Opiskelen sairaanhoitajaksi ja teen tehtävää lasten hoidon-kurssille. Sain todeta, että on todella vaikeaa löytää tietoa aiheesta, joka tuntuu olevan arka, mutta kuiten kin tosiasia. Eli lapsen adoptioon antamisesta.
Nyt tarvitsisin hyviä kirjavinkkejä (jos sellaisia löytyy) ja mielelläni myös asian kokeneiden äitien ja miksei isienkin ajatuksia.
Miksi päädyitte tähän ratkaisuun?Millaista apua saitte/toivoitte hoitohenkilökunnalta/viranomaisilta? Ja tietenkin tärkein:miten selvisitte? Toivon, että voin käyttää työssäni teidän ajatuksia, mutta tokikin ilman nimeä/nimimerkkiä ja lähteenä internetin keskustelupalsta. Kiitos kaikille jo etukäteen!!
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!!!
Nyt tarvitsisin hyviä kirjavinkkejä (jos sellaisia löytyy) ja mielelläni myös asian kokeneiden äitien ja miksei isienkin ajatuksia.
Miksi päädyitte tähän ratkaisuun?Millaista apua saitte/toivoitte hoitohenkilökunnalta/viranomaisilta? Ja tietenkin tärkein:miten selvisitte? Toivon, että voin käyttää työssäni teidän ajatuksia, mutta tokikin ilman nimeä/nimimerkkiä ja lähteenä internetin keskustelupalsta. Kiitos kaikille jo etukäteen!!
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ystäväni joutui antamaan lapsensa adoptioon17.v sitten.Oli liian nuori pystyäkseen hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta(myös vanhemmat painostivat).Ensin kaikki meni ihan hyvin mutta jälkeenpäin varsinkin"vaari"rupesi kaipaamaan poikaa,koska ystäväni oli ainoa lapsi ja sai myöhemmin 3 tytärtä.Poika on nyt täysi-ikäinen ja tiedän että ystäväni kaipaa poikaa joka päivä.
Ei ollut helppo ratkaisu ja jälkeenpäin olemme jutelleet että hän antoi suvun painostaa liikaa koska lapsihan oli suuri"häpeä".Äitinsä toimi silloin pienellä paikkakunnalla kunnanvaltuustossa yms.
lapsistani joita minulla on neljä. Olen itse adoptiolapsi(-77). Vanhempani olivat sillon eronneet ja äiti alkoholisoitunut pahasti. Minä sain uudet vanhemmat ja vielä isoveljen ja myöhemmin pikkusiskon. Omaa Historiaani en ole halunnut muistella ja siksi pyrin hoitamaan lapseni itse. Ilman adoptiovanhempia en olisi kyllä selvinnyt