Päivähoidon alkaminen, syöminen =(

Ensinnäkin kysyisin minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Jos on yli 2v. syy voi olla siinä, että sinä syötät häntä ja päiväkodissa ei enää tämän ikäistä normaalisti syötetä.

Päiväkodissakin on säännölliset ruokailuajat, mutta ruokailuun varataan yleensä 30-45 minuuuttia. Kestääkö ruokailu kotona kauemmin?

Syötätkö vai maanitteletko ja leikitätkö samalla? Lapseni oli vuoden iässsä huono syömään, jolloin helposti leikitin häntä ja maanittelin syömään.

Asia ei ole tavatonta.Seuraisin asiaa jonkin aikaa, enkä tekisi syömisestä numeroa kotona tai pk:ssa. Sopisin henkilökunnan kanssa, että laittavat lautaselle ruokaa joka kerta, mutta jos tyttö ei syö, palauttaa hän astiat henkilökunnan tekemättä siitä numeroa.

En myöskäään lähtisi maanittelemaan tai palkitsemaan syömistä kotona tai päiväkodissa.

Pakkosyöttäminen tai maistaminen ei ole hyväksi!

Hei!

Ei sinun lapsesi mitenkään tavaton tapaus ole! Itse olen työskennellyt lastentarhanopettajana lähes 20 vuotta ja aina silloin tällöin lapset reagoivat kuvaamallasi tavalla. Ruokailu on hankalaa kun kaikki uusi pelottaa ja itku on vielä herkässä. Ei meille aikuisillekkaan maistu ruoka kun ahdistaa tai on muuten huonolla fiiliksellä, saati että lisäisimme siihen lapselle ominaisen tavan reagoida eli itkun. Ja lapsilla on lopulta kovin vähän muita vaihtoehtoja "protestoida" muuttuvaa tilannetta.

Muistathan kuitenkin kertoa lapsesi hoitajille mikäli toivot syöttämistä (ainakin alussa) tai muita tyttäresi ruokailuun liittyviä tapoja, niin hoitajat voivat auttaa lastasi paremmin sopeutumaan ruokailuhetkiin.

Mieleatäni voit odotella rauhassa että tyttösi sopeutuu muuttuneeseen tilanteeseen. Harva perusterve lapsi kärsii syömättömyyden aiheuttamista vaikutuksista, etenkään kun lapsesi kuitenkin syö kotona hyvin. Eli tämä todennäköisesti muutaman viikon kestävä hankala vaihe mennee ohi kun siihen ei kiinnitä sen suurempaa huomiota. Tilanne helpottuu varmasti ajan kanssa, kun lapsesi huomaa päiväkodin sisältämät mukavat asiat. Usein ajan kanssa ruokailutilanteetkin helpottuvat ja niistä muodostuu lapselle luonteva osa päivänkulkua.

Voimia sinulle äitinä näihin alkuviikkoihin! Yritä pitää yllä positiivista ja luottavaista kuvaa lapsellesi päiväkodista, niin hän sopeutuu helpommin kun huomaa maailman tärkeimmän ihmisen, äidin eli sinun, ajattelevan niin.

Moni lapsi jättää aluksi syömättä päiväkodissa, juuri noista edellä mainituista syistä. Mutta myös siksi, että ruoka voi olla erilaista kuin kotona on tottunut syömään. Kotona yleensä tehdään ruokia, joita lapsi varmasti syö. Päiväkodissa ei aina ole juuri sitä ruokaa, mistä lapsi pitää. Ja tututkin ruoat maistuvat erilaisilta kuin äidin tai isän tekemä. Mutta yleensä alkavat ajan mittaan syömään ihan normaalisti ja monesti jopa niin, että syövät hoidossa paremmin kuin kotona.

Poikani 2,5 -vuotta reagoi juuri noin, että ei syönyt juurikaan vaikka muuten viihtyi kyllä tarhassa. Itse olin huolissani, mutta kokenut tarhatäti lohdutti, että on normaalia ja ohimenevää. Jokusen viikon kesti ja sitten alkoi ruoka maistumaan. Sillä välin tankkasin poikaa sitten tarhan jälkeen ja syötiin tukeva aamupala ennen lähtöä hoitoon.

Lapseni on juuri täyttänyt 2v. Häntä emme "aktiivisesti" syötä kotona, hän syö omalla lusikalla, siinä vieressä syömmä itse ja välillä auttelemme häntä, että osa ruuasta menisi suuhunkin=)

Kotioloissa ruokailu kestää ehkä siinä puolisen tuntia, vähän vajaakin..hän syö lämmintä ruokaa, kunnes tulee stoppi, eli ilmoittaa "ei!" tai alkaa kovin leikkimään ruualla.

Välillä kieltämättä maanittelemme häntä syömään, eli annamme jotain puuhaa hänelle siihen, jotta ruoka menisi paremmin. Nykyään hän jo syö paremmalla ruokahalulla, mutta joskus ennen, kun ruoka ei meinannut sitten millään mennä, oli aina jokin "huomiosyöppö" ruokailun aikana, jotta hänelle ikäänkuin huomaamattaan menisi se ruoka. Jos ruokailusta teki "numeron", hän ei suostunut syömään lämmintä ruokaa juuri ollenkaan.

Likka ei edelleen tänäänkään ollut hoidossa syönyt..päiväkodin puolelta ei ole tullut minkäänlaisia ehdotuksia asiaan, ainoastaan päivittelyitä ja silmienpyörittelyä..olen vähän voimaton, kun en tiedä, mitä voisin asialle tehdä..kun en kuitenkaan ole siellä syömistilanteissa paikalla..enkä usko todella että itsekään siinä tilanteessa saisin häntä vastoin tahtoaan yhtään millään syömään.

Joskus minulle on sanottu, että kyllä se lapsi syö sitten kun on tarpeeksi nälkä ja että älä siitä stressiä ota ja nyt tuntuu kuin päiväkotihenkilöstö odottaisi minulta jotain ratkaisuja ja selityksiä, enkä kerrassaan tiedä miksi lapsi ei siellä nyt sitten syö, muutakuin nämä mitä tekin sanoitte, eli vieras ympäristö ja suuret muutokset jne.

Näitä selityksiä olen siis päiväkodissa tarjonnut, mutta huomannut että eivät ikäänkuin tyydytä henkilökuntaa, vaan pitävät tilannetta nyt tosi harmillisena ja vaikeana.

Kiitos kuitenkin kaikille rohkaisevista vastauksista, näistä on jo ollut paljon lohtua ja tukea, kun tuntuu että päiväkodissa ei tyttöä ymmärretä ollenkaan..=/

ap

Harmittaa puolestasi tuo päivähoidon henkilöstön käyttäytyminen. Tottahan heidän jos kenen luulisi tietävän, että tilanne on normaali. Ja vaikkei olisikaan, ei sitä tuolla tavalla saa tuoda vanhempien tietoon, vaan ohjaamalla ja kannustamalla.

Ole vaan rohkea ja sano, etteivät kiinnitä huomiota syömiseen, kyllä se tilanne muutaman viikon aikana korjaantuu. Näitä syömisellä reagoivia lapsia tulee hoitoon lähes vuosittain, on siis todella tavallista.

Tsemppiä teille hoidon alkuun!

Outoa käytöstä henkilökunnan osalta... Ei todellakaan ole tavatonta, että lapsi ei aluksi syö päiväkodissa. "Sitkeimmät" tapaukset meillä alle 3-v ryhmässä ovat olleet syömättä jopa 3 kk. Koskaan ei ole syyllistetty lasta asiasta ja vanhempiakin on pyritty rauhoittelemaan.

Toiset lapset vaan on enemmän herkkiksiä ja ruokailutilanteissa se saattaa näkyä. Aina laitetaan ruokaa lautaselle, lempeästi rohkaistaan maistamaan ja tarjotaan lusikkaa suun lähelle. Koskaan ei pakoteta, mutta saatetaan huuliin pyyhkäistä ruualla, että saa siitä maun tutuksi. Monesti hoitokaverien mallin innostamana reipastuvat ruokailussa, mutta eivät kaikki.

Olen hoitanut erittäin niukkaruokaisia 5 vuotiaitakin, jotka suostuvat maistamaan sen haarukallisen/lusikallisen ruokaa. Se riittää meille ja lapsi tietää sen. Itse olen ala-asteikäisenä joutunut pakolla syömään ja sitä vahinkoa en todellakaan laita kiertämään yhdellekään lapsukaiselle. Ruokailuun kajoaminen kun voi vaikuttaa hyvin kauaskantoisesti lapsen elämässä (syömishäiriöt).

Koska lapsesi syö kotona hyvin, en olisi minäkään huolissani. Sano sinne hoitopaikkaan, että eivät tee numeroa syömisestä. Pelkkä maininta asiasta sinulle riittää. Jos ei syö niin ei syö. Varsinkaan lapsen kuullen ei tarvitsisi suurieleisesti meuhkata vanhemmalle, saattaa vain pahentaa asiaa...

Meillä on poika aina ollu pieniruokainen. Välillä tulee kausia, kun ruoka maistuu, mutta annokset ovat aina etenkin tavallisen lämpimän ruuan suhteen pieniä. Kaikki siis maistuu, mutta määrät vähäisiä. Hedelmät, leipä ja vihannekset uppoaa, mutta esim. liha ja muu ruokaisampi sitten huonommin.

Alkuun olin huolissani ja koiteltiin kaikkia juttuja, että ruokaa olisi uponnut enempi. Äitini (hänellä viisi lasta ja kuusi lastenlasta, kun minulle lapsi on ainokainen vielä) luuli, että liiottelen pojan pientä ruokahalua. Useamman päivän pojan kanssa oltuaan ymmärsi, että kyllä mun huomioissa tosiaan perää oli.

Uusissa tilanteissa kuvio on aina sama; ei ruoka maistu tai malta keskittyä heti alkuun syömään. Esimerkiksi isovanhemmille mennessämme (välimatka pitkä, käymme muutaman kerran vuodessa kylässä pitemmät pätkät kerrallaan) ei malta kahteen ensimmäiseen päivään syödä juuri mitään.

Kun lapsi meni hoitoon ollessaan pienempi osasin odottaa, että syömisen kanssa voisi tulla vääntöä. Ilmoitin hoidossa kuitenkin, että kyseessä on pieniruokainen lähes pelkällä pyhällä hengellä elävä lapsi, joten jos ei ruoka joku päivä maistu, niin ei ole vakavaa. Ja vaihtelevalla menestyksellä on menty. Pieni päiväkoti ja hoitotyypit tietää, että ei kannata laittaa lapselle "normi" annosta, kun hukkaan menee suuri osa. On päiviä, kun lapselle ei edelleenkään parin vuoden hoidossa käynnin jälkeen ruoka maistu ja toisina päivinä ällistyttää syömällä lautasen tyhjäksi.

Hoikkahan lapsi toki on, kun pieniruokainen on, mutta energinen, terve, ei allergioita.

Ei terve lapsi itseään nälkään onnistu tappamaan.