Minulla on ihana berninpaimenkoira, joka on nyt 1,5 vuotias. Muuten tämä on rohkea ja itsevarma eikä hätkähdä mistään. Jos jotain yllättävää sattuu, koira haluaa katsoa mitä tapahtui. MUTTA koira on pelännyt pennusta asti yhtä ihmistä. Vain tätä yhtä. Mitään ei ole tapahtunut, mutta ensimmäisen kerran kun näki tämän kyseisen miehen n. 10vk ikäisenä, koira joutui heti paniikkiin ja juoksi karkuun, ei edes hakenut turvaa minusta, vaan säntäsi aivan lukkiutuneena karkuun. Oli tavannut hetkeä aikaisemmin muitakin ihmisiä, jotka otti avoimesti vastaan (naisia).
Tätä asiaa on sitten yritetty ratkoa. Koiralle on syötetty namia aina kun katsoo henkilöä ja tämä henkilö on aina ollut niin kuin koiraa ei olisikaan. Koira ei suostu ottamaan häneltä namia. Lopulta ollaan päästy niin että sisällä koira rentoutuuja menee nukkumaan maahan alle metrin päähän miehestä ja nukahtaa. Mutta seuraavan kerran kun mies tulee meille, taas alkaa koira pakenemaan ja kurkkimaan huonekalujen takaa. Emme ole kiinnittäneet ollenkaan koiraan huomiota. Olen laittanu aktivointilelun maahan samaan huoneeseen missä olemme ja koira on sitten ensin tullut minun luo ja pikku hiljaa rentoutunut ja leikkinyt lelulla. Lopulta on uskaltautunut nuuhkaisemaan. Lopuksi olen alkanut palkata aina kun vilkaisee tätä miestä. Sitten taas rentoutuu jne ja seuraavalla kerralla taas kun mies tulee meille, homma alkaa alusta.
No nyt tilanne on muuttunut. Ei enää lymyile hiljaa huonekalujen takana vaan on alkanut haukkua vihaisesti mörköhaukkua. Haukku on matalaa ja välissä kuuluu murahtelua. Toistaiseksi on kuitenkin perääntynyt. Taaskaan ei olla kiinnitetty mitään huomiota koiraan vaan annettu sen vain haukkua kauempaa.
Mitä nyt pitäisi tehdä? Silloin kun koira on vieressäni hihnassa se ei välitä mitään. Se on silloin turvassa. Mutta jos on vapaana, se alkaa haukkua peloissaan. Pitäisikö minun seuraavalla kerralla ottaa koira viereeni kun tämä mies tulee meille ja alkaa palkkaamaan kun katsoo miestä? Jos annan olla vapaana, se sulkeutuu ja alkaa haukkumaan vihaisena. Pelkään että sille voi kehittyä pelkoaggressio.
koira arastelee yhtä ihmistä ja haukkuu vihaisesti
16
1754
Vastaukset
- fgzgfzf
Taitaa olla vika miehessä eikä koirassa...
- Onko tällä
herralla joku lemmikki, ehkä tavallista erikoisempi joka haisee ja jonka koira haistaa hänestä? Tai onko hän mahdollisesti jossakin työssä jossa joutuu käsittelemään jotain erikoisia aineita jotka jättävät tuoksujälkensä? Teurastaja, parkitsija, turkistarhaaja tmv.
Nämä voisivat olla selittäviä tekijöitä ja jos jotain tällaista, niin koiran päätä on luultavasti mahdotonta kääntää. Mielikuva on luotu nuorena ja se pysyy.
Ainahan on mahdollista että hän oli ensimmäinen mies koiran elämässä jonka näki. Ja siinä sitten sattui jotain järkyttävää?
Myös erikoinen kävelytyyli, klenkkaus tmv. voi aiheuttaa kokemattomalle koiralle pahan järkytyksen.- auttakkee8
Jos syy on lehmänhaju, enkö voisi jotenkin siedättää ja muuttaa sitä positiiviseksi vaikka onkin jo noin vanha? Itse ajattelin että pelkää lehmän hajua tämän miehen takia, mutta jos se onkin niin päin että pelkää lehmän hajua ja siksi alkoi pelkäämään tätä miestä... Nyt nimittäin pelkää lehmältä haisevaa vaatettakin.
Tuo on koirana melko kovapäinen. Kerran kävi niin että tuo tunki päänsä tiskikoneeseen ja nuoli siellä astioita ja kaulapanta takertui alakoriin ja kun koira paniikissa peruutti niin alakori tuli perässä ja lautaset ja aterimet lensivät ryminällä pitkin keittiötä kunnes kori irtosi kaulapannasta. Ikää oli jotain 9kk silloin. Heti välittömästi kun sain alakorin tiskikoneeseen paikoilleen, koira oli taas siellä pää edellä nuolemassa astioita. eli koira ei todellakaan hätkähdä vähällä tai ala pelkäämään. Myös ihan pienenä pentuna säikähti tuulessa läpättäviä ja paukkuvia pyykkejä ja säntäsi talon taakse karkuun. Kohta tuli sieltä takaisin ja kävi repimässä pyykit alas narulta.
Siksi olen vähän ihmeissäni tämän käytöksen kanssa. Koira on hankittu paikasta jossa ei ole lehmiä, eikä lähipiirissä ole lehmien kanssa tekemisissä olevia. Toiset pennun ostajat eivät myöskään olleet maatiloilta, joten aika epätodennäköistä on että jotain traumaattista olisi päässyt tapahtumaan ensi viikkoina.
- ...
Mielenkiintoista...
Onko käytös paikkasidonnaista, eli vain kotonanne tapahtuvaa vai pelkääkö samaa herraa muuallakin?- auttakkee8
ei ole paikka sidonnainen ja pelkää kaikkialla ja vielä niin että jos meille tulee vaikka 3 vierasta, 2 niistä tulee ensin ja koira menee tutustumaan heihin avoimesti, sitten tulee tämä mies ja jos hän liittyy näiden kahden joukkoon, ovat kaikki sen jälkeen vaarallisia ihmisiä koiran mielestä.
- auttakkee8
Tämä mies on ehkä isoin ihminen mitä ikinä olen nähnyt ja kyllä hän haisee työnsä puolesta lehmältä. Koira arastelee aluksi nyt kaikkea mikä haisee lehmältä ja olenkin ajatellut opettaa lehmän hajua positiiviseksi.
Ensi kohtaamisessa ei sattunut mitään erikoista. Olimme pihalla ja pentu hääri pihalla toisten ihmisten kanssa ja tutustui heihin. Sitte tämä mies tuli suoraan navetasta pihalla ja tuo säikähti ja ryntäsi karkuun. En pakottanut tai houkutellut koiraa sieltä. oltiin vähän aikaa siinä pihalla ja sitten hain pennun pois ja lähdettiin kotiin.
Myöhemmin olen käynyt siellä ja koira on ollut arka ja pysytellyt minun lähettyvillä. Jossain vaiheessa vähän rentoutunut ja käynyt nuuskasemassa miestä. Olen käyttänyt myös koiraa navetassa, mutta siellä ei ole reagoinut mitenkään, ehkä siksi että on hihnassa vieressä ja siksi ollut rauhallinen.- Muisteles sitä
ensikohtaamista vielä uudelleen. Ehkä siinä hänen tullessa ulos ovi rämähti tai jokin muu ääni kuului samalla hetkellä ja nyt assosioi nämä kaikki asiat yhteen henkilöön.
Iso mies, lehmänhaju, ja rämähdys. Kolme järkytystä kerralla. - Kuulostaa tutulta,
Muisteles sitä kirjoitti:
ensikohtaamista vielä uudelleen. Ehkä siinä hänen tullessa ulos ovi rämähti tai jokin muu ääni kuului samalla hetkellä ja nyt assosioi nämä kaikki asiat yhteen henkilöön.
Iso mies, lehmänhaju, ja rämähdys. Kolme järkytystä kerralla.hieman eri asetelma kuitenkin. Ehkä sitä voisi soveltaa? Erään tuttuni koira pelkäsi kaikkia parrakkaita miehiä, pentuna sitä kun oli parrakas mies yrittänyt parikin kertaa potkaista, osunutkin kai. :( Samaa partamiestä koira ei enää koskaan joutunut näkemään, pääsi uuteen perheeseen, mutta pelko jäi ja oli muuttua aggressiivisuudeksi. Koira sai "siedätyshoitoa". Isäntä kasvatti parran, koira ei tietenkään huomannut, yhtäkkiähän se ei kasva. Ja vaikka opetetaan, että vieraat eivät koiraa saa ruokkia, alkoivat siitä lähtien kaikki perheen parrakkaat tutut ruokkia koiraa, leikkasivat koiranmakkaraa kuppiin koiran nähden, kutsuivat koiraa nimeltä ja antoivat kupin koiralle. Siinä meni kauan, mutta pikkuhiljaa koira tottui. Voisitte kokeilla sitä, että tämä mies antaisi teille lainaan navetanhajuisen vaatteensa, nimenomaan omansa. Vaatteen kautta opettaisitte, että navetanhaju ei tee sille pahaa. Siedättäisitte sen tarjoamalla ruokaa kupista navettavaatteen päältä, jotakin mistä koira erityisesti pitää. Siihen jos koira tottuu, tämä mies voisi tulla seuraavan kerran kylään ja antaa samaa ruokaa, mitä navettavaatteen päältä jo tottunut syömään. Ehdollistaminen vie joskus kauan aikaa, mutta useimmiten koira oppii, kun sille ei mitään pahaa tapahdu. Toinen esimerkki. Monet ihmisethän ovat humalassa aggressiivisia tai ylisosiaalisia, tai muuten koiralle ahdistavia. Pelkkä hajukin, yhhyh, absolutistina en ihmettele... Eräs sukulaiseni otti itselleen koiran, jota entiset omistajat olivat humalassa pahoinpidelleet ja viemässä "vihaisuuden" takia piikille. Sukulaiseni on itse hanakka ottamaan alkoholia, mutta ei siitä miksikään muutu. Koira kuitenkin luikki pakoon joka kerta kun setä otti kaljaa tai viinapunsia. Jopa limsapullon avaamisen ääni sai koiran pelkäämään, se ääni riitti. Siihen aikaan siis kaljaa myytiin litran lasipulloissa. Koira oli tavattoman perso koiransuklaalle. Yhdessä opetettiin se siihen, että limsapullon avaamisesta koira palkitaan koiransuklaalla, oppi sen muutamassa päivässä. Viinan ja kaljan haju kuitenkin saivat sen lähtemään pakoon. Myöhemmin, saman kesäloman aikana koiraa opetettiin siihen, että joimme samaan aikaan limsaa, me lapset, ja setä viinapunsia, koira sai aina koiransuklaata. Antoi loppukesästä viinalle haisevan omistajansa rapsuttaa itseään, samalla kun sai tältä koiransuklaata. Koira oppi niin hyvin, että kaljan tai viinan haju oli sille merkki, että nyt tulee huomioo ja namia eikä kukaan tee mitään pahaa. Toivottavasti näistä esimerkeistä oli jotain apua, että tilanne ei ole toivoton. Jos neuvon väärin, sopii korjata. Kerron vielä, että itse kyllä kyllästyin keltaiseen jaffaan, mutta annoin oman apuni koiran opettamiseen.
- auttakkee8
Kuulostaa tutulta, kirjoitti:
hieman eri asetelma kuitenkin. Ehkä sitä voisi soveltaa? Erään tuttuni koira pelkäsi kaikkia parrakkaita miehiä, pentuna sitä kun oli parrakas mies yrittänyt parikin kertaa potkaista, osunutkin kai. :( Samaa partamiestä koira ei enää koskaan joutunut näkemään, pääsi uuteen perheeseen, mutta pelko jäi ja oli muuttua aggressiivisuudeksi. Koira sai "siedätyshoitoa". Isäntä kasvatti parran, koira ei tietenkään huomannut, yhtäkkiähän se ei kasva. Ja vaikka opetetaan, että vieraat eivät koiraa saa ruokkia, alkoivat siitä lähtien kaikki perheen parrakkaat tutut ruokkia koiraa, leikkasivat koiranmakkaraa kuppiin koiran nähden, kutsuivat koiraa nimeltä ja antoivat kupin koiralle. Siinä meni kauan, mutta pikkuhiljaa koira tottui. Voisitte kokeilla sitä, että tämä mies antaisi teille lainaan navetanhajuisen vaatteensa, nimenomaan omansa. Vaatteen kautta opettaisitte, että navetanhaju ei tee sille pahaa. Siedättäisitte sen tarjoamalla ruokaa kupista navettavaatteen päältä, jotakin mistä koira erityisesti pitää. Siihen jos koira tottuu, tämä mies voisi tulla seuraavan kerran kylään ja antaa samaa ruokaa, mitä navettavaatteen päältä jo tottunut syömään. Ehdollistaminen vie joskus kauan aikaa, mutta useimmiten koira oppii, kun sille ei mitään pahaa tapahdu. Toinen esimerkki. Monet ihmisethän ovat humalassa aggressiivisia tai ylisosiaalisia, tai muuten koiralle ahdistavia. Pelkkä hajukin, yhhyh, absolutistina en ihmettele... Eräs sukulaiseni otti itselleen koiran, jota entiset omistajat olivat humalassa pahoinpidelleet ja viemässä "vihaisuuden" takia piikille. Sukulaiseni on itse hanakka ottamaan alkoholia, mutta ei siitä miksikään muutu. Koira kuitenkin luikki pakoon joka kerta kun setä otti kaljaa tai viinapunsia. Jopa limsapullon avaamisen ääni sai koiran pelkäämään, se ääni riitti. Siihen aikaan siis kaljaa myytiin litran lasipulloissa. Koira oli tavattoman perso koiransuklaalle. Yhdessä opetettiin se siihen, että limsapullon avaamisesta koira palkitaan koiransuklaalla, oppi sen muutamassa päivässä. Viinan ja kaljan haju kuitenkin saivat sen lähtemään pakoon. Myöhemmin, saman kesäloman aikana koiraa opetettiin siihen, että joimme samaan aikaan limsaa, me lapset, ja setä viinapunsia, koira sai aina koiransuklaata. Antoi loppukesästä viinalle haisevan omistajansa rapsuttaa itseään, samalla kun sai tältä koiransuklaata. Koira oppi niin hyvin, että kaljan tai viinan haju oli sille merkki, että nyt tulee huomioo ja namia eikä kukaan tee mitään pahaa. Toivottavasti näistä esimerkeistä oli jotain apua, että tilanne ei ole toivoton. Jos neuvon väärin, sopii korjata. Kerron vielä, että itse kyllä kyllästyin keltaiseen jaffaan, mutta annoin oman apuni koiran opettamiseen.
Kiitos, tämä antoi toivoa. Kävin koiran kanssa naapurin maitotilalla tänään. Koira ei pelkää sonneja eikä hiehoja, ainoastaan lehmän ja emolehmän hajua. Tämän naapurin lapset ovat koiran tuttuja ja usein meillä käyneitä, mutta lähestyttäessä maatilaa (tämä on siis eri paikka kuin sen pelottavan miehen maatila) koira alkoi luimistella ja haistella ilmaa. Lehmät olivat laitumella mutta kauempana. Pihalla kun lapset tulivat katsomaan koiraa, koira säntäsi pakoon luimistellen vaikka lapset olivat tuttuja. Kielsin kaikkia koskemasta ja katsomasta. Perheen emäntä oli juuri tullut navetasta. Hetken kuluttua suostui syömään nakkia kaikkien käsistä, mutta vielä luimisteli ja häntä oli alhaalla ei kuitenkaan jalkojen välissä.
Sitten käytiin ensin katsomassa sonneja, häntä oli itsevarmasti pystyssä, hiehojen kohdalla alkoi vähän epäröidä ja häntä laskeutui vähän vaakatason alapuolelle ja lehmien kohdalla ihan alas ja korvat menivät luimuun ja vältteli katsomasta niitä. Kävi muutaman kerran haistamassa. Heti kun lähdettiin kävelemään pois päin, nousi häntä yli vaakatason, kunnes oltiin taas pihalla, siellä alkoi taas levottomaksi ja pälyili ympärille.
Hain tilalta lehmälle hajustettuja kankaita ja nyt laitoin tuon lempivinkupallon niiden joukkoon. En tiedä oliko vika tikki. Sitten ajattelin laittaa superherkku kupin lähelle haisevia kankaita ja tehdä niin useasti ja ehkä piilottaa haisupussin ja etsityttää sitä jolloin löytää herkun. Saa nähä miten reagoi. Pitää kysyä mieheltä jos voisi luopua jostain vaatteestaan niin saa sillä muutettua suhtautumista. - auttakkee2
auttakkee8 kirjoitti:
Kiitos, tämä antoi toivoa. Kävin koiran kanssa naapurin maitotilalla tänään. Koira ei pelkää sonneja eikä hiehoja, ainoastaan lehmän ja emolehmän hajua. Tämän naapurin lapset ovat koiran tuttuja ja usein meillä käyneitä, mutta lähestyttäessä maatilaa (tämä on siis eri paikka kuin sen pelottavan miehen maatila) koira alkoi luimistella ja haistella ilmaa. Lehmät olivat laitumella mutta kauempana. Pihalla kun lapset tulivat katsomaan koiraa, koira säntäsi pakoon luimistellen vaikka lapset olivat tuttuja. Kielsin kaikkia koskemasta ja katsomasta. Perheen emäntä oli juuri tullut navetasta. Hetken kuluttua suostui syömään nakkia kaikkien käsistä, mutta vielä luimisteli ja häntä oli alhaalla ei kuitenkaan jalkojen välissä.
Sitten käytiin ensin katsomassa sonneja, häntä oli itsevarmasti pystyssä, hiehojen kohdalla alkoi vähän epäröidä ja häntä laskeutui vähän vaakatason alapuolelle ja lehmien kohdalla ihan alas ja korvat menivät luimuun ja vältteli katsomasta niitä. Kävi muutaman kerran haistamassa. Heti kun lähdettiin kävelemään pois päin, nousi häntä yli vaakatason, kunnes oltiin taas pihalla, siellä alkoi taas levottomaksi ja pälyili ympärille.
Hain tilalta lehmälle hajustettuja kankaita ja nyt laitoin tuon lempivinkupallon niiden joukkoon. En tiedä oliko vika tikki. Sitten ajattelin laittaa superherkku kupin lähelle haisevia kankaita ja tehdä niin useasti ja ehkä piilottaa haisupussin ja etsityttää sitä jolloin löytää herkun. Saa nähä miten reagoi. Pitää kysyä mieheltä jos voisi luopua jostain vaatteestaan niin saa sillä muutettua suhtautumista.Pihalla haisi eniten lehmät kun maitohuoneen ovi ja navetan ovi olivat siinä avoinna.
- ehkä apua?
Harjoitelkaa takaperoisessa järjestyksessä.. Ensin räminä, sitten lehmänhaju, seuraavaksi räminä lehmänhajulla ja lopuksi kaikki mies joka katselee taivaanrantaa kädessä nakki tai lelu...
- Yökkönen
Enpä sen kummemmin osaa auttaa, mutta tuli mieleen, että olethan tarkkana milloin palkitset namilla ja milloin et. Jos koira esim. katsoo pelkäämäänsä henkilöä, se ei välttämättä ole hyvä juttu jos koira on peloissaan tai uhittelee. Jos palkinto tulee väärään aikaan, niin koira saattaa hämmentyä ja luulla että se tekee oikein pelätessään. Vaikka ehkä tämän asian olit jo ottanut huomioon ja sinulla on homma hoidossa, mutta ajattelin vielä varmuudeksi kirjoittaa tämän.
- auttakkee8
Nyt sitten kaivoin lehmänhajupussista pari päivää siellä hajustuneen vinkupallon. Ihan vähän arasteli ekalla kerralla, mutta sitten jo leikki täysillä pallolla. Sitten otin yhen huovan joka haisi todella paljon lehmälle ja laitoin sen päälle kupin jossa oli herkkuruokaa. Epäröimättä söi ruuan siitä. Sitten alkoi nuuskia huopaa. Naksautin ja palkkasin joka kerta kun nuuhkaisi huopaa. Sitten piilotin huovan olohuoneeseen sohvan alle ja käskin etsimään hajua, löysi kohta huovan ja meni sen eteen makaamaan ja osoitti kuonolla piiloa. Piilotin uudestaan huovan koiran nukkumapaikkaan ja kohta löysi sen ja taas meni eteen makaamaan ja tällä kertaa valui kuola jo suusta palkkaa odottaessa. Eli ei ainakaan lukkiudu lehmän hajusta enää. Huopa sai jäädä nukkumapaikkaan.
Tuo kun on kova koira ja kovalle koiralle oppiminen tapahtuu enemmän positiivisten kokemusten kautta, joten toivoisin että tässä olis mahdollisuus. Voihan se olla ettei koskaan tule sietämään sitä ihmistä, mutta kunhan ei alkaisi äristä kaikille lehmätilallisille. Entäs jos tuon namituksen ja posiitivisten mielleyhtymien muodostamisen lisäksi vielä "laumauttamista"? Pikkukävelylle lehmäihmisen kanssa hänen tullessaan kylään, jotta koira rentoutuu ja sitten vasta kaffen keittoon...?
- vihhaa vai pelkoa
Omalla koirallani on yksi ihminen, jota ei voi sietää. Koira on ollut kaikille aina ystävällinen, ei pelännyt ketään vaan on aina menossa moikkaamaan niin ihmisiä kuin koiria, koira on luonteeltaan todella rauhallinen, mutta vahtimisvietti on kuitenkin.
No tämän erään tyypin koira on tasan kahdesti tavannut, ensinmäisellä hetkellä kun näki hänet, alkoi heti haukkua, hakkui ja haukkui, seurasi koko ajan miestä, jos mies istui haukku loppui, jos käveli niin koira haukkui, koira tottelee hyvin mutta tuolloin ei mikään keino saanut lopettamaan haukkumista,
No edellidestä tapaamisesta meni vuosi ja sitten taas nähtiin tämä mies, sama homma alkoi ja koira oli nyt vielä vihaisempi, mies pilkkoi puita kirveellä ja koira oli käymässä jo päälle. Piti ilmeisesti miestä vielä uhkaavampana. Kellekkään muulle ihmiselle ei ole tehnyt näin. mikä lie syy. Ilmeisesti koira vain pelkäsi? - Auttakkee88
Meille on tullut nyt edistystä. Eli koira on siis alkanut arastelemaan kaikkia lehmälle haisevia ihmisiä ja pahin pelko onkin että alkaa kaikille maitotilallisille vihaiseksi. Ei siinä mitään, mutta naapureissa on monta maitotilaa ja sieltä tulee joskus lapsia meille. Nyt kun sain lehmän hajuisia huopia ja pyyhkeitä ja naksu palkka menetelmällä saanut ne positiiviseksi, niin ei enää yhtään arastellut naapurin lehmätilallisia!! Suorastaan innoissaan oli nuuskimassa ja häntää heiluttamassa.
Nyt otetaan seuraava askel ja hommaan "mörkömiehen" tilalta hajunäytteen ja pyydän vaikka pitämään yhtä pyyhettä työtakin hihassa ja aloitetaan sama homma. Katotaan avaako tämä mörköpelkoa yhtään.
Tuo laumahomma eli kävely yhdessä ei tule vielä onnistumaan, sillä koira lukkiutuu täysin miehen tullessa ja pakenee kauemmas haukkumaan ja murisemaan eikä reagoi minuun yhtään.
Nyt muuten muistan että pelkäsi pentuna ruohonleikkuria, pakeni sitä aina keinun alle ja sieltä killitti kauhuissaan leikkuria ja sen jälkeen kun lopetin ajamisen, olin minäkin kamala ihminen jota piti juosta karkuun. Mutta pentu turtui siihen. Vieläkin lähtee pois kun laitan leikkurin käyntiin, menee auton viereen nukkumaan, mutta heti kun leikkuri sammuu, tulee takaisin eikä bensakanisterikaan ole enää kauhea. (ennen riitti kun koskin bensakanisteriin tai leikkuriin , silloin koiraa vietiin).
Toiveikkaina odotan, että tämä toimii, eikä tarvi pelätä että tuo jonain päivänä onkin aggressiivinen. Toisaalta, koira on aina vapaana, joten se voi aina paeta ja kun se vieläkin näyttää pakenevan niin toivottavasti se olisi sen tapa toimia pelkotilanteissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273623- 412459
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362304Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72067Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381539
- 141342
- 1271302
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2661285Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451275