taaperon syömisvaikeus

Tuossa tilanteessa kyllä veisin ehkä lapsen jo lääkäriin, jotta tulisi tsekattua ettei ole mitään fyysistä syytä siihen, ettei lapsi pysty (?) nielemään paloja. Lapsesi on jo sen ikäinen, että hänen pitäisi ehdottomasti syödä karkeampaa ruokaa, olisi pitänyt syödä jo pitkään. Suun lihakset tarvitsevat kehittyäkseen karkeaa ruokaa ja hampaillekin pureskelu on tärkeää. Suun motoriikan kehittyminen vaikuttaa myös puheen oppimiseen, joten kyseessä on aika tärkeä asia. Eikö neuvolassa ole sanottu mitään?

Jos lääkärissä todetaan, että mitään elimellistä syytä ei tuohon nestemäisen ruoan nauttimiseen ole, niin sitten ei kai auta muu kuin jättää se tuttipullo kerrasta pois ja odottaa, että lapsi alkaa syödä. Jos ei mitään fyysistä syytä ole, niin lapsi ei itseään nälkään tapa, vaan alkaa kyllä lopulta syödä ruokaa muutenkin, kuin nestemäisessä muodossa.

Ensimmäisenä tuttipullo pois. Jos lapsesi ei tuohon ikään mennessä ole saanut karkeaa ja nimenomaa kovaa pureskeltavaa ruokaa, hänen leukaluunsa ei kehity sellaisiksi, kuin mitä (hänen geeneillään) oli tarkoitus tulla. :)

Hänelle on vaarassa tulla eopämuodostunut purenta. Yleensä jo noin puolivuotiaalle, voi antaa käteen kovan ruisleivän kannan, jota hän voi jäystää.

Ne lapset, jotka syövät pitkään yksinomaan pehmeää ravintoa, joutuvat käymään läpi pitkät hampaiden oikomishoitoprosessit tai hampaita joudutaan vetämään pois, kun leukaperät ovat niin "surkastuneet" lintumaisiksi. Toki oikomishoitoja tehdään lapsille, joilla on ollut pureskeltavaa vauvaiästä lähtien, koska eihän vanhempien geenit aina sovi yhteen. Lapsi saa esim äidiltä pienen leuan ja isältä isot hampaat. ;)

Se mulla jäi vielä kertomatta että esim. jos Piltissä joka on tarkoitettu 12 kk:n ikäiselle on jäänyt esim. pala keitetyn herneen kuorta enkä ole sitä sileäksi haarukalla muussannut, lapsi alkaa kakomaan. Yleensä ruokailun alussa hän pitää ruokaa suussaan vähintään 6 minuuttia ennen kuin nielee jos kyse on lusikalla tarjottavasta ruuasta. Ensimmäiset 9,5 kuukautta pienet ruuankokkareet johtivat lähes päivittäin oksennusrefleksiin, nyt "vain kakomiseen". Näillä pienillä ruuanpaloilla tarkoitan esim. tuoretta mustikkaa, keitettyä hernettä, muusiin jäänyttä perunanpalaa. Nykyyän lapsi huitoo tai yrittää napata lusikan kädestäni jos yritän syöttää häntä. Viime aikoina lapsi on saanut ruuat enimmäkseen tuttipullosta, siis heinäkuulta asti ja paino on vihdoin alkanut nousta. Tänään on aika lastenlääkärille. Kerron myöhemmin mitä siellä sanottiin. Jos syömistä ei lasketa, lapsi on muuten ikäisensä tasolla muussa kehityksessä.

On hän saanut "karkeaa" ruokaa mutta lopetti sen syömisen keäkuun alussa kokonaan. Sitä ennen noin kuukauden karkean ruuan syöminen ei vaikuttanut mieluisalta mutta ajattelin että se menee ns. iän piikkiin. Myöskään isovanhempien lapsi ei anna syöttää itseään vaikka ennen mamma ja mummu siinä onnistuivat.
Se kanssa vähän mietityttää kun uusia sanoja ei ole tullut toukokuun jälkeen. Yhteensä lapsi käyttää noin kolmeakymmentä sanaa. Olen muutamia kertoja ottanut tuttipullon kokonaan pois käytöstä mutta niinä päivinä lapsen vatsaan ei ole päätynyt lopulta ruokaa eikä nestettä seitsemään ja puoleen tuntiin lisäksi yöunien aika 12 tuntia. Kokeilut ovat päättyneet minun luovuttamiseen. Nukkuminen on rauhallista, paitsi että lapsi kuorsaa. Kevään ja kesän aikana on ollut muutamia huutokohtauksia jotka päätyvät oksentamiseen päivä -ja ilta-aikaan. En siis ole varma, itkeekö lapsi siksi että tuntuu inhottavalta mutta huuto alkaa mielestäni ilman ennakkovaroituksia kuin tyhjästä.
Käytiin lastenlääkärin vastaanotolla muutama päivä sitten ja soivittiin käynti sairaalassa, siis pikakäynti ensi viikolle. Sen käynnin jälkeen laitan lisää viestiä

Noiden kolmen päivän aikana jolloin ruokaa maisteltiin, vatsaan taisi mennä vain muutaman millin kokoisia ruokapaloja ja luulin syömistilanteen alkavan parantua mutta ei. Sama meno kuin ennenkin jatkuu yhä. Parannusta ei ole tapahtunut eikä terveydenhuollon henkilökuntakaan ole ottanut yhteyttä.