Eli, kyseessä sellainen polemiikki että:
Miten olisi järkevintä taikka mahdollista lähteä hyödyntämään seuraavia taitoja ja koulutusta: ammatilta pukuompelija (onnistuu mittatilaustyöt ja korjausompelu)
kädenlahjat: helposti luonnistuu ristipistotaulut, myssyt, lapaset, villasukat, kaulahuivit, tilkkupeitot.
Tässä kohtaa tulee esiin ongelmani: En ole ihan heti valmis yrittäjäksi mutta halua on. Ja sen kohdalla vastaan kysymysmerkiksi tulee se että mitä työtä tekisin, ja mil hinnalla..
JA: ei ole minkäänlaista asiakaskuntaa jolle lähtee myymään tuotteita..
Neuvoja/vinkkejä joista lähtee ponnistaan?
Miten olisi järkevintä taikka mahdollista lähteä hyödyntämään seuraavia taitoja ja koulutusta: ammatilta pukuompelija (onnistuu mittatilaustyöt ja korjausompelu)
kädenlahjat: helposti luonnistuu ristipistotaulut, myssyt, lapaset, villasukat, kaulahuivit, tilkkupeitot.
Tässä kohtaa tulee esiin ongelmani: En ole ihan heti valmis yrittäjäksi mutta halua on. Ja sen kohdalla vastaan kysymysmerkiksi tulee se että mitä työtä tekisin, ja mil hinnalla..
JA: ei ole minkäänlaista asiakaskuntaa jolle lähtee myymään tuotteita..
Neuvoja/vinkkejä joista lähtee ponnistaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
muodostuu siitä, kun onnistut luomaan kysyntää.
En ilmeisesti aivan käsitä tuota ajattelumalliasi. Et halua ruveta yrittäjäksi, mutta kuitenkin haluaisit myydä kättesi tuotoksia. Kerrö minulle miten sen voit muuten tehdä kuin ryhtymällä yrittäjäksi? Siis siten, että toimit lain oikealla puolella.
Jos tarkoitat sitä, ettet halua ruveta päätoimiseksi yrittäjäksi - sinulla on esim. vakkarityö, josta et ainakaan alkuun halua luopua pienyrittäjyyteen liittyvän tietyn epävarmuuden takia, niin voisit testailla tuotteitesi kiinnostavuutta vaikkapa blogissasi tai fb:ssä. Niiden kautta voit myös saavuttaa tulevaisuutta varten potentiaalia asiakaskuntaa.
Törmään omassa työssäni ns wanna-be-yrittäjiin lähes viikoittain. Liikkeeseeni tullaan tuomaan myyntiin milloin mitäkin käsityötä, tajuamatta ollenkaan yritysmaailman pelisääntöjä. Aivan ensimmäiseksi, tietenkään en osta tuotteita joiden valmistaja ei pysty antamaan minulle arvonlisäverollista kuittia ostoistani. Ja toisekseen, minua loukkaa se että joku katsoo oikeudekseen ikäänkuin vapaamatkustajana tuoda tuotteitaan myyntiin minun liikkeeseeni, josta minä maksan vuokran. Kolmanneksi, tuotteiden hinnoittelu on usein täysin epärealistista. Myyjä kuvittelee saavansa tuotteesta 'täyden hinnan', eikä ole ollenkaan kartalla siitä mitä lopullisen ulosmyyntihinnan tulee pitää sisällään - siinähän pitäisi olla minulle jäävä myyntivoitto, sekä sen pitäisi myös kattaa verot.
Miksi oman työn hinnoittelu on niin vaikeaa? Kokeile. Ynnää materiaalikulut (huomaa tässä kohdassa, että yrittäjyydestä on sinulle hyötyä, sillä pystyt hankkimaan ne tukkuhinnoilla), laske tuotteen valmistamiseen käytetyt tunnit ja sovi itsellesi tuntipalkka (käsityöalalla kannattaa olla hyvin realistinen tässä kohdassa, valitettavasti), ota huomioon kaikki muut kulut jotka joutuisit yrittäjänä maksamaan (verot, vuokra). Katso paljonko viivan alle kertyy, ja mieti olisitko itse valmis maksamaan tuotteesta sen verran. Jos hinta tuntuu liian korkealta, tiedät varmasti jo itsekin että myynti tulee olemaan hankalaa.
Tärkeintä on kuitenkin löytää se Oma Juttu. Valmista jotain uniikkia ja spesiaalia. Keskity alkuun johonkin pienempiin ja helpompiin juttuihin, joita voit valmistaa sarjoina. Lisää tuotteisiisi jotain josta ne tunnistetaan juusi Sinun Tuotteiksi, eli luo oma brändisi. Kasvata tuoteperhettäsi pikkuhiljaa, säilyttäen koko ajan oma linjasi. Kun saat 'nimeä', voit laajentaa skaalaasi ja vihdoinkin, pystyt määräämään tuotteillesi niille kuuluvan hinnan.
Nämä ovat juttuja jotka eivät tapahdu yhdessä yössä, vaan vaativat pitkäjänteisyyttä, kuten yrittäjyys ylipäätään. Ja luovilla-aloilla se tosiaankin vaatii erityisen paljon uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä. Eikä sekään vielä riitä, vaan pitää saada muutkin vakuutettua!
Mitä muuta osaisin sanoa? Hakeudu ensi alkuun yrittäjäkursille, se kannattaa monessakin mielessä. Ainakin Helsingissä aloittelevilla yrittäjillä on mahdollisuus saada mentorointia kokeneemmilta konkareilta. Itselläni ei ole tästä omakohtaista kokemusta, mutta olen kuullut parilta tutulta yrittäjäkolleegalta sen olleen erittäin hyvä ja silmiäavaava kokemus.
Kiitos suuresti viestistäsi ja antamasti tieto paketetista. Tulee tarpeeseen :)
Varsinkin kun en oikein noin vain halua kylmilteen... :/
Ei tämä aina ole niin järin herkkua pitkän linjan yrittäjällekään. Rahantulo on aina epävarmaa, ja muitakin kenkkuja ylläreitä saattaa tulla vastaan silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Kuitenkaan en ole tosissani koskaan katunut yrittäjäksi heittäytymistä. Se oli alunperin vapaaehtoinen pätökseni. Jätin hyväpalkkaisen työni ja sen myötä tietynlaisen oravanpyörässä juoksemisen. Vaihdoin sen epävarmaan tulevaisuuteen ja ajoittain kapeampaan leipään. Nyt ei kuitenkaan kukaan hengitä niskaani, ja nautin jokaisesta työpäivästä. Elämänlaatu koheni 100%:lla :)
En kuitenkaan kehota ketään tekemään samoin 'suorilta jaloilta'. En minäkään niin tehnyt, vaan testasin ideoitani ensin ikäänkuin osapäiväisesti, säilyttäen päivätyöni. Se oli oikeastaan koko prosessin vaikein aika. Piti hoitaa työnsä kunnolla ja olla lojaali työnantajaa kohtaan. Kuitenkin mieli paloi päästä toteuttamaan omia unelmia, mutta oli pakko testata niiden kantamista ennen varsinaista päätöksentekoa.
Onnea sinunkin unelmille! Ehkä jonain päivänä ollaan kollegoita.
Ihan käytännön näkökulmasta, noista luettelemistasi taidoista korjausompelu on sellainen, jolle on kysyntää. Siis lahkeiden lyhennykset, vetoketjun vaihdot, kavennukset/levennykset yms. Riippuu sitten tietysti ihan asuinpaikkakunnastasi, minkä verran siellä on jo noista palveluista tarjontaa. Käsityökurssien pitäminen esim. kansalaisopistossa voisi olla toinen vaihtoehto. Ristipistoilla tai villasukilla ei itseään pysty elättämään.
olen kuullut. Ainakin meidän kulmilla (= Helsingissä), aikaisemmin (= vielä pari vuotta sitten) löytyi noita korjausompelimoita. Vaan nyt ne ovat melkein kaikki lopettaneet. Syy (tämä on suoraan parilta yrittäjältä kuultua): Asiakkaat pitävät korjausompelua liian kalliina suhteessa uusien, 'kertakäyttö-vaatteiden' hintaan nähden. Toisaalta kuinka moni tietää miten paljon esim. farkkujen tai ulkoilutakin vetskan vaihto teettää?
Esim. Asiakas tuli kysymään hinta-arviota vanhan villapaidan korjaamiselle. Ikää villapaidalla oli about 50 vuotta. Lanka oli hyvälaatuista, ja paita kovasti rakas. Hän olisi halunnut siihen n. 25-30 cm pidennyksen helmaan, uudet n. 15-20 cm joustimet hihansuihin sekä muutama silmäpako olisi pitänyt korjata, samoin jokunen reikä (ei parsimalla, vaan neulepintaa jäljentäen). Asiakkaalla ei ollut omia lankoja, joten materiaalikustannukset olisi pitänyt lisätä hintaan työn lisäksi. Sanoin hinnan, ja kyselijä meinasi lentää pyllylleen. Hän oli itse kuvitellut sen olevan parin kympin juttu. Että silleen! Ei varmaan tarvitse kamalasti ihmetellä miksei korjauspalveluilla(kaan) elä..
Varmaan monta kertaa kuultu, mutta kun löytyisi yrittäjä joka tekisi isokokoisille ja ongelmavartaloisille vaatteita. Ehkä ei pelkkiä mittatilaustöitä, vaan erikoisliike josta löytäisi hankalasti saatavia kenkiä ym.
Ainoa keino tehdä itse, kaikki eivät osaa ja jouda.
Elääkö sillä on toinen juttu, miksi sitten paljon kysytään ettei mistään löydä.....
Tuo on varmaan ihan totta, jokin aika sitten luin yrittäjästä joka elätti itsensä ja pari palkattua työntekijääkin valmistamalla pelkästään jättikokoisia naisten alushousuja. Siis ei mitään XXL-kokoa, jota nykyään saa Anttilastakin, vaan kokoja tyyliin XXXXXXXXXXXXXL. Kysyntää oli ihan valtavasti joka puolella maailmaa. Johonkin tällaiseen "markkinarakoon" varmaan pitäisi osua, jos haluaisi käsityöllä itsensä elättää.
suomalainen yrittäjä, vai jostain 'isosta maailmasta' kun kerran kysyntää oli valtavasti joka puolella maailmaa? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, sillä olisihan se tosi upeeta jos joku Suomesta pystyisi lyömään tuotteensa läpi noinkin isossa skaalassa.
Itse en kyllä usko, että joku jättikalsari-idis (ja muut samantyyliset jutskat) olisi se juttu mihin pitää tähdätä elättääkseen itsensä käsityöllä. Helpolla se leipä ei tietystikään irtoa, mutta suunnitelmallisella työllä, luovuudella ja uusilla, mielenkiintoisilla tuotteilla kylläkin. Turha lähteä kilpailemaan sellaisilla jutuilla joita jo on markkinoilla, tai joita tuodaan tänne Kiinasta. Omaperäisyys ja idearikkaus on valttia!
Kai se on juuri ongelma ettei saa maksaa. Muinoin tein mattoja kun oli kangaspuut, tuttava huomasi voisitko tehdä hänellekin, tottakai lupasin. Kun sain valmiiksi hänpä ei halunnut maksaa mitään, kuteet olivat hänen.
Ystävyys alkoi hiukan rakoilla.
Vetoketjuja korjailtu, en edes pyytänyt maksua, menee aikaa iltapäivä.
Hyvälaatuista takkia tuskin heitetään roskiin pelkän vetoketjun tähden.
Muistelin että kyseessä olisi ollut australialainen yritys, mutta pienen googlettamisen jälkeen löysin jutun uudelleen ja perustajat olivatkin brittiläisiä. Asiakkaita on kuitenkin eniten Australiassa.
En tarkoittanut, että jonkun toisen pitäisi myös ryhtyä valmistamaan jättikokoisia alushousuja, vaan että pitäisi ideoida jokin tuote jolle olisi kysyntää mutta ei tarjontaa. Sehän voisi olla vaikka lemmikkieläintarvike, häihin tai hautajaisiin liittyvä tuote, fetissilelu... mielikuvitus vain peliin!