ei työtä, ei kavereita, sossun tuki elatuksena

Se, mitä itse olen joskus tehnyt, on että olen soittanut vaan kaikki lähipaikat läpi. Siis ihan vaan kysyäkseni, löysin kerrankin töitä sillä tavalla melkein vuodeksi työstä, mitä en edes kuvitellut koskaan tekeväni, mutta mikä oli ok ja opin sen ja sain palkkaa.
Jos en ole löytänyt töitä, olen hakeutunut lyhyt kursseille työkkärin kautta, koska se 9 euroa per päivä on tyhjää parempi ja lisäksi sillä saa pidettyä päivärytmin, tavattua ihmisiä jne.
Pahinta mitä voi tehdä on alkaa juomaan, päästää itsensä laiskaksi ja passiiviseksi, ja jäädä kokonaan yksin kotiin alentumaan.

Kavereita olen saanut harrastuksista, mitkä köyhänä on kyllä tosi rajalliset, mutta kannattaa katselle ympärilleen, ei kaikki maksa kauheasti. Lisäksi on hauska juttu, mutta uimahallissa on tosi halpaa käydä ja saunassa suomalaiset aina keskustelee kaikesta!
Joten kun harrastaa, osallistuu, tekee ja pitää itsensä aktiivisena joko työllä, harrastuksella tai kouluttautumalla, pysyy kiinni elämässä, saa seuraa, ja pysyy ehkä jopa kunnossa.

Muuten käyn lenkillä. Jos on vähän töitä, on aikaa kuntoilla, ja lenkkipolut ei maksa mitään, lenkkivaatteet saa aika halvalla myös, vain kenkiin täytys vähän panostaa, ettei polvet mene. Mutta lenkkeillä voi, vatsalihakset, punnerrukset, selkälihakset, käsillä kävely, jalkakyykyt, askelkyykyt, kuntopolkujen jumppalaitteet, venyttelyt, voimistelut jne. on kaikki ilmaista!
Itsensä kunnossa pitäminen ei maksa mitään ja ehtiihän sitä, vaikka parituntiakin rehkiä. Myös kirjasto on ilmainen = opiskelut, kirjat, leffat, musiikki.

Olen myös tutustunut edulliseen ja terveelliseen ruokavalioon, koska on ensinnäkin ensiarvoisen tärkeää pitää itsensä kunnossa ja terveenä. Jos koskaan aikoo saada töitä, elää edes vähän laadukasta elämää, pysyä terveenä ja sitä rataa, sopii panostaa: ravintoon, uneen, liikuntaan ja tekemiseen.
Oli rahaa tai ei, oli töitä tai ei. Ne pitää tehdä itse, itsensä eteen ja ne myös parantaa itsetuntoa ja ne parantaa hyvää oloa. Mitä pienemmät on puitteet, sen tärkeämpää on pitää itse itsestään huolta!!!
Terveellisen ja edullisen ruokavalion pohja on kasvisruoka, monipuolinen sellainen, ja lisuna vain liha, kana tai kala, eikä edes joka päivä. Jos kovasti innostuu urheilemaan, voi ostaa soijaproteiinilisää, joka on halpaa, riittää ja maistuu ehkä sonnalle, mutta turvaa lihasten toimminnan.

Näin minun on kannattanut toimia, olen kunnossa, saanut aina jotain töitä, minulla on ystäviä ja tuttavia, en ole riippuvainen sossusta, nykyään opiskelen jne. olen pystynyt taistelemaan itseni pinnalle ja pysymään siellä.
Se mitä olen katsonut, että ei todellakaan kannata tehdä, mistä Suomessa enemmän esimerkkejä, on luovuttaa, alkaa ryyppäämään, jäädä sohvalle löhöämään, sääliä itseään, antaa itsensä passivoitua ja masentua, ruveta syyttämään muita ja yhteiskuntaa koko ajan (vaikka tämä yhteiskunta ei toimikaan köyhyyden poistamiseksi, sen vihaaminen ei auta!), odottaa kompensointia maailman epäreiluudesta (maailma on ehkä epätasainen, mutta korvausta siitä et ikinä saa!)... Sossu on ansa, joka nöyryyttää, passivoi ja oikeasti, se ei tee hyvää. Se mukamas auttaa, mutta oikeasti sossu vaan aiheuttaa lisää riippuvuutta ja sen on tarkoituskin pitää sinut kiinni avuttomuudessa.

Joten pyristele heti irti siitä!

Ja ymmärrän todella... On oikeasti henkisesti raastavaa olla ilman kaikkea, etenkin kun näyttää, että kaikilla muilla on. Tuntuu pahimmillaan masentavalta, ulkopuoliselta, epäonnistuneelta ja kaikinpuolin paskalta, mutta ei auta, ei! Köyhän on oltava vahva ja sitkeä, on jaksettava yrittää, koskaan ei saa luovuttaa. Köyhiltä vaaditaan enemmän ja siihen on pystyttävä. Mutta siihen ei pysty, jos ei pidä huolta itsestään. Ja jos et mitään tee, et mitään saa.
Joten, olet jees mies enemmän kuin nou mies. Teet enemmän kuin olet tekemättä. Tartut toimeen sai siitä rahaa tai ei. Pidät huolta noista asioista. Pidät huolta itsestäsi. Et koskaan sääli itseäsi etkä koskaan unohda, että vain rikkaat pääsevät helpolla: sinä et ja se siitä.

Ja sitten, kun olet valmis, menet kouluttautumaan uuteen ammattiin. Lähihoitajaksi, sairaanhoitajaksi, fysioterapeutiksi tai lääkäriksi vaikka: niillä ON töitä ja lähihoitajaksi pääsee vaikka kahdessa vuodessa oppisopimuksella. Suurin osa kavereistani on työllistynyt jo opiskeluaikana! Ja etenkin miehiä kaivattaisiin raskaalla alalla, ja he vakinaistuvat helposti, - ja usein pärjäävät hoitoalalla loistavasti!
Muuta asenteesi ja muutat elämäsi!