Onkohan ihan laillista että sosiaalityöntekijä ottaa lapsen pois ja sijoittaa muualle asumaan, perusteena vanhemman mielenterveysongelmat jotka ovat sosiaalityöntekijän oma diagnoosi, eikä minkään valtakunnan lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen toteamia?
Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä uhkaa ettei lasta anneta takaisin ennen kuin asiakas on hakeutunut psykiatriselle osastolle hoitoon, se on siis ehto lapsen takaisin saannille. Voin kertoa että suljetulle osastolle on selväjärkisen vaikea päästä, varsinkin kun kaikki asiantuntijat; lääkärit ja psykiatrit ovat sitä vastaan, eivätkä näe syytä osastohoidolle.
Osastolle "pääsyä" pitää siis odottaa, vaikka sosiaalityö koittaakin jouduttaa prosessia soittelemalla ja varaamalla aikoja asiakkaalle niin terveysasemalta kuin psykiatrian puoleltakin, ja tunkee vielä mukaan käynneille.
Parin kuukauden päästä kun kaikki voimat ovat lopussa, joutuu päivystyksen uudelle lääkärille kertomaan että sosiaalityöntekijät yhdessä asiakkaan äidin kanssa ovat vaatineet hankkiutumaan suljetulle osastolle, tottahan lääkäri pitää hulluna tuon kuullessaan. Mutta siinä vaiheessa ei enää ole vaihtoehtoja, on uupunut siitä kun lasta siirrellään jatkuvasti paikasta toiseen ettei häneen pysty olemaan minkäänlaisessa yhteydessä. Siinä vaiheessa on myös paniikissa lapsen kaappauksen ja uhkailun, kiristyksen vuoksi.
Osasltolta uloskirjauksen jälkeenkään ei kuitenkaan lasta anneta takaisin, eli koko reissu on ollut täysin turha.
Entä onko normaali käytäntö että sosiaalityöntekijä tulee asiakkaan kotiin vaatimaan tätä ottamaan amfetamiinia, tai muuten ryhtyy toimenpiteisiin lapsen viemiseksi?
Näin tapahtui viime keväänä sosiaalityöntekijä Maisa Mustosen leikkiessä lääkäriä. Heti tämän tempauksensa jälkeen hän vaihtoikin hiippakuntaa, eli panee miettimään, oliko hän ehkä jäävi hoitamaan virkaa.
En usko tämänkaltaisen toiminnan olevan laillista.
Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä uhkaa ettei lasta anneta takaisin ennen kuin asiakas on hakeutunut psykiatriselle osastolle hoitoon, se on siis ehto lapsen takaisin saannille. Voin kertoa että suljetulle osastolle on selväjärkisen vaikea päästä, varsinkin kun kaikki asiantuntijat; lääkärit ja psykiatrit ovat sitä vastaan, eivätkä näe syytä osastohoidolle.
Osastolle "pääsyä" pitää siis odottaa, vaikka sosiaalityö koittaakin jouduttaa prosessia soittelemalla ja varaamalla aikoja asiakkaalle niin terveysasemalta kuin psykiatrian puoleltakin, ja tunkee vielä mukaan käynneille.
Parin kuukauden päästä kun kaikki voimat ovat lopussa, joutuu päivystyksen uudelle lääkärille kertomaan että sosiaalityöntekijät yhdessä asiakkaan äidin kanssa ovat vaatineet hankkiutumaan suljetulle osastolle, tottahan lääkäri pitää hulluna tuon kuullessaan. Mutta siinä vaiheessa ei enää ole vaihtoehtoja, on uupunut siitä kun lasta siirrellään jatkuvasti paikasta toiseen ettei häneen pysty olemaan minkäänlaisessa yhteydessä. Siinä vaiheessa on myös paniikissa lapsen kaappauksen ja uhkailun, kiristyksen vuoksi.
Osasltolta uloskirjauksen jälkeenkään ei kuitenkaan lasta anneta takaisin, eli koko reissu on ollut täysin turha.
Entä onko normaali käytäntö että sosiaalityöntekijä tulee asiakkaan kotiin vaatimaan tätä ottamaan amfetamiinia, tai muuten ryhtyy toimenpiteisiin lapsen viemiseksi?
Näin tapahtui viime keväänä sosiaalityöntekijä Maisa Mustosen leikkiessä lääkäriä. Heti tämän tempauksensa jälkeen hän vaihtoikin hiippakuntaa, eli panee miettimään, oliko hän ehkä jäävi hoitamaan virkaa.
En usko tämänkaltaisen toiminnan olevan laillista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.