Kuvaus erossa kolhiintuneesta VonkariVeikosta
(HUOM. täysin kuviitteellinen ja koska Simmu ehti ensin ottaa tuon naimisisa olevan ,niin minulle jäi tää eronnu....NYYH....)
Erossa kolhiintunut Kalle on muuttumassa VonkariVilleksi......
Mies istuu hajareisin tuolilleen perjantai-iltana ja asettautuu avaaamaan läppärinsä.
Pöydällä on lasissa Wiskiä ja taiteltu Iltis.
Läppärin vierellä on sivistyssanakirja varmuuden vuoksi, jos vaikka joku sivistyneempi nainen sattuisi keskusteluun kaveriksi.
Mies antaa silmiensä valua pitkin nikkirivistöä ja miettii samalla jo minkähän nyt ottaisi kohteeksi.
Katsastaa yläviistoon peliin vaivihkaa ja haraise jo harventunutta hiuskuontalettaan.Mietti samalla ettei tuo kalju nyt niin pahasti vielä näy ja jos alkaa näkyy enempi, niin voisi sen pään kaljuksi ajella kokonaankin.
Saa nikkinsä naputelleeksi jo ruutuun.Myhäillee itsetyytyväisenä valittuaan itsellen sen VallatonVille nikin. Tuon pitäisi naisiin tehota on niikuin enemmän poikamainen ja sillai vekkulikin.Joop. En kyllä ainakaan tuonne vielä viiskymppisten honeeseen mene ja jotkut nuoret mimmit tykkääkin vähän vahemmista miehistä. On tuossa ohimoilla sitä sarmahtavaa.
Kaivelee hammastikulla hapain välii. PERKULES! Tikku luiskahtaa kieleen, kun säikähtää katsossaan ruudulle.
Nyt se ilmesty ,,, tuossa se on tuo unelmieni nainen.Mites sitä lähestyy ja mitä sille osaa kirjoittaa, että sais sen treffeille huokuteltua.
Käsi pyyhkäisee otsaa hermostuneesti ja kädet alkavat hikoilla.
Että tää voikin olla vaikeeta näin uudestaan vonkaus opetella.
Koko elämä on mennyt rähmälleen sen avioeron takia. Silmät pälyilee jo kiiltävinä nikkejä ja samalla ruudulla viliseviä tekstejä.
Tuohon minä en kyllä mene ylelle nolattavaksi. Aina se tuokin akkakööri on siinä noita lässytyksiään laukomassa. Siinä nuo Vienot ja Kainot ja Taimit ja Ritut taas siihen ovat ängänneet mokomat aviossa olevat ja täyttävät ruudun tyhjällä löpisemisellä. Kato ,,,voi pirskutti, eikös vaan tuo ole se Kallen akka, on varmana on. Ja tuossa taas tuo jokapojan panopuu , kiertopalkinto, taas on siellä miehiä vonkumassa ,että se jaksaakin.
Mitä hittolainen minä kirjotan tuolle ihanaiselle naiselle.Tuon kyllä tahtois. On se vaan niin helskutin hyvän näköinen siinä galleria kuvassa ja hyvin on itestään kuvauksenki laittanu.Tuo ihan panettaa jo kuvakin saa kuolaamaan. Muutaman kerran sitä moikannu ja aina sillä on kaappi täynnä. Voi ettäkö kynnet siihen kykenisi.
Mies kulauttaa lasin tyhjäksi ja pyyhkäisee suupieltään.Nojautuu eteenpäin ja panee suomipopin soimaan päästäkseen tunelmaan.
Perskules ,,,akkaansa sai panna ainkin perjantaisin tai kerran kuukaudes ja nyt pitää aikusen ukon tässä lemmenluritusta opetella. Horskooppejakin on pitäny lähtä jo selamaan ,että jotain osaisi noille puhua. Ei sille Maijuskalle tarvinu mitään tuomoista höpöttää se niistä perustanu. Mikä senkin yhtäkkiä muutti. Tää saakelin sätti sen on aikaan saanu. Ja niin se kummasti alkoi muutttua. Kampaajalla hyppäsi yhteenään ja kuntosalilla kävi rimmaamassa. Silmissä se muuttu ihan kun eri ihmiseksi.Kaikilla kurseilla hyppää nyt tukka putkella.Ovat sen kaupungillakin nähneet itteensä pajonkin nuoremman adoniksen kanssa, Saakutti ,että minä siltä jätkältä käännän niskat vielä nurin.
Viitsi tuonne kapakkaanka lähtä ,enkä tanssia osaa kun ei sitä ole tullut harjotelluksi.
Vit...että nuo tuossa taas pyörittää nuokin virtuaalikot noita mimmejä.Eikä ne hömelöt tajuu noista kutaleista mitään kostuvan.
Taas tuoki Martta siihen änkee kirjottaa ja on se joku lause lämpimikseen sille sanottava muuten luulevat ettei mulla mittään seuraa ole jos kyttäävät tuota typerää uudistusta josta näkkee kuinka kauan on kirjottanu ja tulee teksit näkyviin :poistuu liian kauan puhumatta.
Ei tästä taas tuu mittään ei yhtään mittään. Sen on taas joku saanu inspiroitua tuon ihanaiseni ja jos sille jottain saan kirjotetuks, niin tullee vaan tekstiä ,että oon jo jutuis.
Hitto vedän huiviin ja nupin turvoksiin. Katon vaikka sen pornoleffan niin saan itteni hoidettuu.
Taas tää on tätä. On niin ikävää tää yksinäisen miehen elämä. Onneksi tulevat lapset sunnuntaiksi.
Niistäkin kun vieraantuu kun ei nääkkään kun joka toinen viikonloppu.
(HUOM. täysin kuviitteellinen ja koska Simmu ehti ensin ottaa tuon naimisisa olevan ,niin minulle jäi tää eronnu....NYYH....)
Erossa kolhiintunut Kalle on muuttumassa VonkariVilleksi......
Mies istuu hajareisin tuolilleen perjantai-iltana ja asettautuu avaaamaan läppärinsä.
Pöydällä on lasissa Wiskiä ja taiteltu Iltis.
Läppärin vierellä on sivistyssanakirja varmuuden vuoksi, jos vaikka joku sivistyneempi nainen sattuisi keskusteluun kaveriksi.
Mies antaa silmiensä valua pitkin nikkirivistöä ja miettii samalla jo minkähän nyt ottaisi kohteeksi.
Katsastaa yläviistoon peliin vaivihkaa ja haraise jo harventunutta hiuskuontalettaan.Mietti samalla ettei tuo kalju nyt niin pahasti vielä näy ja jos alkaa näkyy enempi, niin voisi sen pään kaljuksi ajella kokonaankin.
Saa nikkinsä naputelleeksi jo ruutuun.Myhäillee itsetyytyväisenä valittuaan itsellen sen VallatonVille nikin. Tuon pitäisi naisiin tehota on niikuin enemmän poikamainen ja sillai vekkulikin.Joop. En kyllä ainakaan tuonne vielä viiskymppisten honeeseen mene ja jotkut nuoret mimmit tykkääkin vähän vahemmista miehistä. On tuossa ohimoilla sitä sarmahtavaa.
Kaivelee hammastikulla hapain välii. PERKULES! Tikku luiskahtaa kieleen, kun säikähtää katsossaan ruudulle.
Nyt se ilmesty ,,, tuossa se on tuo unelmieni nainen.Mites sitä lähestyy ja mitä sille osaa kirjoittaa, että sais sen treffeille huokuteltua.
Käsi pyyhkäisee otsaa hermostuneesti ja kädet alkavat hikoilla.
Että tää voikin olla vaikeeta näin uudestaan vonkaus opetella.
Koko elämä on mennyt rähmälleen sen avioeron takia. Silmät pälyilee jo kiiltävinä nikkejä ja samalla ruudulla viliseviä tekstejä.
Tuohon minä en kyllä mene ylelle nolattavaksi. Aina se tuokin akkakööri on siinä noita lässytyksiään laukomassa. Siinä nuo Vienot ja Kainot ja Taimit ja Ritut taas siihen ovat ängänneet mokomat aviossa olevat ja täyttävät ruudun tyhjällä löpisemisellä. Kato ,,,voi pirskutti, eikös vaan tuo ole se Kallen akka, on varmana on. Ja tuossa taas tuo jokapojan panopuu , kiertopalkinto, taas on siellä miehiä vonkumassa ,että se jaksaakin.
Mitä hittolainen minä kirjotan tuolle ihanaiselle naiselle.Tuon kyllä tahtois. On se vaan niin helskutin hyvän näköinen siinä galleria kuvassa ja hyvin on itestään kuvauksenki laittanu.Tuo ihan panettaa jo kuvakin saa kuolaamaan. Muutaman kerran sitä moikannu ja aina sillä on kaappi täynnä. Voi ettäkö kynnet siihen kykenisi.
Mies kulauttaa lasin tyhjäksi ja pyyhkäisee suupieltään.Nojautuu eteenpäin ja panee suomipopin soimaan päästäkseen tunelmaan.
Perskules ,,,akkaansa sai panna ainkin perjantaisin tai kerran kuukaudes ja nyt pitää aikusen ukon tässä lemmenluritusta opetella. Horskooppejakin on pitäny lähtä jo selamaan ,että jotain osaisi noille puhua. Ei sille Maijuskalle tarvinu mitään tuomoista höpöttää se niistä perustanu. Mikä senkin yhtäkkiä muutti. Tää saakelin sätti sen on aikaan saanu. Ja niin se kummasti alkoi muutttua. Kampaajalla hyppäsi yhteenään ja kuntosalilla kävi rimmaamassa. Silmissä se muuttu ihan kun eri ihmiseksi.Kaikilla kurseilla hyppää nyt tukka putkella.Ovat sen kaupungillakin nähneet itteensä pajonkin nuoremman adoniksen kanssa, Saakutti ,että minä siltä jätkältä käännän niskat vielä nurin.
Viitsi tuonne kapakkaanka lähtä ,enkä tanssia osaa kun ei sitä ole tullut harjotelluksi.
Vit...että nuo tuossa taas pyörittää nuokin virtuaalikot noita mimmejä.Eikä ne hömelöt tajuu noista kutaleista mitään kostuvan.
Taas tuoki Martta siihen änkee kirjottaa ja on se joku lause lämpimikseen sille sanottava muuten luulevat ettei mulla mittään seuraa ole jos kyttäävät tuota typerää uudistusta josta näkkee kuinka kauan on kirjottanu ja tulee teksit näkyviin :poistuu liian kauan puhumatta.
Ei tästä taas tuu mittään ei yhtään mittään. Sen on taas joku saanu inspiroitua tuon ihanaiseni ja jos sille jottain saan kirjotetuks, niin tullee vaan tekstiä ,että oon jo jutuis.
Hitto vedän huiviin ja nupin turvoksiin. Katon vaikka sen pornoleffan niin saan itteni hoidettuu.
Taas tää on tätä. On niin ikävää tää yksinäisen miehen elämä. Onneksi tulevat lapset sunnuntaiksi.
Niistäkin kun vieraantuu kun ei nääkkään kun joka toinen viikonloppu.
Vastaukset 111
Vanhimmat
Ei olisi kannattanut uhrata koko iltaa tämän vääntämiseen. Väistämättä Simanainen veti pidemmän korren. Taidolla ja tyylillä. Ei peesaaminen kannata. Tämä ei edes viihdyttänyt. Valitettavasti.
max-life tosin vei jo alkuerissä palkinnon oivalluksesta. Siinä oli sekä surullista hyväntahtoisuutta että terävää sarkasmia.
Tuskin meistä kukaan tästä kilpailua tarkoitti. Itseni piti hieman laittaa max-lifelle kampoihin. :)
EIPÄS VIENNY!
...tosin tämä VonkarVille ei minua itseänikään mitenkään naurattanut. Eikä kysymyksessä ollut toki kilpailu, vaan enemmänkin lupaus" ,jonka menin tekemään MAXILLE kun hän määritteli" Chatti-miehet Jumalasta seuraavaksi. Olin ensin valinnut mielessäni paljonkin humoristisemman tyypin.
Tätä tyyppiä" ei saanut tekemään mitään hauskaa.
Ja kirjoittaessani VonkariVillen sattailusta aloin tuntea empatiaa häntä kohtaan. Tällaiselle miehelle on vaikea nauraa.Humoristisuus odottaa herämistä.Enkä parhaalla tahdollanikaan voinut edes päästä sarkasmisuuttakaan irti. Olen syvästi pahoillani VonkariVillen vuoksi, kun hän ei kyennyt viihdyttää ei sitten millään ja ei minullekkaan keronut edes yhtään vitsiä. Totista on Villen elämä.
Tiedätkös, että aloin itsekin tuntea empatiaa tätä herraa kohtaan. Ajattelin lukiesssani, että tämä mieshän yrittää kovasti, mutta asioilla vaan taipumus mennä pieleen. Eli tuntemasi empatia välittyi ainakin minulle...
Jos villen elämä on totista, niin ajoittain tämän palstan elämä se vasta totista onkin..=))
Totista tottahan tämä on:-) niinpä, ehkä tämä kolhittu chattarikin ansaitsi kerran tämän verran huomiota. Ihmeet ovat aina mahdollisia ja Vonkari Villehän saattaa mennä vaikka Kirjoittaja piiriinkin harjoittelemaan tätä vaikeaa ilmaisutaitoa. Jospa hänkin kykeenee saamaan aikaan sitten lauseen verran muutakin aikaiseksi ruudulle kuin:" Mites hurisee ja Mistä oot ja kuis sun iltas...." ps ....tiesinhän sinun olevan inhimillinen ja pyyhin vieläkin "liikutuksen" kyyneleitä poskiltani Villen takia.Non niin mennään hauskempiin ja viihdyttävämpiin juttuihin.
Yksinäinen, syrjäytynyt, katkera ja epätoivoinen.
*pureskelee varpaankynsiä sängyssä ja mietti chat-miesten kohtaloita*
*varpaankynsien ohessa kiroilee hieromasauvan loppuneita pattereita*
Olitkos ihan varma?:)
....ettei tämä VonkariVillen elämä ihan hukkaan kuluisi ,niin eräänä päivänä hänen tielleen osuu empaattinen eronnut nainen ja hän perustaa uusioperheen.Perheeseen syntyy vielä yksi iltatähti ja päästään taas elämisen sykkeeseen.
Irma hänen uusi vaimonsa on myöskin jo sättäily kierroksensa tehnyt ja vaikka hänelläkin oli omat suuret unelmansa ,niin hänkin nyt imettämisen ja vaipanvaihdon ja kaiken elämisen riemussa tyytyy osaansa katsellessaan Villeään lempeän hyväksyvästi,kun mies löhähtää sohvalle iltasella Iltis silmillään ja kuorsaa suu niin söpösesti avoinna. Rakkaudellinen ja sopuisa ilmapiiri on jälleen turvallisesti ympärillä. Toisinaan Irman herättää keskiyöllä se kummasti kutajava kaiho ja hän hiipii sukkasillaan sättäämään toiseen huoneeseen.Irma tietysti kertoo olevansa jo varattu , mutta pieni ja huikea hetki kirjoitella ruudulla jonkun tuntemattoman ja niin kiihkeän miehen kanssa siivittää yön ja seuraavankin päivän.
Ville näkee unta joskus Ihanaisestaan ja unissaan hän on se suuri rakastaja ja naisten mies.
( ei mitenkään tätä tarinaa Villen elämästä saa tämän paremmaksi... vai voisikko kukaan hänen elämäänsä loihtia sitä värikkyyttä ja suuria seikkailuja)......
Hohhoijaa... menee vielä pahemmaksi, kun yrität vääntää tätä. :(
...en minäkään ihan oikeasti jaksa:-)nauraa jo mahaansa pidellen....
Nyt kyllä tuo tylsimys" saa minunkin puolestani jäädä elämäänsä elämään. Hushus!!!! ...Pois siitänyt nikuin olisitkin jo !!!!!
....KESKITTYY seuravaksi värikkääseen moniuloitteisesti ajattelevaan , älykkääseen ja henkisesti kehittyneeseen MIEHEEN.
Me mennään nyt Rakkaani kanssa Suuriin ja Uskomattomiin Seikkailuihin. Matkakertomus voi ilmestyä sitten aikanaan. Hymy*
Kiskaisee peiton Kultansa päältä ja sukeltaa nautinnollisesti silkkilakanoihin.Suutelee intohimoisesti aamuisen parransängen kutittaessa pehmeitä poskia. Vetäisee verhon läppärille ja antautuu nautinnolliseen ja niin ...pikää...n ja riemulliseen rakasteluun. Hiukset hulmahtavat avoimina ja kuin kultaisina silkkilankoina miehen kauniille rinalle.Naps!! (privaattia)----------
Oikeesti kyllästyttää noi kuvaukset, missä yritetään matkia Simaa. Siman ilmaisu on kuitenki omaa luokkaansa ja aidosti aistikasta. Sitten oliskin kahvitauko.
...en voi tyylilleni mitään!!!! ja Siman tunnustan olevan omaa luokkaansa, eikä mitää syytä edes yrittääkkään matkia hänen tyyliään!!!!
Minun aistikkuuteni on omanilaista ja sinunkin varmasti omaasi. Älä nyt suutasi polta turhaa kahvia juodessasi ... ihan rauhauhallisesti.Hyshys.
PS. saat ihankin varmasti jättää juttuni lukematta. En toki halua sinun vaipuvan koomaan.
en nyt ehdi ihan totta enempää....mutta ole iloisin mielin...... kaikki me ollaan ihmisä ja kukin tavallaan ja tyylillään.
Täällä Hakkuuaukean raadin edessä kaikenlaiset mukavat kommentit ja pehmennykset kääntyvät heti kommentteihin "seli-seli" ja "nuoleskelua".
Kirjoita ihan samalla tyylillä eli omalla tyylilläsi, mutta pidä pintasi ja linjasi. Selityksiä ei enää tarvitse.
Jos tän VonkaVillen elämän jatkoa pitää referoida lisää tulevaisuuden valossa, niin kyllähän se vaan käy..Kyllä siihen jatkot kehitellään sellaiset, ettei Villeä kohta tunnista oma äitinsäkään. Kjäh!
..millaiseen muodonmuutokseen VonkariVille vielä ylettääkään. Minulla loppui tosin poveri hänen muuttamisekseen ja päätäni alkoi jomottaa , kun mietin jos tuon ,niin toivottoman tylsän" ja totisen peruseronneen saisi jotenkin elämän kakkua haukkaamaan. Pähkäilin mielessäni , että miten kummassa sen saisi sille ihastukselleen jotain ilmaistuksi. Mutta oletettavaa on ,että hänen ihastuksensa ei kauaa olisi Villen kans jaksanut vuorokeskustella. Ihmeet kyllä olisi toivottavia ja heitänkin nyt HAASTEEN tälle miessukupuolelle Villen kehittämiseksi.
Sen verran Chatissa pyörähtäneenä en ole näille saamattomille saanut keksityksi kuntoutusta ja ei kyllä oikeasti inspis riitäkkään. Myötätuntokaan ei pahemmin Villeä auta . On pistettävä totisinta toimintaa nyt. Aloitus Sinun Jermu. Anna nyt palaa Villenkin edestä:-)
Epäilen kovasti, ettetkö olisi itsekkin voinut kirjoitusta eteenpäin viedä. Sanot vaan.
VonkaVillen eli os. Kallen elämä ei näköjään ole helppoa ja siksipä sen nostaminen toiselle tasolle vaatii hieman säätämistä.Yhdessä yössä ei Kallekaan voittajien kaartiin nouse. Tarvitaan enemmän kuin ne kuuluisat kolme riviä. Mutta nyt kaikki miettimään Kallen seikkailujen jatkoa..Sinäkin. Mitäs menit hänet luomaan. Nyt ollaan kohta koukussa kaikki, perskeles.
..ja nauraa rähmällään pitkin pöytää. Ihan totta,,,,olin liian emppis ...´ja ilman avustustasi ei tästä tyypistä olisi irronnut edes kaivurilla naurettavaksi asti.
Sie taijatki olla ihan sygoliikista ainesta.
Kuhan ei kalle vielä muutu KippariKalleksi.
On koukku jo jäänyt kiduksiin eikä auta vastaan pyristelyt... ei sitten millään:-)))))
Kehoittaisin lukijoita irroittamaan tämän avauksen "kilpailuajatuksesta" kokonaan ja itseasiassa avauksen tarina on todentuntuinen ja joku jo käyttikin sanaa empaattinen.
Tarinan jatko onkin päiväunia..
Kyllä noita Villejä ja Kalleja tuolla varmaan paljon on ja tänne tulleista avauksista päätellen, käytöstavoissakin olisi opeteltavaa.
Simatsun avaus oli aivan toisenlainen. Se oli hauskaa, mutta kirpeämpää luettavaa. Turha verrata aurinkolaseja kaukoputkeen. Molemmat toimivat omassa tehtävässään. Reilu peli.
Korostin nimenomaan, ettei kyseessä ole mikään kilpailu ja avauksen tekijä tarkasteli chat-miestä hmmm...omalla, sillä hetkellä löytämällään tavalla.
*kiskaisee kilvet putkipihdeillä pahvi-pasista ja liimaa ne vaaleanpunaisen Joponsa takalokariin...hyppää satulaan ja polkee vimmatusti pitkin etelä-Espaa...törmää Paavo Lipposeen ja vilauttaa keskaria...JERMUUU! TUU HAKEE, JOS USKALLAT!...lällättää mennessään ja sotkee niin lujaa kun kintuistaan pääsee...SENKIN PULLERO!* :D
Kalle on todellakin allapäin ja kulkee pitkin Espaa potkien maata. Joku nainen ajelelee naureskellen ohitse vaaleanpunaisella Jopollaan.
Perskeles,jopa tuo Jopolla ajeleva naikkonen naureskelee hänelle...Mutta ei, sehän riekkuikin tolle sänkitukalle, joka huutaa tuossa jostain rekisterikilvistä.
Käväisenpä viemässä Loton, on sen verran kolikoita taskussa. Ajattelee Kalle..
Illalla on arvonta, jota hän juuri ja juuri jaksaa syrjäsilmällä seurata. Onhan nyt pakko skarpata sättimessä, jos vaikka tänä iltana..
Numerot vilkkuvat telkkarissa...Hemmetti tuntuu ihan samanlaisilta kuin meikäläisen numerot. Kuponki äkkiä esiin..hiki valuu ohimolla. Perskeles, kukaan ei voittanut jättipottia tälläkään kierroksella..mutta mutta..Jeeeeeeeeeeeeesh! 6 oikein ja vara. 40 000 eukkuu. Tästä lähtee!!! Mut tästä ei saa puhua kenellekkään. Menee vielä nekin rahat. Nyt on pakko ottaa hätäpakkauksesta yksi rööki ja miettiä. Pakkohan lapsiakin on muistaa jotenkin, mutta miten tehdä se, ettei se exän kutale juili noita rahoja. Hikeä pukkaa pintaan..Nyt pitää miettiä jotain ja äkkiä.
Tiistaina Kalle tallustaa kuponki taskussa Vaikkausmyymälään..Jonossa ajatukset kiertää ympyrää..Entäs jos tääkin on joku erehdys, niinkuin monet muutkin jutut. Oma vuoro ja silmää räpäyttämättä tiskillä istuva rouva kysyy käteisenä, vai tilille..Hätäännys on kova..."Öööö tilille tällaiset pikkusummat...lapsille sitten säästöön" tokaisee Kalle supliikkimiehenä. Virkailija vinkkaa silmää ja sinne menee. Vielä pitää pari päivää odottaa, niin rahat ilmestyvät tilille..Kallea hermostuttaa ajatus odottamisesta, mutta enemmän hermostuttaa ajatus käteisen kadottamisesta. Mukavan tuntuinen virkailijakin. Hymyili ihan oikeasti ja ystävällisesti. Joo tästä tää lähtee, ajattelee Kalle.
.... otan kantaa syvemmin kun ehdin. Potkua Kallelle odotamme jatkoa::::::))))))
Kun vertaa tuohon avaukseen, jota yrität "opastaa".
Näistä arvostelijoista paistaa läpi, että avauksen huumori koskettaa liian kipeästi.
Tosi syvällä. Minun osaltani arvostelu on mielestäni asiallista ja perustelen asiaani.
Minun kirjoitukseni Kallen jatkosta on minun käsitykseni siitä. Kehoitus olikin, että muutkin miettivät niitä. Silloin se ei ehkä olisi enää niin syvältä, vai mitä.
Mikkijätkä rulettaa.
Kalle odottelee pankissa kädessään vuoronumero. Vielä 2 asiakasta ennen häntä ja ajatuksille on siis aikaa. Entäs jos ne rahat ei olekkaan tulleet oikealle tilille..Mitähän niillä rahoilla tekisi..Taskussa on iso kasa laskuja ja hieman myöhässä olevat elatusmaksulaputkin. Hitto nämäkin vielä, ajattelee Kalle kuumeisesti. Olen loman tarpeessa, mutta siitähän se meteli repeää, jos lähden nyt lomalle. Parempi vaan yrittää jatkaa samaa rataa.
Noniin totuuden hetki. Kallen oma vuoro välähtää valotaululle ja tuttu virkailija tervehtii. Kalle lyö tilinumeronsa pöytään ja ei oikein saa sanottua mitään. Virkailija näkee laskukasan Kallen kädessä ja hymyilee myötätuntoisesti. Hän on ennenkin yrittänyt saada Kallen asioita ojennukseen pieniä vinkkejä antamalla.
Kalle yrittää kertoilla mahdollisimman rennolla äänellä tapahtuneesta, mutta selitystä seurannut naurahdus muistuttaa lähinnä ilmavaivoja ja hikottelua. Virkailija toteaa iloisena rahojen saapuneen ja kysyy onko muuta. Ja onhan siinä laskupinoa kerrakseen..He sopivat, että virkailija maksaa kaikki suoraan tililtä, onhan siellä nyt rahaa..
Mutta sitten Kalle saa änkytettyä esiin kysymyksen loppurahoista. Mitä tehdä niillä? Jos maksaa loput asuntolainasta, niin paljon ei jäljelle jää, mutta toisaalta kuukausittaiset menotkin vähenevät..
Kalle päättää harkita vielä asiaa. Toivottaa tutulle pankkineidille hauskat päivänjatkot ja poistuu takaisin töihin. Olo on kieltämättä helpottuneempi ja askel kevyempi. Pari työkaveria hymyilee ja moikkaa. Mitähän noikin hymyilee, onkohan paidassa tahra...Ei ole mitään vikaa puvussa. Jospa se vaan on jotain muuta...
Kallen on vaikea irroittautua monen vuoden piinaavasta ajatuksesta, joka on käsitellyt hänen omaa fyysistä olemustaan ja sosiaalisia taitojaan.
Ei ole helppo antaa auringon paistaa sisälle, jos talo on täynnä murheita. Mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa olo kevyeltä.
Sympaattista kerrontaa.
Kirjoitathan lisää Kallen taivalluksesta...
*hymy*
JJ
saatan kirjoittaakin, mutta työt pitää tehdä ja kaikenlaista tässä on välissä. jatkamma, jatkamma.
Taivaitten tekijät ...päästäkää minut pois täältä..edes muutamaksi tunniks!!!!!
Kalle Taipale on ryhtynyt elämään ja hengitys on kohentunut.
JATKOA ... ODOTAMME JATKOA !!!!!!! hyvää hyvä JERMU!!!
Helpotuksen syvä huokaus kumpuaa rinnastani.
Kalle Taipaleen edistyminen sosiaalisessa osaamisessa on kiitettävää ja lukijoillakin on jo varmaan parempi olla. Hieno ilmaisu ,ettei taloon pääse edes aurinko valollaan huikasemaan jos tupa on murheita täynnä. Katsotaan kuinka Kalle edestyy naisasioisaan.
Lisää Lisää... olemme jo kyltymätömiä!!!
Onhan Kallekin joutunut odottamaan pitkään.
Nyt raottuvat jo monen naisen kaihtimet iltasella ja kaipaikausesta pehmet silmät katselivat raukeina kadulle... jospa... oi jospa,,,,
Tietsikat käynnistyvät iltasella ja Kallella alkaa olla jo mistä valita....HUI...
Pian chat vilisee KalleT-nikisiä,
jos hänestä tehdään Onnistuja-lottovoittaja ;D
JJ
...sitten itse Kullekin omat Kallensa valittavina ja tämän tarinan "parantumis " osuus on kyllä nyt ollut Jermun harteilla ja hän on mitä kiitettävimmin saanut VirtualiVillestä syntymään sen Uuden Miehen. Yllärinä on tietysti tuo lottovoitto, jota en minä millään yön synkkinä hetkinä keksinyt kirjottaessani. Juttu kun oli lupaukseni mukaan aaamuun mennessä saatava valmiiksi ja minun mielikuvitukseni loppui kesken. tässsä tarvittiin Miestä tekemään Ville Kalleksi:D
on saatava jatko-osa .... ellei sit Lottovoittja Kalle Tappinen ole jo lähtenyt Etelään palmujen alle.....Ups ..se olikin Taipale....Muutks se jo sukunimensäkkin?
Pari viikkoa on kulunut ja vieläkin Kalle herää joskus äänettömään huutoon. Se on tuskainen havahtuminen siitä painajaisesta, että kaikki rahat ovat hävinneet. Ei helkkari, tästä on tultava loppu. Ehkä olisikin parempi, jos hävittäisi ne rahat. Kävisi vähän maailmalla ja humputtelisi ensimmäisen kerran moneen vuoteen. työkaveritkaan eivät ole pyytäneet enää kaljoille. Eivät ehkä jaksa enää kuunnella sitä erovalitusvirttä.
Exä oli viime viikolla peräti iloisella tuulella, kun oli kuulemma huomannu pojille laitetut vaaterahat. Elatusmaksutkin lähti viikon etuajassa, joten ei kai sillä mitään valituksen aihettakaan ole.
Huomenna sitten Lintsille poikien kanssa pitkästä aikaa. Nyt ei ole pääsymaksun jälkeen "matti kukkarossa" ja pojat saa ostaa herkkuja ihan niin paljon kuin jaksavat pitkän päivan aikana syödä. Taidampa käydä vielä ne uudet polkupyörätkin ensi viikolla. Pakkohan pojilla kunnon pyörät on olla. Ne on sitten turvallisemmatkin kulkea. Tarkkana saa vaan olla, ettei möläytä mitään. Onneksi se mukava pankkineiti antoi hyviä ja turvallisia sijoitusneuvoja näillekin vähille euroille.. Nyt Kallea alkaa jo hymyilyttää ja lopulta hän jo nauraa itsekseen muutaman vesipisaran tullessa silmiin. Jos vaikka ostais sen citymaasturin itselleenkin..Hahaa, citymaasturin siinäpä työkaverit olis huulet pyöreenä, kun puhuis citymaasturista mut ei kertois sen tarkoittavan polkupyörää. Ei helvata, nyt tarttee tehdä valmisteluja viikonloppua varten..
Kalle lähtee tallustamaan kaupungille virttyneissä farkuissaan ja pysähtyy tutun parturin edessä. Onhan nää täältä sivuilta jo aika pitkät nämä hiukset..eikun sisälle. Ai ei ehdi tänään, no ei hätää. Tullaan uudemman kerran, mutta tallusteltuaan hetken hän pysähtyy oikean hiussalongin eteen, jossa ei aikaisemmin ole ollut edes varaakaan käydä ja taitaa olla homppeleitten hommia tuollaiset salongit.. Mutta rohkaisten mielensä käy sisälle. Naisiahan täällä on tupa puolillaan ja katseet kertovat paljon. No tätä myrkkyä Kalle on niellyt viime vuosina paljon, joten se kirpaisee, mutta ei enää lamaannuta. Nuori asiallisen oloinen neitokainen ottaa hänet asiakkaakseen ja kyselee millaista hiusmallia Kalle oli ajatellut. Nyt iski taas lamaannus ja kädet huitoivat vähän kapan alta. Mutta mieleen tulikin pankkineiti ja hänen avuliaat neuvonsa. "kuule nyt tarttee jotain ihan uutta. Päätä sinä, taidat tietää asiasta paljon enemmän kuin minä. Kunhat et vihreitä raitoja liian paljon laita" Sai Kalle vielä vitsintynkääkin laitettua. Tyttö naurahti ja alkoi jutella iloisella äänellä aivan kaikenlaista ja ihmeekseen Kalle huomasi vastailevansa ja jopa naureskelevansa noille juoruille ja muille jutuille. Tämähän on ihan toista kuin se naapurin kynintälaitos. Ei siellä mitään voinut jutella. Exä kävi samassa paikassa ja tottakai ne ois juorunnu. Kalle rentoutui ja alkoi itse asiassa nauttia hiusten pesusta ja parturoinnista. Ei se kyllä tällaista koskaan ennen ole ollut, mietti hän maksaessaan kohtalaisen kallista laskuaan, mutta joka centin arvoista. Tähän paikkaan tulen uudelleen, se on varma. Hän pysähtyi ulkona näyteikkunan eteen ja ilahtui näkemästään, kunnes taas kuuli naurunkikatusta takaansa ja mieliala painui. Ensimmäinen ajatus tietenkin oli, että joku nauraa hänelle ja hänen peilailuilleen. Mutta ne olivatkin jotain opiskelijatyttösiä, jotka naureskelivat ihan omille jutuilleen bussipysäkillä. Toisaalta aika naurettavalta tämä näkymä tietty vaikuttaa. Hiukset tip-top, mutta vaatteet..niin ne nuhjaantuneet vaatteet. Perskeles, käynpä ostamassa edes uudet housut, niin on viikonlopuksi siistit vetimet. Tuolla on jotain tarjouskamppeita myynnissä siispä sinne.
Ei helkkari, täällähän pääsee tavallinen ukko hengestään, miettii Kalle astuessaan sisälle Stockan hulluille päiville. Naiset huitovat kyynerpäillä ja tuolla ihan selvästi kyllä tapellaan noista housuista. Eikö kukaan tee mitään...vai onko tämä normaalia käytöstä. Auts, tuo varmaan sattui, mietti Kalle, kun näki korkokengät hieman toisenlaisessa käytössä. Äkkiä pakoon...Harhailtuaan hetken, hän tulikin lähes tyhjän myyntialueen viereen. Mikäs täällä on vikana, kun ei ole asiakkaita, kysäisee hän myyjältä. "Kun nämä ei ole tarjouksessa. Voinko auttaa?" Sanailee myyjä. No kyllähän Kallelle apu kelpaa. Eihän hän ole moneen vuoteen housujaan ostellut itse. "Niin että niitä housuja...ja ehkä paitakin..Nyt alkoi Kallea hinnat hirvittää. yksi paita 85 euroa. Ei helkkari mulla ole var...Mutta sitten päässä napsahti. Kaikki naureskelut ja painajaiset rahojen häviämisestä olivat tehneet tehtävänsä. "Kuules neiti, laitetaan se vaatekaappi niinkuin uusiksi nyt. Ei ole ollut aikaa tällaiseen, niin pistetään kerralla niitä kalsareita myöten uusiksi" Voi pahvi, mitähän tuli tehtyä, miettii Kalle, kun pari muutakin myyjää alkaa mittailemaan hänen mittojaan ja kantamaan vaatteita pöydälle. Siis voi perskeles, mitähän tuli tehtyä?
Palaan tekstiisi..vielä.... huh!
tosi hauskaa, tätä lisää. tässähän joutuu taas alkaa valvoskelemaan ja hiipimään täällä palstalla vähän väliä kyttäämässä jatko-osia.
Kiva kun olet palannut lomilta Jer-mus-su::)) Puss....
pääsi Sättihupi-kansioon. Tajuatko kuoma itsekään, miten hyvin kuvailit äkkirikastumisen vaikutuksen tavalliseen tallaajaan? Sikahyvä.
Maanantaiaamu ja Kalle herää pirteänä ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Kello ei ole vielä edes soinut, vaan hän vain herää luonnollisesti. Hieno tunne. Samalla hän näkee valokuvat, joita Lintsillä oleva valokuvaaja oli ottanut. Taispa siinä olla niistä laitteissakin otettuja kuvia. Heillä olikin ollut hieno päivä poikien kanssa. He olivat nauraneet ja huutaneet laitteissa. Todella onnistunut retki kaikin puolin.
Illalla hän oli nopeasti nähnyt exänkin, jolla oli jotain tärkeää kerrottavaa..Se suhde siihen nuorempaan mieheen oli kuulemma erittäin vakavalla pohjalla ja he olivat harkinneet yhdessä elämistä. Ensin Kallen henki oli salpautunut ja sitten kädet puristuneet nyrkkiin. Voi perskeles..Mutta sitten hän oli vain toivottanut hyvää onnea uudelle alulle ja hyvästellyt pojat. Exä oli tuijotellut ihmeissään ja sanonutkin yllättyneensä Kallen aikuismaisesta käytöksestä. Samaan hengenvetoon hän olikin sitten kehuskellut Kallen uusia vaatteita ja alkanut kautta rantain tiedustella rahatilannetta ja onko Kalle tapaillut uusia naisia. "Tota sain pienen palkankorotuksen ja sellaisen bonuksen. Laitoin sen nyt sitten poikien juttuihin ja näihin vaatteisiin. En mä niinku silleen oo ketään tapaillu..tai ainahan sitä nyt joitakin ihmisiä tuolla tapailee..." Soperteluksihan se tais mennä, mutta eipähän exä saa enempää irti, kun kerroin laittaneeni rahat poikienkin hyväksi. Ja siitäs sai pitkän nenän, kun en suuttunutkaan näkyvällä tavalla siitä uudesta hemmosta. Oikeastaan häntä ei harmittanut se koko juttu yhtään.
Työpäivä alussa ja huomenien heittoa pitkin poikin. Osastosihteerikin pysähtyi juttelemaan ja oikein otti käsivarresta kiinni keskustelun ajaksi. Kehui kaikkea uutta, kampausta ja vaatteita. Kuulemma uusi partavesikin sopi paremmin, kuin se entinen. Mikä vika siinä Mennen-partavedessä sit oli ollut. Tää "uusi" partavesi ja dödö oli jotain "pako rapanea", jonka exä oli laivalta joskus tuonut.
Ei Kalle sitä olisi nytkään laittanut, mutta Mennenit oli päässeet loppumaan. No pitääpä pistäytyä ostamaan lisää näitä tököttejä, jos kerran sihteerikin tykkäs noin paljon.
Jumankauta, pankista on tullut e-mail. Mitä helvataa..Pala kurkussa hän avaa viestiä ja rentoutuu sitten, kun havaitsee lähettäjäksi sen tutun pankkineidin ja epävirallisen muotoisen kirjeen. Siinä on joku pitkä selostus suhdannevaihteluista liitetiedostona, mutta loppujen lopuksi viestin aiheena on kysymys. Mitäs tehdään niille rahoille, jotka oli sijoitettu jonnekkin huitsin nevadaan ja ovat nyt kolminkertaistuneet...Siis verotkin maksettu ja kaikki...Ei helvata. nyt alkoi hikoiluttaa ja "pako rapanet" taitaa pettää. Siellä on yli 50 tonnii selvää käteistä tulossa..Ei musta ole tällaiseen, miettii Kalle. Mä tulen hulluksi vielä niiden helkkarin rahojen kanssa.
Nopea soitto pankkineidille auttaa. He sopivat, että loppuerä asuntolainasta maksetaan pois ja loput pysyy tileillä. Pojille avataan joku ihme stipendirahasto. Ihan pieni näin alkuun, mut ompahan edes jotain. Eikä tällainen tuuri voi jatkua enää pitkään, miettii Kalle synkästi.
Illalla Kalle avaa oluen. Voihan pahvi millainen päivä. Siellä oli uusia projekteja tulossa, mutta ei Kalle niitä ollut saanut itselleen muutamiin vuosiin, joten hän oli jo luopunut toivosta näidenkin suhteen.
Oliskohan tänä iltana netissä ketään kiinnostavia hahmoja..
Nyt vaan uusi nikki peliin..Mikähän olis hyvä..Sellainen iskevä..STEEL-ACE ,Teräs-ässä olis jo jotain. Okei, sillä sisään. Heittää siihen muutamat morot. Ylellä on jotain keskustelua ylipainosta ja kaljanjuonnista. No onhan Kallella hieman vatsaa kertynyt ja nytkin on se kaljapullo siinä vieressä, mutta ei Kalle mikään juoppo ollut. Hän heitti pari kommentit ylellä asiasta ja kohta pari tulikin keskustelemaan myös hänenkin kanssaan. Kun keskustelu meni kuntoiluun, niin Kalle päästeli näppikseltä muutamat mojovat valeet. Häntä hävetti, että hän oli päästänyt kuntonsa rapistumaan.
Sekin kiinnostava nainen oli taas jutuissa muitten kanssa. "En mä sen kanssa jaksais kuitenkaan olla tai se mun kanssa", lohduttautuu Kalle ja silpaisee pullonsa tyhjäksi.
Kone kiinni ja telkku auki. Siellä tulee joku Ranskan ympäriajo-dokkari..Kyllä minäkin nuorempana, miettii Kalle ja katse siirtyy pölyttyneeseen kuntopyörään..Tuumasta toimeen ja 15 min polkemisen jälkeen Kalle melkein putoaa satulasta ja henki melkein loppuu. Voi pahvi, ei ole totta. Mä olen rapakunnossa, miettii Kalle lattianrajasta ja samalla näköpiiriin kirkastuu ne pokaalit, joita hän voitti muutamista lempiurheilulajistaan. Voi perskeles, nyt tarttee tehdä jotain.
tiistaiaamu ja nyt täytyy kellon jo puuttua herätykseen. Jalat putoavat raskaina lattialle ja ensioireet jalkojen puuduttavasta pakotuksesta ovat todellisuutta. Helkatin kuntopyörä...
Aamukahvit töissä ja viimeiset silmäykset uusiin projekteihin, joita uudet ja nuoret haukat ovat väsäilleet asiakkaille. Kaikki on jo periaatteessa hyväksytty ja allekirjoituksia vailla valmiita. Periaatteessa työ on puuduttavaa ja mieli tekisi päästä vielä uudelleen vetämään noita projekteja, mutta ei Kallesta ole kyynärpääpeluriksi. Siispä Kallen tehtävä on tarkistella papereita ja laittaa ne eteenpäin..Kunnes yht'äkkiä Kallen silmiin tulee suuri Jenkkilän projekti ja kalliskin..mutta jokin mättää..Minkä takia tämä ei toimi??? Monivuotisen kokemuksensa pohjalta hän löytää suuren epäkohdan toteutusaikataulusta ja hinnasta. Ei helkkari, miettii Kalle. Tästä tulee miljoonatappiot firmalle pelkkinä myöhästymissakkoina. Äkkiä osastonpäällikön juttusille. Se on ainoa paikalla ja tällä on kiire.
Kallen sormet hikoilevat papereita puristaessa. Punainen "odota" valo palaa ovenpielessä.Sitten vihreä valo ja sisälle toimistoon uuden pomon luokse. Se onkin se uusi tiukka nainen pääkonttorilta. Kallella on entistä tukalampaa ja pahemmaksi käy. Siellä on vierailulla koko yksikön pomokin..Onneksi on siistit vaatteet, miettii Kalle hermostuneena. "No mitä on mielessä Kallella?" kyselee pomo hymyillen. Kalle selittelee asiaansa ensin takertuen epäolennaiseen, mutta sitten pamauttaa omat laskelmansa pöytään. Hetken päästä alkaa puhelimella olla tunkua, kun asiaa ruvetaan selvittelemään juurtajaksain.
"Kalle, onko sinun passi ok? Lähdet hetimiten Jenkkeihin selvittämään tätä sotkua ja kun tulet takaisin otat projektivastuun ja teet sen loppuun." Ilmoittaa yksikön pomo. "kyyllä tässä kai passi on ja jenkkeihin siis." Kalle ei oikein osaa sanoa mitään, vaan poistuu toimistoonsa. Osastonsihteerille on ilmoitettava. Hetken kuluttua tuo reipas sihteeri saapuukin paikalle.
"Hienoa Kalle", huudahtaa sihteeri ja kapsahtaa Kallea halamaan. Mitäs tuo Merja nyt tuollalailla ja työpaikalla.. Mutta toisaalta se kyllä tuntui hyvältä, kun kaunis nainen halaa noinniinkuin yllättäin, miettii Kalle ja alkaa miettimään matkajärjestelyjä.
Kalle on todella jännittynyt istuessaan lentokoneessa. Siis Amerikkaan asti työmatkalla ja kaikki tuosta noin vaan. Kaiken lisäksi vielä se projekti. Sen tiimoilta tulee varmasti lisää työreissuja.
Kone kiihdyttää ja ilmaan. Tarjoilu alkaa ja business-luokassa on rauhallista. Muutamia ihmisiä tällä puolella verhoa. Heps! Tuo nainenhan näyttää ihan samalta, kuin se nainen silloin sen Jopo-pyörän selässä Espan puistossa. Ei helkkarissa kyllä ole sama nainen... Kaikkee sitä nälissään näkee, miettii Kalle ja käy lounaan kimppuun. Hemmetti tällaisestahan vois oppia vaikka tykkäämään.. Häntä alkaa naurattaa ja tyrskähdyksiä on vaikea pidätellä. Taitaa olla vain unta koko kuukausi...
Kylläpä tuo surku" VonkariVille tosissaan naamansa pesikin:-) Tuntiskohan äitinsäkkään enää.
Ei saa sanotuksi juuri sanakaan , taitavaa ja hyvinkirjoitettua proosaa. Huikea juttu.
KalleTaipale taisi nyt päästä romaaniaan kirjoittaa.
....TAPUTTAA käsiään innoissaan.......
Muutamat päivät Ameriikoissa on takana ja projekti painaa päälle. Mutta Kallea se ei puristele yhtään. Matka oli ollut oikea henkireikä ja se oli avannut muutamia tärkeitä ovia Kallen elämässä.
Työtehtävien puitteissa osa, mutta ehkä tärkeinpänä oli juuri se yksi ovi, joka aukaisi hänen mielensä sile ajatukselle, että hän on vieläkin tärkeä ja tarpeellinen ihminen kotona ja töissä.
Kalle on juuri tullut kotiin urheiluvälinekaupan kautta. Sieltä hän oli tilannut kuntoilukeskuksen, jollaisella hän oli hotellissa käynyt hieman verestämässä tuntojaan urheilun saralla. Kallishan se kyllä oli, mutta nyt Kallella oli motivaatiota alkaa huolehtimaan myös itsestään. Oli poikien ja työnkin kannalta tärkeää olla kunnossa. Telkusta ei tullut mitään ihmeellistä ja puolituntisen kuntopyörällään ajeltuaan, hän oli aika puhki.
Netti auki ja olutpullo kanssa..Olen sen nyt ansainut miettii Kalle ja juo pitkään. Hienoa olla kotona, vaikka täällä ei ole ketään odottamassa. No ehkäpä joskus vielä..
Netissä sitä samaa jaarittelua, mutta Nyt ylellä käyty keskustelu käy hieman mielenkiintoisemmaksi, kun hän voi kommentoida amerikan matkaansa.. Se herättääkin keskustelua, kun on ollut kaikenlaisia hässäköitä ympäri maailman.
No Kalle supliikkimiehenä antaa sellaisen kuvan, että se olisi melkolailla arkipäiväistä hänelle kulkea pitkin maailmaa.
Aijai, meinasi tulla moka, koska muutkin matkustavat ja alkoivat jo kyselemään pahoja. No liikesalaisuuksiin vedoten hän pääsee hieman huilaamaan. Siellä on taas se sipakka nainen. Välillä ylelläkin jotain kertoilee, mutta privassa enimmäkseen...Harmi..miettii Kalle ja alkaa valmistautumaan nukkumaan lähtöön...Mutta vielä tulee uusi naisnikki tervehtimään kaikkia ylellä ja kyselemään keskustelun aiheista. Hänen nikkinsä viittaa toimistotyöhön. No, jospa se "sihteerikkö" juttelis STEEL-ACE:n kanssa..Ja juttelihan se tunnin verran, kunnes oli pakko mennä nukkumaan. Hei täähän alkaa sujua, miettii Teräs-ässä.
Soon niin ,että kansa janoaa Kalle Taipaleen syntymistä naistenmieheksi. Joten pistäs kynä sauhuaan sen lemmenluritusten viritykseen. Liian kauan on Kalle ollut ilman naista.
Tästä et nyt irti pääse ennenkuin SE TAPAHTUU!!!
onnistuuko Kalle tavoitteessaan pääsyssä vakkariksi tuohon kovaan sättimaailmaan ja lopulta myös muissakin tavoitteissaan...
mua ainakin nauratti ja kovasti =)
Kalle herää keskellä yötä päänsärkyyn, joka tuntuu matalana jyskytyksenä sydämenlyöntien tahdissa. Ne viimeiset kaljat työkavereitten kanssa illalla olivat olleet liikaa. Hänet oli yllättäin kutsuttu saunomaan ja ottamaan ne "pari" olutta. Tätä ei ollut tapahtunut moneen vuoteen ja iloisena kutsusta, hän oli heti tarttunut tilaisuuteen.
Hä muisteli, kun matkalla saunatiloihin oli kuitenkin iskenyt epäilys työkavereitten motiiveista.. Ja miksipä ei olisi epäilyttänyt, kun nyt yllättäin tapahtui kaikenlaista.
Saunassa tilanne kieltämättä oli alkuun hieman vaisu, koska Kalle tiesi muiden käyneen toistuvasti saunomassa porukalla, mutta häntä ei oltu enää kutsuttu eron jälkeen mukaan.
Pari kaljaa irroitti kuitenkin kielenkannat ja tutut armeijajutut ja työkommellukset täyttivät pukuhuoneen ja kaikki tuntuivat olevan aidosti iloisella tuulella.
Hänen vanha kaverinsa Lasse kehaisi Kallen muutosta työpaikalla ja pikkuisen juorujakin oli alkanut kuulua. Olikos Kallella joku nainen nyt järjestystä pitämässä.
Se oli paha paikka, koska ei hän kehdannut Lasselle valehdellakkaan, mutta kiertäen ja kaartaen kertoi pitävänsä yhteyttä yhden sihteerin kanssa. Siinä samassa Lasse tiedusteli, oliko se sihteeri osaston Merja.
"Ei helkkarissa, sehän on naimisissa ja kaikkee.." Soperteli Kalle. "Eikä mitä ole ollut enää kahteen vuoteen. Kaikki osaston vähän kynnelle kykenevät on sitä vähän väliä ulos kyselemässä, mutta ei se koskaan lähde. No sillä taitaa olla joku toinen kiikarissa ja miksipäs ei, onhan se kaunis ja fiksu nainen" vastaili Lasse. Kalle oli ihan ymmällään, mutta eipä hänellä ollutkaan tapana "syödä kuormasta", niinkuin joskus sanottiin.
Kaikenlaisia ajatuksia pyöri päässä ja hän tallusteli ottamaan särkytabletin. "Rankkaa tää edustaminen.." mietti Kalle ääneen ja istahti tietokoneensa ääreen. Käynpä hieman vilkaiseen, onko siellä ketään...
Ruudulla teksti vilahteli hiljalleen eteenpäin. Olihan keskiyö ja suurin osa porukkaa nukkumassa.
Kaikenlaiset Macho-nikit yrittivät vongata viimeisiltä naisnikeiltä milloin mistäkin suunnasta. Kallea alkoi epäilyttää koko tilanne..
Hän oli jo lähempänä 40 ja eronnut mies. Ei hän kelpaisi enää kenellekkään. Voi perskeles..mitä helvatan hyötyä niistäkään rahoista on, jos ei kukaan kiinnostu minusta. Kyllähän rahalla seuraa saa, mutta tuollaiset pienet summat, mitä Kallella oli käytössään, olivat tuolla ulkona hyttysen ininää.
Kone kiinni ja nukkumaan. Mutta uni ei tullut. Voi v...u, mikä luuseri mä olen, jäi ajatus pyörimään päähän..luuseriiiiiii, luuuuuuseriiiii.
nyt jäin koukkuun.
istuttava sitten tässä koneella tarinan päätökseen saakka.
*istuu liimattuna ruutua tuijottaen*
harvoin näin pääsee käymään........... että joku pystyy yllättämään minut noin superisti.
Olen ymmälläni :=O .... positiivisesti.
Taidanpa taas lähteä kielipesulaan.....
liimaannu ruutuun kiinni. Tarina on pitkä ja lopulta pitkästyttäväkin..
mikäs tässä nyt niin ihmeellistä on. Pitkä tarina kerrottavaksin.
Ai niin, kielikylpy on ihan ok joskus. Minkä kielen valitsit?
...tässä itse kullakin jo alapääkin alkaa hautua kun juuri uskalla pyppystää kohotta jännitykseltään odottaessaan Kallen pääsyä itse asiaan.
Helskutirallaa kun alkuunsa VonkariVillen piti NAINEN saada VONGATUKSI....niin nyt se senkun matkustelee ja hoitelee Projektejaan , eikä ole vieläkään edes naiseen koskenutkaan.
Jos et Sinä, niin sitten minä vien sen seksiterapiaan ,tai muuten ollaan jo Joulussa ennekuin on päästy kättäpitämistä pitemmälle.
ME kuule NAISET jo kiskomme KALLEN pöksyt jaloista ...ellei tämä homma etene!!!!
Siis tänne luotiin hirviö nimeltä Kalle...Sen kuvaaminen näissä tilanteissa on vain pohjustus sille, miksi Kallesta tulee vielä...
minkä teit...*istuu käsi poskella ruutua tuijottaen*... ihana tarina... odottaa innolla jatkoa.
Kaksi tuntia..siis kaksi tuntia unta sen yöllisen valvomisen jälkeen, miettii Kalle väsyneenä toimistossaan. Merjakin kävi tuomassa kahvia ja voivotteli väsyneen Kallen ilmiasua. Aluksi Kalle tottuneena vinoiluun aikoi repäistä jotain nasevaa takaisin, mutta huomattuaan Merjan reilun ilmeen muutti onneksi mieltään ja jäi ihmettelemään tilannetta.
Merja on kyllä reilu nainen ja jotenkinhan tämä auttaminen töissä olisi syytä korvata, mietti hän alkaessaan tallustaa Merjan toimistoa kohti.
"Hei kuule, tota lähdetkö vaikka tänään lounaalle?" Kyseli Kalle itseäänkin ihmetellen. "Voi sori, mulla on jo lounastreffit sovittuna" Vastaa Merja hiljaa.. "No joku toinen kerta sitten, moi!" vastaa Kalle tikahtuen melkein kuristavaan tunteeseen pettymyksestä ja häpeästäkin. "Tyhmä, tyhmä, TYHMÄ...senkin ääliö. Justhan se Lasse eilen kertoi, ettei Merja käy työpaikan vonkaajien kanssa ulkona. Nyt se luulee, että mä yritän sitä. Voi perskeles mikä moka."
Päivä tuntuu menneen täysin pilalle jo alkumetreillä ja kuristava tunne ei tunnu hellittävän. "Mä meen nyt ulos ja tuun sit vasta kolmelta" Hän huikkaa Merjalle ja ei huomaa Merjan puraisevan hieman alahuultaan epävarma ilme kasvoillaan.
Nolottava tunne ei tunnu loppuvan ja lounas tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Hän kävelee ilman päämäärää ja osuu sattumalta saman kampaamon kohdalle missä oli käynyt joku aika sitten. Käynpä siellä, kun ei ole muutakaan, miettii Kalle ja astuu sisälle. Paikka on taas naisvaltaa täynnä ja hän on juuri kääntymässä takaisin, kun sama nuori kampaaja huikkaa hänelle tervehdyksen. Tilaa järjestyy ja Kalle istuu tuoliin. Jotkut naisista katsovat hieman pidempään, mutta eivät niin myrkyllisesti kuin ensimmäisellä kerralla. Vaatteet tekevät miehen, miettii Kalle ja ojentelee hieman itseään. Kääntäessään päätään, hän huomaa Exän työkaverin, joka hymyilee mairea katse kasvoillaan. "No nyt repes. Ei mene kuin vartti, niin koko kaupunki tietää. Voi perskeles mikä tuuri. Voi pahvi mikä aamupäivä"
Exän kaveri yrittää pumpata tietoja, mutta Kalle vastailee niitä näitä. Hän hengittää vapautuneemmin, kun sekin juoruilija poistuu Kampaamosta.
Kampaajan kädet tuntuvat pehmeiltä kun hän pesee Kallen hiuksia. Kallen päässä alkaa vilkkua villejä ajatuksia ja hän melkein torkahtaa siihen.
"Ei helkkari tuollainen nuori tyttö tällaisia vanhoja kääkkiä katsele." Iskeytyy taas tappiomieliala Kallen ajatuksiin ja hekumalliset ajatukset ovat poissa. On se perskeles surkee jätkä, kun ainoo nainen, joka koskettaa, on kampaaja. Voi perskeles, millainen luuseri mä olen.
Kampaamosta lähdettyään hänen mielialansa on hieman kohonnut ja hän päättää kuitenkin syödä jotain. Ekasta ravintolan ovesta siis sisälle..ja kukas se siinä istuukaan nurkkapöydässä. Merja jonkun toisen sihteerin kanssa. "No en kyllä mene enää itseäni enempää nolaamaan", mutta Merja huiskuttaa jo kättään. No hei hei vaan, miettii Kalle vilkuttaessaan takaisin. "No ei sentään ollut kenenkään meidän firman miehen kanssa syömässä.."
Iltapäivällä toimistossa soi puhelin ja exähän se siellä. Ei olis millään tullutkaan mieleen.
Kalle saa kuulla tietty luritukset kampaamossakäynnistään ja sitä samaa jaaritusta jatkuu, kunnes exä kertoo uudessa suhteessaan olevan pahoja säröjä. Hän on saanut kuulla sillä uudella sporttisella kaverilla olevan muitakin suhteita. Kalle aikoo napauttaa jotain oman lääkkeen nauttimisesta, muistaessaan omat erokuvionsa, mutta vaikenee sitten ja jää kuuntelemaan.. "Vai lounaalle viikonloppuna. No kai se onnistuu." Mitä helkkari sillä nyt on mielessä, miettii Kalle. Saakelin naiset ja perskeleen luuseri.
...tuota ei anteekisi anneta jos Kalle NYT lankee ex-sänsä viritykseen. Minulla jo pää sykyttää jos ei kumpempaa saa aikaseksi. Vie se "TÖPPÖNEN"
PunaisenLyhtyyn tai mihin tahansa irtosuhteeseen kokemaan jotain muutakin. Taivas varjele , polvistuu jo rukoukseen : Salikaa Kallen saada kunnon erotiikkaa!!!
...sopivasti ex:lle. Ja hommaa nyt vähän romantiikkaa sen elämään. Loistava juttu :)
ei tätä enään kestä.
salli nyt kallelle lopultakin nainen, siis oikea nainen.
jotain herää sisälläin.
*silmät kiiluen valmistautuu pomppaamaan ruutuun*
Perjantai-ilta ja Kalle on saanut kuntoilukeskuksen kotiinsa. Kyllähän se jumpasta tuntui käyvän, kun nosteli palikoita paikoilleen. Eivät sitten yhtään vaikeampia näistä kokoamisohjeista osanneet tehdä, kiroilee hän mielessään.
puhelin soi juuri, kun kaikki näyttäisi olevan kasassa. Se on Lasse, joka pyytää Kallea vähän ulos baanalle, niinkuin nykyään sanotaan.
Mikäs siinä, tuumii Kalle ja suihkun kautta menoksi. Siitä onkin toooodella pitkä aika, kun lähtee lähikuppilaa pidemmälle.
Lasse on pöydässä tuoppien kanssa ja ensimmäinen olut kulahtaa nopeasti alas. Kalle nostaa lompakon esiin ja maksaa kortilla seuraavan kierroksen. Lasse kysäisee, milloin hänelle on tuollainen kultakortti tullut. Häkeltyneenä hän vastailee jotain asuntolainasta ja jostain tarjouksesta. Selitys menee läpi, mutta varoittaa Kallea olemaan hieman varovaisempi eleissään.
Ilta jatkuu ja naisiakin alkaa pyöriä enemmän. Lassella tuntuu olevan enemmän kokemusta arvioinneista ja kohta hän ilmoittaakin parin naisen katselevan heidän suuntaansa. "Eihän ne mitään miss universumeita ole, mut naisia kuitenkin" tokaisee Lasse ja käy pyytämässä naiset pöytään.
Ilta jatkuu tanssin ja rupattelun merkeissä. Kallen kultakortti vinkuu tasaiseen tahtiin ja Lassekaan ei enää kysele mitään. Toinen naisista on selvästi kiinnostunut Kallesta ja tanssin lomassa hän ehdottaakin lähtöä Kallelle. "Kyllä se vaan passaa" lausahtaa Kalle ja heipat Lasselle ja toiselle naiselle ovat tosiasiaa. Taksilla tietty mennään ja Kalle maksaa.
Naisen kotona pitää olla hiljaa, kun lapset ovat nukkumassa. Siinä ei turha juttuja ehdi heittää, kun nainen tempaisee hänet makkariin ja repii jo vaatteitaan päältään. "Eeeei helvata..." miettii Kalle. Mutta miettimisaikaa ei paljon ole ja kohta sänky natisee omaa lauluaan. Kalle on ensin aivan onnensa kukkuloilla ja saa jo päähänsä kaikenlaisia ajatuksia jatkosta. Mutta sitten mieleen tulee kaikkea sitä skeidaa, mitä vuosien varrella on tapahtunut ja tunnelma uhkaa latistua.
Onneksi ajatukset alkavat kiertää siinä sipakassa nettinaisessa ja jopa siinä kampaajatytössä. Silmät kiinni on helpompaa, ajattelee Kalle ja hoitelee asiaansa loppuun.
Pienen huilailun jälkeen, hän haluaa hieman suukotella naista, mutta torjunta on kylmä. Nainen heittää pyyhkeen hänelle ja näyttää suihkun. Samalla hän kuittaa, ettei Kalle sentään mikään 10 sekunnin mies ollut, niinkuin useimmat on. Kalle vastaa typertyneenä, että hän treenaa jonkin verran. "No sulla ei sit treenit ole menneet hukkaan" naurahtaa nainen. Kalle on vähän ulkona tilanteesta ja naurahtaa mukana.
Kamat kasaan ja ulos. Niin ja turha sitten kuvitella, että tästä sulle mitään vakipanopaikkaa tulee. Mulla on muita juttuja ja mä en rupee takertujien kanssa hengaileen. "No eipä tietenkään..no heippa vaan!" Ja Kalle on ulkona.
Kotiin on pari kilometriä ja on samalla aikaa tuulettaa päätä. "Voi jumankauta...mistä tuollaisia munahaukkoja tähän maailmaan on oikein alkanut tuleen..."Munahaukka-sana saa Kallen sentään hieman naureskelemaan ja sen jälkeen se treenaus-juttukin välähtää takaisin mieleen. "On tässä vähän treenattu...hähähää...munahaukkojen kanssa" Kallea tirskututtaa kotiovelle asti ja sen jälkeen nukahtaminen onkin helppoa.
Seuraavana aamuna muistuu mieleen se exän lounasjuttu. No luvattu mikä luvattu ja rohkea rotan syö.
Exän kotona ilmapiiri on varovaisen odottava ja on näköjään meikkiäkin naama täynnä. Kalle odottelee suhteellisen rauhallisena mitä tuleman pitää. Ruokailun ajan exä malttaa mielensä, onhan pojat pöydässä, mutta sen jälkeen kun pojat ovat lähteneet kavereitten luokse alkaakin kehujen tulva ja vanhojen hyvien aikojen muistelu. niin paljon hyviä hetkiähän heillä oli...Viimeiseksi niitiksi exä tarttuu Kallea kädestä ja sitä sivellen alkaa kertoilemaan lomasuunnitelmista, joihin Kallekin voisi tulla osallistumaan. Olisihan se niiiiiin tärkeää pojillekkin. Kallen ajatukset harhailevat. Ruoka oli ollut todella hyvää ja kaikki oli niin hyvin...Ei helvetti. Tuo nainenhan se halusi lähteä. Sillähän se oli tarve "uudistua", no uudistukoot itsekseen naurahtaa Kalle ja vetäisee takin niskaan. "Tota mietitään sitä lomaa, mut en mä rupee lupaileen tollasii, kun mä nääs niinku seurustelen" Kalle näkee exän alahuulen lepattavan ja tervehdykset ovat väkinäiset Kallen poistuessa.
"Rahaa se taas oli vaan vailla. Ei se oikeesti mua halua. Parempi vaikka niitten munahaukkojen saaliina..."
.....astmapiippu ...tikahtuu::::::..
..................:...::::.....
...................:::::...
-------tätä on ehdottomasti saatava lisää--------
huivi vinossa,
pölyrätti kourassa,
imuri huutaa keskellä lattiaa...
miten käy kallen?
*odottaa hypnoottisessa tilassa jatkoa*
Sunnuntaina Kalle käy ajelemassa uudella Citymaastopyörällään. Samalla mielessä käy ajatus sen auton hankkimisesta. Sillä pääsis vaikka poikien kanssa viikonloppureissulle ja kaikkea muutakin. Onhan se käytettynäkin kallis pidettävä, mutta ajatus on jo juurtunut syvälle Kallen mieliin.
Iltapäivällä sätti auki ja STEEL-ACE alkaa heittää läppää ylellä liiankin helpoista naisista ravintolassa. Mekkala on silloin valmis ja jopa "sipakka" nainen tulee kaapistaan heittämään kommenttia. Kalle, siis tuo "Teräsmies" kertoilee maailmanmiehen elkein, ettei mikään ole niinkuin ennen. Naiset ovat oikeita "munahaukkoja" ja sätissä taitaa olla sama meno näköjään. Siihen kun vielä lisää parit kommentit noista 10 sekunnin jätkistä, niin sätti on täynnä raivoisaa tappelua puolesta ja vastaan.
Kerrankin täällä on kivaa, miettii Kalle ja pökkää kekäileitä paremmille tulille. Nyt tulee kommenttia punaisella, ettei ehdi kaikille vastailla. Jopa "sipakka"-nainen osoittaa kiinnostusta ja myötäilee hieman kallen ajatuksia. Arvelee kuitenkin provoksi vielä, kun ei tätä STEEL-ACE-hahmoa oikein tunne.
Kalle on onnensa kukkuloilla ja siitä riemastuneena päättää laittaa treffi-ilmolle viestin. Siinä kertoilee itsestään ja toiveistaan naisen suhteen. Sitten netti kiinni ja suihkuun.
Tää olikin hieno kokemus sätissä, tuumii Kalle.
Maanantaiaamu ja työpäivä on alkanut. Merja pyyhkäisee sisälle ja tuo samalla kahvia. Kalle tarkkailee ilmeitä, mutta ei merkkiäkään ärtymyksestä. "No hyvä homma, jospa se ei suuttunutkaan siitä lounaskutsusta".
Suomipalsta auki ja siellä on tullut kolme vastausta treffi-ilmoon. 42 v nainen, uskovainen ja eläkkeellä. kaksi avioliittoa takana jne. "Tätä mä just kaipaankin, jooo! " No jonkun vastauksen sille voi heittää vaikka kiireistä töissä. 34 v eronnut nainen, ei lapsia ja vakituinen työ. Tykkää matkustella jne jne. "Kaikkihan me tykättäis matkustella, eihän siinä mitään.." No tälle kyllä vastaus lähtee, katsellaan sit jatkot.
Kolmas nainen olikin aivan erilainen.38 v ja piti taiteesta ja tietty matkoistakin. Mutta sitten siinä oli tiettyä vinkkiä myös erotiikan suuntaan. Kaunis ja mallinakin tehnyt töitä ja nyt sitten haluaisi hieman asettua. No tälle lähtee vastaus satavarmasti, miettii Kalle ja aloittaa vastauksien raapustamisen.
....kunnon pusutukset ja taputtaa Kallea olalle.
(UPS...PYLLYKKÄ ON PUUDUKSISSA TÄSTÄ ISTUMISESTA)
Miettii pää tokkurassa voisikko tuo nyt onnistua.
Voipi vielä monta mutkaa tulla kuvaan mukaan....
Typykkä ei ehkä niin vaan ryhdykkään kahdelle pojalle kakkosmamiksi ja tahtoo varmasti omiakin...
Nyt on kovat paikat Kallella...voi voi....
Kylläpä osaatkin kirjoittaa kuvaavasti Suomi-miehen tunnelmia eron jälkeisestä myllynratas-vaiheesta. Herää kysymys, koska tämän potin sait, ja vieläkö se Triplaantuu sijoituksessa .. ehe ehe :D
Niin, tässä olisi nyt koko viikonloppu aikaa lukea Kalle Taipaleen uudiselämästä, kuis o, Jermu? :D
JenniJoutava
odottelinkin jo, kuka olisi ensimmäinen
Kädet väsyy naputteleen. Se on kuule kova homma lukea tätä kirjaa ja kirjoittaa se teksti tänne. Niiiiin! Kjäh!
Varmasti olen itse kokenut nämä kuviot tai kopioin kirjasta...Hmm...väistäs vähän siitä näppikseltä, jookosta. Mä "kopioin" lisää tätä kirjaa. Kjäh!
Voi Pahus...iliman muuta ja muuta iliman ajattelin se olevan omaa sanakäännöstäsi..
Vilpittömin mielin kuitenkin luen ja nostan tohtorinnan hattuani Sinulle
*aikuistenoikeesti* :D
Ai, hyvä, ettet turhaan joutunut odottelemaan, eikö ;D
Viikko on kulunut nopeasti ja meilit ovat singahdelleet noille kahdelle naiselle. Lisäksi Kalle on iltaisin käynyt extraamassa sätissä.
Sipakka nainenkin on pari kertaa tervehtinyt heti sättiin tullessa. Tämähän menee todella hyvin.
Parasta kaikesta oli tämänaamuinen yllätys, kun vyökin meni viimeiseen pykälään ja siitä riemastuneena kalle singahti vaa'alle. Jumankauta, 5 kiloo pois! heti peilin eteen pullistaan hauista. Jesh! Nyt vaan lisää kuntoilua ja vähemmän rasvaisia ruokia.
Nyt voi siis hyvällä omallatunnolla heittää läppää kuntoilusta jne.
Nyt vaan sopimaan niitä tapaamisia noitten naisten kanssa, niin päästään asiaan.
Lauantaiksi Malla 38v, tuo intohimoisen tuntuinen taiteellinen nainen ja mallikin kaiken lisäksi. Sunnuntaiksi sitten se vähän tavallisemman tuntuisen "Tiinan" kanssa.
Nyt tuntuu hyvältä muuten, mutta exä soittelee jo töihinkin ja tietty kun en ole paikalle, niin puhelut ohjautuu Merjalle. Kyllä sekin mahtaa ihmetellä, kun exä soittelee niinkuin aviossa oltaisiin.. Täytyy kertoa koko juttu sille, niin eipä tule sitten väärinkäsityksiä.
Lauantai ja suuri deittihetki odottaa. Millainen nainen siellä odottaakaan. Samanikäisiä he olivat ja toinen oli itseään kauniiksikin kehunut. No eihän Kallekaan mikään muumio ollut ja kuntoilu ja ennenkaikkea hyvä mieli olivat suoristaneet ryhdin kuntoon. Tässä sitä nyt sit istuskellaan terassilla. "Tilaiskohan kaljan. No en helvata tilaakkaan, pitää vielä juoppona. Viiniä tai kivennäisvettä sen olla pitää". Kalle päättää ottaa vettä ja se kukkapuska, joka on merkkinä tunnistustusta varten tärisee kädessä. Kalle katselee hieman hermoille kelloaan ja hörppii vettään. "Tulis jo.." Ja samassa käsi laskeutuu hartialla......"Sinä olet varmaan Kalle. Hei vaan, minä olen Malla." Niin olihan siinä kädennäköinen kapistus kaikkien muovihelyjen seassa. Mutta se naama oli jotain uskomatonta... Sellaista kerrosta meikkiä elävässä ihmisessä ei Kalle ollut ennen nähnytkään. Hän oli kuullut, että nykyään hautaustoimistot pystyvät ihmeisiin vainajien kanssa, mutta tämä oli vielä elossa.
"Onpa kiva nähdä sut livenä, siis niinku elossa niinku." Sanoi Malla. "Samat sanat, niinku elossa, kiva et olet elossa." Sanoi Kalle kauhun jäykistämin huulin. "Herra Jumala! On se elossa ja äänikin kuuluu. Kauhee Peikko tai siis niinkuin harakka" pyöri Kallen mielessä.
Malla otti heti ohjat käsiinsä ja alkoi tilailemaan juotavaa. Ja kyllähän sitä pöytään sitten kannettiinkin. Juomisesta piti huolen sitten Malla. Uskomattomia määriä tuo eroottinen taiteilija luonne pystyikin juomaan.
Hetken huikkaa otettuaan Malla alkoi kertoa tarinaansa mallinhommista ja muista töistä. Hän olikin pornoelokuvien mallina työskennellyt ja varmasti Kallekin oli sellaisia filmejä nähnyt.
"Ööh, tuota ehkäpä joo." Kallella alkoi olla tukala olla. Lähteäkkö nyt vai istua koko aresti loppuun asti. Mieleen tuli exän lounas ja surkea ilme lounaalta lähtiessä.
"Helvata, sehän sanoi olevansa kaunis" tuskaili Kalle ja kultakortti vinkaisi lisää laskua.
Eipä siinä Kallella jäänyt kuin kuunteluoppilaan osa, kun tuo jostain kauhukabinetista esiin tullut ja ikänsä jäädyttänyt pornokuningatar kertoi tarinaansa.
Malla kysäisi siinä välissä nopeasti: "Mun luokse vai Sulle?" "Munahaukka, perkele" "Anteeksi mitä sanoit?" Kysyi Malla. "Munahaukka..ööö tuolla..siis tosi harvinainen tarttee mennä bongaan se kato. On sitten illalla millä lintuseuran majalla kehuskella. Siis niinku mä harrastan noita lintuja. Sori on kiire. Ollaan yhteyksissä, moooooiiiii!"
olla totta... *nauraa ja vedet valuu silmistä* Jermuxi... missä olet piilotellut kykyjäsi?
Maximus Lifeus osaa kirjoittaa. Tää on vaan tällainen tarina. En mä tiennyt, että joku tykkäis täällä Hakkiksella tällaisista tarinoista.
...VonkariVillen tylsä ja apaattinen elämä on nyt täydellisen parantumisensa suorittanut.... ei jaksa edes enää nauraa ,kun pitkinpäivää jo nauranut lähelle "orgasmia" ....
oikoo mahanahkansa ja on pistettävä korsetti päälle , että kykeene kasassa pysymään.
Jessus ja johanneksen omenat....kaikkea muuta jo odotinkin , mutta ylläri oli täydellinen mallin" kohdalla.... että pornotähti'***** Apua pidelkää minusta kiinni. Takertuu tuolin jalkaan ja tasapainottelee toisen käden varassa ja toinen käsi naurusta kipeytyneellä vatsallaan... UHUU... ei tätä kestä enää:::::))))))
sä osaat kirjoittaa. En olis kyllä uskonut.
Hauskaa tajunnanvirtaa. Mielummin luen noita juttuja (jos siis tänne oikeasti sattumalta eksyn), kuin Max-lifen sinänsä sympaattisia pieteettejä.
et kukaan jaksaa lukea tällaista "soopaa". Mut hyvä jos kelpas.
Sunnuntaiaamu ja Kallen herätys on aivan kauhea. Hän herää kuristavaan tunteeseen kaulanympärillä ja mielikuvaan tuosta kauheasta tapaamisesta sen "zombien" kanssa. Lakanahan se vain oli, mutta puistatus kulkee silti läpi Kallen kehon. "tsiisus sentään, mikä olento!"
hampaiden pesu tuntuu hyvältä ajatukselta ja samalla Kalle pullistaa hauistaan. Eihän se vatsakaan mikään six-pack vielä ole, mutta ehkäpä sitten joskus.
Tämänpäiväiset treffit arveluttavat ja ehkäpä aiheesta. Millainen kotka se Tiina olisi, näin niinkuin lintubongarin silminkin katsottuna. Se oli kyllä ollut täpärä pelastus. Ottaakohan sekään enää yhteyttä, no ei olis väliksi kyllä.
Nyt ravintolan edessä odottelevalle Kallelle tulee hurjia mielikuvia tuosta tulevasta tapaamisesta Tiinan kanssa. Mutta ne kaikkoavat hetkessä, kun eteen astuu Tiina. "Moi, mä olen Tiina" sanoo tuo aivan uskomattoman kaunis nainen. Siis todellakin missiainesta, miettii Kalle ja sopertelee.."Moikka, mä olen siis toi Kalle." Hetken on hiljaista ja Kalle avaa suunsa lähinnä sisäänhengitykseen, mutta siinä samalla saa pyydettyä Tiinaa sisälle ravintolaan.
Tunnelma on hieman kuivanoloinen, joten Kalle kiirehtii kyselemään, josko tilattaisiin drinkit tai jotain. Tiina ei välittänyt alkoholista, mutta vettä ottaisi kyllä. Kalle tilasi siis vettä molemmille ja ruokalistaan syventyessään hän kertoili välillä itsestään ja työstään.
Tarjoilijan tullessa Tiina tilasi kasvinruokaa, koska hän oli vegaani, mutta tämän kerran hän voisi katsella, kun joku syö kuolleita eläimiä. Eihän Kallen olisikaan edes pihviä tehnyt mieli, varsinkaan, kun se olisi kellunut viherpippuri-kermakastikkeessa ja höystetty valkosipuliperunoilla...Ei, siis Kallehan ei siis pihveistä enemmälti pitänyt. Siipä Kallekin tilasi kasvisvaihtoehdon. Tiina peräti hymyilikin hieman siinä vaiheessa, tai sitten se oli vain sen kaalihöystön aiheuttamia kaasuvirtauksien nipistelyjä. Kalle joutui elämänsä tenttiin ja kysymykset olivat kaikkea luonnonsuojelusta ja ydinvoimasta kosmisiin voimiin ja parantamiseen.
Seuraavaksi kyselyn alle tuli Kallen suhtautuminen lapsiin ja eläimiin. Nyt alkoi Kallella alahuuli täristä. "Ei helvata tällaista aikuinen mies kestä."
Ruokailun päätteeksi Tiina kiitti ja ilmoitti, että turha kysellä pääseekö vierailulle. Hän ei "anna" ekoilla treffeillä kenellekkään. Onneksi järki puuttui peliin, ennenkuin Kalle ehti tokaista ääneen "Olet sitten neitsyt siis vielä...." huh huh pelastuimpas miettii Kalle ja tilaa Ison tuopin kun viimeinkin tuo Tiina on poistunut pöydästä. "No olenhan minä sellainen lintubongari ainaskin...Kaikenlaisia räkättejä sitä lentääkin...hahaa! Tarjoilijaa!!!
....tuo Tiina oli vielä niitä "nuoria" ehdottomuuksia edustava uusioajattelija.... ehkä ...sanoisin ,jopa ehkä siitä vielä kehittyvä.
No tuon toki saattoikin jo arvata ,että törmäyskurssi siitä syntyisi kahden eri maailman kohdatessa. Kutkuttaa vieläkin sisuksissa ,kuinka tuosta saattasi irrota kunnon repliikkiä ja mites Kalle alkaisi miettimään noita elämisen arvomaailmaan kuuluvia suuria juttuja.
Totisinta totta ,että Kalle on nyt joutunut avartamaan jo niin perusteellisesti omaa "pientä" ajattelumaailmaansa, että olisi kohtuutonta odottaa kerralla koko värityksen muutosta.
No .... varmaankin Tiinuskakin oli (mahdollisesti) jo takkiinsa saanut ja siksi nykäissyt neiseellisen kehyksen itselleen.
Kiintoisaa ,mikä mahtanee olla seuraava bongaus" Kallen treffeillä.
Tässä ollaan koukussa ...se on nyt Chatti rompskut saatava....
...miettii markkinoita....
Tuleeks tästä romaani?
da Vincin kosketus siellä prosesissa.
Älä nyt häiritse sitä joutavilla kommenteillasi. Tyyppihän heittää parhainta juttua, mitä täällä on koskaan nähty!
En ole todellakaan koskaan kirjoittanut tänne tällaisia, koska mun selitykset on pitkiä ja jaarittelevia muutenkin ja jo alkuun tuli riittävästi kommentteja täällä vastaan näistä romaanin tuottajista. Olin todellakin sitä mieltä, ettei kukaan jaksa lukea muutamaa A4 tällaista "soopaa".
Siinä mielessä olen avoin vaikutteille, että tarina elää koko ajan ja sen taustalla kulkevat hahmot saattavat nousta mukaan, tai jäävät pois. Koskaan ei voi tietää.Katsellaan, jos on aikaa, vai mitä?(C, mun mielestä tää ei ole parasta pitkään aikaan, mut tää oli hieman toisenlaista.)
mulla on taipumus mennä äärimmäisyydestä toiseen monellakin tapaa.
Mutta oikeasti. Osaat kirjoittaa ja ilmaista itseäsi todella monipuolisesti ilman mitään rajoitteita.
Kyllä sinusta joku tappelus-kaveri voi tuota menoa kehittyä jonnekin, usko huvikses!
Haluaisin kommetoida vielä, ettei jää VääriNperisillekään nurinkurista mielikuvaa...
Omanlaiseni ajattelu vaikuttaa joskus piikikkäältä, vaikka se ei sitä tarkoituksella olisikaan.
Siteeraan erästä Sanataiteen Mestaria muutaman vuosikymmenen takaa, häntä, joka opetti aakkosten taikaa aloittelevalle sadunkertojalle:
"Voidakseen kirjoittaa koko persoonallaan, on luettava, koettava tai kuunneltava -enemmän kuin lukija."
Mitä tarkoittikaan suurnainen? ;D
JenniJoutava
...Jermuxi...olen melkein sanaton.:)
Silmieni edessä suurella mielikuvituksellani näen Kallen ja Tiinan ravintolassa tunnelman huokuessa sanoinkuvaamattomasti.:)
Hitto sinua Jermu...sinä olet todella HYVÄ tarinankertoja.:)
*koppaa Jermuxin poskista kiinni ja moiskauttaa suutelman suulle* :)
Mutta omat vastaukseni omat hyvinkin samanlaisia. Jos olet jo valmiiksi iloisella mielellä, niin otat vastauksen vain minun kiusoitteluna. Jos olet huonolla tuulella, saattaa vastaukseni tuntua aika ankeilta.
Kirjoitin hieman epäselvästi, kun selitin alussa.. Tarkoitin tämän vuoden alkua ja myös noita ainaisia negatiivisia kommentteja esim; Millanixin saduista. Kaikki ne sadut ja tarinat mahtuvat tänne, mutta ne eivät aina mahdu ihmisten mieliin.
Tuohon suurnaisen viisauteen sisältyy mielestäni viesti ns. "opettajan" vastuusta. "Opettajan" tulisikin tietää enemmän kuin oppilaansa alussa. Hänen tulee luoda mahdollisuus siihen, että oppilas oppii ajan mittaan opettajaansa paremmaksi.
Minä en ole opettaja, minä olen se oppilas joka menee eteenpäin.
Jermuxi, Mikkijätkä ja tappuluspukari
Koko ajan täällä kirjoittelemassa. Nyt on mun vuoro käyttää näppistä. Niin, kiitosta vaan kehuista. Tavallisena lukija ja tappajapakteerina sanoisin tuota sepustusta vain toisenlaiseksi. Ei parempi, ei ehkä huonompikaan. Se vaan on.
...mene...uhallakin jo heti aamusta kimpussasi.:)
Älä ole vaatimaton, tarinasi on HYVÄ.:D
Oli tosi hauskaa luettevaa...
Näin jo itseni siinä monessa kohtaa!
Jatkuuko Kallen tarina?
Yleisöxin pyynnöstä, kaikkien kiusaaminen saattaapi jatkua..ööö, tota jooo.
Maanantaiaamu ja Kalle on hieman kohmeloinen. Pelkotilat ovat kadonneet ja ehkäpä niiden poistumiseen lääkityksenä otetut oluet ovat olleet syynä tilaan. Parempi kuitenkin kohmelo, kuin ekotiukkisvihreän tai sen munahaukan ahdistavassa syleilyssä. Mahtais olla oikea kuoleman joutsenlaulu miehisyydelle, jos sellaisten kanssa tuolla hengailee, miettii meidän Kallemme ja pukee merkkipukuaan päälle.
Töissä Merja on aika hiljainen ja Kalle uskaltautuu hieman asiasta kyselemään.
"Ei mulla mikään oo..Sulla on kuulemma nykyään meno päällä, kertoili tytöt tuolla aulassa" Vastailee Merja. "Ööö, tota mullako menoa. No eipä liiemmin ja sit mun kyllä pitäis sanoa siitä exä-jutustakin sen verran, että se on tainnut tulla toisiin aatoksiin, mut mä en ole. Itsehän se lähti, mut nyt se pommittaa noilla puheluilla koko ajan tänne ja himaan...Nii, että vaan tiedoksi sulle." Merja ei vastaile oikein mitään ja Kalle poistuu hänen huoneestaan ja ei huomaa, kuinka Merjan ilme on jo paljon kirkkaampi.
Meilissä on taas viestiä siltä Tiinalta..Kiittelee hienosta ruokahetkestä ja siitä, että Kalle on niiiiiiiiin huomaavainen ja ei vaikuta ollenkaan niiltä tavanomaisilta vonkaajilta. Lisäksi viestissä on puhetta lapsista ja asettumisesta aloilleen ja sitä tarinaa jatkuu aina hääkakkuhaaveisiin asti.
"Ei helvata, yksi safka ja toi on näköjään jo menossa avioon..voi pahvi, kuinka tänkin klaarais silleen ystävälliseti nyt????" Kallen päässä surisee nyt kohmelo ja pieni epätoivokin. Eihän näissä treffeissä näin pitänyt mennä, mutta yksi asia oli selvä. Kalle ei ollut valehdellut työstään ja elämästään mitään. Miksipä olisikaan, kun yksin tällä hetkellä kuljeskeli. Exän painostus olisi kyllä saatava jotenkin loppumaan, mutta mikähän siihenkin sitten auttausi. Jos sille laittaa liikaa skeidaa faaniin, niin se suuttuu ja sit on todella vaikeaa poikien tapaamisten kanssa. Parempi olla ihan hissukseen nyt, miettii ystävämme Kalle.
Hän ei ole huomannut, kuinka Merja seisoo ovella kahvikuppi kädessä ja katsoo häntä hiljaa.
"Ai sori, olin vähän ajatuksissani...öö tota sori se lounasjuttu, kun mä vain ajattelin, et jos sä olisit lähtenyt...en mä niinku mitään takaajatuksia...en siis halunnut mieltäsi pahoittaa...öö tota, siis silleen." Nyt on Kallella soperrusvaihde täysillä ja puheesta ei meinaa saada tolkkua.
"Ei se mitään, tällä viikolla mennään sitten lounaalle....tai jos sulle ei ole kiirettä, niin voitaishan me mennä vaikka joku iltakin jonnekkin..Mut sulla taitaa olla nykyään aika kiire...." Sanoo Merja. "Eikä helvatassa ole kiire, tai siis on kiire mut vaan töissä. Ei mulla muuten mitään ole..tai siis silleen. Kalle saa onneksi sanottua nyt jotain järkevääkin ja Merja poistuu hymyillen. "Helkkarin naiset, ei noista saa tolkkua" , miettii Kalle Taipale.
noin se vaan peruseronutkin alkaa ..kehityy..
(ups. toi kehit... olikin kielettyä...)
Voi voi ...oisko se sittenkin toi Merja se KOHTALO...TAAS MENEE SYVÄLLISEKSI....
.....JATKOA JA VÄHÄN ÄKKIÄ.....
Vieppäs koko sepustus kustantajalle....heh hee
Maanantai-ilta ja sätti täynnä jo tuttuja nikkejä, mutta ei sieltä enää oikein asiaakaan tahtonut saada irti. Samanlaista jaaritusta muutamia tappeluksia lukuunottamatta.
Treffipalstalla ei mitään uutta ja sekin tuntuui olevan Kallelle pienoinen pettymys. Enää ei tavallinen vajaa nelikymppinen terve mies ole mitään. Ei vaikka kuinka laittais "omillaan toimeentulevaa ja menevää". Mikä tätä maailmaa vaivaa. Haluaako kaikki naiset olla ikuisesti sinkkuja, miettii Kalle katkerana.
Tiistaina on pakko käydä pankissa, koska on pakko katsoa tilin saldo ja vaihtaa dollareita uutta Jenkkilän matkaa varten. Toimiston Merja voisi tietty hoitaa sen rahanvaihdon, mutta toimistosta on hauska ponnahtaa välillä pihalle ja onhan siellä aina hauska jututtaa tuttua pankkineitiä, sitä Leenaa. Kalle saa hetken mielijohteen ja ostaa Leenalle suklaarasian, viinipullon ja kukkia. Leenan apu on ollut kieltämättä korvaamatonta, mutta onhan se niinkin, että yrittänyttä ei laiteta...paitsi sätissä.
Kalle marssii pankkiin ja pääseekin pian luukulle.
Siellä Leena on aivan naama punaisena, kun kaikki lahjat ovatkin hänelle..." Mitäs sinä Kalle nyt...voi ei...Siis älyttömän ihania..halaisin, mut sit taitais toi pomo suuttua..on sen verran jo nytkin naama nyrpeenä..Niin niitä dollareita. Taas olet sitten menossa." "Joo tarttee lähtee. Eihän tää pitkä reissu ole, muutama päivä vaan. Hyppää kuule Leena siivelle ja lähde pienelle lomalle??" "En mä mitenkään nyt vois, mut äläs sinä Kalle rupee houkutteleen liikaa, tiedä vaikka joku päivä tulenkin.." näin vastailee Leena ja heidän on pakko sanoa heipat, kun jono alkaa kasvaa selän takana.
Hyvillä mielin poistuu Kalle pankista dollarit mukanaan. Ennen sunnuntaita ehtii vielä vaikka mitä, miettii Kalle samalla.
Perjantaina Kalle lähtee taas baanalle ja suuntana on vanha tuttu tanssiravintola. Lasse on luvannut tulla jossain vaiheessa paikalle kanssa.
Vaatteet on viimeisen päälle ja Kalle täynnä tarmoa. Pieni pullistus hauista peilin edessä ja menoksi. Jessss!
Ilta on alkuun aika hiljainen ja vakkariparit siellä parketilla pyörivät toistensa kanssa. Lassea ei näy, mutta sitten näkyy jotain aivan muuta..Leena on tullut parin kaverinsa kanssa kapakkaan juhlimaan syntymäpäiviään. Kalle ei hukkaa sekuntiakaan vaan singahtaa mielestään illan kauneimman daamin luokse. "Siis ehkäpä pienoinen, jotten sanoisi todella fantastinen ylläri" sanoo Kalle Leenalle. " Sunhan piti olla Jenkeissä!" toteaa Leena, mutta näyttäen iloisen yllättyneeltä.
Kalle selvittää aikataulun ja muu porukka saa kuulla Kallen lahjatempusta ja samalla he siirtyvät pöytään istumaan.
Aika kuluu nopeasti, liiankin nopeasti Leenan kanssa tanssiessa ja nauraessa. Kalle tarjoilee koko pöydälle kierroksen toisen perään ja ilta on todella onnistunut, mutta sitten on auttamatta kotiinlähdön aika ja Kalle ei halua nyt mokata tätä tilannetta. Hän päättää jättää kyselemättä mitään saatolle lähtemisestä. Leena kysyy, jos kysyy jotain. Olkoon hänen päätös.
Pienoinen pettymys onkin luvassa, kun Leena ilmoittaa koko tyttöporukan lähtevän samalla taksilla eri suuntaan, mutta pikkuisen katkeraa kalkkia neutraloi se suudelma jonka Kalle saa.
Tsiisus, tässäkö oli kaikki, miettii Kalle nauraen mielessään kotimatkallaan. Yksi suukko ja itseasiassa sehän muuten riittää...
Oooh! Romantiikkaa!!
Lisää, lisää janoisille kuluttajille :D
JJ
Voi Jermu, olen sanattoman hämmennyksen vallassa.
Mistä olet tämän 14.b jutun keksinyt?
Muistoja, muistoja... silloin kun olin nuori ja nätti :).
Enpäs tiedä olisko se tarinan loppu sellainen, ehkäpä, kukin saa tehdä omat johtopäätöksensä.
itsehän puhuit muistoista. Ehkä ne onkin just niitä, tai sitten vain lähdeteoksien aiheuttamaa harhaa. Okei, sulle laitan yhden hymistyksen, mutta älä ylpisty.
Kallen työmatka oli mennyt hyvin. Yllätyksenä oli tullut Merjan mukaanlähtö reissulle ja Kallen mielestä se olikin kruunannut koko matkan.
Osaston pomo oli määrännyt Merjankin mukaan, koska siellä on suunnitteilla uusi pieni paikallistoimisto tätä projektia ja mahdollisia uusia töitä varten.
Päivisin he olivat kiireisiä omissa töissään, mutta iltaisin heillä oli aikaa käydä yhdessä tutustumassa kaupunkiin. Samalla he kyllä tutustuivat paremmin toisiinsakin ja viimeisenä aamuna kanssakäyminen oli sen verran läheistä, että aamupalakin hotellin aamiaispöydässä meni silmiin tuijoitteluksi.
"Ei helkkari tästä kuitenkaan mitään tulisi", miettii Kalle vanhoja periaatteitaan. Kuormasta ei siis ikinä milloinkaan saisi syödä. Kuinka siis jatkaa tässä tilanteessa???
"No kyllä se asia vielä selkiintyy, kunhan aikaa kuluu. Ehkäpä hän pitääkin vain ystävänä, eikä sitten muuta. Ei kyllä kannata lähteä nyt sähläämään mitään epätoivoista.."
Näillä mietteillä Kalle jatkaa työpäiväänsä, mutta jotakin puuttuu siitä innosta, mikä viime viikon työmatkalla oli pinnalla. Merja ei ole sanallakaan maininnut reissua, joten ehkäpä ollaankin sit vain kavereita. "Joo, niin sen on oltava..Onneksi en mokannut tässä tilanteessa. Olis ollut vuosisadan mokaus"
Kalle painelee ulos hätäapusätkän kanssa. Ei hän varsinaisesti polta, mutta joskus kriisitilanteissa, se auttaa. Ja olihan tässä kriisi lähellä, tuumii hän. Todella lähellä.
Merjakaan ei saa oikein töitään käyntiin. Jenkkilän matka oli ollut loistava yllätys ja Kallekin oli aivan fantastista seuraa. Ystävällinen ja kohtelias, niinkuin aina...mutta ehkäpä jotain muutakin..äsh..ei se kuitenkaan, kun sillä on niin paljon muuta. Parempi on olla puhumatta koko jutusta, miettii hän. Menee vaan hyvä työkaveruus pilalle. Kalle on kuitenkin yksi parhaista tyypeistä täällä....
Jermu kiltti,
voisitko tehdä jonkilaisen aikataulun milloin uusi osa aina ilmestyy.
Tällä hetkellä täällä joutuu roikkumaan ja odottelemaan uutta osaa. Kaikki muut duunit jää tekemättä. Miekii alan olla ihan vakkari jo, ei piäse ees ulos ennää:(
Naisia alkaa kyllä nyt pyörimään Kallen ympärillä niin paljon, että saas nähdä miten lopuksi käy::))
*odottelee uutta osaa miettien miten kiva ois saada lottovoitto*
Ja joka tapauksessa tarina onpi kohta kerrottu. Katsellaan.
Siis kevyesti rasittavaksi on muuttunut se Tiinakin siellä meileissään. jos tuollainen puhe ei ole vonkaamista, niin ei ole mikään. Lupailee jo laittaa karjalanpaistitkin seuraavalla kerralla valmiiksi omassa keittiössään ja kynttiläillallinen viinin kanssa. Jumankauta, noin ne alkaa arvot muuttumaan, kun on tärkeämpääkin asiaa elämässä. Kalle tuhahtaa ja tietää tarinan jatkot. Naimisiin ja kaksi lasta ja johan alkaa komentelut uudelleen ja ruokavaliot kanssa. Ei tällainen tavallinen suomalainen mies millään lantuilla kulje. Ei helvata. Nyt tarttee tulla stoppi tohon jollotukseen.
Sieltä oli tullut viestejä "haudankin" takaa oli sekin Malla vähän ihmetellyt Kallen katoamista pöydästä. No eihän tässä montaa viikkoa ollut mennytkään, kun se munahaukka huomas seuralaisen kadonneen. Hähhää!
Netissä ei ole mitään ihmeellistä. Sipakka nainen siellä pitää omaa peliään, mutta monet mieshahmot ovat alkaneet jo ylelläkin kertoilla, ettei se hahmo olekkaan ihan sitä, mitä hän on itsestään kertonut. No siinähän kyntään kaskea, onhan täällä noita huiputettavia pilvin pimein.
Sinkkusätissä ei tunnu olevan ketään, vaan kaikki on valittamassa kaiken tylsyyttä ylellä.
Voi helvata, pitäisköhän lähteä ihan oikeasti ulos, miettii Kalle ja ajelee fillarillaan pitkin katuja. Hän pysähtyy autoliikkeen kohdalle ja alkaa katsella autoja. Ihme tapahtuu ja myyjäkin tulee peräti 5 minuutin päästä kyselemään Kallen mielenkiinnon kohdetta.
Yksi kiinnostava auto löytyykin ja hinta on aika kallis, mutta Kallea kiinnostaa kovasti kyseessä oleva auto. Kauppamiehenä Kalle antaa ensin myyjän puhua potaskaa aikansa ja sanoo sitten vasta hintatarjouksensa. Myyjä menee melkein kyykkyyn Kallen räväytyksen edessä. No tässäpä onkin mainio tilanne verestää taitojaan kaupanhieronnassa, miettii Kalle ja tarjoukset ja tinkiminen jatkuvat. Ne jatkuvat siihen asti, kunnes Kallen kännykkä soi. "Mitäs Kalle?" Kyselee osaston päällikkö. "Eipä kummempia, autokaupoilla. Meinasin ostaa auton." Vastailee hän. "Tota, pistä kuule autokaupat jäihin, mulla on sulle uutisia. Sun ois ehkä syytä tulla nyt heti käymään toimistolla. Johtoryhmä tulee kanssa. Hopi hopi Kalle! Naurahtaa pomo ihan hyväntahtoisesti". "Johtoryhmä, voi perskeles" sihahtaa Kalle Taipale.
Olipas taas rentouttavaa luettavaa työpäivän päälle.
Ja jos ehdin, niin toivottavasti tarina saa "arvoisensa" lopun??? Koko ajan on puhuttu Kallen paluusta, entäs Kallen tuho, entäs Kalle huipulla? Kuka niistä kirjoittaa?
huh, kerkesinpäs takaisin.
ilokseni tarina oli yhä tallessa ja jatkuu.
*pohtii millaista autoa kalle katselikaan*
SINÄ !!!!!!!!!!!!
olet palstan Kalle asiantuntija ;-)
....käsi poskella....Kalle vaikuttaa jalat maassa olevalle ja ei seonnut edes lottovoitosta ja vaikka naiset piirittävätkin jo Kallea niin näkyy kykenevän pitään pintansa......
Pohtii....jos Kalle rakastuisi korviian myöten ...se voisi ,,,,saada aikaan draamaa....
huh....
jotain siinä kyllä täytyy tapahtua)))
Kalle aukaisee silmänsä pienen mietintähetken jälkeen toimistossaan. Kaikki on jotenkin uutta koko ajan. Moni asia on hänen elämässään muuttunut ja suurin osa muutoksista on ollut pelkästään positiivisia. Joitakin vaikeuksia tämä pieni "uraputki" on tietty tuonut, mutta nekin kompensoituvat Kallen ammattitaidolla ja vuosien kokemuksella. Ehdottomasti tärkeintä hänelle, oli havaita olevansa vielä tarpeellinen sekä työssään, että muutenkin.
Pojilta oli tullut juuri viesti. Kesälomalla he viettävät 2 viikkoa Kallen kanssa. Tätä ei ollutkaan pitkään aikaan tapahtunut ja oli todella hyvä uutinen Kallelle. Ehkäpä asiat alkavat nyt luistaa.
Kalle nostaa katseensa toimistonsa seinälle, jossa on koivuhalko. Siinä on kaiverrettu pieni kilpikin. Se on Lasselta ja muilta työkavereilta. "Pidähän porukka kurissa ja Herran nuhteessa: Häjyyt"
Tuosta halosta onkin riittänyt kerrottavaa asiakkaille, koska kaikki tietty ovat siitä kyselemässä. Se oli saapunut pikapakettina ja sekin oli ollut oikea sekasotku, ennenkuin halko löysi perille toimiston seinälle kunniapaikalle. Onkohan tuo maailman arvokkain koivuhalko, miettii Kalle ja naurahtaa...
Nykyinen hetki Atlanta, U.S.A.
Kirjoitus keskeytyy, kun naisääni huhuilee Kallea aamupalalle. "Kallee, tulehan nyt syömään. Tein tuoreita sämpylöitäkin. Huhuu, ootsä tietsikalla?"
"Joo, mä olinkin just lopettelemassa."
Vieläkö sä kirjoitat Kallen tarinaa tonne "Hakkuuaukealle"? Entäs jos joku tunnistaa sinut?"
"Eihän sillä ole mitään merkitystä tunnistaako joku minut, sehän on vain tarina tai silleen. Okei mä suljen tän koneen nyt."
Kalle tallustelee aamiaispöytään. Aurinko paistaa lämpimästi ja olo on todella levollinen.
Kallesta tuntuu melkein uskomattomalta, että hän on täällä. Joskus hän herätessään vieläkin pelästyy sen olevan pelkkää unta. Se kestää vain sen sekunnin murto-osan, mutta silti se tunne on aina yhtä peloittava. "Mikään ei olekkaan muuttunut paremmaksi...."
"Kahvia ja tuoreita sämpylöitä, kukaan ei ole koskaan tehnyt minulle tällaista aamulla...Kiitos " Sanat kuristavat Kallen kurkkua.
Merja katsoo Kallea ja taputtaa hellästi Kallen kättä. "Noh Kalle, syödääs nyt".
uskomatonta.
kyllä jermu sinä olet sitten...:D
*hymyilee ja silmäkulmaan ilmestyy yksi uusi naurunryppy*
...nieleskelee ja simissä sumentuu. Joku roska varmaankin ...
....menee peseen silmiään raikkaalla vedellä...
....soittaa virtuaaliseen kukkakaupaan....
..................................................
Mikähän mä nyt olen..Aikamoinen kiusanhenki ainakin. Kjäh!
Sieltäpäinhän se Kalle on kotoisin ja nyt tarttee viitata ruutuun.. Joku tietty miettii, että mistäs moinen tarina on tullut. Sen verran paljastan, että lähdekirjallisuutena on tietty olleet: Käsitekniikan Maailma, Kotidrinkki ja Iltatörkylehden ihmis-susipalsta. Lisäksi juoruja, huhuja, vedonlyöntejä ja muistoja. Tätä kaikkea sopivassa mittasuhteessa. Kiitos Anonyymi.
....sun kans JURMUKKA!!!!
Käyttää *käsilläpuhumista*, jota täällä ei etiketin mukaisesti saisi käyttää. Luki muuten tuonkin etiketistä , ettei edes jatko juttujakaan ole etketillisesti fiksua kirjoittaa ,kun se aiheuttaa liikaa keskittymistä ja pohdintaa.
(on minun pakko saada nauraa ja tehdä vaikka mykkäkielisiä harjoituksia )...kierii pitkin lattiaa ja esittää itsekseen perfomanssia.
Että nyt ottaa päähän, johonkin avolohkoista, kun ei voi eikä saa kirjoittaa ihan aidosti tai sillai niikuin lifessä, nyt komentin ilmaisisin.
Lue se kukkalähetyksen mukana tullut pieni lappunen:-)
Tuu tuonne virtuaalikahvilaan,laajakaistan tien päähän, siellä on hengentuotteiden kokoontumis- kokous ja ........
Tässä yksi viisaamman ajatus:
"Jos minä pystyn siihen,pystyt sinäkin."
Jesse Jakson
Kiitos itsellesi teit Miehen Työt.
Kiitos!*sanattomana*