vanteet kiiltäväksi

http://www.hut.fi/Yksikot/Konepaja/Opinnot/Kurssiesitteet/Seminaari/kevat2001/Kiillotus/kiillotus.html#luku1

copy/pastettu www.bomber.fi foorumilta



kiillottaminen:

irrota osa jonka aiot kiillottaa ensin (jos mahdollista, runko hieman hankala poistaa mut sekin hemmetin paljon helpompi kiillottaa ilman moottoria.

puhdista osa _perusteellisesti_ liuottimella liuota ensin kaikki vanha rasva/piki/paska muu pois pinnasta.

sitten maalit pois, maalinpoistoaineena mainio on esim K-raudassa myytävä rakennuskemian "maalinpoistoaine", hyvin nimetty eikö? samaa kamaa kuin kuuluisa nitro mors mutta halvempi eikä tartte ostaa puolta litraa kerralla ellei tartte niin isoa purkkia. noudata pakkauksen ohjetta ja USKO KUN SANOTAAN siinä purkissa että ei saa joutua paljaalle iholle tai muihin herkkiin kohtiin. toi kirvelee niin perkeleesti.

vesihiomapaperia seuraavaks käteen, jotkut aloittaa jopa niin karheasta kuin 280 mutta se jättää jo melkoisia naarmuja jotka on vaikeita saada pois hienommalla paperilla. itse käytin näitä kokoja 600-800-1200-2000. hio kunnes pinta on tasainen, vaihda hienompaa ja hio taas kunnes pinta on tasainen, 2000 ei välttämättä tarvitse ellei halua olla oikein oikein pikkutarkka.

lisäys: palautteena tullut vihje joka tekee duunista kyllä rankempaa mutta tulee tosiaan parempi jälki kun jaksaa tehdä, eli aloittaa yhdensuuntaisesti yhdellä paperilla, sitten hienompaan siirryttäessä kääntää suunnan 90 astetta, eli poikittain edelliseen verrattuna ja jatkaa siihen suuntaan kunnes kaikki edellisen kiekan jäljet on hävinnyt.. näin tietää että koko pinta on varmasti käsitelty.. huono puoli on siinä että joutuu hiomaan enemmän.

Sitten tullaan hauskaan osaan, ota porakone ja huopa/rättilaikka ja laita siihen kiillotustahnaa (näitä on yleensä paria karkeutta, itse vain käyttänyt yhtä.. jos käyttää ensin karkeaa niin voi ehkä skipata kokonaan ton 2000 vesihiomapaperin?) ja sitten eiku laikka laulamaan.. ensin ei näytä tapahtuvan mitään mutta kun kiillotettava osa alkaa lämpenemään niin alkaa tapahtua. paina kiillottaessa, tää ei ole mitään tissiposkien vellipöksyjen hommaa.

kun hiomatahnalla on saatu niin hyvä pinta kun on mahdollista saada (melkein peilikirkas) siirrytään viimeistelyyn eli purkki mothersin kiillotustahnaa tai esim autoglymin metal polishia ja sitten hinkkaamaan.. puhdista ensin pinnat kiillotustahnan jämistä ja sitten ota puhdas rätti, siihen vähän tahnaa ja pyörivällä liikkeellä jynssäämään (ei tartte painaa lujaa, tahna tekee hommat, ei sormi) kun tahna muuttuu mustaks töhnäks, ota rätistä puhdas kohta ja putsaa pois, ota puhdas kohta uudestaan ja toista kunnes pinnasta ei lähde enää tummaa mössöä, sitten lisää tahnaa purkista ja hieromaan.. repeat ad peilikirkas pinta.

juuri toissapäivänä tätä tehdessä todettiin että ultimaalisen peilipinnan saaminen vaatii 10-20 näitä kiillotustahna-rätissä-ja-kädessä-rakkuloita kiillotuskertoja.. sitten se on _ihan_ peili.. tiedätte mitä tarkoita kun kesällä nähdään tuo pyörä

Sitten tullaankin kiistakapulaan, jotkut sanovat että ei pidä lakata, toiset vannoo sen nimeen. homman ydin on kuitenkin tässä: hapen (eli ilman) pääseminen paljaalle kiillotetulle alumiinipinnalle on estettävä, muuten se tummuu (happi ja alumiini reagoi, alumiini oksidoituu alumiinioksidiksi (valkoista) joka "himmentää" pinnan). itse kiillotustahnassa on jonkinverran suojaa mutta se yksin ei riitä, joko vaha tai lakka on laitettava päälle.

vaha pitää uusia aina kun pesee vahaa liuottavilla aineilla pyörää, lakkaa ei mutta se saattaa kellastua/hilseillä, etenkin jos pyörä seisoo ulkona parkissa (auringonvalon ultraviolettisäteet tekee kyllä tehtävänsä..).

ei muuta kuin kiillottelemaan.. verrataan sitten rakkuloita kesällä