Siis avoliittoon.
Onko 20-vuotias liian nuori?
Avoliitto K25?
32
549
Vastaukset
- Nöpinä
Riippuu varmasti henkilöstä ja elämäntilanteesta ;)
Mieheni kanssa olimme 20 (hän) ja 22 (minä) wee, kun saimme yliopistopaikat samasta kaupungista ja sinne yhdessä saman katon alle muutettiin. Seurustelua sitä ennen neljä vuotta. Molemmat vastuullisia ihmisiä eli eipäs mitään kovin isoa ylläriä toisesta löytynyt muuton jälkeen. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkien olisi hyvä kokeilla yksin asumista, että jos se ero joskus sattuisi, niin isoin kriisi olisi tosiaan se ero, ei se, että ensimmäisen kerran asuu yksin. Toisaalta meidän tilanteessamme olisi ollut tyhmää maksaa kahdesta soluasunnosta yhtäpaljon kuin perheasunnosta. Toivotaan siis, ettemme koskaan joudu kokemaan sitä yksin asumista ;) - yhdessäasuttu
Ihmisestähän se on kiinni. Seurustelin puolisoni kanssa n. 1kk kun hän sitten rupesi asumaan viikot luonani, koska koulumatka lyheni 20km. Hän oli silloin 18v ja minä 17v. Puoli vuotta seurustelime ja päätimme vaihtaa isompaan asuntoon ja nytten sitten ollaan 2½ vuotta asuttu yhdessä ja kaikki on sujunut hyvin. Ei ole rahasta eikä tavaroista ollut riita. Hiukan joskus menemisistä ja niistä ilmoittamisesta.
- lifemocker
on, siinä iässä ei kovinkaan moni vielä halua vakiintua
- hawres
Ei ole. Itse muutin omilleni 17-vuotiaana, asuin siis yksin kunnes 19-vuotiaana tapasin miehen, muutimme yhteen kuukauden seurustelun jälkeen ja pian ollaan asuttu yhdessä 3 vuotta :) itse olen sitä mieltä (iästä riippumatta) että kannattaa asua edes hetki yksin ennen kuin menee avoliittoon.
- lifemocker
eihän tuo vielä mitään sano. se voisi jotain kertoa, että olette vieläkin yhdessä kun lähentelet 30:tä, mutta siihen teillä on vielä matkaa
- hawres
lifemocker kirjoitti:
eihän tuo vielä mitään sano. se voisi jotain kertoa, että olette vieläkin yhdessä kun lähentelet 30:tä, mutta siihen teillä on vielä matkaa
Avoliitto on avoliitto, oltiin yhdessä sitten 3 tai 10 vuotta. Miksi ihmeessä olet sitä mieltä ettei 20-vuotias voisi olla valmis avoliittoon? Jos et sitä itse ole kokenut, et voi myöskään tietää.
- lifemocker
hawres kirjoitti:
Avoliitto on avoliitto, oltiin yhdessä sitten 3 tai 10 vuotta. Miksi ihmeessä olet sitä mieltä ettei 20-vuotias voisi olla valmis avoliittoon? Jos et sitä itse ole kokenut, et voi myöskään tietää.
koska yleensä 20:t haluaa vielä bilettää ja kerätä kokemuksia, parisuhde ei oikein tätä mahdollista
- höh?
lifemocker kirjoitti:
koska yleensä 20:t haluaa vielä bilettää ja kerätä kokemuksia, parisuhde ei oikein tätä mahdollista
Vissin yleensä ihan seurustellessakin pikkuisen on reunaehtoja bilettämisille ja ainakin kokemusten keräämiselle vaikka asuisi missä? Kysymyshän oli nyt asumismuodosta eikä ylipäänsä parisuhteesta.
- babau
lifemocker kirjoitti:
koska yleensä 20:t haluaa vielä bilettää ja kerätä kokemuksia, parisuhde ei oikein tätä mahdollista
On myös 20-vuotiaita jotka eivät ole kiinnostuneita käymään baareissa kuin ehkä kerran kuukaudessa ja jotka ovat tarpeelliset kokemuksensa jo saaneet. En usko että avoliiton kestävyys riippuu niinkään iästä vaan ennemminkin henkilöiden yhteensopivuudesta; viisikymppinenkin voi mennä avosuhteeseen väärän ihmisen kanssa ja erota vuoden päästä.
Toki on totta, ettei moni 20-vuotiaana aloitettu parisuhde kestä loppuelämää, mutta kestääkö prosentuaalisesti yhtään sen suurempi osa 30-vuotiaina aloitetuista suhteista?
En tajua sitä, miksi olet niin jyrkästi 20-vuotiaiden suhteita vastaan. Vaikkei suhde kestäisikään loppuelämää, niin siitä kuitenkin oppii jotain, jota voi sitten käyttää hyödykseen seuraavassa suhteessa/ seuraavan partnerin valinnassa.
Psykologiselta kannalta nimeomaan vähän yli 20-vuotiaana tulisi "harjoitella" yhdessäasumista, koska se opettaa ihmiselle muiden huomioonottamista ja omien tarpeiden sivullelaittoa tarvittaessa. - yhdessä ihanaa
lifemocker kirjoitti:
koska yleensä 20:t haluaa vielä bilettää ja kerätä kokemuksia, parisuhde ei oikein tätä mahdollista
Poikani 18v. asuu kihlattunsa 18v. kanssa yhdessä, ovat asuneet jo yli vuoden. Kumpikaan ei käy koskaan ravintolassa, molemmat ovat töissä ja opiskelemassa, ja viettävät aikaa yhdessä ja erikseen ystäviensä kanssa.
Itse muutin 19 vuotiaana mieheni kanssa kimppaan, ja hän oli tuolloin 21v. Eka lapsi syntyi kaksi vuotta tämän jälkeen ja yhteiseloa on riittänyt yli 20 vuotta. Biletykset oli biletetty jo ennen täysi-ikäisyyttä, joten todellakin tuntui hyvältä vakiintua oman rakkaansa kanssa yhteistä elämää viettämään. Ei elämä ja kokemukset lopu parisuhteen myötä, vaan elämää eletään ja koetaan sitten vain yhdessä, ja toki erikseenkin.
Ihmisillä on erilaisia ajatusmaailmoja ja elämäntapoja, ei siis sen mukaisia, miten sinä itse olet elänyt tai ajattelet asioista. - lifemocker
höh? kirjoitti:
Vissin yleensä ihan seurustellessakin pikkuisen on reunaehtoja bilettämisille ja ainakin kokemusten keräämiselle vaikka asuisi missä? Kysymyshän oli nyt asumismuodosta eikä ylipäänsä parisuhteesta.
kyllähän siihen yhdessä asumiseenkin tarvitaan se vakava suhde ja onko tuon ikäiset sellaiseen valmiita. tosi moni ei vielä ole
- lifemocker
babau kirjoitti:
On myös 20-vuotiaita jotka eivät ole kiinnostuneita käymään baareissa kuin ehkä kerran kuukaudessa ja jotka ovat tarpeelliset kokemuksensa jo saaneet. En usko että avoliiton kestävyys riippuu niinkään iästä vaan ennemminkin henkilöiden yhteensopivuudesta; viisikymppinenkin voi mennä avosuhteeseen väärän ihmisen kanssa ja erota vuoden päästä.
Toki on totta, ettei moni 20-vuotiaana aloitettu parisuhde kestä loppuelämää, mutta kestääkö prosentuaalisesti yhtään sen suurempi osa 30-vuotiaina aloitetuista suhteista?
En tajua sitä, miksi olet niin jyrkästi 20-vuotiaiden suhteita vastaan. Vaikkei suhde kestäisikään loppuelämää, niin siitä kuitenkin oppii jotain, jota voi sitten käyttää hyödykseen seuraavassa suhteessa/ seuraavan partnerin valinnassa.
Psykologiselta kannalta nimeomaan vähän yli 20-vuotiaana tulisi "harjoitella" yhdessäasumista, koska se opettaa ihmiselle muiden huomioonottamista ja omien tarpeiden sivullelaittoa tarvittaessa."vaan ennemminkin henkilöiden yhteensopivuudesta"
se on kanssa ikä kysymys: tuon ikäiset eivät välttämättä vielä osaa sanoa mitä etsivät ja minkälaisen suhteen haluavat - otetaan se vääränlainen tyyppi - babau
lifemocker kirjoitti:
"vaan ennemminkin henkilöiden yhteensopivuudesta"
se on kanssa ikä kysymys: tuon ikäiset eivät välttämättä vielä osaa sanoa mitä etsivät ja minkälaisen suhteen haluavat - otetaan se vääränlainen tyyppiJa senkö takia ei saisi edes yrittää? Senkö takia pitäisi aloittaa seurustelukumppanin etsiminen vasta sen ikäisenä kuin sinä olet että ehkä saattaa valita väärän ihmisen?
Miten sitä muuten oppii minkälaista ihmistä etsii kuin kokeilemalla? En tarkoita ettäkö pitäisi kokeilla kymmeniä eri partnereita, mutta jos joku tuntuu niin sopivalta että edes ajattelee yhteenmuuttoa niin miksei saisi yrittää saada sitä toimimaan? Siksi ettei se EHKÄ toimi vai?
Sen teoreettinen pohtiminen, minkälainen kumppani on itselle sopivin on kuitenkin aivan eri asia kuin minkälainen käytännössä, oikeassa elämässä on se sopivin. Ja ollaanko 30-vuotiaina sitten niin fiksuja, ettei enää tehdä mitään virheitä parinvalinnassa? Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat kokoajan, joskus yllättäenkin, joten on mahdotonta mennä minkään muun mukaan kuin sen, että se toinen ihminen tuntuu nyt oikealta ja sellaiselta jonka kanssa haluaa olla kymmeniä vuosia. - lifemocker
babau kirjoitti:
Ja senkö takia ei saisi edes yrittää? Senkö takia pitäisi aloittaa seurustelukumppanin etsiminen vasta sen ikäisenä kuin sinä olet että ehkä saattaa valita väärän ihmisen?
Miten sitä muuten oppii minkälaista ihmistä etsii kuin kokeilemalla? En tarkoita ettäkö pitäisi kokeilla kymmeniä eri partnereita, mutta jos joku tuntuu niin sopivalta että edes ajattelee yhteenmuuttoa niin miksei saisi yrittää saada sitä toimimaan? Siksi ettei se EHKÄ toimi vai?
Sen teoreettinen pohtiminen, minkälainen kumppani on itselle sopivin on kuitenkin aivan eri asia kuin minkälainen käytännössä, oikeassa elämässä on se sopivin. Ja ollaanko 30-vuotiaina sitten niin fiksuja, ettei enää tehdä mitään virheitä parinvalinnassa? Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat kokoajan, joskus yllättäenkin, joten on mahdotonta mennä minkään muun mukaan kuin sen, että se toinen ihminen tuntuu nyt oikealta ja sellaiselta jonka kanssa haluaa olla kymmeniä vuosia.kunhan muistaa, ettei se välttämättä ole se ainut ja viimeinen suhde ;)
tai jos toinen osapuoli on vanhempi niin ei välttämättä kestä se suhde jos toinen on vielä nuori, tällöinhän olisi fiksumpaa katsella sitä hieman varttuneempaa kumppania, joka vakavaan suhteeseen on valmis - höh?
lifemocker kirjoitti:
kyllähän siihen yhdessä asumiseenkin tarvitaan se vakava suhde ja onko tuon ikäiset sellaiseen valmiita. tosi moni ei vielä ole
No oletan että se suhde sisältyi tämän gallupin lähtöasetelmaan, ihan just siksi että yleensä se suhde tarvitaan ennenkuin voi avoliittoon muutella. Mulla ei sitten ekan avoliiton ole tainnut yhtä kuolemanvakavaa suhdetta ollakaan, mutta enpä olekaan osannut koskaan laskeskella asioiden suhteen että nyt alan tuntemaan jotain koska nyt olen siihen valmis.... onnittelut niille joiden tunne-elämä tottelee jotain sääntöjä. Ehkä sellaiset ihmiset voivat laskeskella ikuisen liiton todennäköisyyden valmiusasteensa perusteella jotenkin. Muut kurjat joutuvat ihan vaan rakastumaan jopa melkoisen täysillä, joutuvat täten vakavasti parisuhteeseen valmiita eli ei, todennäköisesti möhlivät asian totaalisesti riippumatta siitä missä asuvat ja ovat sitten kokemuksesta selvittyään vähän viisaampia sitten joskus.
- lifemocker
höh? kirjoitti:
No oletan että se suhde sisältyi tämän gallupin lähtöasetelmaan, ihan just siksi että yleensä se suhde tarvitaan ennenkuin voi avoliittoon muutella. Mulla ei sitten ekan avoliiton ole tainnut yhtä kuolemanvakavaa suhdetta ollakaan, mutta enpä olekaan osannut koskaan laskeskella asioiden suhteen että nyt alan tuntemaan jotain koska nyt olen siihen valmis.... onnittelut niille joiden tunne-elämä tottelee jotain sääntöjä. Ehkä sellaiset ihmiset voivat laskeskella ikuisen liiton todennäköisyyden valmiusasteensa perusteella jotenkin. Muut kurjat joutuvat ihan vaan rakastumaan jopa melkoisen täysillä, joutuvat täten vakavasti parisuhteeseen valmiita eli ei, todennäköisesti möhlivät asian totaalisesti riippumatta siitä missä asuvat ja ovat sitten kokemuksesta selvittyään vähän viisaampia sitten joskus.
yleensä ne suhteet menevätkin ihan päin persettä, jossa järkeä ei käytetä
- höh?
lifemocker kirjoitti:
yleensä ne suhteet menevätkin ihan päin persettä, jossa järkeä ei käytetä
Jostakin se on aloitettava.
- Hevon kukkua
yhdessä ihanaa kirjoitti:
Poikani 18v. asuu kihlattunsa 18v. kanssa yhdessä, ovat asuneet jo yli vuoden. Kumpikaan ei käy koskaan ravintolassa, molemmat ovat töissä ja opiskelemassa, ja viettävät aikaa yhdessä ja erikseen ystäviensä kanssa.
Itse muutin 19 vuotiaana mieheni kanssa kimppaan, ja hän oli tuolloin 21v. Eka lapsi syntyi kaksi vuotta tämän jälkeen ja yhteiseloa on riittänyt yli 20 vuotta. Biletykset oli biletetty jo ennen täysi-ikäisyyttä, joten todellakin tuntui hyvältä vakiintua oman rakkaansa kanssa yhteistä elämää viettämään. Ei elämä ja kokemukset lopu parisuhteen myötä, vaan elämää eletään ja koetaan sitten vain yhdessä, ja toki erikseenkin.
Ihmisillä on erilaisia ajatusmaailmoja ja elämäntapoja, ei siis sen mukaisia, miten sinä itse olet elänyt tai ajattelet asioista.Juu-u, näin on. Mutta kun maailma on muuttunut niistä entisistä seurusteluajoista, niin se vääjäämättä muuttaa myös ajatuksia niin suhteista kuin kaikesta muustakin elämässä. Vapauden kaipuu iskee viimeistään keski-iässä ja silloin parisuhe saa kyytiä. Vaan johan sen on sitten aikakin.
Ne, joille noin ei käy, rakastavat kaavojaan enemmän kuin muuta muoaliman mänöä. - joopajoooo
Hevon kukkua kirjoitti:
Juu-u, näin on. Mutta kun maailma on muuttunut niistä entisistä seurusteluajoista, niin se vääjäämättä muuttaa myös ajatuksia niin suhteista kuin kaikesta muustakin elämässä. Vapauden kaipuu iskee viimeistään keski-iässä ja silloin parisuhe saa kyytiä. Vaan johan sen on sitten aikakin.
Ne, joille noin ei käy, rakastavat kaavojaan enemmän kuin muuta muoaliman mänöä.Mikään muuhan ei ole suhteessa mahdotonta kuin toisten kanssa vehtaaminen ja senkin säännön voi kiertää keskinäisellä sopimuksella. Muutoin yhdessä kasvaminen ja tekeminen on täysin mahdollista jos halua siihen löytyy ja oma pää pysyy kasassa. Keski-iässähän se ei pysy, ja syy etsitään tyypillisesti muualta kuin omasta tilasta. Kun kriisi on ohi ja kaikki on saatu myllättyä niin ollaan tyytyväisenä siinä uskossa että sillä mylläyksellä oli se positiivinen vaikutus mielialaan ja elämä on paljon paremmin vaikka samanlainen sukankuluttaja viereltä löytyy kuin edellinenkin oli. Edellisellekin olisi voinut ehdottaa moottoripyörän ostoa ja euroopan rundia mutta ei tullut mieleen kun se aiheutti niin kamalan keski-iän kriisin että oli päästävä siitä eroon...
- Tiedä häntä
joopajoooo kirjoitti:
Mikään muuhan ei ole suhteessa mahdotonta kuin toisten kanssa vehtaaminen ja senkin säännön voi kiertää keskinäisellä sopimuksella. Muutoin yhdessä kasvaminen ja tekeminen on täysin mahdollista jos halua siihen löytyy ja oma pää pysyy kasassa. Keski-iässähän se ei pysy, ja syy etsitään tyypillisesti muualta kuin omasta tilasta. Kun kriisi on ohi ja kaikki on saatu myllättyä niin ollaan tyytyväisenä siinä uskossa että sillä mylläyksellä oli se positiivinen vaikutus mielialaan ja elämä on paljon paremmin vaikka samanlainen sukankuluttaja viereltä löytyy kuin edellinenkin oli. Edellisellekin olisi voinut ehdottaa moottoripyörän ostoa ja euroopan rundia mutta ei tullut mieleen kun se aiheutti niin kamalan keski-iän kriisin että oli päästävä siitä eroon...
Njaaa. voipipa olla noinkiii. Jostain kirjasta jäi vuosia sitten päähän sellainen ajatus, että uskollisuus on tunne-elämälle sama asia kuin ikuinen paikoillaan pysyminen älylle. Ei toisen tunteille pysty tekemään mitään, vaikuttamaan niihin, jos ne ovat pysyväistä sorttia. Pitääkö omansakin silloin pysyttää uskollisesti paikoillaan?
- old auntie
lifemocker kirjoitti:
kunhan muistaa, ettei se välttämättä ole se ainut ja viimeinen suhde ;)
tai jos toinen osapuoli on vanhempi niin ei välttämättä kestä se suhde jos toinen on vielä nuori, tällöinhän olisi fiksumpaa katsella sitä hieman varttuneempaa kumppania, joka vakavaan suhteeseen on valmisSuhde perustuu tunteeseen, ei järkeilyyn ja katseluun jostain paremmasta. Vaikken itse olisi koskaan ikinä ollut valmis tuon ikäisenä suhteeseen, tiedän monta suhdetta jotka on alkaneet nuorena ja on vielä 15 vuoden jälkeenkin kunnossa. Kaikki on niin yksilöllistä... se on hyvä muistaa oman jankutuksen lomassa.
- Voi olla tai ei
Riippuu ihmisestä, ihmiset kypsyy eri tahtiin. Ja toiset on valmiita sitoutumaan, toiset ei. Toiset on valmiita saamaan lapsiakin tuossa iässä.
Riippuu myös pitääkö avoliittoa kuinka suutena sitoumuksena. Ei voi antaa ikärajaa joka pätisi kaikkiin. - ....................
Ei minun mielestäni ole liian nuori.
Tiedoksi joillekin edellisille kommentoijille: Kaikki parikymppiset eivät käy baareissa eivätkä edes halua mitään yhden yön kokemuksia yms.
Minä ja poikaystäväni tapasimme neljä vuotta sitten n. 20-vuotiaina ja kumpikin etsi vakavaa parisuhdetta jo silloin, vaikka kokemattomia olimmekin. Yhteen emme kuitenkaan heti muuttaneet, vaan se tapahtui vähitellen vuosien aikana. - Nuoruus on seikkailu
Kaksikymppinen on niiiiin nuori, että ei ole kiire vielä yyyhtäään mihinkään. Kaikkea ehtii vielä yllin kyllin ja vapautta kannattaa kokea ennen kuin maksaa siitä parisuhteen riekaleiksi repimän hinnan.
Toisenlaisiakin parisuhteita on, mutta useimmiten vasta sitten, kun aikuiseksi kasvu on tapahtunut 'loppuun' asti.
'- yhdessä ihanaa
Parhaiten aikuiseksi kasvaa parisuhteessa.
Nettideitti on pullollaan yli nelikymppisiä lapsettomia miehiä, jotka ovat tunnemaailmaltaan ja parisuhdekuvioissa ihan lapsen kengissä. Tulevat jäämään ilman naista lopun elämäksi.
Rakkaudellinen parisuhde antaa vapautta olla oma itsensä. Kaikenlaiset ihmissuhteet missä iässä tahansa ovat parhaita opettajia.
Nuoruus on seikkailu parisuhteessa elävillekin, ja jopa antoisampi ja suurempi seikkailu on jakaa elämä toisen kanssa!
- Vapaus ennenkaikkea
Joo-o, voipipa olla. Edellyttäen, että parisuhe ei ole vankila, joka estää menemästä ja tekemästä ja olemasta vapaa itsellinen ihminen. Näitä palstoja tavaamalla suhteet näyttäisivät olevan kuitenkin kaikkea muuta.
- fdsvcxvcxcx
En oikein ymmärrä tämän ketjun kommentteja enkä edes kysymystä. Onko sillä kovinkaan suurta merkitystä, että tapaillaanko ja ollaan paljon yhdessa vai, että asutaan yhdessä. Mielestäni aika järjetöntä olla asumatta samassa asunnossa jos kerran seurustellaan. Onhan tuo jo taloudellisestikin erittäin typerää ja hankalaa jos jommalla kummalla on kämppiksiä.
Ihan yhtälailla eron sattuessa siitä yhteisestä asunnosta pääsee muuttamaan pois ja vaikka omistusasunnostakin kun pistää sen myyntiin. Ei muuttaminen ole kuitenkaan kuin puolen päivän homma.
Yhteisiä tavaroita ei tietenkään kannata hankkia, vaan ostaa aina tavara jommalle kummalle omaksi, jolloin eron sattuessa on helppoa jakaa tavarat. - ...
Riippuu ihmisistä, sanoisin kuitenki että ei oo liian nuori. Ite muutin pois kotoa 16 vuotiaana, puoli vuotta myöhemmin aloin seurustelemaan ja 19 vuotiaana muutin poikaystävän kans yhteen. Nyt oon 26 ja hyvin on sujunu.
- KaikkiNuoretTyypit
Mitään ei tiedä jos ei kokeile. En tarkoita että kaikkea pitäisi kokeilla, mutta jos tiedostaa riskit ja hyväksyy mahdolliset vastoinkäymiset niin siitä vain. Suhde tulee arkistumaan yhteen muuton jälkeen todella paljon, mutta se saattaa olla jopa hyvä asia joissain tapauksissa, etenkin jos molemmat on sellaista rauhallista koti- tyyppiä =)
Itse muutin 20- vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa yhteen, mutta en rakkaussyistä ja poskelleenhan se meni ½ vuoden jälkeen, mutta en siitä pahoillani ole. Nyt tiedän ainakin millaisen ihmisen kanssa en halua asua yhdessä, eli kokemusta rikkaampana heh..
Kaverini taas muutti suunilleen saman ikäisenä oman miehensä kanssa yhteen jonka oli tuntenut ehkä vuoden, meni naimisiin ja tuli raskaaksi, nykyisin ikää hänellä 22 ja kaksi lasta, edelleen naimisissa ja vaikuttaa hyvin onnelliselta kotiäidiltä ainakin leipomis intonsa perusteella :D - hyväähuumoriakin
"Ei ainakaan 19 vuotiaalle!" "padu pshhh!" (drum fill)
- yksilöllistä
No, itse todella olin. Mutta toisaalta yksi likkakavereistani oli valmis kotileikkeihin jonkun kanssa jo 16-vuotiaasta. Meitä on monenlaisia. Välillä sitä tuntuu, ettei ole vieläkään valmis avoon näin 30 ikäisenäkään...
Muistaa kuinka 2-kymppisenä tärkein oli minä itse ja ällöromanttiset kuvitelmat vastakkaisesta sukupuolesta. Arki parisuhteessa olisi ollut tuohon karkkimereen vähän liian karua. Onneksi sai elää pitkän sinkkuajan, nyt ei halua pyristella enää eroon suhteestakaan. - stopp synnille
Avosuhteet ovat ihan ok ellei halua seksiä,yhdyntä kuuluu vain avioliittoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)886240Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252584- 292106
- 631837
- 121631
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341- 91337
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71269- 141223