Äitini kuoli yllättäen n.40v sitten ollessani 5kk vanha.
Kyseessä on tila joka oli/on isäni nimissä.
Avioehtoa/testamenttia tuskin oli.
Isäni meni sittemmin uudelleen avioon ja minulla
on 2 velipuolta.
Käsittääkseni perin tuolloin (40v sitten) äitini,
joten puolet tilasta kuuluu minulle.
Olenko oikeassa vai onko tilanteessa jotain
huomioon otettavaa?
Kyseessä on tila joka oli/on isäni nimissä.
Avioehtoa/testamenttia tuskin oli.
Isäni meni sittemmin uudelleen avioon ja minulla
on 2 velipuolta.
Käsittääkseni perin tuolloin (40v sitten) äitini,
joten puolet tilasta kuuluu minulle.
Olenko oikeassa vai onko tilanteessa jotain
huomioon otettavaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä on vähän hankalampi tilanne.
Periaatteessa olet oikeassa että äitisi kuollessa perit äitisi vaikka olit alaikäinen. Sensijaan toinen kysymys on se mitä peritkö tuota isäsi nimissä olevaa asuntoa. Asunton on siis yksin isäsi nimissä eikä isäsi ja äitisi yhteisomistuksessa. Silloin kysymys liittyy siihen voitko vaatia äitisi avio-oikeuden nojalla osuutta tuosta asunnosta. (oletaan että äitis ja isäsi omaisuudet tuota asuntoa lukuunottamatta ovat olleet suurinpiirtein yhtäsuuret)
Jos nykyisen lainsäädännön mukaan mennään niin et saisi tuota asuntoa sillä lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen puolison perillisille. Eli jos leski on rikkaampi kuin kuollut puoliso niin hän voi kieltäytyä maksamasta tasinkoa jota kuolleen perilliset avio-oikeuden perusteella vaativat.
Näin siis nykylakien mukaan. Tässä tapauksessa kun kyseessä on noin vanha tapaus (40 vuotta) niin lakikin on tainnut ehtiä muuttua joten jonkun oikeushistoriaa tuntevan kommenttia tarvittaisiin. Lisäksi pitää pohtia sitä voiko näin pitkän ajan jälkeen vaatia ositusta ja tasinkoa vai onko saatava jo vanhentunut. Yleisesti saatavat vanhentuvat 10 vuodessa mutta täällä on ollut toistakin mielipidettä siitä että ositusoikeus ei sinänsä vanhene eikä sen mukana tasinko vaatimus, olettaen tietysti ettei tässä tapauksessa ositusta ole tehty.
Jos tässä oikeusperiaatteet eivät ole 40 vuodessa muuttuuneet niin et voi vaatia asuntoa juuri tuon lesken tasinkosuojan takia, mutta kuten sanottua täydellisen vastauksen antamiseen tarvitaan tietoa millainen lainsäädäntö oli voimassa äitisi kuollessa ja tehtiinkö ositusta äitisi jälkeen vai ei.
Kyseessä on siis keskikokoinen maatila eli
muutakin kuin asunto ja toisaalta tuo 10 vuoden vanhenemisaikakaan ei kuulosta oikeudenmukaiselta koska en 10-vuotiaanakaan olisi tajunnut tehdä mitään
asian hyväksi.
Jos tila on ollut isäsi ja hänellä siihen lainhuuto, niin äidilläsi ei ole ollut osuutta tilaan ja silloin et ole saamssa äidin osuuksia.
Aika on myös ajanut ohi osituksien ja kaiken muun, sillä isälläsi on ollut nautintaoikeus jo vuosikymmeniä sitten.
Isäsi on todennäköisesti ollut huotajasi ja elatuksestasi vastaava ja hänen olisi pitänyt hoitaa osaltasi nyt esiin ottamsi asiat aikanaan.
Perintö ei vanhene. Jos perinnön arvo on yli 15 000 euroa lapselle pitäisi nimetä edunvalvoja ja perukirja pitäisi tallettaa maistraattiin.
Periaattessa asia voi olla niin kuin esität, joten voit yrittää tältä pohjalta sovintoratkaisua velipuoliesi kanssa.
tuota kyselen, koska olen aina tuntenut itseni
jotenkin ulkopuoliseksi tämän uuden liiton aikana ja pelkään , että isäni kuoltua minut tullaan jyräämään.
Tarvitset ammattiapua. Voit myös hakea pesälle käräjäoikeudelta pesänselvittäjää / -jakajaa.
Miten niin perintö ei vanhene??
Sinänsä tässä tapauksessa on äitisi kuolinpesä ollut oikeutettu saamaan avio-oikeuden nojalla tasinkona puolet puolisoiden netto-omaisuudesta. Avio-oikeus ei ole mikään saatava, joten sitä ei koske saatavien vanhentumisajat (aikanaan 10 vuotta, nukyisin 3 vuotta).
Avio-oikeus on siis kyllä voimassa eikä sitä rajoita lesken tasinkoprivilegi, koska sitä koskeva muutos lakiin tuli vasta 1980-luvulla eikä sitä sovelleta taannehtivasti.
Koska kuitenkin PERINTÖ VANHENEE 10 VUODESSA, on oikeus perintöön menetetty jo ajat sitten (perintökaari 16 luku 1 §). Alaikäisyydellä ei ole ollut mitään vaikutusta perinnön vanhentumiseen.
On todennäköisempää, että perintö on aikanaan vastaanotettu ja siitä on alkanut huolehtia isä. Jos papereita ei löydy, niin kuolinpesä on edelleen jakamaton.
Perintö on menetetty ja noin vanhoja asioita peräävävää tikulla silmään!
muualta noita jakopapereita voisi kysellä
kuin isältä?