Minulla on ennestään kaksoset, jotka syntyivät leikkauksella. Odotusaika oli halppo ja nyttemminkin lapset ovat kaikinpuolin ihania ja rakkaimpia ihmisiä minulle. Lasten isä ei kuulu elämäämme enää, mutta itse olen uudessa avioliitossa. Mieheni haluaisi kanssani lapsen, ja tavallaan minäkin, mutta...
Inhosin raskausaikaa, tunsin itseni möhköfantiksi.
Pelkään synnytystä aivan sairaasti, en ymmärrä miten ikinä selviäisin siihen liittyvästä kivusta.
Lisäksi pelkään kehoni muuttuvan erilaiseksi synnytyksen jälkeen, entä jos mieheni ei enää haluaisikaan minua.
Pelkään, etten jaksa enää vauvan kanssa, kun omat on jo kymmenvuotiaita ja itse olen lähes nelikymppinen.
Pelkään myös painon liiallista nousua, koska olen nytkin hieman pullea, en ylipainonen. Tietysti se on turhamaista, mutta olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja haluaisin näyttää synnytyksen jälkeenkin viehättävältä. Entä jos en onnistuisikaan pudottamaan painoa sitten?
Siis oikeastaan kaikki voisi tiivistää siihen, etten millään pysty kuvittelemaan selviäväni synnytyksestä elossa. Ehkä olen sitten niin paljon heikompi muita naisia, mutta kauhu siitä on niin painava, etten kerta kaikkiaan uskalla hankkiutua raskaaksi, vaikka kuin tekisi mieli.
Osaako kukaan antaa neuvoja?
Inhosin raskausaikaa, tunsin itseni möhköfantiksi.
Pelkään synnytystä aivan sairaasti, en ymmärrä miten ikinä selviäisin siihen liittyvästä kivusta.
Lisäksi pelkään kehoni muuttuvan erilaiseksi synnytyksen jälkeen, entä jos mieheni ei enää haluaisikaan minua.
Pelkään, etten jaksa enää vauvan kanssa, kun omat on jo kymmenvuotiaita ja itse olen lähes nelikymppinen.
Pelkään myös painon liiallista nousua, koska olen nytkin hieman pullea, en ylipainonen. Tietysti se on turhamaista, mutta olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja haluaisin näyttää synnytyksen jälkeenkin viehättävältä. Entä jos en onnistuisikaan pudottamaan painoa sitten?
Siis oikeastaan kaikki voisi tiivistää siihen, etten millään pysty kuvittelemaan selviäväni synnytyksestä elossa. Ehkä olen sitten niin paljon heikompi muita naisia, mutta kauhu siitä on niin painava, etten kerta kaikkiaan uskalla hankkiutua raskaaksi, vaikka kuin tekisi mieli.
Osaako kukaan antaa neuvoja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voima on se mitä tarvitset. Jos lapsi on se mitä te yhdessä haluatte niin miksette toteuttaisi sitä. Miehesi ei varmastikaan rakasta sinua siitä syystä miltä sinä näytät vaan sinuna itsenäsi. Miehesi ei myöskään varmasti lakkaisi rakastamasta sinua vaikka kehosi muuttuisi raskauden aikana etkä olisi heti laitokselta kotiuduttuasi entisesi.
Se, kuinka paljon painoa tulee, on kiinni sinusta itsestäsi. Jos syöt terveellisesti ja liikut paljon, painoa ei pääse kertymään. Ja vaikka olisikin raskaana, ei tarvitse antaa itselleen lupaa syödä kaikkea mitä tekee mieli.
Jos paino nousee n. 10 kiloa, reilu puolet siitä jää heti sairaalaan ja toiset 5 kiloa parissa kuukaudessa kun imetät ja käyt lasten kanssa kävelyllä.
Ymmärrän miestäsi, sinulla on lapset ennestään ja hänellä ei. Oletko sen lisäksi ajatellut että jos miehesi ei haluaisi sinua heti synnytyksen jälkeen hän ei ole välttämättä valmis jakamaan kanssasi loppuelämäänsä jos sinä et ole valmis synnyttämään hänelle lasta.
Tottakai synnytys on kivulias.. harva siitä selviää ihan yhdellä ponnistuksella=)mutta mieti sitä hetkeä kun saat pienen nyytin syliisi, eikö silloin unohdukin kaikki se kipu ja tuska minkä hänen vuokseen näit. Ja uskon että miehesi silmissä olisit viehättävimmilläsi sairaalassa: hikisenä ja punaisena teidän yhteinen lapsi rinnallasi.
Tutkiskele mieltäsi, keskustele ystäviesi ja miehesi kanssa asiasta..
Osaat varmasti tehdä oikeat ratkaisut sen suhteen mikä on tärkeintä sinulle.
Onnea!