Oletko ollut riihtä puimassa

Olen ollut varstalla hakkaamassa noin 7v sitten. Nokisena menin saunaan, kun työ oli tehty. Kirjoitin siitä oppikoulussa esitelmän ja äidinkielen opettaja oli iloinen ja ihmeissään ja sain hyvän numeron.

Virheen korjaus edelliseen viestiini, aika on noin 70 vuotta sitten.
nyt ikäni 83v
Taitaa tulla dementiaa...?

kyllä lasuudessa sodan jälkeen, silloin lapsetki pantiin töihin,
olin aina ruumenia keräämässä pussiin, se oli hirvittävän pölystä hommaa, nenä oli tukossa ruumenista,
empävaan ole kuollu vaikka lapsesta asti töitä piti tehdäkki,
olihan sitä paljon muutaki työtä maalla, pellolla haravoimista, ja hevosella harvointia ja niittämistä,
heinäladossa piti hyppiä että heinät meni kasaan ja mahtu enemmän heinää talveksi latoon,
joskus lypsin lehmiä,
paljon paljon muuta mukavaa tapahtu maalla lapsena,
maalla eläminen oli psyykkisesti tuhatkertaa rikkaampaa kuin nyky kaupungissa eläminen, varsinki lasten kannalata katsottuna,
maalla oli valtavasti virikkeitä
koko maailman teollisuus pienois mallissa,
naisena sain oppia kankaan tekemisen aivan pellavan kasvattamisesta alkaen,
ja lamaista villavaatteitten tekemiseen,
rakentaminen alotettiin tekemällä tiilet itse, siihenki käytettiin lapsia apuna keräämässä tiiliä kasaan, siis oli pieni tiilitehdaski,
hevosia monta tallissa eri tehtäviin,
paja jossa tehtiin kaikki hevoselle kuuluvat kärryt sun muut reen jalustat,
terottettiin sahat , viikatteet, ja sirpit ,
myllyssä jauhettiin jyvät jauhoiksi,
ja tukit sahatiin laudoiksi ja hirsiksi, siis rakennus tarpeiksi,
päreitä tehtiin kattoja varten , sielläki mua tarvittiin, vaikka olin tyttö lapsi,
olihan se elämää siihen aikaan,
olihan meillä viihdettäkin syksyisin, r a v u n p y y n t i , siitä saatiin rahaa tarpeisiin,
ei nyky ihmiset voi kuvitellakkaan sitä työn määrää mitä siihen aikaan maalla tehtiin,
nyt on vain yksinäinen vanhuus kaupungissa,
käsitöitä teen ja kuntoilen jotta jaksan päivästä toiseen,
lapset on jo keski-ikäsiä mummoja neki, lapsineen,
joskus tämä yksinäinen vanhuus tympii, joskus toivon jo kuolemaa vaikka olen vasta 7vitonen,
sydänki tekee loppuaan,
toivon vaan että kuolis äkkikuoleman ettei jäis sängynpohjalle kitumaan kuten puolisoni,
yli kymmenen vuotta sairasti alzhaimeria,, empä toivoisi itselleni samaa tautia,
tämä tällä kertaa, hyvää jatkoa teille,

Tuohon voisi jatkaa,
tuosta aiheesta voisi kirjoittaa paksun kirjan,

sillä sodanjälkeinen aika oli maalla niin monivaiheista ja vaativaa aikaa,
suomi maksoi venäjlle sotavelat, ja samalla rakenti omaa maataan rytinällä ja kohinalla maailman rikkaimpien maitten joukkoon,
jonka nyky politikot ovat hävittännet melkein maantasalle,
teollisuus on ollu valtavan hyvä ihmisten työllitäjä, nyt teollisuus on melkein hävitetty täysin suomesta ja ihmiset pilvinpimein työttömänä,

HabaKuk5

Vieläkö olet elossa?

Kysymyksen teit, mutta komenteja ei kuulu eikä näy ?

Minusta tuo pitkä juttu oli tosi hyvä. Minun isä vain oli sodassa menettänyt mielenterveyden ja lapsuus oli hel vet tiä. Voi sitä äiti-ressukkaa ja voi meitä
lapsi-ressukoita ja tietysti voi isä-ressukkaa.