Tiedän että olet ihastunut minuun. Minäkin olen ihastunut sinuun ja pahoillani siitä kuinka annoin erään tilaisuuden mennä ohi. Sillä hetkellä pelkäsin olevani liian läpinäkyvä, mikä on hullua koska juuri sellaista hetkeä olin odottanut koko päivän ja kauemminkin. Juuri sitähän haluan että näkisit tunteeni. Silti samalla pelkään sitä niin kovasti. On ollut piinaavaa miettiä miten ilta olisi jatkunut enkä ole saanut asiaa mielestäni. Olen viime aikoina jotenkin "aistinut sinut syvemmältä", nähnyt paremmin pinnan alle ja todella nauttinut sinusta, mutta nyt otit selvän taka-askeleen toimintani vuoksi ja tiedän, että minun on korjattava tilanne. En edes tiedä mihin pyrin tällä kirjoittamisella. Ehkä se vain selventää asioita pääni sisällä. Kukaan muu ei valtaa mieltäni niinkuin sinä. Olen täysin kykenemätön edes ajattelemaan ihastuvani johonkin toiseen vaikka olenkin sosiaalisesti aktiivinen ja liikun paljon erilaisten ihmisten kanssa.
Menikö tilaisuuteni?
kanssasionhyväolla
671926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Yksinpuhelua. Höpötustä.
Jos tiedät että hän on ihastunut sinuun niin kerro tunteistasi jollain tavalla, eihän siinä sen kummempaa! Miten olet oikein toiminut kun sait toisen perääntymään?
Meni..ellet korjaa ja ota tilannetta haltuun pian! Jos oot varma, anna palaa!
Minunkin kohdallani taisit mokata, mutta mieleeni tulee myös, ettet kuitenkaan taida olla varma toisen tunteista, koska miksi ihmeessä jätit toimimatta tilanteen tullessa..!?
Laita textari edes
Tilaisuuteen kannattaa tarttua, jos on oikeasti kiinnostunut ja toinen ilmaisee omat tunteensa ja laittaa itsensä ja sydämensä alttiiksi. Itse uskalsin ilmaista, koska en halunnut jäädä jossittelemaan. Harmi ettei ollut molemminpuolista ja nyt jatkan elämää vaikka hän huomiotani yrittää vielä kerätä ehkä itseään imarrellakseen..
Mitä pelkäät? Katseesi on ollut läpinäkyvää, tiedämme molemmat vaikka emme puhu.
Tule rohkeasti huomenna, pyydä vaikka lounaalle - tiedät tunteeni :)
Lopeta se jahkaaminen ja toimi. Hyvä siitä tulee.
Se vaan ei ole niin helppoa, sanoa/kertoa toiselle omista tunteistaan, varsinkin jos on kokenut elämässä paljon pettymyksiä! Epätietoisuus toisen tunteista on raastavaa, välillä näyttää siltä että tunne on molemminpuolinen ja toisinaan taas ei. Kunpa vaan omaisinkaan niin hyvän itsetunnon että uskaltaisin sinulle sanoa kuinka ihana mielestäni olet
Se tässä hullua onkin että merkit tunteistasi on niin selvät ja silti epäröin toimia. Samalla myös tiedän sinun tietävän tunteeni. Ei siis tavallaan ole mitään epäselvää koska molemmat tietää sen vain tuntee. Ja silti tosipaikan tullen epäröin. Sinä olet niin paljon edistänyt asian etenemistä ja minä idiootti menin sitä jarruttamaan ilman mitään kunnon syytä, peloissani. Toiminnan pelkoni kertakaikkiaan lamautti minut. Valitsin silloin täysin tyhjänpäiväisen vaihtoehdon sen sijaan että olisin saanut nauttia seurastasi. Enkä todella ymmärrä miksi!!! Se vain tapahtui että silloinen hetki meni ohi ja olen miettinyt sitä niin paljon että rintaa puristaa. Turha sitä täällä on märehtiä tiedän sen. Samassa tilanteessa olevia varmasti löytyy monia ja tunnistautuminen on toiveajattelua. Tilanteen korjaus tosielämässä sen sijaan on käynnissä ja se on nyt tärkeintä.
Mä oon ollu hieman samassa tilanteessa, mut olin se, joka selkeesti näytti tunteensa, pari kertaa suoraan sanoinkin ja kysyin, mitä toinen haluaa, mut jostain syystä se vetäyty pois aina viimehetkellä. Se oli hämmentävää. Ja toisaalta kipeää, kun en ollu varma leikitäänkö mulla vai onko toinen tosissaan, ja jos se on tosissaan niin mikä mättää. Ei oikein voinut tehdä mitään muuta, kun odottaa, koska ei toista voi kiirehtiä tai pakottaa. Loppujen lopuks oli vaan pakko päästää irti ja mennä eteepäin, koska se oli mulle aika hajottavaa. Epätietoisuus osaa olla hirveän ikävää.
Jos haluat, että jotain tapahtuu, niin kannattaa voittaa pelkos ja ottaa se yks askel, minkä tossa tilanteessa tarvii. Se saattaa olla pelottavaa, mut mikään ei etene jos sitä ei ota. Kukaan ei odota ikuisesti, surullista mutta totta. Ja vaikka tilanne ei ole sulle helppo, se ei varmasti ole myöskään sille toiselle.
Ja vaikka sä ajattelet, että sun tunteet heijastuu toiselle yhtä kirkkaasti kun sulle itelles, asia ei välttämättä ole niin. Ihmiset harvemmin osaa lukea ajatuksia, joten sanat ja teot auttaa tunteitten ilmasussa. Siks, jos sä ees puolittain torjut toisen, se saattaa tiiätkö aiheuttaa epävarmuutta, et tunnetko sä sittenkä mitään. En tiiä mitä on käyny, mut toi taka askeleen ottaminen kuulostaa siltä, että se on tulkinnu sun tunteita väärin ja tullu siihen tulokseen, että sä et tunnekaan sitä kohtaan mitään.
Toivottavasti saat tilanteen korjattua ja jotain kaunista syntymään :)
Kannustan sua tekemään hyvän palveluksen teille molemmille ja olemaan rohkea. Jos toinen on kerran tullut tavallaan jo torpatuksi, niin hänellä on todennäköisesti erittäin suuri kynnys lähestyä sua uudelleen. Rohkeutta ja tsemppiä!
Niin hienosti laitoit mun ajatukset tänne :) Ihan kun olisin itse joka sanan kirjoittanut!
Sun täytyy osoittaa sille toiselle osapuolelle kiinnostuksesi selkeästi seuraavan kerran kun kohtaatte. Pyydä vaikka ulos tai luoksesi käymään ja kerro rohkeasti tunteistasi! Jos hän on kerran selvästi osoittanut sinulle olevansa kiinnostunut niin käytöksesi on varmasti aiheuttanut paljon hämennystä. Älä anna hänen pettyä uudestaan.
Elokuun puolivälin jälkeinen tapahtuma ainoastaan hidastaa tutustumistamme paremmin, kutsuni olisi ollut luonteva tapa tutustua lisää.Toivon että voisimme olla luontevampia tavatessamme, tämä tosin vaikeaa kun on niin ihastunut että menettää puhekyvyn :) Lupaan kuitenkin yrittää.
Mullekin kävi samansuuntaisesti kuin sulle eli myöskin elokuun ;) puolivälin jälkeisen tapahtuman jälkeen tuntuu, ettei tilanne enää ole ollut ennallaan. Ensin ihastukseni kieltäytyi kutsustani, jonka jälkeen alkoi epäröidä enkä oikein tiedä kuinka suhtautua tällä hetkellä, joten yritän palauttaa tilanteen "normaaliksi" ja nyt tuntuu, että taidan jopa onnistua siinä. Toisaalta kaduttaa hyväntahtoinen pyyntöni, joka aiheutti kyseisen tilanteen ja kieltämättä pahoitin mieleni, mutta eihän mitään saakaan, jossei yritä ja olen ainakin yrittänyt, joten sitä ei ainakaan tarvitse katua :)! Jotenkin mietityttää, että miten jatko menee, sillä en uskalla yrittää uudestaan, jos taas kieltäydyt eli periaatteessa pallo on toisella osapuolella. Ihmettelen vain, miksei tarttunut tilaisuuteen, kun kerrankin oli mahdollisuus. Miksiköhän toinen torpedoi lisätutustumisen mahdollisuuden tai edes kieltäytynyt kauniisti eikä tökerösti vai eikö loppupeleissä kiinnostakaan riittävästi, mutta miksi ei sitten käyttäydy sen mukaan jatkossa..!? Inhoan ihmissuhdepelailua, joten taidan siitä syystä vetäytyä takavasemmalle kohtapuoliin, argh!
Täälläkin yksi, jolle kävi niin elokuussa, että tutustuminen ihastuksen kohteeseen hidastui. Olin tosin hieman ujo aina, kun hänet näin, joten enpä mä hirveesti oo häneen ehtiny koskaan tutustua. Sääli, koska olin (ja olen edelleen) tosi ihastunut. Toisaalta, ehkä mä usklataudun joku päivä moikkaamaan häntä töihin.
Minne päin menee?
Keskisuomeen...
:/
Se minun todella on tehtävä. Siitäkin huolimatta vaikka olisinkin tulkinnut hänet väärin (toisen pään sisään kun ei voi kaikista merkeistä huolimatta mennä), minun on itsenikin takia selvitettävä tämä. Kemia välillämme vaan on niin vahva ettei edes ihastuksen huuruisena voi sellaista vain kuvitella. Hän ei myöskään vaikuta pelurilta joka vain testaisi minua. Ja niin, myönnän että se epävarmuuteni tässä esiin koko ajan tulee kun mietin näitä. Se mitä kävi oli yksinkertaisuudessaan että järki vei minut erisuuntaan kuin sydän. Taisinpa nyt oppia kumpaa kannattaa kuunnella.
Minä kuitenkin uskon onnellisiin loppuihin. Parhaassa tapauksessa saan pian viettää elämäni ihaninta aikaa sinun kanssasi.
että mistähänpäin mahdat kirjoitella?
Kunpa toi olisi mulle. Mutta tuskin on.
Oma kohteeni menetti nyt tilaisuutensa. Monen monta kertaa olen taronnut hänelle mahdollisuuden, mutta nyt mittani on täysi. Jatkan elämääni eteenpäin ja teen yksinkertaisesti kaikkeni, jotta pääsen hänestä yli. Sen jälkeen on aivan turha tulla enää koskaan itkemään. En suostu olemaan enää talutushihnassa oleva koiranpentu joka uskollisena seuraa ja yrittää. Tiedän että hän tuntee jotakin, oli se sitten pelko tai mikä vaan mikä aiheuttaa tätä käytöstä, minulle jo aivan sama. Hän voi sitten miettiä lopun elämäänsä, mitä tästä olisi voinut tulla. Minä tiedän että jotakin suurta ja upeaa se olisi ollut, mutta oma oli valintasi lopettaa tämä näin.
Epävakaista ja poukkoilevaa käytöstä ei vaan jaksa kukaan. Kannattaisiko miettiä myös omaa käytöstä miksi toinen ei päästä lähelle...olisitko pystynyt tarjoamaan toiselle.turvallisen ja luotettava suhteen.. omani on sellainen pitkän etsinnän jälkeen, helppo antaa tulla lähelle...tunne-elämältään sekaisin olevat ja joka suuntaan virityksiä tekevät naiset satuttavat eniten itseään loppulaskennassa...
Mistäs nyt tuulee?
Niin jotakin suurta ja upeaa se olisi ollut...ainoo vaan, että sydämesi ei ollut kokonaan mukana, vaikee päästää lähelle säätäjää jonka tunteet vaihtelee vähän väliä. Onneksi olen löytänyt ihmisen joka haluaa olla vain mun ja näyttää tunteensa sanoin ja teoin, eikä säätele exien kanssa... Suhteen pahimpia tappajia on epämääräiset säädöt exien kanssa....
Hei aloittaja! Koska olet nähnyt hänet viimeksi? Kuulostaa niin tutulle.
En ottanut askelta tarkoituksellisesti, emme vain ole nähneet töissä kiireiden vuoksi entiseen tahtiin. Älä ole loukkaantunut minulle viimeviikkoisesta, en kestä sitä kun emme muutenkaan ole normaaleissa puheväleissä, enkä täten pääse korjaamaan asiaa.
tilaisuuttasi, enkä ole loukkaantunut. Minä en vain voi enää tehdä asialle mitään, koska pelkään että ahdistut, sinun on otettava se seuraava askel, jos haluat! Minä odotan sitä, sillä olen edelleenkin ihastunut sinuun :)
Oliskohan tämä mulle? En uskaltanut tehdä aloitetta, vaikka olen huomannut sinun olevan ehkäehkäehkä kiinnostunut. Pelkäsin, että mitä jos et olekkaan kiinnostunut? Mitä jos olen tulkinnut väärin? Mitä jos ahdistut? Mitä jos olenkin sinulle liian nuori? Liian lapselllinen? Vaikeaksi tekee lisäksi se, että en uskalla tulla kaapista ulos :( En vaan uskalla.
Mut tykkään susta tosi paljon. Oon tositosi ihatunut suhun.
lisää ihastuksestasi ja itsestäsi :) Koskaanhan ei tiedä vaikka hän sinusta samoin ajattelisi. Mistäpäin kirjoittelet? Rohkeasti vaan asiassa etenemään :)
En uskalla :(
Koskaan ei voi tietää vaikka ihastuksesi lukisi näitä juttuja myös täältä, rohkeasti vaan, tiedä vaikka hän itsensä tunnistaisi ja saisitte toisenne :)
Mistä eleistä tai teoista olet tulkinnut hänen ihastuneen? Mitä merkkejä itse olet antanut? Mitäpä, jos minä ajattelen, että olen liian vanha sinulle. Miten paljon teillä on ikäeroa? Ikäero ei kylläkään ollut yksistään syy olla lähestymättä sinua.
Täysin samaa mieltä kanssasi, varsinkin kun olen itse se vanhempi tässä ihastumiskuviossa. Mutta minun ihastukseni on ikäväkyllä sanonut että ei naisista tykkää.
En usko, että hän pyörii näillä palstoilla. Mäkään en ennen tänne ole krijoitellut, mutta tuntui siltä, että halusin purkaa tätä jonnekkin.
Niistä katseista ja käytöksestä. En ole oikeastaan antanut melkein mitään merkkejä, sillä en halua, että muut huomaa. Mä en edes tiedä tarkkaa ikäeroa. En tiedä hänen ikää. Naiselta on vähän sopimaton kysyä. Lisäksi tuntuis oudolta kysyä häneltä "Moi, minkä ikänen sä oot?" if you know what I mean.
Tossakin yksi syy... En tiedä edes hänen seksuaalista suuntautumistaan. Sekin on asia, mitä ei oikein suraan voi kysyä.
Meidän tilanteessa uskon eniten vaikuttavan lähestymiseen tai lähestymättömyyteen niin hänellä kuin itsellänikin sen, kun toinen on valitettavasti varattu. Tämä tilanne onkin saanut vakavasti ajattelemaan parisuhdettani ja sen mahdollista jatkuvuutta. Lisäksi työkaveruus ja ikäero voivat olla osasyinä. Kuitenkaan emme ole sellaisia työkavereita, että tilanne olisi ylitsepääsemätön pelkästään työntekoa ajatellen eli ei ole kyse mistään esimies-alainen-suhteesta. Nuorempi voi ajatella olevansa liian nuori ja vanhempi voi vastavuoroisesti ajatella olevansa liian vanha, vaikka ikäerolla ei ainakaan meidän välillä ole itselleni mitään merkitystä, sillä nainenhan on aina parhaassa iässä numeroista huolimatta ja kumpikin on mielestäni sopivassa iässä ;)! Kumpikaan meistä ei ole sanonut pitävänsä naisista, tosin kumpikaan ei myöskään ole sanonut ettei pitäisi naisista, mutta rivienvälistä on luettavissa paljonkin tai sitten haluan vain lukea ne itselleni suotuisiksi, joten odotellaan mitä tuleman pitää...
Missä Sinä lkjhgb ja hän näette toisianne?
En nyt uskalla paljastaa, ettei mua vaan tunnisteta. Oletko itse kenties vanhempi ja ihastunut nuorempaan? Missä te näette?
Kuitenkin pakko sanoa, etten usko, että internetin kautta voisin löytää hänet. Niin moni kijroittaja saa itsensä kuulostamaan häneltä, kunnes paljastavat jotain, mistä selviää, ettei kyseessä ole hän. :/
Niin, näinhän se menee. Eivät täällä ne toisiinsa rakastuneet oikeasti kohtaa ja löydä toisiaan ujoutensa ulkopuolella. Pitäisi uskaltaa kohdata toinen tosi elämässä. Vain uskaltaa. Minulle se on todella vaikeaa. Vaikka mitä sitä voi tunnustamalla menettää. Ei mitään. Enempi menettää, kun ei uskalla kertoa toiselle. Pakit satuttavat vain kerran ja se siitä.
No, me emme näe enää missään. Hän tietää minusta paljon, ikäni, elämäntilanteeni. Uskon hänen myös tajunneen, miten paljon hänestä välitän, ihailen, kunnioitan ja pidän. Kysymykseen astuu myös moraali, joka teki tilanteesta hankalan.
Ikävä on.
Millon viimeksi oot nähny?
Keskiviikkona.
häh ettekä nää enään koskaan ko?
Miksi ette näe enään koskaan?
Hankalaa. Nyt ei taida olla musta kuitenkaan kyse, koska tämä nainen ei ainakaan tietääkseni ole parisuhteessa.
Se mitä oli ja tapahtui, tuli pääätökseensä.
Mistä voit tietää? Mäkään en ennen pyöriny, nyt pyörin. Kuulostaa vähän kuin olisi mulle suunnattu toi viesti. Paljastaisit nyt edes jotain...
Kertoisit edes jotain. Esim. jotain mitä vain sinä ja hän tiedätte. Sun tyyli kirjoittaa vaikuttaa tutulta...
Kertoisit edes jotain. Esim. jotain mitä vain sinä ja hän tiedätte. Sun tyyli kirjoittaa vaikuttaa tutulta...
No kai mä tän voin tänne kirjoitaa, kun oon jo paljastanut tämän parilla muulla keskustelupalstalla. Nähtiin usein kesän alussa, koska luin pääsykokeisiin paikassa, jossa hän välillä samaan aikaan oli töissä. Syksyä kohden olen ollut puistossa harvemmin ja silloinkin, kun olen ollut siellä häntä ei ole aina näkynyt. Ehkä työalueet vaihtunut? Hän tosin vältteli mua jo kesän alussa, josta päättelin hänen olevan ahdistunut. On tosin mahdollista, että välttely oli yritys peittää ihastumista? Mistä minä tiedän?
En tiedä hänen tarkkaa ikää saatika seksuaalista suuntautumista. Sen voin vielä paljastaa, että hän on ihan varmasti mua vanhempi, en vaan tiedä tarkkaan miten paljon vanhempi.
NYT en paljasta enempää.
Meilläkin on vähän ikäeroa mutta en ole vielä kertaakaan ajatellut sen haittaavan millään lailla. Ikä on vain numero. Kunhan vaan saisin hänelle kerrottua kuinka ihana hän mielestäni on. Tilaisuuksia suorastaan satelee mutta ne menevät aina ohi niin vauhdikkaasti. En ole varma hänen suuntautumisestaan ja siksi epäröin toimia. Nyt välimme ovat niin lämpimät ja pelottaa jos hän tyrmääkin minut täysin ja ottaa etäisyyttä. Mietin sitäkin minkälainen hän on muita kohtaan, kaikki ne pitkät syvät katseet, hymyt, keimailut, pikkukosketukset, onko hän sellainen muillekin vai minulle ainoastaan? Toisaalta pitäisi vain muistuttaa itseään jatkuvasti siitä että elämä on nyt eikä sitä kannata käyttää liialliseen odottamiseen. Suurimpia voittoja edeltää aina riskin otto. Olen kiitollinen että elämääni on osunut niin sykähdyttävä ihminen, suuria tunteita on mahtava kokea. Toivon, että meistä jompikumpi uskaltautuu pian viemään tilannetta eteenpäin.
Olen vaan niin täysin ihastunut sinuun, kohta sanoisin jo että rakastunut. Mieleni tekee lähestyä lisää, mutta teen sen vasta kun puheissasi ei enää ilmene ristiriitaisuuksia. Käytöksesi ja olemuksesi viestittää minulle jo niin vihreää valoa kuin olla voi, mutta ne puheet...sinun täytyy päättää mitä oikeasti haluat. Ole rehellinen itsellesi ja kuuntele tunteitasi. Jos se todella on joku muu (tähän mennessä määrittelemätön...) niin minä hyväksyn sen kyllä, jatkan elämääni jossa sinä olet ihana ja rakas ystävä. En mene rikki vaikka se hetken sattuukin. Kaikki mitä sinulle toivon on että olet onnellinen. Jos se sitten olenkin minä, niin halkean onnesta. Ja kyllä minä odotan, odotan vaikka maailman ääriin sitä hetkeä että saan olla sinua lähempänä kuin ikinä ennen. Haluan tuntea sinut läpikotaisin ja auttaa sinua toteuttamaan hulluimmatkin haaveesi. Olla vierelläsi niinä hetkinä kun seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja myös niinä hetkinä, kun sydän hakkaa elämän riemusta. Kaikki mitä pyydän on, että itsellesi rehellisenä teet omassa mielessäsi päätöksen suuntaan tai toiseen. Loppu sujuu itsestään.
Olipa ihanasti kirjoitettu
En voi edes tarpeeksi korostaa kuinka paljon välitän hänestä.
Kuulostaa ihanalle ja mulla on tunne... Mihin päin Suomee toi menee?
En välitä yrittää tunnistautua täällä. Odotan tosielämässä sitä hetkeä, että kaikki epävarmuus on karissut pois ja voin vain ilman mitään peittelemisen tarvetta katsoa häntä suoraan silmiin niin kauan kuin haluan ja pitää hänesta tiukasti kiinni. Me ajaudumme yhteen jos niin on molemmille parhaaksi :)
saattaa olla pitkä odotus ja ajelehtiminen...
Aloitus menee keski-Suomeen. Haluan lähellesi niin että kipeää tekee. Kerro minulle miten haluat minun lähestyvän? Millainen olisi mielestäsi unelmahetki tunteiden paljastamiselle?
Ei ole väliä, kunhan teet sen.
Mutta jos saisin valita, niin ulkona kahden. Kietoisit kätesi ympärilleni, sanoisit miten tärkeä olen. Kertoisit ajatelleesi meitä, kuinka kaikki ajatuksesi kulkeutuvat luokseni. Kertoisit miltä sinusta tuntuu kun meitä ajattelet. Yhdessä. Minä tulen vastaan sinua. Olen jo täällä, tule!
Toisaalta minulle kelpaisi huuto keskeltä ihmisvilinää, et haluat minut! Tässä asiassa en pahastu tapahtui se millä tavalla vain!
Ulkona, omassa rauhassa.
Asiaa tekee vaikeammaksi se, että olet ollut vähän etäisempi minua kohtaan viimeaikoina vaikka siis olemmekin nähneet, ehkä jopa närkästyneen oloinen. Piikittelevä. Ymmärrän, että se varmaan johtuu tästä etenemättömyydestä ja siitä, etten ole tarttunut tilaisuuteen. Sinun on paha olla näen sen, ja minunkin on paha olla, epävarmuus tekee heikoksi ja stressaantuneeksi. Haluamme olla toistemme lähellä ja vietämme aikaa yhdessä, mutta se on kummallekin rankkaa koska molemmat haluaisivat vielä lähemmäs. Ainakin toivon että molemmat.
Noin minäkin olen haaveillut, että ulkona kahden, mieluiten illalla. Muutama päivä sitten suunnittelin jo mielessäni viestiä, jossa kertoisin. Oli taas sellainen olo että pakko kertoa ja silloin ajattelin etten vaan uskalla kasvotusten. Nyt olen taas sillä kannalla että kasvotusten, se vain vieläkin tuntuu niin pelottavalta. En ymmärrä mikä se tarkalleen on joka minua pidättelee. Minulle on aivan sama mitä ulkomaailma meistä ajattelee. Me myöskin tunnemme jo sen verran hyvin etten usko sinun juoksevan karkuun vaikka olisinkin tulkinnut kaiken väärin, vaan varmasti jatkaisimme ystävinä. Kertomisesta seuraava mahdollinen kärsimys on siis jokatapauksessa paljon pienempi kuin kaikki epävarmuuden aiheuttamat kurjat tuntemukset mukaanlukien ne muutamat hetket, jolloin olet saanut minussa mustasukkaisuusreaktion aikaan.
Tämä syksy on ollut monin tavoin ihana, mutta kuinka täydellinen siitä tulisikaan jos saisin sinut.
Pitäisiköhän teidän vetää kännit, niin veisi nuo loputtomat estot.
Sen mahdollisuus, että olisit se ketä ajattelen on yksi miljoonasta. Keski-suomi alueen ottaen huomioon, olisit yksi tuhannesta. Vaikka minä en olisikaan se ketä ajattelet, kerro silti hänelle. Hän on sen ansainnut kuulla sinulta. Niinkuin sanoit, et voi kuin voittaa. Mikäli hän sinun ystäväsi on, hän ei viereltäsi häviä koskaan. Minä olen turhautunut ja jumissa tässä olossa, haluan niin kovasti lähellesi, että kipeää tekee. Olen miettinyt kuinka saisin sinut kainalooni jonkun illanvieton varjolla.
Kannattaa toimia ettei tarvitse vanhana katua. Olen tehnyt itse pari aloitetta ja toinen päättyi hyvissä merkeissä,toiseen en ikinä saanut vastausta.
Miettisin vieläkin varmaan niitä jollen olisi uskaltanut tehdä asialle jotain.
Suosittelen lämpimästi kaikille jotka eivät halua kiduttaa itseään peiteltyjen tunteiden ihanassa piikkilankakerässä. Vain nössöt miettii myöhemmin että "meidän välillä oli jotain, mutta kun kohtalo ei järjestänyt meitä kirjaimellisesti törmäämään yhteen niin ei sitten, en viitsi vaivautua asian eteen" tai kun tilaisuuksia olisi oikeasti ollut kuin taivaasta tiputeltuna niin niihin ei ole tartuttu. Ole nainen ja tee asialle jotain! :-)