Pieni gallup..

me oltiin avomiehen kanssa puhuttu aina joskus kihloista, mutta loppujen lopuks minä olin se joka kysyi, nyt sit ollaan kihloissa. =)

Pukeuduin upeimpaan iltapukuuni ja odotin häntä kotiin. Kun hän saapui polvistuin hänen eteensä ja lauloin "(nimi) mennäänko naimisiin, oi (nimi) oonhan mä ainoo eikö niin? Kun päätynyt on tää koulu ja muu (nimi) vastaathan sä juu?" Mies virrnisteli ja nosti minut pystyyn ja sanoi kyllä. Sitten mies pisti puvun päälleen ja lähdettiin ostamaan kihloja. Kaiverruksia odottaessa joimme terassilla minä siiderin ja hän kaljan. Hymyilimme kovasti ja neuvottelimme, että hääpäivä olisi kahden vuoden päästä kihlauksesta. Haimme somukset ja olimme onnellisia. Nyt olemme olleet naimisissa 2 kuukautta (sen kahden vuoden kihlausajan jälkeen) ja olen raskaana.

Niin olimme tietenkin puhuneet naimisiinmenon mahdollisuudesta jo aikaisemmin. Tällöin hän on oli tokaissut tyypilliseen tapaansa, että hän ei sitten ole se, joka kosii. ;D Siispä minä kosin.

minä vihjailin miehelleni about puoli vuotta kihlauksesta aika suoraankin.. hän kuitenkin oli niitä miehiä, joiden mielestä miehen pitää kosia, ja niimpä yhtenä ravintolailtana hän veti taskustaan 2 platinasormusta :). en ikinä unohda sitä..