Kun täällä nyt puhutaan niin paljon parisuhteesta, niin heitänpä ilmoille kysymyksen minäkin.
Mikä saa ihmisen tyytymään kakkosnaisen tai kakkosmiehen osaan? Olisi mielenkiintoista tietää teidän ajatuksistanne.
Mikä saa ihmisen tyytymään kakkosnaisen tai kakkosmiehen osaan? Olisi mielenkiintoista tietää teidän ajatuksistanne.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Pääsuhdetta syö aika vääjäämättä ihastumisen puolelta - suhde arkipäiväistyy, mutta tilalle tulee onnellisessa tapauksessa turvallista ystävyyttä.
Sivusuhde perustuu yleensä rakastumiseen (pelkkästä seksistä ei tule kovin pitkäaikaista), ja sen voima on melkoinen ja monelle ihmiselle vastustamaton. Mutta ei rakastumisen tilakaan säily kuin hyvässä tapauksessa viisi vuotta. Mikä kakkossuhteen saa pysymään pystyssä sen jälkeen? Esimerkkejähän on - kuten nyt vaikka Englannin Charles ja Camilla.
Voiko rakastumisen kääntää kumppanin kanssa säästöliekille (pitkä matka tai muut tapaamisesteet) ja antaa riutumisen ja kaipuun moninkertaistaa tunteen?
Albert
Albert kirjoitti hyvin. Noinhan se on! Lisäisin vielä sen, että avioliitossa usein puolisoiden välinen asioista keskusteleminen "kuihtuu".
Keskustelu syvällisistä ja henkevistä asioista vaihtuu arkipäivän rutiineihin. Vieraannutaan, ei enää tunneta edes tarvetta keskustella vierekkäin sängynpäällä kaikenmaailman asiat niinkuin avioliiton alussa.
Rinnakkaissuhde toimii myös terapeuttisena ajatusten vaihtona. Voi keskustella kaikista mieltä painavista asioista paljon helpommin kuin puolison kanssa.
Mikä saa rinnakkaissuhteen sitten säilymään senkin jälkeen, kun rakastumisen huuma haihtuu?
No, kyllä se kumppanuus ja kiintyminen ja syvenevä rakkaus rinnakkaissuhteeseenkin astuu.
Tiedän kokemuksesta.
"Voiko rakastumisen kääntää kumppanin kanssa säästöliekille (pitkä matka tai muut tapaamisesteet) ja antaa riutumisen ja kaipuun moninkertaistaa tunteen?"
Saattaa olla mahdollista. Mutta jos tollaisen fiilingin kanssa nyt elät, tulet kaipaamaan sitä jos se loppuu.
Maija, puhuit asiaa, mutta... Minulla on melkoinen kokemus sekä omasta että vaimon puolesta. Miesnäkökulma on, että mies on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartijaksi. Omat juoksuni eivät ole tulleet vaimon tietoon ja hyvä niin. Vaimoni taas jäi kiinni "rysän päältä" ja vielä toisen kerran eikä usko, että se on toisesta kerrasta poikki...Terapiaa muka harrastaa eikä seksiä liity asiaan. Kuka uskoo?Haluaa mokoma vielä pitää minutkin siinä sivussa, tiuhtiona. Anna mun kaikki kestää!
Voi sua raukkaa. Et kait tosissaan kommenttia kirjoittanut?
Veikkaisin jutustasi päätellen ikäsi. Taitaa olla jo aika lähellä 60v. Sen ikäisillä miehillä on asioista vielä tuon laatuiset mielipiteet.
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja naisiakin on alettu arvostamaan ihmisenä.
Onneksi eletän 2000 lukua!!!
Katsoin muuten telkkarista eilen, kun Bin Ladenin sukulaisia ja läheisiä haastateltiin.
Eräs vanhus sairasvuoteellaan vastasi tulkin avulla haastattelijan kysymyksiin.
Yksi kysymys kuului: Pitäisikö aviorikoksen tehnyt nainen kivittää. Vastaus oli: kyllä!
Voi ei! Miten maailmassa voi vielä olla tuollaiset käsitykset?
huorintekijät!!!! Vain aviomies saa olla ainut mies naiselle. Naisen on säästettävä itsensä miehelleen. Vain avioliitossa saa harrastaa seksiä.jos aviopuolisso ei kiinosta,saa olla ilman. Ennen ei eronneita vihitty.kirkkokin on ottanut omat ohjat, eikä lue mitä Raamattu sanoo.
Ja etenkään tuomitse eikös raamatussakin sanota " älä tuomitse ettei sinua tuomittaisiin".
Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Ennen ihmiset kestivät yhdessä suuretkin vaikeudet, juomiset, väkivallan, henkisen sorron koska niin oli luvattu vihittäessä. Nyt puhuvat synnintekijät niinkuin olisivat oikeutetut ihmissuhteisiin oman itsensä ja oman onnensa vuoksi. Eivät ole.ihmisen ei tule ajatella omaa onneaan, vaan toisen onnea.
Älkää kuvitelko,että yritän olla synnitön.Pieni lapsi joka syntyy, on syntitnen. Isiensä ja äitiensä syntien kantaja. Ei ajatellu minunkaan vaimoni että lapset saavat hänen tähtensä kärsiä, kun toisen miehen mukaan lähti. Ajatteli omaa lihaansa.
pidä paikkaansa.
Vaikutat aika tiukkapipoiselta uskovaiselta ja niinpä otaksun sinun lukevan Raamattuakin.
Siellä ei sanota ja kehoiteta ajattelemaan ennenkaikkea toisten onnea, vaan:"Älkää ajatelko Vain itsenne parasta, vaan muidenkin!"
Järjestys on siis, että jokainen pitää hyvää huolta itsestään, mutta on velvollinen välittämään myöskin lähimmäisistään.
Päästä sydämeesi vähän rakkautta, niin sinun on helpompi olla.
sinä sen kiven heitit ensimmäisenä....
Jumala on armahtavainen.
Jos olemme taitamattomuuttamme valinneet puolisoksi väärän ihmisen, antaa Jumala sen anteeksi.
Meillä on mahdollisuus löytää todellinen rakkaus ja onni, ei se ole väärin.
Jumalan armo on rajaton, ja hän itse valitsee "lapsensa", emme me, eikä meidän kuuluu tuomita.
tyytyy siihen mikä tilanne on jos rakastaa todella..ja toivoo hiljaa kumminkin että ensimmäiseksi tulisi(vaikka kohdallani jo niin on käynytkin)
RAKKAUS, mikäs muu?
Toisesta naisesta/miehestä puhutaan aina pahaa.
Mutta ei me pahoja olla. Kun tunteet on pelissä, on tosi vaikea vastustaa.
Tietää ken kokee.
Puhuttaessa rakastumisesta, rakkaudesta kannattaisi määritellä, mitä milläkin termillä kulloinkin tarkoitetaan. Ensinnäkin rakastuminen vaatii aina psyykkisen ja fyysisen tilauksen. Rakastuminen ei tipahda kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka niin haluaisimme uskoa. Tilaukseen on lukemattomia syitä, eivätkä ne aina ole edes tietoisia. Rakastumisessa me muodostamme rakastumisemme kohteesta kuvan sisimpäämme. Rakastuneena emme siis oikeastaan rakasta kohdettamme (tiettyä henkilöä), vaan sitä kuvaa, joka meillä hänestä on. Tästä syystä rakastuneena ei voi olla lopputtomiin. Rakastuneena olemisemme kestää niin kauan kuin tuo kuva särkymättä kestää sisimmässämme.
Toiseksi rakastuneena oleminen on eri asia kuin rakkaus, rakastaminen. Intensiiviselläkin rakastumisella alkanut suhde saattaa loppua, mikäli rakastuneena olemisesta ei kyetä siirtymään jonkinlaiseen rakastamiseen. Sitä, mitä rakastaminen pitää sisällään, on hyvin vaikea määritellä. On todennäköistä, että esim. pitkässä parisuhteessa rakastaminen muuttuu laadullisesti, siihen tulee vuosien varrella uusia sävyjä. Se on kuitenkin varmaa, että rakastamiseen liittyy tavalla tai toisella tahto rakastaa. Itse tulkitsen niin, että rakastuneena olemisesta rakastamaan siirtyminen tapahtuu myös jonkinlaisen tahtomisen varassa.
Mikäli hyväksytään lähtökohta, että rakastuminen vaatii tapahtuakseen, joko tietoisen tai tiedostamattoman tilauksen, siitä seuraa, että rakastuneena olemisen kokemukseen voi myös vaikuttaa. Tässä on tärkeä erottaa vielä kaksi asiaa: rakastumisen tapahtuminen ja rakastuneena oleminen.
Koska meistä jokainen on monella tavalla kiinni omassa elämänhistoriassaan ja ympäristössään, rakastumisen syitä (tilausta) on usein lähes mahdoton havaita tai analysoida. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tilausta aina olisi olemassa.) Tästä seuraa, että rakastumista on meidän itsekunkin vaikea ennakoida tai estää. Mutta mikäli ymmärrämme, että rakastumisessa on pääpaino niissä psyykkisissä muutoksissa, jotka tapahtuvat meidän oman päämme sisässä ja joita sillä hetkellä syystä tai toisesta tarvitsemme; niin siihen, mitä rakastumisemme suhteen teemme, voimme vaikuttaa.
Minusta on lapsellista ajatella, etteivät moraaliset kysymykset millään tavalla liittyisi rakastumiseen.
asia on juuri niinkuin kirjoitit.
Tiedämmehän, että kun rakastuneet ihmiset haluavat sitoutua toisiinsa solmimalla avioliiton, niin ainakin kirkollisessa avioliittoon vihkimistilanteessa pappi kysyy vihkikaavaa noudattaen:",Tahdotko?"
Se kysymys pitää sisällään tahdon: rakastaa, kunnioittaa ja olla uskollinen niin myötä kuin vastoin käymisissäkin.
Luulen, että lähes kaikki avioliitossa elävät ovat joskus ihastuneet(rakastuneet)oman puolisonsa lisäksi johonkin toiseen, mutta aivan niinkuin sanoit:"..siihen mitä rakastumisemme suhteen teemme, voimme vaikuttaa."
:"..siihen mitä rakastumisemme suhteen teemme, voimme vaikuttaa."
Niin voimme, mutta kyllä se on jotenkin vastenmielistä. Kun koko elimistö haluaa kohti rakastumisenkohdetta - saa käännyttää kurssiaan kokopäivätoimisesti. Siinä kuluu voimia.
Eikö ole pillereitä tähänkin (mä olisin suurkuluttaja).
Albert
rakkaus on niin voimakas tunne, että kuka sitä pystyy vastustamaan, on todellakin tahdonvoimaltaan varsinainen enegiapakkaus.
Tilanteessa, jossa on tunteissaan sekaisin tai ei muuten kykene päättämään, mitä tekisi, on hyvä pysähtyä ja katsoa omaa tilannettaan ikään kuin lopputuloksesta käsin. Eli kannattaa kysyä itseltään, miten haluaisin tämän päättyvän?
Siis, jos on tulenpalavasti rakastunut naapurin Villeen voi miettiä, haluaako nähdä itsensä eronneena nykyisestään ja/tai naimisissa Villen kanssa. Jos itsetutkiskelun jälkeen tajuaa, ettei halua erota ja/tai naida Villeä; on Villeen lätkässä oleminen helpompi kantaa. Okei - joku saattaa tällä kohtaa ajatella, että mitä sitten, kun itsetutkiskelun jälkeen on yhtä sekaisin kuin ennen sitä. Useimmiten me kyllä tiedämme, mitä haluamme, kunhan katsomme tarpeeksi syvälle. Joskus vain emme halua tietää, koska on niin mukava olla tietämättä ja nautiskella vähän...
Temppua on mahdollista soveltaa myös esimerkiksi silloin, kun keski-iän kriisi lyö korkein lainein. Mitä tehneenä/saavuttaneena/sanoneena haluaisin kuolla?
Lisäisin mielipiteenäni, että ihastuminen on oikeaa rakastumista joka vähitellen laimenee rakkaudeksi, muuttuen parhaimmillaan molemminpuoliseksi kunnioitukseksi.
Mä olen elätellyt välillä ajatusta kolmen ihmisen liitosta jossa kaikki tykkäisivät toisistaan jollakin tasolla. Olisihan se vanhuuden turvanakin parempi olla kaksi läheistä yhden tai ei edes yhden sijasta.
Esimerkiksi: Pitkä parisuhde joka on kehittynyt kaveruudeksi enemmän kuin erotiikkasuhteeksi (rakastuneillahan tuo menee juuri päin vastoin). Siihen kolmas johon syntyy läheinen suhde helposti kummankin taholta, ihastumistakin. Jos elämäntapamme hyväksyisi, voisi antaa vain mennä yhä läheisempään suuntaan.
Mutta miten ja millaisilla ihmisillä on mahdollisuus elää kolmistaan? Mihin tuollaisessa ensimmäiseksi törmää (unohdetaan ulkopuolisten moraalinen paheksunta)?
Albert
Olet pöhkö : ))
Kyllä naisiakin löytyy, jotka ajattelevat laillasi.
juttuja.
Olisiko tämä kolmen ihmisen liitto sellainen,kaksi naista ja sinä.Voin kuvitella,että sinulle se olisi ihanaa.
Entäs ,jos on kaksi miestä ja yksi nainen,miten olisi, kävisikö niinkin.
Ei tämä onnistu,mustasukkaisuus on ensimäinen este,en minä ,enkä usko ,että moni muukaan hyväksy tuollaista kolmikantaa.
Enpä sano enää mitään ,uskon ,että et ollut tosissasi, ,tai taisin ymmärtää väärin,eikö niin ,pioni
kolmistaan?
Eikös neljistään olisi parempi, tasapuolisempi?
Siinähän voisi ristiin hoivailla ja vaihdellakin, jos tarve vaatisi.
Siinä kolmen kimpassa voisi sille kolmannelle tulla välillä orpo olo.
Se rakkaus se onkin sellainen asia, että sitä voi pyöritellä miten vain. Rakkaus on maailman vanhin juttu, ja aina yhtä uusi! Kun se kohdalle sattuu, se vaan tulee kuin juna, sen edessä on voimaton, vaikka kuinka ajattelisi järjellä. Mutta ihanaa se on, sen tietää ken on kokenut.
Näiden rakkaus -keskustelujen taustalta näyttää usein pilkistelevän väärinkäsitys, jossa tunne ja järki asetetaan ajatuksellisesti vastakkain. Vastakkainasettelu on turhaa, ja jopa vahingollista. Perustunteet (viha, pelko, kiintymys) ohjaavat ihmisen käyttäytymistä siinä kuin niin sanottu järjen käyttökin. Esimerkiksi pieni lapsi oppii pelästyessään (tunne) välttämään vaarallisia paikkoja ja tilanteita. Vähän myöhemmin samainen lapsi oppii uusia asioita yhdistelemällä erilaisia havaintojaan toisiinsa ja tekemällä niistä johtopäätöksiä (järjen käyttö). Tätä taustaa vasten rakastuminenkin (tunne) voidaan tulkita keinoksi, jonka avulla ihminen kykenee valitsemaan itselleen sopivan kumppanin/puolison.
Toinen harhaluulo on, että erilaisten elämän ilmiöiden analysointi jotenkin tyhjentäisi ja/tai turhentaisi tarkasteltavana olevan ilmiön. Tai että analysointia harrastavat eivät olisi itse kokeneet esimerkiksi sitä, miltä tuntuu rakastua niin, että silmät päässä pyörivät.
"Eikös neljistään olisi parempi, tasapuolisempi?"
Epäilen ihmismäärän kasvaessa kiintymyksen määrän vähenevän, enkä pidä sitä taas hyvänä.
"Siinä kolmen kimpassa voisi sille kolmannelle tulla välillä orpo olo."
Niin, siksi mietinkin millaiselalla ihmisellä on mahdollisuus elää tuollaisessa liitossa. Ei ainakaan saa olla helposti orpoutuvaa sorttia. Sanalla sanoen tarvitaan kaiketi ennakkoluulottomuutta hirveästi ja eräänlaista kypsyyttä saman verran.
Albert
"huh sinun juttuja."
Ajauksilla ei ole moraalia, vain ihmisen teoilla.
Toivon kovasti ihmisten kykenevän ajattelemaan ja pohdiskelemaan mielessään mitä vaan ja mistä vaan näkökulmasta. Se antaa elämälle vahvuutta, makua ja syvyyttä. Niin ainakin yritän itselleni sanoa (kun en voi olla ajattelemattakaan ja kaikki pitää perustella).
"Olisiko tämä kolmen ihmisen liitto sellainen,kaksi naista ja sinä."
En halunnut enkä halua keskutella konkreettisella, käsin kosketeltavalla, tasolla tästä.
"Voin kuvitella,että sinulle se olisi ihanaa."
Voisiko se olla yhdelle ihanaa jos muille ei olisi. Ja jos voisi, olisiko tuo onnellinen ihminen silloin sopiva tällaiseen liittoon (tai parisuhteeseenkaan).
"Ei tämä onnistu,mustasukkaisuus on ensimäinen este,en minä ,enkä usko ,että moni muukaan hyväksy tuollaista kolmikantaa."
Mustasukkaisuushan on epävarmuutta, turvallisuuden tunteen menetystä. Olisiko tuollaiseen suhteeseen mahdollista saada turvallisuutta kaikille osapuolille.
Tuo loppuosa (".. moni muukaan hyväksyy") taisi olla moraalinen kannanotto. Siitä näkökulmasta ei saa hedelmällistä keskustelua.
Albert
"Olet pöhkö : ))"
Ja pahus naurat vielä päälle:))
Albert
"Kyllä naisiakin löytyy, jotka ajattelevat laillasi."
Niin, tiedän ja tunnenkin heitä. Myös onnellisia suhteissaan, ilman kolmannenpyörän tuntoja.
Olisi kiehtovaa miettiä mitkä ovat nuo edellytykset, mistä tietää onko sovelias kolmen suhteeseen tai edes kahden suhteeseen.
Moni ei ole edes suhteessaan itseensä pätevä elämään onnellisesti.
Albert
eri asia näissä parisuhdejutuissa, mutta kun sanoit epäileväsi, että ihmismäärän kasvaessa, kiintymyksen määrä vähenee, niin en allekirjoittaisi tuota ainakaan yleensä ihmissuhteissa.
Nimittäin perhesuhteissa, suurperheissä perhenjäsenet ovat kiintyneet toisiinsa ja tuntevat kollektiivista vastuuta toinen toisistaan.Takuuvarmasti ovat kiintyneet toisiinsa ja uuden perheenjäsenen tullessa "kommuuniin" häntä rakastetaan, eikä rakkaus vähene rakkaude osoittajalta, vanhemmilta ja sisaruksilta.
Mitä sanot?))
niin,emme siis keskustele.
"Tätä taustaa vasten rakastuminenkin (tunne) voidaan tulkita keinoksi, jonka avulla ihminen kykenee valitsemaan itselleen sopivan kumppanin/puolison."
Käytät yksikköä. Onko vain se romanttinen yksi ja ainoa oikea olemassa:))
Albert
Minä olen nyt pahoittanut sinun mielesi.
Pyydän pioni anteeksi,
Albert
Tuohan vaikuttaa mielenkiinoiselta. Ehkä monellakin suomalaisella saattaa olla vielä onnellinen tulevaisuus ja vanhuus suuravioliitossa.
Ehkäpä tämä tullaan tuntemaan vielä maailmalla Suomen mallina ratkaista yksinäisyyden onglema: Kasvatetaan ihmiset suuravioliittosopiviksi ja luodaan sanalle positiivinen kaiku.
Jessss,
Albert
kieroutunut pervertikko höppänä!!
Kuka tässä on puhunut mitään suuravioliitoista?
Sinä sanoit:> " Ihmismäärän kasvaessa kiintymyksen määrä vähenee."
Minä sanoin ettei vähene välttämättä, vaan suurperheissä, missä on paljon lapsia, vanhemmilta ja sisaruksilta riittää kiintymystä toisiaan kohtaan, eikä kiintymys vähene.
Sinä taas käsitit asian omalla kieroutuneella tavallasi, eli niin,että elettäisin niinkuin aikoinaan mormoonit moniavioisessa avioliitossa.
Et oikein taida pystyä normaalia perhe- elämää ymmärtämäänkään.Etkä parisuhteesta taida tietää mitään.
Sinulla on vain jotain haaveita jostain haaremin tapaisesta yhteis elosta, jossa olisi yksi ukko ainakin kahden naisen kanssa.
Et taida saada yhtäkään naista kanssasi elämään!,)
Mikäli rakastuminen tunnetilana määritellään niin, että rakastumisen kohde täyttää rakastuneena olevan mielen, halusi hän sitä ei, käsittääkseni ihminen ei voilla olla rakastunut kuin yhteen henkilöön kerrallaan.
Rakastaminen onkin sitten aivan eri juttu. Ymmärtääkseni rakastaa voi useampaa ihmistä kerrallaan. Mutta, kuten jo aiemmin totesin, rakastamisessa on aina kyse myös tahtomisesta. Näin esimerkiksi se, että rakastaa useampaa miestä tai naista samanaikaisesti, on valinta siinä kuin mikä muu valinta tahansa.
Edellisessä viestissäni näyttää olevan useampikin kirjoitusvirhe. Kuuluu olla " ... halusi hän sitä tai ei" ja " ... ei voi olla".
"kieroutunut pervertikko höppänä!!"
Minusta ihmisille ei pidä sanoa noin.
"Kuka tässä on puhunut mitään suuravioliitoista?"
Minä puhuin ja yritin lanseerata uutta termiä.
"Minä sanoin ettei vähene välttämättä, vaan suurperheissä, missä on paljon lapsia, vanhemmilta ja sisaruksilta riittää kiintymystä toisiaan kohtaan, eikä kiintymys vähene.
Sinä taas käsitit asian omalla kieroutuneella tavallasi, eli niin,että elettäisin niinkuin aikoinaan mormoonit moniavioisessa avioliitossa."
Ymmärsin sanomasi kyllä niin kuin sen sanoit. Minä vaan käytin tuota ajatusalkiota synteesiin ja sain tulokseksi tuon yo. suuravioliiton.
"Et oikein taida pystyä normaalia perhe- elämää ymmärtämäänkään.Etkä parisuhteesta taida tietää mitään."
Eikö sinua hävetä puhua tuolla tavalla.
"Sinulla on vain jotain haaveita jostain haaremin tapaisesta yhteis elosta, jossa olisi yksi ukko ainakin kahden naisen kanssa."
Haaveita .. haaveet on niitä jotka elävät ilman maata jalkojen alla. Osaan kyllä haaveillakin.
Mutta minähän esitin ajatuksen, johon tohdin toivoa terävää ja elämää kokenutta jatkoajatusta tai analyysiä.
"Et taida saada yhtäkään naista kanssasi elämään!,)"
Eihän tässä minusta keskustella, en edes halua sitä.
Albert
"Mikäli rakastuminen tunnetilana määritellään niin, että rakastumisen kohde täyttää rakastuneena olevan mielen, halusi hän sitä ei, käsittääkseni ihminen ei voilla olla rakastunut kuin yhteen henkilöön kerrallaan."
Suurinpiirtein olen samaa mieltä. Tietysti voitaisiin miettiä tarkempaa sisältöä sanalle ja ottaa mukaan myös ihastuminen. Missä menee ihastumisen ja rakastumisen raja. Onko rakastuminen jotenkin vastuullisempaa vai kenties onko siinä jotain enemmän.
Tuo rakastumisen prosessi ei kuitenkaan kestää elinikää, siksi niitä voi olla ihmisellä monia. Miksi hylätä hyvää vanhaa suhdetta ja miksi olla aloittamatta hyvää uutta rakastumista. (Ja huom. en ole asettanut kumpaakaan sukupuolta eriarvoiseen asemaan)
Olen yritellyt tavoitella sitä syytä miksi liitossa ei voi olla toisiaan rakastavia ihmisiä useampia kuin kaksi. Se tuntuu erityisesti olevan naiselle ylittämättömän vaikea ajatus. Onko niin että kaksi miestä ja yksi nainen kuitenkin jotenkin menettelisi, mutta kaksi naista ja yksi mies on mahdottomuus naisen näkökulmasta.
(Minä en muuten kestäisi ollenkaan kahta miestä - itse asian ulkopuolelta todettuna)
Albert
Tulkitsen niin, että ihastuminen ja rakastuminen eroavat toisistaan laadullisesti. Ihastuminen on luonteeltaan ikään kuin kevyempää. Ihastunut mieli saattaa huomata muitakin potentiaalisesti ihania ihmisiä. Sitä vastoin rakastuneen mieleen mahtuu ainoastaan yksi tunne (rakastunut on rakastunut työkseen, päätoimisesti) ja yksi ainoa ihminen.
minäkin sen ajattelen.
Rakastuneelle ihmiselle on olemassa vain yksi ihminen,hänen mielensä hyvä pyöriskelee,vain tämän ihmisen ympärillä.
Päivässä ei ole montakaan hetkeä,etteikö ajatus ja kaipuu pulpahtaisi mieleen.
Katsoessaan rakkaansa silmiin ,näkee kaiken sen ,mitä rakkaus tuo mukanaan, hyvä olo täyttää mielen.
Voi olla ,että nyt saan säälivän hymyn osakseni ,
ja leimaannun romanttiseksi höpöttäjäksi, silläkin uhalla, sanon totta se on ,tunteen kokeneena pioni.
(tunne ,tietysti molemminpuoleinen)
"Ihastunut mieli saattaa huomata muitakin potentiaalisesti ihania ihmisiä."
Kyllä, ihan hyvä määritelmä ihastumiselle.
Toisaalta ihastuminen saattaa olla kohdistunut vain osittain ihmiseen: Kuten minä olen ihastunut sinun tapaasi ajatella ja kirjoittaa. Ei voi kuitenkaan sanoa että olisin ihastunut sinuun, koko ihmiseen.
Ehkä mahdollisesti tavatessamme ihastuisin olemukseesikin, mutta en olisi vieläkään valmis rakastumaan.
Jos tuo kaikki olisi myös päinvastoin totta, myös sinä olisit ihastunut - miten meidän kävisi .. rakastuisimmeko jos emme rimpuilisi vastaan.
Albert
on muistaakseni sanottu tässä ketjussa"pöhköksikin", mutta se ei varmaan ole yhtä paha kuin "kieroutunut pervertikko höppänä."
Mielestäni olet kyllä jotenkin kieroutunut, vaikka et haluaisi sitä kuulla kenenkään sanomana,vaikka arvelen että sinulle ole sanottu niin montakin kertaa elämäsi aikana.
Mutta ihan oikein sanoit siinä, ettei tässä sinusta keskustella, etkä haluakaan sitä. En minäkään halua sinusta keskustellä tämän enempää, vielä vähemmän älyttömistä perversseistä ajatuksistasi.
Käyttele sinä vain "ajatusalkioitasi synteesiin!"
Jospa vielä idealamppusi leimahtaa sellaiseen liekkiin, että keksit todella räväkän tavan hoitaa noita ihmisssuhdekiemuroita.
Niin kuin varmaan huomaat, kirjoitit vain minusta, jokainen kappale käsitteli minua.
Tuo asia itse voisi olla mielenkiintoinen jos sitä kykenee tarkastelemaan muusta kuin moralistin näkökulmasta.
Täällä voidaan tietysti vahvistaa moraalikoodia jota meidän kunkin olisi noudatettava ollaksemme yhteisön kunnioitettuja ja täysvaltaisia jäseniä. Mutta kun sillä on tapana mennä tuollaiseksi hedelmättömäksi ja ikävältä näyttäväksi tökkimiseksi. Miksi siis vaivautua.
Asioista voi jutella muutenkin.
Albert
että"mies sanojen takana."
Kuulehan, kun meidän kulttuurissamme asioita pyritään tarkastelemaan moraalin ja etiikan näkökulmasta.
Tarkoitan meidän länsimaisen moraalimme, joka valitettavasti usein on kaksinaismoraalia.
Minä en tahdo enää mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta kun tunnut olevan kiinnostunut näistä suhdeasioista, niin rykäisehän taas joku malli nais/mies suhteeseen! Mielikuvituksella ei tarvitse olla rajoja!
muuta rakastuisit.
Sinulla ei tulisi olemaan muuta mahdollisuutta,olen kerrassaan vastustamaton.
(ikäero vähän huolettaa)
Miksikäs me sitten rimpuilisimme vastaan,katsoisin syvälle silmiisi ja se olisi pojalle menoa,,myös minulle,luulen.
Muuten kyllä sinusta väittely kaverin saisi,hyvin "koukeroit",mutta se olisi haastellisista,pionin mielestä.
Tuollaista arvoahan on menneessä yhteiskunnassa kansalaisille tuputettu. Siinä viitataan miehen sanoilla tosin muuhun kuin näköaloja tavoittelevaan ajatustenvaihtoon. Siinähän selvästi isäntämies antaa lupauksen tai ainakin lausahtaa oikeana pitämänsä elämäntotuuden. Niiden sanojen takana hän on - jos on sanojensa mittainen.
Eikä tuo ole vieläkään aikaansa elänyt. Tosin nykyään poliitikot ovat kovasti opettaneet meitä suhtautumaan sanojen takana oloon toisin - sinne voi piiloutua.
"Kuulehan, kun meidän kulttuurissamme asioita pyritään tarkastelemaan moraalin ja etiikan näkökulmasta."
_Tekoja_ ei asioita yleensä. Eikä tekojaan aina moraalin näkökulmasta.
Olen ollut huomaavinani että monelle ihmiselle sanat ovat samat kuin teot, ei osata erottaa niitä. Toiset pelkää jopa omia ajatuksiaan. Minusta se on äärimmäistä vieraantumista omasta itsestä.
Albert
ps. En minä ole suhdemalli automaatti:))
"ilman muuta rakastuisit."
Nonnii, siinä sitä taas oltaisiin. Minähän vastasin Anniinan viestiin ja jos nyt sitten hänkin .. kahden naisen loukkussa olisin. Ja meillä yhdessä triangelidraamako:))
"Muuten kyllä sinusta väittely kaverin saisi,hyvin "koukeroit",mutta se olisi haastellisista,pionin mielestä."
En minä yritä koukeroida, päinvastoin. Arvostan nöyryyttä elämän perusasioille, ja pyrin olemaan ajatuksissani niille niin rehellinen kuin vain kykenen - ohi kaiken moraalin ja etiikan. Vaikka sydän vereslihalla.
Albert
Albert
munasin itseni,olisihan se pitänyt arvata,ethän sinä minua tarkoittanut,näin mulle aina käy.
Mutta eipä mitään,unohdinkin jo välillä sinut, sepä siitä ja kestävyydestä.
Kerrankos vanha erehtyy ,vähän nolokin pioni.
suhdemalli automaatti.
Keskustelua nyt vaan satutaan käymään aiheesta:"Toinen nainen/toinen mies."
Tähän ihmissuhde aiheeseen olet ottanut osaa esitämällä erään mallin(mahdollisesti joissain tapauksissa toimivan) että kolme ihmistä eläisi yhdessä ja kysymyksessä olisi nimen omaan seksi suhde.
Niinpä ehdotin, että esittäisit vielä lisää ehdotuksiasi, sillä sinultahan tuo ajatustyö tuntuu luonnistuvan.
Sanoit:"Toiset pelkää jopa omia ajatuksiaan. Minusta se on äärimmäistä vieraantumista omasta itsestään."
Pelostako johtunee, ja itsestäni vieraantumisesta, mutta eipä ole tullut koskaan mieleenikään mikään kolmesta ihmisestä koostuva seksisuhde;)))
Kyllä minä sinusta tykkään, enemmän kuin nämä muut edes tietävät. Sydäntä lämmitti kun tuon edellisesi luin.
Halaa tiukasti ja työntää posken ihan poskeen kiinni,
Albert
Oletko kokenut koskaan rakkautta muita kuin perheenjäseniäsi kohtaan?
Ei kahden naisen ja yhden miehen välinen rakkaus tarkoita välttämättä ryhmäseksiä. Rakkautta on monenlaista kuten itsekin kerrot suurperheessä kokeneesi. Aito rakkaus, kohdistuipa se toiseen aikuiseen, lapseen, vammaiseen, vanhukseen keneen tahansa, on arvokasta. Miten asutaan ja arkipäivä eletään on toissijaista samoin kuin seksielämäkin.
höpö ,höpö.....
Mikäli olet kiinnostunut elämän perusasioista eli siitä, mitä elämän eri ilmiöistä on mahdollista ajatella, et voi ohittaa moraalia ja etiikkaa. Moraaliset ja eettiset kysymykset ovat ikään kuin sisäänkirjoitettuina kaikkeen siihen, mikä on olemassa. Ehkä tarkoitat moralismia?
Mitenkähän tuon nyt ottaisi. Tunne ja järki - vastakkain, väärinkäsitys. Totta, mutta ei niitä silloin noin analyyttisesti ajatella, vaikka pitäisikin. Voisitko vähän stilisoida.
Tuo toinen osio harhaluuloista elämän ilmiöiden analysoinnista on tasan verbaalista kikkailua taholtasi josta ei oikein saa mistään kiinni.
Parahin, markus, omasta mielestäni minua voi syyttää melkein mistä muusta tahansa, muttei verbaalisesta kikkailusta. Tosin törmäämme taas siihen, mitä verbaalisella kikkailulla tarkoitetaan. Mikäli sillä tarkoitetaan sitä, että yrittää hienoin sanakääntein sanoa jotain sanomatta oikeasti mitään, niin se en ole minä. Pikemmin päinvastoin, olen (välillä epätoivoisestikin) pyrkinyt tuomaan esille tuoreita näkökulmia ja myös perustella näkökulmani. Pyrin ajatuksissani sisällön (substanssin) tuottamiseen ja yritän välttää kliseitä.
Olen ns. toinen nainen. Ollut sitä jo 27-vuotta. Osaani en vaihtaisi. Mies tulee kun sopii ja menee taas menojaan. Arkea emme pyöritä yhdessä. Meillä on aina juhla. Olen tässä välillä avioitunut ja saannut kaksi ihanaa lasta, eronnut ja taas palannut toiseksi naiseksi. RAKKAUS on ihmeellinen asia, ei se kysy oletko sitoutunut vai kenties vapaa.
että ennen maa repeää, ennenkuin häpeämätön häpeää!
Mitä pitäisi hävetä? Toisena naisena olemista?
Rakkautta?
No joo, kyllä minäkin ennen arvostelin avioliiton ulkopuolisia suhteita, syyllistin ja syytin.
Sitten kun sattui omalle kohdalle, että rakastuin "vieraaseen" mieheen, niin olenkin muuttanut kantani.
Uskon kohtaloon! Asioita vaan tapahtuu, vaikkei taho!
edelliseen viestiin, mies ollut sama koko 27-vuoden ajan. Miksi hänen pitäisi erota ja jättää perheensä. Meillä menee hyvin näinkin. Rakastan häntä ja tiedän että hänkin rakastaa minua.
Kiinnostaisi vain tietää mitä ukkosi ajattelee tästä "kohtalokkaasta" vieraasta miehestä:?))
Entä lapsesi? (mahdolliset)
En minä sinun elämääsi sen kummemmin arvostele, mutta olen ennenkin joskus ajatellut,että alistuvatko jotkut aviomiehet siihen aisankannattajan osaansa tyynesti.
Jäin ihmettelemään sitä, miksi olet välillä avioitunut toisen kanssa, johtuiko se siitä että mies on koko ajan ollut toisaalla naimisissa koko ajan? Vai ettekö jostain muusta syystä ole menneet keskenänne naimisiin?
Minä ymmärrän Sinua hyvin. Oikein hyvin.
Mikä kohta meni jakeluun niin selkeästi että kannatti mainostaa käsityskykynsä olevan toimiva??))
Heh hee jo on eukolla sana hallussa
Onpa niin sana hallussa ja varmat on mielipiteet, että etköhän ryhtyisi kansanedustajaksi.
Edellyttäen tietenkin että myös yhteiskunnallisissa asioissa olisit noin mustavalkoinen kannatettavien asioiden puolesta..
HEH HEH : )))
Tokoihan olet kuullut, että Mies ja minä mahdollisesti asetumme ehdolle ensi eduskuntavaaleissa.
Hänen vaalikampanjansa teema on muistaakseni "pyy pivossa"- aihetta käsittelevä ja minä kampanjoin "pillupoliisina" mertiittiä saavana moraalinvartijana.
kun eikö ZOZ:kin jo harkinnut ehdokkuutta ?:)
Tosiaan. Missä se ZOZ oikein luuraa? Tais säikähtää, kun roudariks sitä pyydettiin.
Se kun olis ollut niin kivan tuntonen nuori mies.
Ei ollenkaan arvostellut ja alentanut meitä naisia. Ikävähän sitä jo alkaa olla. ;=))
ZeroOneZero?
Pykälää vanhempien palstalta taisin yhdyttää.
Mukava kaveri, kieltämättä.
Miksiköhän hän taloa vaihtoi?
Luulen kyllä, ettei pysyvästi.
Täällähän on niin kivaa;)))
Asetetaanko itselle kysymys kakkosena olemisesta tuollaisella painotuksella. Mitä tyytymistä siinä on. Sehän voi olla enemmän kuin tyydyttävää. Jos ei ole. Rakasta, kärsi ja unhoita.