Mitä turvetta?

Heippa, onko kyseessä eka aksusi?:) no hienoa kun saat sellaisen :3 ja menäänpäs asiaan käytän kotiloilleni yleensä eläin kaupasta ostettua lannoittamatta olevaa turvetta:) sitä saa edullisesti faunattaresta.
Ite en käytä lamppuja kotiloideni terrassa eli ei ole pakollinen mutta ei ole pahikeeksi mutta älä hommaa sellasta jota pidetään akvaariossa nimittäen jos kotilo kiipeesen päälle ku se on kuuma niin tiiät varmaa mitä käy auts! :D
Kotilo ei tarvitse vitamiinia paitsi viitamiini pitoista ruokaa kuten raaka jauhen liha ,turvoitetut koiran/kissan naksut ja kalan ruoka :)
P.s olen kotilo kasvattaja se on kyllä mukavaa kasvatan alboja rodatzeja ja aksuja lehtoja ennen iredaleita

Kiitos! Ei ole ekat akaattikotilot, mutta edelliset jäivät muutossa naapurille! Ja kuulemma voivat hyvin, ovat jo vanhoja.

Nyt itse vähän vanhempana vain tajuaa, ettei silloin tiennyt vielä kotiloista mitään, mutta hyvinhän ne kasvoivat, vaikka saattoi antaa "sopimatonta" ruokaa". Olivat aika pitkälti kasvislinjalla. Nämä tulevat saavat kyllä proteiiniakin. Ne ovat tosi sööttejä, toivottavasti niitä kaupassa vielä on, mutta kuulemma samalta kasvattajalta tulee lisää.

Ennätin tilata nettilemmikkikaupan turpeen, saa nähdä, millaista se on. Luomutuote pitäisi kuitenkin olla. Laitoin aksuille kasvamaan syötäväksi sisustuskasviksi vehnänorasta, mutta taitaa kasvaa yli, ennekuin saan sen turpeen ja sen jälkeen akaattikotilot.

Monet ihmiset suosittelevat, että pitäisi ostaa jokin pieni nisäkäs, ettei ötökäistä ole seuraa. Mielestäni ne ovat ihan hyvä valinta. Kokeilin kasvattaa vesieliäimistä triopseja, yksi varttui ja muni. Se on kuollut jo, mutta nyt olen sen munista kasvattamassa uusia triopseja (ne eivät tarvitse lisääntymiseen urosta, joten sen jälkeläiset ovat sen klooneja). Siinä yhteydessä ostin akvaariokaupasta yhden vesikasvin ja pari seepraleväkotiloa. Niistä toinen kotilo kuoli, mutta toinen voi hyvin. Ja kasvin mukana tuli kotilonmunia, joista kasvoi jotain toista levää syövää kotilolajia.

Vesikotilotkin ovat todella mielenkiintoisia! Tykkään seurata niitä. Nuo toistaiseksi nimettömät vesikotiloni ovat todellisia akrobaatteja kasvissa kiipeillessään, ja pystyvät taipumaan kaksinkerroin jalkansa varassa. Ovat myös yllättävän nopeita. Lisääntyminen on tietysti vaikeampaa hallita kuin maakotiloilla, munat ennättävät niin huomaamatta kasvaa pikkukotiloiksi.

Muista maakotiloista kuin akaateista en tiedä yhtään mitään. Ovatko lehtokotilot eri laji kuin se, mitä on puutarhoissa riesaksi asti? Olisin saattanut ottaa muuta lajia, mutta eläinkaupoissa ei oikein ole kuin akaattikotiloita. Kovin monta terraariota tai akvaariota kotiini ei järkevästi mahdu, joten lajivalikoima pysyy rajallisena!

Kuoriaiset kiinnostavat kieltämättä myös. Niitäkin näkyi olevan Faunattaressa (Arabia), mutta nyt omistajan vaihdoksen jälkeen ei ollut vielä saapunut. Pitäisi vaan jotain pohjatietoa niistäkin hankkia, ettei tule kovin isoja yllätyksiä. Nimittäin toki sellainen pitää joskus hankkia.... Ai ai, ahneus iskee.

Kävin tänään hakemassa turpeen, kuiva turvekuutio sekoitetaan muistaakseni 5 litraan lämmintä vettä. Saa nähdä, tuleeko siitä sopivan kosteaa tuolla ohjeella. Ja seepiansuomu oli aika järkyttävän iso, mutten sitä ala pilkkomaan. Aika nopeastihan ne sen syövät, jos oikein muistin. Ehkä ennättää jo tällä viikolla saamaan asukkaat...

Minulle nuo vesikotilot tulivat tavallaan vahingossa, vaikka pikkueliöitä olin haaveillut lemmikiksi aikaisemmin. Niissä tietysti on vähän sama kuin kaloissa, että pitäisi saada pidettyä vesi hyvänä. Niiden syöttämisen koen kyllä aika hankalaksi. Pääosin syövät levää, ja oletan, että sitä on riittävästi. Vähän huonosti huolivat mitään muuta tarjoamaani, ja vanha ruoka pilaa vettä. Eilen annoin heltanpalan tuoreesta haperosienestä, sellaisesta lajista, joka on raakana ihmisellekin kelvollinen. Siitä tykkäsivät valtavasti, mutta mistäs sellaista talvella hankkii. Ehkä viljeltyä herkkusientä voisi kokeilla?

Miten, oletko antanut akaattikotiloille mitään sieniä syötäväksi? Etanat syövät metsässäkin niin paljon sieniä, että luulisi sieniaikaan aksuille voivan tarjota vaikka tattia. Ja siinähän on myös proteiinia, luulisi sen olevan kotilolle varsinaista superfoodia, kuten muunkin kelvollisen luonnon antimen.

Kävinkin sitten kotilot jo sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin, eli toissailtana. Kolme yhteensä. Kaksi ovat noin 3,5 cm pitkiä ja pienin 2,5 cm. Joutuivat odottamaan, kun sekoitin kuivaturpeesta ja vedestä niille pohjamateriaalin. Oli aika homma, kuin olisi tehnyt ison taikinan. Vähän taitavat vielä oudoksua uutta kotiaan. Tänään päivän aikana olivat kuitenkin syöneet kesäkurpitsapalan keskustan.

"Mökistä" tuli aika viihtyisä yksinkertaisesti. Laitoin sen vehnänoraspuskan keskelle ruukusta irrotettuna, ja se ilmeisesti säilyy useampia päiviä siistinä, vielä ainakin on. Sitten laitoin kookospähkinän puolikkaan kuoren. Se on kaupan vihannesosastolta. Katsoin netistä miten se halkaistaan ja söin itse sisuksen. Hauska homma ja hauska materiaali, suosittelen.

Yksi aksu ihaistui heti kookospähkinäpiiloon. Oli aika hauskan näköinen, kun oli kiinni kookospähkinän sisäpinnassa, ja venytti ja kiersi siitä päätään ja söi yhtä aikaa kesäkurpitsaa, joka oli kookospähkinän ulkopuolella (se ei vielä tajunnut, että sen pitää kaivautua kookospähkinän alta pois, mutta itse sen on se oivallettava, kun itse sinne menikin ja mylläsi menoaukon kiinni). Ainakin nuori aksu näyttää olevan aika notkea. Pienin oli kiivennyt jo katonrajaan, ja nostin sen siitä aamulla syömään, mikä olikin sitten mieleistä hommaa.

Kolmatta en tänään nähnyt, on kaivautunut turpeeseen. Kai se on alkuun kaivettava esiin ja nostettava syömään. Tosin todennäköisesti se sama yksilö söi aiemmin vehnänorasta. Niitä kahta isompaa en varmasti vielä eroita toisistaan ja pitäähän sitä olla varma, että kaikki voivat hyvin muuton jälkeen.

Tällaista tässä. Yllätys oli, että kotiloillakin on tottumisaika uuteen paikkaan, mutta niinhän sen on oltavakin. Mutta söpöjä ovat, pieniä palleroita kuin nallekarhuja!

Kuoriaisista (kukkakuoriaisista) juttelin eläinkaupan myyjän kanssa, enkä ainakaan tässä vaiheessa niitä sitten ota. Keskityn olemassaoleviin lemmikeihin. Mukavaa syksyä sinulle ja lemmikeillesi ja kiitoksia vastauksista!