vaitiolevainen sydämeni
läkähtyy läsnäolostanne
ajattoman kauneuden neito
rohkenenko koskaan
omata kunnian tervehtiä Teitä,
tuskin esittelyämme muistatte
hetkeä päivänvarjonne alla
olen vain menneen maailman muisto
en kuten nuo modernistit
joita syrjäsilmin vilkuilette
jotka röyhkeästi jo sinuttelevat
lyhyen sananvaihdon jälkeen
kylvävät kauhua hevosettomilla vaunuillaan
läkähtyy läsnäolostanne
ajattoman kauneuden neito
rohkenenko koskaan
omata kunnian tervehtiä Teitä,
tuskin esittelyämme muistatte
hetkeä päivänvarjonne alla
olen vain menneen maailman muisto
en kuten nuo modernistit
joita syrjäsilmin vilkuilette
jotka röyhkeästi jo sinuttelevat
lyhyen sananvaihdon jälkeen
kylvävät kauhua hevosettomilla vaunuillaan
Vastaukset 3
Vanhimmat
vinkeitä nämä runot kyllä,
proustit on luettu ja paljon muuta,
aistin runoistasi,
joita kirjoittelet ilmeisesti useammillakin nimimerkeillä niin
rakkaus- kuin täällä runopuolellakin.
Kiitos lukuelämyksistä,
joidenkin runojesi myötä singahtaa jonnekin todella pitkälle
matkalle...............
Kiitos !
Kiitos Teille, kunnioitettu herra. Arvostan näkemystänne.
.. Proust on todellakin suuria suosikkejani, kuten tarkkanäköisesti havainnoitte. Ja olen innostunut suuntauksesta, joka tunnetaan nimellä "kirjallinen dandyismi".. se tuntuu omalta.. tällä hetkellä menossa on 'ranskalainen kausi': tutkin paljon nyt Rimbaudia, Verlainea ja Baudelairea. Luonnolllisestikaan tämä ei voi olla jättämättä tiettyä merkkiä itsestään kirjoituksiini.
Proustilla on vaikuttanut tietynlainen ajankäsitys; miten jostakin pienestä, vaatimattomasta seikasta avautuu kokonainen uusi maailma; miten menneisyys, nykyinen ja tuleva sekoittuvat toisiinsa.. hmm.. aikatasojen päällekkäisyys. Ei nyt tässä runossa varsinaisesti.. tämä oli alunperinkin niin "pöhkö", että en arvannut jonkun/joidenkin pitävän minään.. hmm.. tuntuu että positiivinen pöhköys on tämän runon salakavala ase, on mukava lukea vieläkin.. mutta asiaan:
En malta olla laittamatta, kun puheeksi tuli (ja runopalstalla ollaan), kuuluisaa runoa Baudelairelta.. "Ohi kulkeneelle naiselle". Baudelaire oli ensimmäinen/ensimmäisiä urbaaneja runoilijoita.. kuljeskeli Pariisin kaduilla havaintoja tehden. Joissakin lähteissä mainittu tämä runo ensimmäiseksi urbaaniksi runoksi (ihmisvilinässä kohdataan tuntematon, joka myös tuntemattomaksi jää). Sisältö tuttua, turvallista kauraa: eteerinen kalvakka nainen, joka hetken on ikään kuin oma ja sitten menetetään iäksi. Toimii.
"Ohi kulkeneelle naiselle"
Katu huumaten ympäröi minut melullaan,
kun pitkä ja hoikka surupukuinen nainen
ohi kulki - käden heiluva liike, komeilevainen,
hameen helmoja piteli hänen kulkiessaan -
notkeana ja ylväänä, veistäjän muovaamin säärin.
Minä mielettömänä hänen silmistänsä join
lumoavaa hellyyttä, tappavaa iloa koin,
rajuilmaa tiesivät hänen silmänsä kalvain äärin.
Löi salama... pimeni yö! - Pakeneva ihanuus,
sinun katseestasi uudelleen synnyin, joskaan
en sinua nähne kunnes aukeaa ikuisuus!
Muualla, kaukana! Myöhäistä! Ehkä ei koskaan!
En tiedä, mihin riennät, et, mihin lähtenen;
ah, sinua olisin rakastanut sinä tiesit sen!