Niin, vaihoin uuteen kouluun viime talvena.Ongelma on, että mulla ei ole kavereita, koska oon vähän ujo&hiljanen siellä.Saisin kyllä kavereita, jos haluisin,En vaan tunne sopeutuvani joukkoon tai jotain....en vaan uskalla puhuu muille tosta vaan!kaikilla on siellä omat kaverit jo.Samaan aikaan sinne kouluun tuli yks toine uus poika, ja se sai heti kavereita!Mä en oo viellä 8-kuukauden älkeenkään saanut mitään kavereita, oon aina yksin jne...Mutta poikienhan on helpompi sopeutua ryhmään&saada kavereita, tytöillä taas on eri asia, varsinkin jos on ollu lapsuudessa rankkoja asioita&on ujohko koulus....On mulla viereiseltä luokalta yks tyttö, jonka kanssa oon joskus vapaa-ajallakin, ja sen kaverit on myös kivoja :) mutta koulussa oon silti aika yksinään...viimeinen pisara tuli, kun yks mun luokkalainen tyttö laitta mulle facebookissa tälläsen viestin: "voisit kyllä olla monien kaveri, mut et puhu ikinä kenellekkään mitään :/." MÄ TIEDÄN TON ASIAN VARSIN HYVIN ITSEKKIN, MUTTA KUN TOISET IHMISET SANOO SEN TOTUUDEN ITE MULLE, NII SE ALKO MASENTAMAAN :( aattelin, et meen puhuu tästä asiasta koulun terkkarille&kuraattorille, ja ehkä jopa psykologille.En vaan yksinkertaisesti ole ikinä tykänny olla äänessä tai huomiossa, mieluummin haaveilin ja piirtelen yksikseni :) Mutta onneks oon ysillä, ja ensvuonna voin alottaa ihan alusta kun meen ammattikouluun, ja kesällekkin on tiedossa upee matka! :D voisko joku auttaa?
Ihmiset ihmettelee koulus miksen puhu kenellekään mitään!Apua!
lon3
2315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen, koska itsekin vaihdoin yläasteella koulua... Sun kannattaa vaikka tutustua yhteen teidän luokan tytöistä paremmin ja silloin muutkin ehkä huomaavat, ettet olekaan niin hiljainen... On totta, että tässä vaiheessa kaveriporukat on todella vakiintuneet jo, mutta olen aika varma, että voit saada teidänkin luokalta kavereita!
On hyvä että aloit miettiä saamaasi palautetta, sillä siinähän oli juuri ongelmoimasi asian ydin: saisit kavereita jos vaa puhelisit muiden kanssa. Voisitko juttukavereille hiukan kertoa itsestäsi, että olet perustyypiltäsi aika hiljainen ja kuunteleva ja mietit paljon asioita itseksesi, viihdyt omissa jutuissasi, tykkäät kuitenkin ihmisistä. Sellainenhan on ihan fiksua. Monet ovat niin kaveririippuvaisia, että yksinolo ahdistaa.
Minun tyttöni on ollut aina hiljainen ja tyyni, kaveripiiri hyvin pieni, mutta se on pysynytkin sitten kasassa pitkin elämää. Nyt hän on jo aikuinen ja äiti, uranainen.
Itsensä kehittämiseen kannattaa satsata. Myös koulun ulkopuolisista harrastuspiireistä voi löytää ystäviä, esim. kansalaisopistossa on paljon kivoja kursseja nuorille.
Vaikutat fiksulta tytöltä, onnea elämääsi!