Oon jo pitkän aikaa ollu masentunu ja viilelly ja mulla on ollu itsarisuunnitelmat jo jonku aikaa valmiina. No, yritin tänää päättää päiväni ja istuin yhen sillan kaiteella oottamas junaa. Mulla oli jo pääs mielikuva siit mitä tuun tekee.
Yhtäkkii mulle iski päähän et hei, entäs ne mun 2 frendii, miten paljo ne jäis kaipaa mua. Tajusin et oon ihan vitun itsekäs jos tapan itteni. Aloin itkemää, pitkästä aikaa monee vuotee. Mua alko ahistaa viel enemmä, sain ihan sairaan kohtauksen ja menin shokkii. Mä en tienny mitä mun pitäis tehä, pitäiskö mun tappaa itteni vai juosta pois.
Onneks päädyin toho jälkimmäisee. Juoksin iha sairasta vauhtii pois himaa ja lukittauduin vessaa ja itkin monta tuntii siel.
Nyt mua ahistaa ja pelottaa ku mietin miten lähel se oli etten tappanu itteeni. Oikeesti, mä en tiiä pitäiskö mun olla ilonen vai surullinen ku en onnistunu siinä. Tää on niin ristiriitasta enkä tiiä mitä mun pitäis tuntee.
Yhtäkkii mulle iski päähän et hei, entäs ne mun 2 frendii, miten paljo ne jäis kaipaa mua. Tajusin et oon ihan vitun itsekäs jos tapan itteni. Aloin itkemää, pitkästä aikaa monee vuotee. Mua alko ahistaa viel enemmä, sain ihan sairaan kohtauksen ja menin shokkii. Mä en tienny mitä mun pitäis tehä, pitäiskö mun tappaa itteni vai juosta pois.
Onneks päädyin toho jälkimmäisee. Juoksin iha sairasta vauhtii pois himaa ja lukittauduin vessaa ja itkin monta tuntii siel.
Nyt mua ahistaa ja pelottaa ku mietin miten lähel se oli etten tappanu itteeni. Oikeesti, mä en tiiä pitäiskö mun olla ilonen vai surullinen ku en onnistunu siinä. Tää on niin ristiriitasta enkä tiiä mitä mun pitäis tuntee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi on niin tuttua! Mä meinasin tappaa itteni viime keväänä kolmesti mut joka kerralla kävi just noin.. Ole onnellinen ettet onnistunu! Mä ainakin olen nyt, kun hain sitten apua masennukseen terveyden hoitajan kautta niin auttoi niin paljon kun on pääsi edes puhumaan jollekkin.
Jos sä haluat puhua jollekkin niin mä kyllä kuuntelen mielelläni kun itse käyn tuota samaa myös läpi:) laita vaikka minulle sähköpostia jos kiinnostaa niin voidaan vaihtaa ajatuksia : [email protected]
Moikka! Mä olen periaatteessa käynyt tuon jo läpi. Jouduin 13v suljetulle koska olin itsetuhonen ja itsemurhahakuinen. Siellä vietin 7.5 kuukautta, tikit monesti käsivarsissa ja välillä lepositeissä. Olin aika hemmetin masentunut 13 vuotias silloin. Yritin silloin myös itsemurhaa. Junat olivat myös kiehtova kohde.. Näin 19 vuotiaana, olen erittäin iloinen, etten onnistunut silloin. Välissä on ollu niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Tällä hetkellä menossa taas vähän huonompaa kautta, mutta otin suuren askeleen ja otin yhteyttä lukiopsykologiin, joka on auttanu. Mun sähköposti on [email protected] ja mulle saa laittaa viestiä :) Tahdon olla tukena