Makro-objektiivi croppikennoon

"150 tai 180 mm antaisi enemmän vapauksia noiden lentävien otusten suhteen."

Kykenetkö sinä todella kuvaamaan lentävän hyönteisen?

Jos taas tarkoitat, että pidempi pottoväli ja hieman pidempi kuvausetäisyys ei häiritse kohdetta niin paljon olet oikeassa.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Ensinnäkin nuo pidempi polttoväliset ei anna niin suurta etäisyyttä kuin luulisi, koska niiden rakenne on sellainen, että niiden polttoväli lyhenee rajusti lähelle tarkennettaessa.
Esim. Sigman 150 millinen 0,38 m, Sigma 180 mm 0,47 m, Canon 180 mm 0,48 m.
Ei noilla etäisyyksillä hurrata.
Vertailunvuoksi wanhan hyvän ajan Canon FD 100 mm Macro 1:1 0,45 m. Eli lähes sama kuin 150 milln Sigmalla!
Pitää myös huomata, että kyseessä on etäisyys filmitasolta kohteeseen, eikä objektiivista, joten vapaa työtila lähelle tarkennettuna Sigman 180 millisellä on vain n.22 cm ilman vastavalosuojaa. Suodinkin lyhentää matkaa puolella sentillä.
Pitkät macrot on myös kalliita ja raskaita.

Pitkä polttoväli vaatii aina myös jalustan. Vakaaja on liki hyödytön lähikuvauksessa (kokemus). Lyhyellä polttovälillä sensijaan saattaa onnistua käsivaraltakin.
Lyhyen polttovälin haitta on, että tausta saattaa pienillä suurennuksilla tulla liian terävä. 1:1 ja suuremmilla suurennuksilla on terävyysalue samanlainen.
Pitkällä polttovälillä pitää myös lamata heinää "aarin" alalta, jos kohde on ruohikossa. Lyhyemmällä pääsee vähemmällä.

Hyönteisiä ei myöskään kuvata helteisenä päivänä auringossa. Siihen ei riitä edes 400 millinen tele, vaan aamulla tai illalla, kun hyönteiset on hieman kohmeissaan, eivätkä lentele. Silloin ei myöskään tuuli heiluta ja niitä voi usein jopa siirrellä parempiin paikoihin.

Mitään yleispätevää objektiivia ei ole, vaan erilaiset tilanteet ja kohteet vaatii erilaisia objektiiveja, siksipä niitä niin monia onkin.

Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

jhfGAXDS kirjoitti:

"150 tai 180 mm antaisi enemmän vapauksia noiden lentävien otusten suhteen."

Kykenetkö sinä todella kuvaamaan lentävän hyönteisen?

Jos taas tarkoitat, että pidempi pottoväli ja hieman pidempi kuvausetäisyys ei häiritse kohdetta niin paljon olet oikeassa.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Ensinnäkin nuo pidempi polttoväliset ei anna niin suurta etäisyyttä kuin luulisi, koska niiden rakenne on sellainen, että niiden polttoväli lyhenee rajusti lähelle tarkennettaessa.
Esim. Sigman 150 millinen 0,38 m, Sigma 180 mm 0,47 m, Canon 180 mm 0,48 m.
Ei noilla etäisyyksillä hurrata.
Vertailunvuoksi wanhan hyvän ajan Canon FD 100 mm Macro 1:1 0,45 m. Eli lähes sama kuin 150 milln Sigmalla!
Pitää myös huomata, että kyseessä on etäisyys filmitasolta kohteeseen, eikä objektiivista, joten vapaa työtila lähelle tarkennettuna Sigman 180 millisellä on vain n.22 cm ilman vastavalosuojaa. Suodinkin lyhentää matkaa puolella sentillä.
Pitkät macrot on myös kalliita ja raskaita.

Pitkä polttoväli vaatii aina myös jalustan. Vakaaja on liki hyödytön lähikuvauksessa (kokemus). Lyhyellä polttovälillä sensijaan saattaa onnistua käsivaraltakin.
Lyhyen polttovälin haitta on, että tausta saattaa pienillä suurennuksilla tulla liian terävä. 1:1 ja suuremmilla suurennuksilla on terävyysalue samanlainen.
Pitkällä polttovälillä pitää myös lamata heinää "aarin" alalta, jos kohde on ruohikossa. Lyhyemmällä pääsee vähemmällä.

Hyönteisiä ei myöskään kuvata helteisenä päivänä auringossa. Siihen ei riitä edes 400 millinen tele, vaan aamulla tai illalla, kun hyönteiset on hieman kohmeissaan, eivätkä lentele. Silloin ei myöskään tuuli heiluta ja niitä voi usein jopa siirrellä parempiin paikoihin.

Mitään yleispätevää objektiivia ei ole, vaan erilaiset tilanteet ja kohteet vaatii erilaisia objektiiveja, siksipä niitä niin monia onkin.

Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Lue lisää

En lentäviä lentävänä mutta oksalla istumassa jos pysyy rauhallisena.

Vakaaja on noissa olosuhteissa hyödytön jonka mainitsin jo aiemmassa kommentissani koska sivuhuojunta on se mitä se pystyy korjaamaan mutta kapean terävyysalueen siirtymisiä ei kun kuvaaja huojuu edestakaisin.