Olin tässä yhden vuoden amiksessa ja lopetin, koska se tuntui niin turhauttavalta ja en ilmeisesti tiedä vielä mitä ammattia haluaisin opiskella. Vaihdoin siis lukioon.
Jostain syystä nyt tuntuu, etten lukiossakaan jaksa opiskella. Menen vain sinne hillumaan tunneille ja yritän edes vähän seurata. En jaksa kotona tehdä läksyjä tai lukea, koska jos yritän niin ajatukseni lähtee vain harhailemaan muualle.
Liikuntaa harrastan, kavereita on jonkin verran eikä elämässä muutenkaan kovin huonosti mene. Voiko kukaan samastua tai olisiko vinkkejä lukiosta selviytymiseen?
Ps. saatan olla lievästi masentunut joka selittäisi kyllä kaiken, mutta ellen ole niin mitä sitten?
Älkää viitsikö sitten postata tänne mitään typeryyksiä.
Jostain syystä nyt tuntuu, etten lukiossakaan jaksa opiskella. Menen vain sinne hillumaan tunneille ja yritän edes vähän seurata. En jaksa kotona tehdä läksyjä tai lukea, koska jos yritän niin ajatukseni lähtee vain harhailemaan muualle.
Liikuntaa harrastan, kavereita on jonkin verran eikä elämässä muutenkaan kovin huonosti mene. Voiko kukaan samastua tai olisiko vinkkejä lukiosta selviytymiseen?
Ps. saatan olla lievästi masentunut joka selittäisi kyllä kaiken, mutta ellen ole niin mitä sitten?
Älkää viitsikö sitten postata tänne mitään typeryyksiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse sairastan keskivaikeaa masennusta ja ei se oikeastaan mun koulunkäyntiin ole vaikuttanut. Jos on, niin sillä mielellä ettei huvita kavereita kauheasti nähdä vaan enemmän sitä koulukirjoihin syventyy.
Luulen, että sulla on vain joku motivaationpuute!
Se masennus oireilee hyvin monilla tavoilla. Sen verran elämänkokemusta jo on, että olen havainnut sen olevan juuri noin; ei jaksa keskittyä ja oppiminen vaikeaa. Harvemmin niin että syventyy kunnolla koulukirjoihin. Voi se motivaation puutekin toki olla, mutta hyvä jos pääsisit vaikka psykologin kanssa juttelemaan asioistasi ettei tämä ongelma haittaisi koko kouluaikaasi.
Oikeastaan lähes aina edes jonkin verran masennus vaikuttaa keskittymiseen ja opsikeluun. Lievimmillään kai silleen, et ei millään jaksais entiseen malliin, mut tekee nyt nää asiat kuitenkin, mut se rasittaa enemmän. (Oon joskus ehkä liikaakin näistä ettiny tietoo, koska itsellenikin on hyvin tuttu tuo masennus.) Ketjun toisen viestin kirjoittaja on siinä suhteessa onnekkaassa asemassa, jos hänellä ei oo vaikuttanu keskittymiseen masennus.
Mutta jos ei tosiaan oo muutenkaan motivaatiota, voi se lievänkin masennuksen aikaansaama mieliala ja mahdollisesti väsymys olla yhtenä osatekijänä ainakin. Ja jos ei tosiaan tiiä yhtään tulevaisuudensuunnitelmistaan ja mikään ei oo selvää, niin sekin varmasti monella laskee motivaatiota ja nääkin kaks asiaa voi kytkeytyä toisiinsa. Mutta kannatttais tosiaan esim. terveydenhoitajalle mennä puhuun ja sitä kautta jollekin psykologille, jos vaan hiukankin on olo, et mieliala ei oo ihan niin kuin pitäis. Ettei pääsis myöskään pahentumaan tosta tai vaikuttamaan muuten sun koulutyöhön ja siitä motivaatiostakin vois sit ylipäätään puhuu, liittypä sit mihin tahansa.
Olenko minä siis masentunut, koska itsellökään ei ole opiskelumotivaatiota, enkä liiku ja ei ole kavereita lukiossa? Psykologilla käydään, mutta aiheena ei ole että koulu masentaa.
Eihän se opiskelu kaikkia kiinnosta mutta itellä ainakin huomasin kun oli esim. joku hissan kurssi meneillään niin netistä kun haki vähän taustatietoa siitä aiheesta niin alkoi hiukan enemmän kiinnostaan.
Eli pointtini on se että kun ei osaa jotain asiaa niin ei vaan kiinnosta eikä vaivaudu tekemään sen eteen mitään.