Liian ankaria opettajia lapsien musiikkiopinnoissa

Lopeta se musiikkiopistossa jodlaaminen ja tuu mun ja Peran kanssa tänään tohon lähipubiin bisselle...ja jatkot sit meillä ;)

Jotenkin minun ei ole ihan helppo uskoa tuota sormienleikkaamisjuttua.

Musisointi on lapsille harrastus ja sen tulee olla hauskaa ja kehittävää. Pitää saada onnistumisen elämyksiä, kun on kovasti harjoitellut.

Vika on yksiselitteisesti vanhemmissa, jos eivät ota lasta pois harrastuksesta, joka tuottaa hänelle vain ikäviä asioita.

Sen sijaan opettajien ja muiden kasvattajien - vanhemmat mukaanluettuina - liiallinen ankaruus on veteen piirretty viiva - niin musiikkiopistoissa kuin muullakin.

Ymmärsinkö oikein, että tiedät yhden opettajan yhdessä musiikkioppilaitoksessa olleen liian ankara ja aiheuttaneen oppilailleen traumoja? Sillä perusteella sitten pistät kaikkien musiikkioppilaitosten kaikki opettajat samaan kategoriaan?!

Mitä uskoit kirjoituksellasi saavuttavasi? Ota mieluummin yhteys kyseisen oppilaitoksen johtoon.

> Jotenkin minun ei ole ihan helppo uskoa tuota sormienleikkaamisjuttua.

Se kuitenkin pitää paikkansa. Kyseessä oli eräs erittäin tärkeä orkesterikonsertti, jossa eräs soittaja soitti huonosti. Konsertti äänitettiin.

> Vika on yksiselitteisesti vanhemmissa, jos eivät ota lasta pois harrastuksesta,
> joka tuottaa hänelle vain ikäviä asioita.

Tiedän erään hyvin arvostetun Suomeen sijoittuneen musiikkipedagogin, jonka lapsille suunnatussa orkesterissa on ollut erittäin ankaria opetusmetodeita. Kun orkesterissa on sisäistetty "pelon ilmapiiri" ja sitä opettaa arvostettu, virallisia tunnustuksia saanut opettaja, niin silloin hyvin ankarat käytännöt voivat helposti jatkua.

> Ymmärsinkö oikein, että tiedät yhden opettajan yhdessä
> musiikkioppilaitoksessa olleen liian ankara ja aiheuttaneen oppilailleen
> traumoja? Sillä perusteella sitten pistät kaikkien musiikkioppilaitosten kaikki
> opettajat samaan kategoriaan?!

Tiedän kaksi opettajaa, jotka ovat aiheuttaneet sellaisia traumoja, joita on täytynyt purkaa psykoterapiassa. Samassa opistossa erään kolmannenkin ihmisen orkesteritunneilla on kuulemma ollut itkemistä yms. Sukulaiseni, joka työskentelee musiikkialalla on myös sanonut tunnistavansa ongelman ja hän huomautti, että tässä opistossa myös eräs säestäjä todella loukkaa säestettäviä oppilaitaan. Myös eräs tuntemani viulisti on kertonut, kuinka hän pelkäsi opettajaansa. Jne. En kuitenkaan sano, että kaikki olisivat ongelmatapauksia tai edes suurin osa. Osa tätä ongelmaa johtuu luultavasti siitä, että Suomeen on tullut paljon itä-Euroopassa koulutuksensa saaneita opettajia ja siellä opetus on tunnetusti ankaraa. Tästä huolimatta ei tietenkään saisi olla rasistinen kaikkia itäeurooppalaistaustaisia kohtaan.

> Mitä uskoit kirjoituksellasi saavuttavasi? Ota mieluummin yhteys kyseisen
> oppilaitoksen johtoon.

Olen ottanut ja asiani kuultiin kyllä mutta sitten yhteydenottoon ei vastattu enää kun kysyin, että oletteko ryhtyneet joihinkin toimenpiteisiin. Myöskään valtion virasto joka valvoo tätä aihepiiriä ei suostu ottamaan asiaa käsittelyyn.

JATKOA: Miksi tämä aihe ei herätä keskustelua? Eikö lasten hyvinvointi ole tärkeä asia? Ettekö te mahdolliset vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, että lapsille aiheutetaan traumaattisia kokemuksia valtion varoilla ja myöhemmin niiden hoito aiheuttaa valtiolle lisää kustannuksia?

Mä olen piano-ope, lempeä sellainen. Itse sain kovan kurin. Itkun kanssahan sitä lapsena soitettiin. Soittaminen oli samanlainen pakko kuin hammaslääkäri, paitsi että sinne piti mennä joka viikko. Ikinä ei soitettu mitään motivoivaa, ei mitää kivaa, mitä yritän omille oppilailleni järjestää.

Minä opin tekniikan hyvin mutta rankalla tavalla. Omat oppilaani eivät opi tekniikkaa hyvin mutta oppivatpahan soittamaan omaksi ilokseen. Tekniikanopiskelu näyttää oppilaista kurjalle ja kohta ollaan lopettamassa tunteja. En opeta opistossa tai konservatoriossa, joten joudun pitämään kiinni maksavista asiakkaista ei joudun pitämään oppilaat tyytyväisinä.

JATKOA: "Perinteisestä" hyvin ankarasta tekniikan opettamisesta tulee lapsille usein myös hyvin tekninen soittotapa. Olisi hyvä, jos soittaminen ei olisi narsistien sirkustemppumaista oman loisteliaan erinomaisen helpon ja huomiotaherättävän nopean tuntuisen tekniikan esittelyä hymyssä suin, vaan sillä musiikilla koetettaisiin pikemminkin kertoa jotakin olennaista ja tekniikka olisi vain apuväline.

Haluan korostaa sitä, että tämä väkivallasta vastuussa oleva opettaja opettaa vielä nykyäänkin samassa julkisen vallan tukemassa erittäin arvostetussa oppilaitoksessa Helsingissä, tai ainakin 2 v. sitten vielä opetti ja hän ei ole lähelläkään eläkeikää. Eli jos haluatte laittaa lapsenne musiikkioppilaitokseen, niin saatatte saada tämän opettajan itsellenne.

Tämä opettaja on myös sanonut, että jos hänet irtisanotaan työstään ko. väkivallan takia niin hän menee entiseen kotimaahansa itä-Eurooppaan jatkamaan uraansa, koska kuulemma siellä hän saa siitä väkivallasta "mitalin" (hänen oma ilmauksensa).

Hmmmh.... olen opiskellut musiikkiopistossa vuosia lapsena ja täytyy myöntää että tuona aikana minullekin meinattiin antaa yhdessä välissä ulkomaalaistaustainen äärettömän tiukka ja "tekninen" opettaja.

Soitin rehtorille ja sanoin että lopetan, jos en saa toista opettajaa - onneksi sain toisen ja harrastus jatkui.

Toimin nykyisin sivutoimisena pianonsoiton opettajana ja tiedän tämän ongelman jonkinasteisen olemassaolon - tosin aina silloin tällöin ongelmaksi muodostuu myös liian kilpailulliset vanhemmat, jotka haluavat lapsensa menestyvän ja edistyvän nopeasti (tai ainakin nopeammin kuin naapurin "Saara"). Tämä on mielestäni suurempi ongelma kun ei harrasteta lapsen ehdoilla.

Mutta olen vakaasti sitä mieltä että jos vanhempi kokee lapsen olevan pelokas tai esim. vatsakipuinen ennen tuntia (pientä jännitystä usein varsinkin aluksi toki on) niin kannattaa jutella asiasta lapsen kanssa ja vaihtaa opettajaa ettei mukava ja elinikäisesti iloa tuottavasta harrastuksesta tule epämiellyttävää pakkopullaa, joka lopetetaan heti kun itsellä on riittävästi sananvaltaa.

Onnellisia soittotunteja ja -vuosia kaikille musiikin ystäville!

Tiedän erään hyvin ankaria opetusmenetelmiä käyttäneen ulkomaalaistaustaisen ihmisen, joka on saanut julkiselta vallalta muutama vuosi sitten professorin arvonimen. Kumpi on tärkeämpää: hänen vaikutuspiiristään tulleet ammattimuusikot vai hänen aiheuttamansa kärsimys?

Opettajaa valittaessa vanhemmat eivät saa tietää hänestä paljon mitään. Ja lapsi ei aina osaa kertoa opettajan ankaruudesta oikein vanhemmille. Tiedän tapauksia joissa tunneilla on esim. itketty ja opettaja on kuitenkin jatkanut opettamista ko. opistossa.

kauheaa.

Perustettaisiinko järjestö "Ankarien opettajien uhrit"?

Voisiko Soini tarttua tähän?

Liian ankarat opettajat pitäisi saada kohtuullisemmiksi tai sitten erottaa viroistaan, vaikka he tuottaisivat kuinka hyviä huippumuusikoita.

Roskaa, ei varmasti
nämä hölmöläiset leikkaa
keneltäkään sormia.
Sitä se perkelesosialismi on,
kuvitellaan, että täysin tuntemattomat
ihmiset ovat muka huippuammattilaisia.

Sormienleikkaamisjuttu on tosi. Kyseinen henkilö opettaa vielä nykyäänkin Helsingissä.

Opettajat eivät saisi olla liian ankaria.

Ankarat opettajat pitäisi saada lempeämmiksi tai irtisanoa.

Mielenkiintoista että tuollaista tuetaan julkisista varoista.

Jatkoa ensimmäiseen viestiin: nämä opettajat suunnittelivat tärkeässä konsertissa huonosti menestyneelle oppilaalleen taannoin "soittoleiriä", jossa häntä olisi pidetty monta päivää nälässä ja pahoinpidelty jatkuvasti. Haluan korostaa, että tähän suunnitteluun osallistunut ihminen opettaa vielä nykyäänkin pääkaupunkiseudulla pieniä lapsia julkisilla varoilla tuetussa opistossa.