kattoisitko mullekin?
Aika karseeta aikaa käyn läpi En tiedä kauanko jaksan enää tätä tappelua.
Kun sitte tuonne miesrintamalle.., mua kiinnostaa yks kaveri. Vaalea, työtä pelkäämätön, mutta kun en tiedä hänestä oikein mitään. Nähdään joskus harvoin, työn merkeissä - jokin hänessä on jättänyt vaan mut täydellisen epätietoisuuden partaalle.
On myös toinen kaveri, jonka olen tuntenut jo kauan, mutta tää meidän juttu on vaan tällasta 'vanhojen aikojen muistelua.'
Oon lopen kyllästyny paarustamaan yksin. Oonko mä todella niin ruma, etten kenellekään kelpaa?
Mä en halua sekaantua varattuihin miehiin. Jossainhan on Pakko olla se ulle oma, mutta pelkäämpä että mun rima taitaa aika korkealla olla... Mä en tajua miehiä.
Miks varatut miehet luulee saavansa minulta lohtua omaan tuskalliseen oloonsa? Mä en millään tavalla oo kaunis, en viehättävä tms.., mä oon ennemminkin korpisoturi naisen tamineissa.
Mitä saat irti?
Tänä iltana musta ei oo noiten korttien kanssa pläräilyyn. Yritän tässä koittaa selvittää omia juttujani.
Voinhan mä kokeilla, mutta tiedän, etten saa noista otetta nyt.
Millon tää tuska näissä raha-asioissa loppuu?
Oon miettiny lopettamista, mutta tiedän myös, että nyt kun pankille en ole velkaa senttiäkään - mitä muutakaan osaisin tehdä?
Aika karseeta aikaa käyn läpi En tiedä kauanko jaksan enää tätä tappelua.
Kun sitte tuonne miesrintamalle.., mua kiinnostaa yks kaveri. Vaalea, työtä pelkäämätön, mutta kun en tiedä hänestä oikein mitään. Nähdään joskus harvoin, työn merkeissä - jokin hänessä on jättänyt vaan mut täydellisen epätietoisuuden partaalle.
On myös toinen kaveri, jonka olen tuntenut jo kauan, mutta tää meidän juttu on vaan tällasta 'vanhojen aikojen muistelua.'
Oon lopen kyllästyny paarustamaan yksin. Oonko mä todella niin ruma, etten kenellekään kelpaa?
Mä en halua sekaantua varattuihin miehiin. Jossainhan on Pakko olla se ulle oma, mutta pelkäämpä että mun rima taitaa aika korkealla olla... Mä en tajua miehiä.
Miks varatut miehet luulee saavansa minulta lohtua omaan tuskalliseen oloonsa? Mä en millään tavalla oo kaunis, en viehättävä tms.., mä oon ennemminkin korpisoturi naisen tamineissa.
Mitä saat irti?
Tänä iltana musta ei oo noiten korttien kanssa pläräilyyn. Yritän tässä koittaa selvittää omia juttujani.
Voinhan mä kokeilla, mutta tiedän, etten saa noista otetta nyt.
Millon tää tuska näissä raha-asioissa loppuu?
Oon miettiny lopettamista, mutta tiedän myös, että nyt kun pankille en ole velkaa senttiäkään - mitä muutakaan osaisin tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Munkii on ehkä parempi katella tarkempaa toisella kertaa..tulin just leffasta ja oon ihan tärinöissäni sen jälilt ;) Eli jos täs ei nyt ole mitään tolkkuu, en todennäkösesti pysty keskittymään muuhun ku siihen kuuluuko ympäriltä kolinaa vai ei :D
Tohon yleistilaan joka aikalailla juontaa juurensa ihmissuhde rintamalle sanoisin näin sekavan olotilan vallitessa, et jotenkin oot kamalan herkillä kaikenlaisten tunne asioiden kanssa ja se kuluttaa sun energiaa. Joteskin tää yksin oloon kyllästyminen on tuonut kuvioos passiivisuutta, joka taas on esteenä sille et asiat alkais rullaamaan ja taakka sun harteillas kevenis edes sen verta et jaksaisit välttämättömän. Suhun takerrutaan monella tavoin koska kaiken tän paineenkin keskellä jotenkin näytät ulospäin vahvalta ja sulla on sisäinen kaipuu saada auttaa muita vaikka mä nyt tähän sanoisin, et sun tarvis keskittyä ainakin pienen hetken verta ihan vaan omien voimien kasaamiseen. Nyky hetkessäs sä ikäänkun siirrät omat voimakkaat tunteesi sivuun sillä et toimit lohduttajana muille..
Itsetuntoa tääl kehoitetaan vaalimaan ja näkyis että sulla on hemmetisti voimavaroja jemmassa mut jostain syystä et pääse niihin käsiksi.Ja mulle jotenkii tää asia esiintyy just itsetunnon heikkoutena.. jotenkin sun oman itses arvostus, ei oo sielä missä pitäis vaan tunnet olevas monessa kohtaa heikompi/huonompi kuin muut ja näinhän asianlaita ei oo..tosin se ei auta sua yhtään et kirjotan näin...mut toisaalt jotenkin nään et tiedostatkin tän asian. Esimerkiksi sul on tällanen kyky jota ei ihan kaikilla oo niin vahvana, jotta sitä vois hyödyntää kun epätietosuus iskee. Vaikka omaa tulevaa ei nää korteista ollenkaa selkeenä, niin itse ainakin löydän niistä miltei aina hyviä neuvoja nyky hetkeen.
Tähän raha juttuun näyttäs vaikuttavan epäsuotuisasti jollain tavoin myös liian monta rautaa tulessa samanaikaisesti ja sit oikein missään ei tunnu syntyvän tulosta. Sun pitäis nyt keskittyä mahdollisuuksies rajoissa vaan sellaseen työhön mistä tosissas nautit ja sen sijaan et se väsyttäis sut saisitkin siitä lisää energiaa ja jaksamista.
Niin.., epäsuotuisasti vain se, et oon pikkusen tullu miettineeks et mua pidetään pirun tyhmänä.
Heijastaa suoraan siihen miten paljon tienaan.
Mietin jo leirin vaihtoakin, mutta viisaat sanoo, et kun lähtee sutta pakoon - tulee karhu vastaan, joten oon koittanu rauhotella tilannetta. Yhtäkaikki - vaistoan kyllä, että näis kuvioissa on jotakin takana, mutta minä taas en hirveen helpolla suostu peräks antamaan.
Viime aikoina vaan, niinkun tuolla kuvasitkin - oon ollu suht rätti kaikkeen paskaan mitä on ollu.
Kyllähän mä voisin jotain muutaki tehä, mutta kun nyt jollain tapaa hallihten tän homman - mun on aika vaikee kuvitella että muuhunkaan ryhtysin. Kyllähän uusia asioitakin aina oppii, mutta kun alkaa ikääkin jo olla - ei jalka yhtä köykäsesti nouse, ku nuorempana.
Ja kun kaik asiat painaa viel päälle (lue raha-asiat..) ni se myös latistaa itsetuntoa aikalailla. Oon tehny ilmaseks töitä hullun lailla. Laskun maksujen jälkeen ku juur mitään käteen ei jää. Ellää kittuutan päivästä toiseen, ruoat teen mukaan ku taipaleelle lähen ja sillai kait oon säästäny aika ison kasan rahaa, mutta kyllä sekin pistää välillä potuttamaan, ku joka sentin saa laskea.
Firman asiat on kunnossa kyllä, mut omat niin rempallaan ku voi olla.
Voi niitä aikoja, kun vielä palkollisena olin! Sillo käteenki jäi jotain. Nyt ei mitään.
Masentaa vaan niin kaikki..
Oisko se sun kahlees siel työelämän puolella toi ajatus ettet oikein tiedä mitä alkaisit tekemään jos et sitä mihin vaadittava taito on valmiina.. Kumminkii sun tyytymättömyyden tunne sielt tulee esiin sen verran voimakkaana, ja ihmekkös toi jos et saa työstäs edes juuri kiitosta tilipussiin vaan joudut elämään senttiä venyttämällä jatkuvasti. Lohduttaako aika samoilla mennään ;) Työtä on enemmän kun ehtii tehdä eikä edes työ aika ala klo 7 ja pääty klo 16 vaan ikään kuin työnkuva vaan vähän muuttuu. Omas elämässä oon siis hyvin huomannut, et kun rahan kanssa on tiukilla se heijastuu ihan kaikkeen muuhunkin, ehkä ensimmäisenä mielialaan kun joutuu jatkuvasti pohtimaan toimeentuloa.
sinäpä en sanoit, siskoseni..
Työthän ne vaikuttaa mulla ihan kaikkeen. Ja vielä ku musta tuntuu, et - niin no.., hiljasta on joka puolella ollu, ei silti - mutta kuitenkin, kun mä oon nainen, miesvaltasella alalla,
Mä raapustan sul sähköpostiin..