Metsään menee...

Johtuneeko siitä, että syyttäjän tähtitodistajan suhteen on ongelmia:


Tutkimus: Auerin pojan havainnot mahdottomia

Auerin poika kertoo kuulleensa murhayön tapahtumat oven läpi. Puolustuksen tilaaman tutkimuksen mukaan havaintojen muistaminen on mahdotonta. Koehenkilöt tunnistivat kuulemastaan vain sattumanvaraisia ääniä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lapsi ei kykene havainnoimaan monimutkaista tapahtumasarjaa pelkästään kuulon varassa. Anneli Auerin puolustuksen tilaaman tutkimuksen tarkoituksena on kyseenalaistaa Auerin pojan kertomus surmateosta.
Auerin poika kertoi vuonna 2011 tehdyissä oikeuspsykologissa haastatteluissa kuulleensa Jukka S. Lahden murhayön tapahtumat neljän metrin päähän suljetun oven taakse. Poika, joka oli tapahtumahetkellä 7-vuotias, kuvaili yksityiskohtaisesti muun muassa veitsen nostamisen pöydältä, veitseniskut ja kasettinauhurin käytön.

Satakunnan käräjäoikeus kuuli toissaviikolla syyttäjän todistajana keskusrikospoliisin äänitutkija Tuija Niemeä. Hän mukaansa surmayön tapahtumat pystyi kuulemaan lastenhuoneen oven läpi.

Tuoreen tutkimuksen tehnyt soveltavan psykologian professori Pekka Santtila Åbo Akademista testasi, kykeneekö lapsi vastaavassa tilanteessa ymmärtämään kuulemaansa.
"Rakensimme tilanteen, jossa oli samat elementit kuin pojan kertomuksessa. Koska testasimme alaikäisiä, testin luonne ei saanut olla väkivaltainen. Niinpä esimerkiksi veitsellä iskettiin vesimelonia", Santtila kertoo.
Tutkimuksessa selvitettiin pienen koeryhmän havaintoja. Ryhmä koostui 33 seitsemänvuotiaasta ja 40 aikuisesta.
Santtila nauhoitti tutkimusapulaistensa kanssa pojan kertomusta vastaavan tapahtumasarjan. Nauhoitus tehtiin Auerin asuntoa vastaavassa tilassa. Tapahtumat äänitettiin kahdesti, ensin ovi täysin auki ja sitten ovi raollaan.
"Halusin luoda mahdollisimman objektiiviset olosuhteet, joten tapahtumia ei äänitetty oven ollessa kiinni", Santtila perustelee.

Nauhoitus tehtiin keskusrikospoliisilta lainatulla keinopäällä. Ihmisen päätä muistuttavan laitteen korvissa on mikrofonit, joten sen nauhoituksesta voi havaita äänen suuntia.
Koehenkilöt kuuntelivat toisen nauhoituksen kuulokkeilla. Sitä ennen he olivat tutustuneet nauhoitustilasta tehtyyn videoon, jotta he ymmärsivät millaisesta tilasta on kyse.
"Kokeen ja pojan tilanteen ero ovat siinä, että poika tiesi, mitkä äänet olivat kotona mahdollisia", Santtila sanoo.
Tutkija kyseli nauhalta havaittuja ääniä kuvien avulla. Puolet vaihtoehdoista oli vääriä ääniä, joita ei kuulunut nauhalta.
Osa koehenkilöistä vastasi kysymyksiin heti, osa viikon päästä. Koehenkilöiltä myös kysyttiin mistä suunnasta tietyt äänet olivat tulleet.

Santtilan mukaan tulokset ovat yksiselitteiset. Keskimäärin koehenkilöt tunnistivat nauhalta kuulemistaan äänistä varmasti vain yhden. Se oli oven avautuminen ja sulkeutuminen. Muiden äänien tunnistaminen oli sattumanvaraista.
Tulokset olivat samanlaisia myös niillä testatuilla, joita kyseltiin havainnoista heti kuuntelukerran jälkeen.
"Tässä ei ole siis kyse muistiongelmasta vaan havainto-ongelmasta. Eivät lapset eivätkä aikuiset ymmärtäneet monimutkaista havaintomaailmaa", Santtila kertoo.

lähde: Helsingin Sanomat

Naurettava tutkimus. Ei veitsi paljon ääntä pidä melooniin upotesaan ja meloni ei huuda kivusta.

Tuo Valkaman kommentti taas liittyy VAIN lasten kertomusten salaamiseen, typerää vääristelyä annulisteilta.

"Vaasan hovioikeus hylkäsi alkuviikolla syyttäjien vaatimuksen salata uutta näyttöä. Oikeuden mukaan osa oikeuspsykologisista haastatteluista on julkisia. Syyttäjillä on kuitenkin mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Siksi materiaalin virallinen salaus jatkuu ainakin 8. marraskuuta saakka. Syyttäjä Jarmo Valkama kertoo syyttäjien pohtivan mahdollista valitusluvan hakemista vasta lokakuussa oikeudenkäynnin päätyttyä.

Valkama ei oikeuden tauolla kommentoinut laajasti mediaan levinneitä tietoja.

– Sanon vain, että homma on alkanut mennä metsään."

Niin, luultavasti tarkoitti vain sitä halkoa, josta löytyi se ulkopuolisen DNA, että sitä kohti ollaan menossa.