älä tee asioista vaikeaa koska ne on hyvin harvoin sitä. Laiskuus ja saamattomuus ja luovuttaminen on pahimmat esteet. Valitus seis ja hommiin. Ensin pilkot sun suhteet, katsot missä olitte eritasolla, oliko sulle ero yllätys vai oliko siitä viitteitä joita et halunnut nähdä. Millainen pari olitte, mikä oli teidän sitoutumisen taso, oliko ne heti alusta asti eri tasolla jne. Käyt kaiken läpi. Mietit omia ajatuksiasi ja miksi niin ajattelet. Kaikki palasiksi ja käyt ne läpi. Sun pitäisi alkaa huomata että ehkä asioissa oli selkee kuvio jo alusta asti, ehkä se suhde oli juuri niin hyvä kuin niillä panoksilla voi saada.
Paloittelua ja asioiden laittamista rehellisesti oikeisiin mittakaavoihin. Pysyvyyttä elämääsi tuo se kun opit luottamaan itseesi ja ymmärtämään mihin pystyt ja missä parantaa. Kun et enää hajoa asioihin joihin ei tarvi hajota.
f4ckilla on hyviä ajatuksia! jotenkin vaan saat elämän ja parisuhteen kuulostamaan ennen kaikkea suoritukselta.
mä näen asian niin että kun se taustatyö on tehty ja sen johdosta tietää omat heikot kohtansa ja vahvuudet ja missä kohtaan suhteet on narahtanut ja jne asiat ovat sen jälkeen helppoja. Mä olen monta suhdetta elänyt läpi, ilman ajattelua, vähän niin että jos kestää se varmaan on rakkautta jos ei niin ei kai se ollut.
Sitten musta alkoi tuntua ettei elämää voi elää niin, aloin miettimään enemmän asioita ja mistä kaikki johtuu. Sitten minulle tapahtui onneton tapahtuma jonka jälkeen mä olin aikalailla kiinni vain siinä että pääsen huomiseen ja jaloilleni. Kun ihmisen fyysinen terveys hajoaa alkaa ymmärtää henkisiäkin vahvuuksia ihan toisin. Ihmismieli on suurin asia mitä jokainen omistaa. Kun laittaa ajatuksensa tekojen taakse, menee huomattavasti paremmin.
Mä löysin oman elämäni rakkauden ja missä ennen olin taipumaton ja ajattelematon tiesin nyt tehdä toisin. En siksi että koittaisin väkisin pitää suhdetta yllä vaan sen takia että se olisi ollut vain turhamaista vääntöä. Mä uskon ikuiseen rakkauteen, meidän suhde on sellainen, tässä on kaikki kohdallaan. Mä en usko että olisin pystynyt sitoutumaan näin syvästi jos en tietäisi itseäni ja tuntemuksiani. Jos en olisi oppinut virheistäni ja kääntänyt suuntaa ajattelussani.
Parisuhde minulle on kuin puisto kaupungin keskellä. Mä olen sitä mieltä että jos parisuhde tuntuu työlle ja saa paskaa niskaansa ja valehdellaan ja jne, niin se ei ole rakkautta. Rakkauteen ei kuulu tuollaiset asiat.
Elämään mulla on todella arvostava asenne, mä todella olen iloinen jokaisesta päivästä ja kyvystä tehdä asioita. Siksi mä en ymmärrä miksi ihmiset ei tekisi itselleen palvelusta ja pistäisi vähän vaivaa ja töitä itsensä suhteen. Koska se kannattaa aina, se että kehittää itseään ja tulee sinummaksi itsensä kanssa sekä löytää ne vahvuutensa ja heikkoutensa.
Ihminen pystyy paljoon, mutta jos antaa mielen painaa itsensä maahan, sinne sitä jää eikä kenekään rakkaus sieltä pelasta. On opittava seisomaan omilla jaloillaan koska jos ottaa suhteen kainalokepiksi se ei ole reilua itselleen eikä toiselle.
Mä en usko että selittelyillä päästään eteenpäin, on tartuttava toimeen ja unohdettava pienet esteet. Olisi sääli että ihmiselle pitäisi tapahtua jotain ikävää josta joutuu rakentamaan itsensä uudelleen. Mutta perusajatus on että harvoin asiat ja esteet on niin suuria ettei niistä voitolle pääsisi. Ja elämä on helppoa ja rakkaus ihanaa. Jos ei tee asista koko aika vaikeempia ja dramaattisempia kuin ne on.
Niin ja mä en ikinä suutu, pitäisi aika paljon tapahtua että suuttuisin.
allekirjoitan tämän lausahduksen jutustasi:
" On opittava seisomaan omilla jaloillaan "
Jos se nyt jo sujuukin, niin mistä hevatista se rakkaus.
Kuinkakohan nuori oletkaan, jos sulla on jo pari eroa takana ja joista ikävä jäänyt vuosiksi eteenpäin, hmmm!?
Olen 19
Nytpä tuli esille mistä nelekun katkeruus ja muille ihmisille ilkeily juontaa.
sitä mä en ole ikinä elämässäni tuntenut, katkeruutta. Kateus, katkeruus, ne ei ole tuttuja mulle. Mä pidän noita tunteita suomalaisten syntymävikoina, täällä ollaan kauhean katkeria ja kateellisia toisille. Eletään kuin olisi pakko vieläkin repiä niitä kantoja ylös kivikosta ja raivata sisulla sitä peltoa.
Jos naapurin pellossa ei ole niin montaa kantoa ja kiveä niin perkele se on huono ihminen ja sitä saa vihata. Hyväosainen mulkku pakosti.
Pieni kansa, pienet kuviot.
Mä en ole elänyt tuollaista elämää, en ole oppinut äidinmaidossa katkeruutta enkä kateutta, päinvastoin. Olen todellakin kohdannut sitä ja nähnyt selkeesti mitä se on, tarttumaan se ei ole päässyt.
Joten jos sä kertoisit tarkemmin missä sä näet katkeruutta, tuollaiset lauseenmittaiset analyysit on vähän kuin pissaisit tuuleen.
voiku mä oon taas hyvä hohhoij.
Täs on kateruuden esimerkki, hahahhaa
Samaa mieltä, voi voi kun olen hyvä ja voi voi kun olen oikeassa. Olen vahvempi ja paras kun olen niin hyvä ja oikeassa.
Oikeasti sisällä on jokin musta klöntti mikä painaa kaiken aikaa. Kehumalla itseä ilmeisesti se musta klöntti helpottaa hetkeksi. Joillakin ihmisillä on tapana kehua itseään ja nostaa itsensä jalustalle, koska he kokevat, etteivät sitä muilta ihmisiltä saa, sitä rakkautta, kehuja, arvostusta ja palvontaa kenties.
en kyllä ymmärrä mikä teitä riepoo tarkkaan ottaen?! Jos joku on miettinyt asioita syystä tai toisesta ja jakaa ajatuksiaan, niin mitä pahaa siinä on. Ei niitä silti tarvitse ottaa ns jumalan sanana jos ei halua. F4ck puhuu asiaa, välillä ainakin :)
Kommenttinne kertoo, että itsellänne on jokin klöntti jossain.... katkeruuden musta kivi. Lukekaa jostain Janten laista, pököt. Olette sisältä todella pieniä ihmisiä :O
mä en oo ymmärtäny pitkään aikaan...f4ck:n tekstit pitää lukea ajatuksen kanssa, eikä katsoa että jaahas taas se kirjoittaa, ei se voi olla muutakun sitä peetä. Mä ymmärrän ne vastaukset kyllä ja oon aika pitkälle samaa mieltä. Mä uskon, että se on se vastausten suoruus ja eletty elämä, mikä niistä f4ck vastauksista tekee joillekin niin pelottavia.
Höpö höpö höpö. Fuckin vastaukset ei todellakaan ole (ainakaan minulle) pelottavia enkä ole katkeroitunut tai kateellinen. Olen samaa mieltä, joskus Fukin teksteissä siis asiassa itsessään on ihan ideaa, mutta se tyyli miten Fuckki asiat ilmaisee on kyllä todella tökerö, epäystävällinen, lapsenomainen jne.ja hän useimmiten haukkuu muut lyttyyn ja korottaa itsensä jollekin jalustalle. Asiat voisi kirjoittaa paljon aikuisemminkin ja asiallisesti. Lisäksi rivien välistä paistaa todella paljon läpi, että hän itse hakee kirjoituksillaan hyväksyntää, arvostusta, ihailua ja huomiota sekä kenties uutta suhdetta eli fanikerhoa sen kautta sitten jotain uutta suhdetta. Ilmeisesti viimeisessä parisuhteessa ei sitä sitten ole saanut. Aikuinen ihminen jos hän on, niin pitäisi oppia kommunikoimaan aikuisen tavalla, asiallisesti ja ystävällisesti. Jos hän tuolla samalla tavalla mys keskustelee ihmisten kanssa, niin ei mikään ihme jos suhteet kariutuu. Lisäksi olisi hyvä Fuckin oppia kunnioittamaan muita ihmisiä ja ennen kuin vaatii tai neuvoo muita ihmisiä käyttäytymään jollakin tietyllä tavalla niin pitäisi olla varma itsestään, että itse ei juuri niin käyttäydy. Eli itse oltava ensin se esimerkki. Ihmissuhteissa ja työelämässä ei pääsääntöisesti voi käyttää noin karkeaa kieltä eikä olla epäystävällisen suora. Joskus on viisasta pitää ne mölyt mahassa tai edes muotoilla lauseet hieman aikuismaisempaan ja asiallisempaan muotoon.
Olen sitä mieltä, että Fuckilla nyt jostain syystä ei ole muuta elämää kuin purkaa tänne näitä juttujaan. Elää pääosin muiden elämiä kun jotenkin itsellään mennyt pieleen eli siis pakenee jotain. Olen myös sitä mieltä, ettei Fuckin ole terveellistä olla ja pönöttää pelkästään tällä palstalla, vaan elää sitä elämää ihan normaalisti. Jos on työtön, niin kyllä sitä voi muutakin tehdä kuin pönöttää lepakkopalstalla. Jos on vaikka vakavasti sairas, niin sama silloinkin. Jos ihmissuhde on kriisissä tai loppunut, niin ei sen ratkaisu ole haukkua muita ja käskeä heitä elämään tietyllä tavalla. Masennukseenkaan ei auta, että pakenee omaa elämää sillä, että haukkuu ja kyseenalaistaa muiden elämän, mutta ei kykene omia asioita käsittelemään. Vaikka itse asiat olisivatkin ihan järkeenkäypiä, luen vaan rivien välistä, että tuolla ihmisellä ei oikeasti kaikki ole nyt kunnossa itsellään. Todellsuudessahan hän voi olla ihan minkälainen vaan ja kuka vaan ja vaikkapa esittää jotain roolia täällä. Aikaa hänellä näköjään on ja pakkomielle vastata ensimmmäisenä joka ketjuun jotain tärkeää ja mielestään mahdollisimman fiksua.
Olen alkujaankin ollut lukevinani, että hänellä on jotain huonosti, kenties suhteessaan ja etsii täältä itselleen sitä puuttuvaa juttua, ihailua, arvostusta ja suhdetta. Kun hänelle jossakin kohtaan kirjoitin vastauksen, hän vastasi siihen, että olisin hänestä kiinnostunut tai ihastunut. Sehän ei pidä paikkaansa laisinkaan. En edes tunne häntä reaalielämässä enkä ole suhdetta etsimässä. Jotenka onko hänellä itsellään mennyt nettielämä ja reaalielämä sekaisin vai onko tuo toiveajattelua, että joku kenties ihastuisi häneen näiden tekstien perusteella? Vai onko tuo tapa kohdata omia virheitä ja eriäviä mielipiteitä? Omasta mielestäni hän ensin yrittää saada ihailua ja sitten kenties seuraa tai vähintäänkin egoansa pönkittää. Mehän emme tiedä minkälainen ihminen siellä oikeasti pönöttää netin takana, minkälainen olemus, minkälainen tausta, mielenterveysongelmat, sydänsurut jne. Hänestä tulee mieleen nettiriippuvainen, hieman reppana, sydänsuruinen, rakkautta, huomiota ja ihailua kaipaava kenties työtön tai jossain sairaalassa, laitoksessa tms. makaava karkeaa kieltä käyttävä ihminen.
Aikuismaista ja vastuullista on myös kohdata omat ongelmat ja virheet. Jos joku toinen on jotain toista mieltä, se ei vielä tarkoita, että olisi katkeroitunut, kateellinen tms. Tämähän on mielipidepalsta. Jännä juttu myös, että Fukki saa kirjoittaa myös vaikka kuinka tökerösti, epäystävällisesti ja lapsellisesti, mutta jos joku muu tekee samalla tavalla, niin hui kauhee=)
Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan, vai miten se nyt meni.
.. olen vaikuttunut, että sinulla on noin vilkas mielikuvitus! :o
Tuskin kukaan niitä jumalan sanana ottaa, vaikka kirjoittaja niin haluaisikin. Jos sä kohtelet ihmisiä ilman syytä tosi huonosti, haukut niitä, huudat ja kiroilet päin naamaa,syljeskelet päin pläsiä, niin minkälaista kohtelea sä luulet oikein saavasi? Täällä kun on näitä teiniangstivaiheeseen jämähtäneitä aikuisia...
samalla periaatteella voit jättää väliin myös ystävystymisen, sekin voi loppua rumasti välirikkoon tai toisen kuolemaan. Samoin kotieläimet ja kaikki jollain lailla merkitykselliset jutut. Aina tuntuu pahalta, kun juttu loppuu. Suomeksi sanoen pelkäät elämää. Aijajai. Huomaa, että olet nuori.
"Tis better to have loved and lost
than never to have loved at all" sanon minä. Itseni keksimä viisaus, turha vihjailla mistään loordi Tennysonista.
Puhut vissiin minusta....
sitä en tiedä puhunko sinusta, enkä ainakaan dissaa. Elämään kuuluu kuitenkin pettymykset. Niistä mennään vaan yli. Ja voin kertoa, että vanhemmiten sitä kovettuu, eikä iskut tunnu enää niin kovilta. Nuorena on vaalean vihreä ja hyvin herkkä...
Toinen tottuuven sana: Feel the fear and do it anyway.
Elämään kuuluu pettymykset. Jotkut vaan elää sitä elämää pelkästään tämän palstan kautta ja unohtaa itse elämän, jotkut pelkäävät lähes kaikkea mikä vaan tulee eteen elämässä ja jotkut sitten porskuttavat ja elävät täysillä sitä elämää, eikä heillä ole aikaa kirjoitella tänne, koska elävät sitä elämää.
Ai jos ehtii kirjoittamaan tänne, ei voi olla muuta elämää??! Aika naurettava väite tai sitten sinulla kirjoittaminen on tooodella h i d a s t a ja ajattelu vielä
h i t a a m p a a.
Taisi kalikka kalahtaa taas jalkaasi.
mussuta sinä vaan, mussu :)