Aloitin hiljattain opiskelun korkeakoulussa. Olen itse kovin innostunut.. Vanhemmatkin olivat aluksi tyytyväisiä, mutta nyt ovat alkaneet käyttää tätä koulu-juttua minua vastaan. Minua on jo riitatilanteessa kutsuttu "ylimieliseksi älyköksi" jne.
Suvussani on tätä aiemmin ollut vain yksi ylioppilas, eikä isälläni ole ollenkaan hyvät välit kyseiseen henkilöön, ja suunnilleen koko elämäni olen saanut kuulla kuinka koulutus on johtanut siihen että ao henkilö on "kadottanut realiteetit" eikä ole saanut "elämää aikaiseksi". En ole oikeastaan koskaan tästä johtuen uskaltanut esim. lukioaikana todella lukea kokeisiin, peläten että minua verrataan toiseen ainoaan ylioppilaaseen (eikä lukiomenestys sitten ollut häävi). Silloin jo oikeastaan tuntui että olen jotenkin ihan väärässä paikassa.
Haluaisin nyt todella realistisesti panostaa opiskeluun mutta pelkään yhä että siitä tulisi vain haukut ja välit vanhempiin menisivät ihan surkeiksi. Miten tällaisessa tilanteessa voisi säilyttää opiskelumotivaation, tai ylipäätään saada kunnialla opinnot loppuun? Kellään samanlaisia kokemuksia?
Suvussani on tätä aiemmin ollut vain yksi ylioppilas, eikä isälläni ole ollenkaan hyvät välit kyseiseen henkilöön, ja suunnilleen koko elämäni olen saanut kuulla kuinka koulutus on johtanut siihen että ao henkilö on "kadottanut realiteetit" eikä ole saanut "elämää aikaiseksi". En ole oikeastaan koskaan tästä johtuen uskaltanut esim. lukioaikana todella lukea kokeisiin, peläten että minua verrataan toiseen ainoaan ylioppilaaseen (eikä lukiomenestys sitten ollut häävi). Silloin jo oikeastaan tuntui että olen jotenkin ihan väärässä paikassa.
Haluaisin nyt todella realistisesti panostaa opiskeluun mutta pelkään yhä että siitä tulisi vain haukut ja välit vanhempiin menisivät ihan surkeiksi. Miten tällaisessa tilanteessa voisi säilyttää opiskelumotivaation, tai ylipäätään saada kunnialla opinnot loppuun? Kellään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni polttaisi kyllä pahasti kiinni, jos minua joku amiksen käynyt kehtaisi tosissaan käyttää "älykköä" haukkumasanana. Jos vanhempani olisivat sellaisia, niin olisin kyllä aika kriisissä... ottaisin asian ensin vakavaan puhutteluun... jos ei ratkea, niin saisivat vanhemmat viettää eläkkeensä yksin. Tylyä, kyllä...mutta elät elämääsi itseäsi varten, et vanhempiasi. Ja luulisi vanhemmillakin ne kaksi yksinäistä hermosolua päässä alkaa hieromaan toisiaan vasten, kun lapsen menetys olisi oikeasti lähellä.
En toki tiedä asenteestasi mitään...toki joillekkin kusi oikeasti nouseekin sen "korkeakoulu-statuksen" myötä... mutta edellinen kappale ottaisi asiat sen kannalta, että vanhemmillasi olisi oikeasti jotain kouluttautumista vastaan. Jos itse käytät tietoasi liian vahvana argumenttina riidoissa, voi vanhempien asenne oikeasti ollakkin jollain tasolla perusteltu... Paha sanoa kun ei taustoja tiedä.
Jätä moisten moukkamaisten talonpoikien sutkautukset omaan arvoonsa. Sinusta tulee sentään eliittiä! Olettaen tietysti, että opiskelet yliopistossa, mikäli opiskelet amk:issa ja joku kehtaa sinua älyköksi sanoa, on puhujan taustatiedot puutteellisia.
Joopa, joo. Tässä meillä on maisteri, joka on tosi älykkö ja eliittiä. Kirjoituksen kommentithan sen todistavat...huh, huh.
t. elämän koulu
Aloittajan tilanne on hankala, mutta ei ollenkaan harvinainen.
Mitä neuvoisin? Vanhempia tai ylipäätään muita ihmisiä ja heidän asenteitaan ei juuri pysty muuttamaan. Voi muuttaa vain itseään. Ehkä siis kannattaa välttää esiintymistä vanhempiaan tietävämpänä.
Muutto vanhempien luota vähentää konflikteja tai sellaisia tilanteita, joista konfliktit syntyvät. Silti voi joskus joutua kuulemaan ikäviä möläytyksiä. Silloin voisi ajatella, että viisas ei tuhlaa ruutia tyhmyyksistä loukkaantumiseen.
Panosta joka tapauksessa opintoihisi täysillä ja tee itsellesi hyvä elämä. Sinulla on siihen oikeus ja mahdollisuudet. Jonain päivänä, jossain tilanteessa vanhemmatkin tulevat olemaan ylpeitä koulutetusta lapsestaan.
Onneksi tuollainen hankittu typeryys ei ole periytyvää. Opiskele joutavasta suunsoitosta huolimatta kunnolla, ja näytä porukalle närhen munat.
Olen iloinen siitä, että itselläni olivat vanhemmat, jotka ymmärsivät koulutuksen merkityksen, vaikka heillä itsellään ei sitä juurikaan ollut. Siksi he aina kannustivat minua opinnoissani, joissa menestyinkin erittäin hyvin.
Valitettava tilanne, mutta kyse on pelkästään siitä, että vanhempasi projektoivat sinuun omaa alemmuudentuntoaan. Joillekkin vanhemmille on ikävä kyllä kova paikka se, kun lapsi osoittautuu fiksummaksi ja paremmin pärjääväksi.
Minun neuvoni on, että panostat reilusti opintoihisi, koska kyseessä on oma elämäsi. Et voi elää toisten ehtojen mukaan. Jos nyt rupeat väheksymään omia lahjojasi ja lopetat esim koulun pelkästään vanhempien takia, niin sinä itket sitä päätöstä myöhemmin.
Ja lopulta ne välit menisivät kuitenkin rikki, koska katkeroituisit vanhemmalla iällä hukattuasi nouruuden haaveet. Jos vanhemmat eivät kestä sinun menestystäsi, niin paras vaan ottaa asia heti puheeksi sillä uhallakin että ne välit menevät. Kyllä he varmaan ennenpitkää yrittävät sopua sitten kanssasi, mutta korostan nyt tässä sitä että ongelma ei ole sinussa, vaan pelkästään yksinomaan vanhemmissasi.
Itse on vaikea kuvitella moista, kun omat vanhempani ovat aina kannustaneet opiskelemaan. Koulunkäynti ja opiskelu oli meidän perheessä ja suvussa tärkein asia. Ihmeellistä, että suomessa vieläkin on näitä koulutusvastaisia ihmisiä.
Yritä muistaa, ettei kysymys ole tosiasiassa lainkaan sinusta. Ongelma on vanhempiesi ja kumpuaa todennäköisesti epävarmuudesta. He pelkäävät, ettet tulevaisuudessa enää kunniota ja arvosta heitä. He pelkäävät menettävänsä yhteyden sinuun. Erityisesti uskon tämän koskevan isääsi. He voivat tehdä itselleen kouluttautumattomuudesta "hyveen" pitääkseen päänsä pystyssä. Opiskele itsesi vuoksi ja tee se mahdollisimman hyvin. Sivuuta ikävät kommentit ymmärtämällä mistä ne kumpuaa ja sano vanhemmillesi jotain mukavaa murjottamisen sijaan. Vaikeaa muttei mahdotonta!